lauantai 31. joulukuuta 2016

ANTOISAA, IHANAA JA VOIMAUTTAVAA PUUTARHAVUOTTA 2017

Olkoon puutarha tulevana vuonna jokaiselle multasormelle paikka, jossa työ ja lepo ovat sopusoinnussa keskenään. Olkoot puutarhassa tilaa unelmille ja haaveille, jotka kantavat harmaidenkin päivien läpi. Kasvun ihme, uusi kevät, sitähän me kaikki odotamme ja ainakin yhtä innokkaasti kuin viime vuonna. Antoisaa, ihanaa ja voimauttavaa puutarhavuotta 2017!

torstai 29. joulukuuta 2016

LISÄÄ HAASTEITA

Ennen kuin vuosi loppuu kirin saamani haasteet valmiiksi. Romppalan Lindalta sain syksyllä kuvahaasteen puutarhan neljästä vuodenajasta. En teemoitellut kuvia millään tapaa, valitsin vain jotain kaunista kullekin vuodenajalle. Ensimmäinen kuva on tietenkin keväästä, siitähän puutarhurin vuodenkierto alkaa. Vanhan katajikon ja ison kiven itäpuoli on ihanteellinen paikka, multava, kostea, puolivarjoisa ja suojainen. Siinä kevätpikkusydämet kukkivat keväästä pitkälle kesään ja kirjopikarililjat ovat menestyneet myös. Viime vuonna sain äitienpäivälahjaksi tarhamagnolian, jonka istutin tälle alueelle niinikään. Juuri nyt tuli vain mieleeni, etten peitellyt juuristoa millään, vaikka muut arat kasvini muistinkin suojata. Täytyy hyödyntää joulukuusen haot suojaamiseen, kunhan viikonlopun jälkeen kuusi riisutaan.
Kesäkuvaksi valitsin jo niin moneen kertaan julkaisemani näkymän villiviinikaaresta ja tarha-ajuruohomatosta, joka on tässä peittänyt keskipolun liuskekivetkin alleen. Viime talvi vei ajuruohot tästä kohdin, samaten kuin osaksi toisen villiviinin. Se oli aika yllättävää ja kertoo siitä shokista, minkä kasvit joutuivat kokemaan märän maan jäätyessä rajusti ja nopeasti ilman lumen antamaa suojaa. Villiviini alkoi onneksi kesän mittaan versoa uudelleen ja tarha-ajuruohoa sain siirrettyä toisaalta. Taustalla kukkivat tornionlaksonruusut, jotka kevään mittaan leikkaan alas, jotta kasvusto pääsee uusiutumaan. 
 Syksyisiä kuvia oli tiedostoissani todella vähän, mutta tässä onkin viehättävä näkymä tonttimme alkuperäisestä pyöreälatvuksisesta pihlajasta. Huomatkaa käpytikka, joka ahkeroikin koko viime syksyn ja talven tuossa oksalla. Arvatkaa vain, kärräsin keväällä ainakin kaksi kottikärryllistä kuusenkäpyjä puun alta. Mukava juttu kuitenkin, että tikka viihtyi pihapiirissämme ja ravintoa riitti.
 Talvikuvia oli ihan yhtä vaikea löytää, tässä kivasti kuitenkin sama näkymä kuin kesällä. Tämä nurkkaus näkyy olohuoneemme ikkunasta ja päivittäin sitä tuleekin katseltua ja haaveiltua keväästä ja kesästä. Nyt meillä ei ole lunta, kuva on viime talvelta. Kiitos Linda haasteesta, syksy meni hiljaiseloa blogissa pidellen, joten sen vuoksi olen näin myöhässä. Jemmassa odotti vielä kolmas haaste, jonka olin saanut Anun puutarhasta. Tunnustukseen kuului kertoa, miten aloitin bloggaamisen ja antaa jokunen neuvo aloitteleville bloggaajille...
Puutarhablogeja on tullut vuosien saatossa runsaasti verrattuna aikaan, jolloin itse aloitin bloggaamisen. Kevättalvella 2009 kirjoitin ensimmäisen blogitekstini. Alussa aiheet pyörivät taajaan kodin ja puutarhan välimaastossa, mutta melko nopeasti painopiste kallistui puutarhan puolelle. Samanhenkisten ihmisten maailma innosti ja uusi maailma avautui tätä kautta. Vuosien saatossa on ollut hiljaisempia kuukausia, mutta edelleen huomaan innostuvani uudelleen. Aloittelevalle bloggaajalle antaisin neuvoksi seuraavaa: laita persoonasi peliin ja tee blogistasi oman näköinen, kirjoita aiheista, joista itse saat iloa ja voimaa äläkä sorru käyttämään blogia ainakaan usein purnauspaikkana. Panosta kuviin, riittävän isot ja tarkat kuvat ilostuttavat lukijaa ja suosi laajempiakin kuvakulmia, joista lukija saa enemmän irti. Älä ota paineita päivittymisestä, lukijat kyllä huomaavat jos blogitekstisi alkavat syntyä väkisin puristamalla; ei se määrä vaan se laatu. Muista kohteliaisuus lukijoita kohtaan ja vastaa saamisi kommentteihin ja kysymyksiin, vaikka sitten viivellä. Kiitos Anullekin, tästähän tuli itselleni herättävä bloggaamisen oppitunti vastauksia miettiessäni!

tiistai 27. joulukuuta 2016

VOIMAKUVA PUUTARHAVUODELLE 2017

Kuvasin kuluneen kevään ja kesän aikana säälittävän vähän. Kamera alkaa olla vanha, sitä olen pitänyt tekosyynä. Luultavasti laiskuus on ollut heijastumaa kokonaisvaltaisemmasta väsähtämisestä, puutarhurin sisäisen palon hukkaamisesta. Selasin niitä vähäisiä kuvia ja löysin yllä olevan. Hämmästyin, viipyilin ja ilahduin. Näyttääpä ihanalta, juuri tuo hetki. Puutarhassa ihaninta ovat hetket, sellaiset pienet aherruksen lomassa koetut, jolloin vain kaikki palaset ovat asettuneena kohdilleen. Valo siivilöityy lehvästön lomasta, äänimaailmaa hallitsee tuulen suhina ja linnut, kukaan naapurustossa ei sillä hetkellä leikkaa ruohoa ja kauempana avautuu siintävä maisema sinitaivaineen ja aivan siinä silmien edessä oman puutarhan yksittäinen näkymä, joka sillä hetkellä vangitsee täydellisyydellään. Silloin on helppo elää hetkessä ja tuntea kaiken kattavaa iloa ja kiitollisuutta, nauttia. Ihmiselämä pääasiassa koostuu vaivasta ja yrittämisestä, eteenpäin pyrkimisestä ja sinnittelystä ja sitä niin helposti siirtää sen kaiken osaksi puutarhaelämääkin. Toisaalta ponnistelu ja uuden luominen on yhtä kaikki ihanaa, erityisesti puutarhassa. Aina on mahdollisuus luoda jotain ehkä vieläkin kauniinpaa, yllätyksellisempää, harmonisempaa. Paradoksia siis kaikki, puutarhassakin. Joka tapauksessa tämä on voimakuvani matkalla kohti uutta kasvukautta. 

maanantai 26. joulukuuta 2016

KOLME ASIAA PUUTARHASSA

Joulun välipäivät ovat tehty puutarhurin uusista haaveista; mitä elämä olisikaan ilman uusia alkuja. Pikkuisen puutarhani Sametti Hortensia haastoi minut jo jokin aika sitten mukaan summaamaan ajatuksiani menneestä kasvukaudesta. Kiitos tästä, koitan palauttaa mieleeni kuluneen kevään, kesän ja syksyn puutarhatunnelmia ja -ajatuksia.
Kolme asiaa, jotka ilahduttivat:
Ankarasta talvesta huolimatta suurin osa kasveista selvisi hengissä ja toiset jopa kukoistivat upeammin kuin koskaan, esimerkkinä akileijat.
Kosteutta riitti koko kasvukauden.
Valkoisen varjoliljan sipulit, joita kaivoin levittäytyneenä autiotalon viereisestä ojasta ja istutin metsäpuutarhaan.
Kolme asiaa, joista en pitänyt:
Talvi vei jonkin verran kasveja, ainakin osan villiviineistä, lumikärhön ja 'New Dawn' sekä 'Flammentanz' köynnösruusut.  
Lehtokotilot olivat löytäneet tiensä minunkin puutarhaan.
Puutarhaa rajaava syreeniaidanne kitui ja osa syreeneistä kuoli pystyyn, syynä luultavimmin niiden juurilla herkuttelevat myyrät.
Kolme asiaa, jotka sain valmiiksi:
Puuvaja nousi metsikköön ja sen ympäristö istutuksineen tuli valmiiksi, siinä taisi olla kaikki valmiiksi saatu.
Kolme asiaa, jotka jäivät kesken:
Paljun ympäristö jäi talvea vasten täysin retuperälle. Kasvit sen tieltä ovat valeistutuksessa kasvimaalla ja tulevana keväänä edustalle on rakennettava jonkinlainen patio.
Isojen perenna-alueiden selkeyttäminen jäi ajatuksen asteelle.
Kasvimaan uudistus samaten hautui mielessä, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut.
Kolme asiaa, joita stressasin:
Oma puutarhaintohimoni hiipui turhan aikaisin. Loppukesään mentäessä tekemättömät puutarhatyöt kasaantuivat ja syystöistä tuli tehtyä vain välttämättömät. Vuodet ovat kai erilaisia tässäkin mielessä ja sen myöntäminen itselleen on helpottavaa.
Mies osti paljun ja sille oli keksittävä toimiva paikka. Palju ei itsessään ole mikään puutarhan kaunistaja eikä sitä tämän kokoisessa pihapiirissä edes piiloon saakaan. Lisäksi on otettava huomioon järkevä kulku, täyttö ja vedenpoisto. Toimiva paikka löytyi, mutta maisemointi vaatiikin sitten työtä.
Viimeiset vuodet olen laajentanut istutusalueita ja hankkinut uusia kasveja, tänä vuonna alkoi tuntua että istutusalueiden punainen lanka oli katoamassa ja se aiheutti päänvaivaa. Tämäkin murhe tulee vaaatimaan toimenpiteitä tulevan kasvukauden aikana.
Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan:
Linnunlaulu, auringonpaiste ja jokainen kevään myötä elpyvä kasvi sekä vapaus ja mahdollisuus hoitaa omaa puutarhaa itselle parhaiten sopivalla tavalla.
Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia ensi kesänä:
Puutarhavaja ja kasvimaan uudet lavat miehen nikkaroimana ja tietenkin uusia, fiiliksen mukaan valikoituvia kasveja.

Jemmassa odottaa vielä pari muutakin haastetta...

torstai 22. joulukuuta 2016

JOULUTOIVOTUS

Vuosi painuu pian mailleen ja nyt alkaa olla aika hiljentyä, sulkea huutavan maailman kaiku hetkeksi pois. Sydämessä on jokaisella sopukka, jossa hehkuu edelleen lapsuuden joulu, puhdas ja aito, vailla vilppiä ja pahansuopuutta. Sitä joulun tunnelmaa toivotan teille jokaiselle. 

lauantai 22. lokakuuta 2016

LEVON AIKA

Tarhakeltakärhö Clematis tanguitica 'My Angel' on loppukesän ja syksyn suloinen kukkija, oikea pieni ihme. Kauempaa katsottuna kukkia ei edes huomaa.
 Olen tehnyt puutarhan välttämättömiä syystöitä pieninä palasina, innosta en voi puhua. Tänään sain tyhjennettyä jo melko hyvässä maatumisvaiheessa olevan keittiöjätekompostin, nyt on tilaa taas talven aikana kertyvälle jätteelle. Meillä on kaksi samanlaista kompostia, jota toista aina täytämme ja toisessa muhii. Talven aikana jätemassa jäätyy ja silloin tarvitaan tilaa, kylmä massa kun ei hajoa ja keko kasvaa silmissä.
 Huomenna täytyy nostella talvetettavat kasvit varastoon ja irrottaa automaattiset luukunavaajat kasvihuoneesta. Vesisaavit on tyhjennetty ja suurin osa puutarhassa pyörivästä rekvisiitasta on jo kasvihuoneen suojissa. Kitkentää ja perkaamista en ole jaksanut edes ajatella, talvi hoitakoon osansa ja minä jatkan sitten keväällä.
Luonto painuu levolle ja minä yritän seurata perässä. Tänään jo ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat.

maanantai 10. lokakuuta 2016

TUNNEPUUTARHURI

 Uuden puutarhavuoden odotus on alkanut! Mieli askartelee jo varkain tulevassa keväässä ja ajatukset saavat aikaan mielihyvän kuplintaa rinnan seutuvilla. Huomaan olevani tunnepuutarhuri. Olisihan se tehokasta ja aikaansaavaa vain tarttua kulloinkin tarvittavaan työkaluun ja laittaa puutarhassa hihat heilumaan sitä mukaa kun tekemättömät työt eteen tupsahtavat. Puutarha on elämässäni suuri mielihyvän ja ilon lähde, en vain pysty pakottamaan itseäni sen orjaksi, en ainakaan usein. Sanat täytyy ja pakko on pidettävä minimissään mitä tulee puutarhatöihin, muutoin käy niin että alan inhota koko hommaa. Tarvitsen tunnetta, että puutarhan yllä leijuu ripaus taikapölyä ja että siellä puuhaillessa aina vähän se mielihyvä kuplii. Olen siis tyytynyt siihen, että tarpeelliset työt ovat ylimalkaisena kirjoittamattomana listana pääni sisällä, mutta jätän tunteelle viimeisen sanan sanottavaksi mihin milloinkin tartun.
Eilen tein vielä viimeisiä tämän vuoden taimistokierroksia ja löysin kolmen euron köynnöshortensioita. Ostin kaksi ja istutin ne ylimmässä kuvassa oikealla näkyvän raudoitusverkon juureen. Rakastan tuota nurkkausta mutta se tarvitsee ehdottomasti näkösuojaa naapuriin päin. Täytyy vielä peitellä taimien juuristot talveksi, juurtumisesta kun ei enää voi mennä takuuseen. Sen verran tuleva kevät kutkutti muutenkin, että hain vielä muutaman pussin ihastuttavia 'Minnow' narsisseja ja helmihyasinttejä kevään ruukkuistutuksia varten. Keväällä voi sitten onnellisena nostaa ruukut esiin, huomattavasti edullisempaa ja ihanampaa kuin kantaa kaupasta valmiita istutuksia. Viikon kuluttua onkin odotettu syysloma, joten silloin on aikaa jatkaa tulevan kevään valmisteluita. Äsken kotimatkalla jarrutin vielä yhden taimiston kohdalla ja ostin 70 prosentin alennuksella rautatienomenapuun. Tarjous osui silmääni jo viime viikolla mutta nukuin muutaman yön yli ja päätin sitten hakea puupoloisen huomaani kun ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Tämä puu vain tietää uuden istutusalueen muotoutumista, mutta se onkin sitten ensi kevään juttu se. Nyt lähden ruohonleikkuuseen ja omenapuun istutukseen ennen kuin ihana auringossa kimmeltävä taikapöly haihtuu ja innostunut puutarhuri muuttuu sohvalla makaavaksi makkaraksi!

tiistai 4. lokakuuta 2016

JAUHOLAARI JA MITÄ JOS MIKÄÄN EI RIITÄ

 Autokatoksessa on kyyhöttänyt muutaman vuoden tämmöinen naapurin lahjoittama kapistus. Epäilen tämän olevan jonkinlainen jauhojen säilytyslaari, mutta voin olla pahasti väärässäkin. En ole oikein keksinyt laarille sopivaa käyttötarkoitusta ja sen vuoksi se onkin jäänyt unholaan. Tykkään kuitenkin laarista kovasti, minusta se on sympaattinen ja muutama viikko sitten nostimme sen tuohon talon etupuolen terassille. Mies sahasi ja kiinnitti laarin pohjaan jalat, jotta laari nousi hieman irti maasta. Pinta on kivan rouhea tuollaisenaan enkä kyllä paksua maalia viitsi ruveta irrottamaankaan.
Ihanat aurinkoiset syyspäivät hellivät mutta viileys enteilee jo talven tuloa. Syysistutukset ovat jääneet muutamaan calluna-pataan ja tuohon ikkunoiden alle istutin isolehtistä murattia. Ennen talven tuloa nostan murattiastiat sitten talvehtimaan varastoon ja kiikutan taas keväällä paikoilleen. Olen nykyään erittäin pihi kausikukkien suhteen, mieluummin satsaan muutamiin talvetettaviin. Muratit sitä paitsi ovat parhaimmillaan vasta muutaman vuoden jälkeen, nämäkin kasvavat vielä kovin harvana pehkona. Viikonloppuna istutin sipulit, joita tänä vuonna hankin maltilla. Ihanaa kasvitieteellistä narsissia Narcissus canaliculatusta löytyi Hong Kongista ja liljakukkaista lempitulppaani 'Sapporoa' myös. Lisäksi ystävä lähetti ihania yllätyssipuleita, jotka onnellisena kaivoin maahan. Ihan alkusyksystä multiin kiirehdin myös lumikelloja. Tuntuu hyvältä huomata, ettei kaiken tarvitse olla niin suurieleistä tuodakseen iloa. Vaikka keväällä maasta nousevat sipulikukat ovat pökerryttävän ihania eikä niitä kai koskaan voi olla liikaa, voi itsensä tehdä onnelliseksi vain muutamallakin sipulipussilla. Missä vaiheessa maksimaaliset volyymit ovat hiipineet kaikkeen tekemiseemme, eihän sitä ennenkään niin tehty. Meille nykyihmisille ei oikein mikään meinaa riittää, sokaistumme valtavien valikoimien ja määrien keskellä ja luulemme tarvitsevamme kaiken ja mieluiten heti. Eilen aloitin valmistautumisen uuteen kevääseen myös ihmettelemällä kirjahyllyni sisältöä. Puutarhakirjoja löytyy ja sen sijaan että lähden kahlaamaan nettikauppojen valikoimia, aloitan kahlaamalla jo hankittuja kirjoja uudelleen läpi.

Edit... tuossa alimmassa kuvassa näkyy ihana edelliskesänä siemenestä kylvämäni salkoruusu 'Jet Black' ja olen niin odottanut sen ehtivän kukkaan. Nyt se taitaa olla myöhäistä, nuppuja on paljon mutta kesä ei aivan riittänyt, harmillista. 

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

SISÄLLE SUOJAAN

 Talvetustilan puutteen vuoksi olen viime vuosina pitäytynyt vain muutamassa pelargonissa ja koittanut muutenkin hillitä ruukkukasvi-intoilua. Pitkäikäisistä ruukkukasveista tulee joka tapauksessa tärkeitä ja ne harvat ja valitut yksilöt ansaitsevat tulla hyvin hoivatuiksi. Nämä kaksi neitosta ovat siirtyneet kasvihuoneesta keittiöön. Lämpöisen talon huoneilma tulee mitä todennäköisimmin koettelemaan, mutta vielä nyt kukinta ja kasvu ilostuttavat päivittäin enkä korvaani lotkauta kommenteille tiellä olevista kukista! Blogi päivittyy näköjään edelleen hitaanlaisesti, mutta instagramin puolella, johon linkki tässä, kuvia tulee tiuhempaan tahtiin, se kun on harmillisen helppoa ja nopeaa. Tykkään kuitenkin edelleen enemmän blogien viipyilevästä tunnelmasta. 

lauantai 3. syyskuuta 2016

VERKKAISIA SYYSSIIVOJA

 Clematis 'Mrs. Cholmondeley' on jatkanut kukintaansa heinäkuusta tähän saakka; kukissa on ihanan hempeä sinisävy. Puutarhan yleisilmettä kuvaa tällä hetkellä vallattomuus ja sekasotku, mutta kun muistaa tarkastella näkemäänsä lempein silmin, löytyy vielä paljon kaunista. Illansuussa paistoi aurinko ja taivaalta suihkusi hienon hienoa sadetta. Näkymä oli satumainen. 
 Puutarhan ja huushollin syyssiivoukset etenevät omalla verkkaisella tahdillaan. Tänään oli vuorossa ikkunoiden pesu talon ulkopuolelta. Kasvihuoneessa olen ehtinyt karsia pahimmat sotkut, huomenna siistin loput ja järjestän ansarin syyspäiviä ilahduttamaan.
 Pahoittelen edelleen hitaanlaisesti päivittyvää blogiani ja kommentoinnin laahaavuutta. Kiire ja pakko vain eivät enää kuulu 'hyveisiini', toivon mukaan olen matkalla oikeaan suuntaan niitä vältellesäni. Viikolla sähköpostiini kolahti vahvasti sydämeen käyvä lukijapalaute, joka kuitenkin valoi uskoa turinointini jatkumolle. 
Kaunista viikonloppua jokaiselle, minä siirryn ulos pimeän illan ja lämpöisen paljun syleilyyn (pytty ei ole mikään puutarhan kaunistus, mutta mieli ja ruumis siellä lepää)!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

KESKENERÄISTÄ

Blogini näyttää häilyvän olemassaolonsa rajamailla, kovin on ollut hiljaista. Joku aika sitten sidoin 70-vuotiskimpun Pirkan neilikoista sekä puutarhasta löytyneistä sinipiikkiputkista, komeamaksaruohosta, alppikärhön versoista ja vuorenkilven lehdistä. Puutarha lepää ja odottaa syksyä saapuvaksi, olen siis ottanut kovin löysin rantein puutarhuroinnin tänä kesänä. Tänään vähän aloin siistiä paikkoja ja keräsin kottikärryyn rupsahtaneet kesäkukat, Paljon olisi tehtävää mutta kuten työhönpaluukin on osoittanut, tämä maailma ei tule koskaan valmiiksi vaikka kuinka ponnistelisi. On siis ihan ok säilyttää tietynlainen väljyys ja vapaus, tila hengittää. Ne kottikärrytkin jäivät puolitiehen matkalla kohti kompostia, eiköhän niiden matka jossain vaiheessa jatku perille asti!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

PUUTARHAA PITKIN POIKIN

 Leppoisat päivät ovat kuluneet lähes yksinomaan puutarhassa. Tahti on verkkainen ja aamut pitkiä ja laiskoja kuten lomalla pitääkin. Kesä vain etenee turhan nopeasti, aina joku on päättämässä kukintaa ja toiset aloittamassa. Ihana ihana metsäpuutarhan perennapari on tämä tummakurjenpolvi sekä valkoinen särkynytsydän, nämäkin ovat enää lähes muisto vain.
 Keväällä retusoimani kovapuukalusteet ovat kotiutuneet liuskekivillä katettuun kuusenalusympyrään ja kuusten väliin viritetty raudoitusverkko odottaa juurelleen joko siperian- tai alppikärhöä tuomaan suojaa naapurin suuntaan.
 Hellan päällä on uusi asetelma. Jeesus-patsas oli peittynyt edellisessä paikassaan pihlajan juurivesoihin, joten siirsin siirsin sen näkyvämmälle paikalle. Uskonnolliset aiheet puutarhapatsaissa kiehtovat ja onhan puutarha kuin temppeli, jossa ruumis, henki ja sielu lepäävät.
Työkalut eivät nykyään ole enää niin usein hukassa, kun niillä on kiva paikka mihin viedä ne työskentelyn jälkeen. Tänään olen kuljettanut mukana koria, jossa tarpeelliset pienemmät työkalut kulkevat paikasta toiseen. Sellainen kaunis pyörillä varustettu korivaunu olisi ihana, olen niitä jossain englantilaisessa puutarhalehdessä nähnyt. Siellä kulkisivat vähän isommatkin vehkeet.
Tänä vuonna köyhän kartanon pylväissä (kuten nämä joskus nimesin) kohoavat vihreät Cordylinet ja olen niihin aivan ihastunut. Kuvassa ikkunalla olevat orvokit rehottattavat ja eilen oli pakko tarttua saksiin.
Nyt täytyy vain odotella että alkavat versoa uudelleen. Leikatut kukinnot näyttivät hurjan kauniilta korissa ja näillä olisi täyttänyt kaikki maljakot sisällä. Puutarhan imu oli kuitenkin niin vahva etteivät leikkokimput käyneet siinä vaiheessa mielessäkään, nyt kyllä vähän harmittaa.

torstai 30. kesäkuuta 2016

KESÄAAMU VEI TAIMISTOLLE

 Täällä lomalainen on konttinut koko illan perennapenkeissä ja riipinyt rikkaruohoja sekä ihmetellyt keitä muutamat joskus istutetut ja muiden varjoon jääneet kasvit mahtavat olla. Välillä olen istunut ruohikolla ja vain katsellut ympärilleni. Aina joku kohta on puhkeamassa loistoonsa, tänään se oli kasvihuoneen sivusta kulkeva polku ja sitä reunustavat mirrinmintut sekä pioniunikot, jotka alkavat aukeamaan.
Aamu taas alkoi pyöräretkellä taimistolle, ihan hetken mielijohteesta. Matkaa kertyi edestakaisin parikymmenetä kilometriä, mutta mikäs mukavassa puolipilvisessä ja lähes tuulettomassa säässä oli polkiessa. Minun etukoriini päätyi rantakukkaa sekä valkoista rantatädykettä ja isännän sivulaukkuun sullottiin ihana Rosa Gallica 'Tuscany Superb'.

Paikalliset maa- ja kotitalousnaiset järjestävät kotikunnassamme ensimmäistä kertaa Avoimet pihat -kierroksen ja pyysivät minua mukaan yhden aamupäivän mittaisella varoitusajalla. Kiersin puutarhassa tovin teekuppi kädessä ja mittailin fiiliksiäni. Ajatus tuntuikin mukavalta joten vastasin kyllä. Päivä on jo reilun viikon kuluttua eli voin ainakin olla varma, että puutarhassa riittää kukintaa eikä yleisilme ole vielä väsähtänyt. Minäkin olen päässyt puutarhaelämän makuun joten antaa mennä! Valtakunnallisen Avointen puutarhojen päivä elokuun alussa arvelutti ajankohtansa vuoksi, jotenkin itsestäni tuntuu mukavammalta toivottaa vierailijat puutarhaan silloin kun itsekin nautin siitä kaikkein eniten. Eli tervetuloa sunnuntaina 10.7. klo 12-15 välisenä aikana. Sivupalkin logo vie Avoimet puutarhat -sivuille, sieltä löytyvät osoitetiedot. 

torstai 23. kesäkuuta 2016

KAUNISTA JUHANNUSTA

Kaunista, ihanaa ja rakkaudentäyteistä juhannusta jokaiselle! Kesä on kauneimmillaan, pian puutarhassa voi melkein kuulla paukkeen kun pionit ja muut puhkeavat kukkaan. Tänä suvena aion nauttia puutarhastani mahdollisimman paljon, näin keskikesän hetkillä tuntuu että puutarhan sielu alkaa vihdoin näkyä, 12 vuoden työn tuloksena. Olen huomannut että nyt on tullut se aika, jolloin minun ei enää tarvitse yrittää niin paljon vaan saan enenevässä määrin keskittyä vain ohjailemaan luontoa. Tosin voin loppukesästä olla jo taas ihan toista mieltä! Nyt kuitenkin nautitaan tästä kauneudesta.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

HERB GARDEN JA SIIVOTTU KASVIHUONE

Viime kesänä muraamani tiililava kasvihuoneen seinustalla päätyi yrttitarhaksi. Oli mukava siirtää kasvimaalta monivuotiset yrtit omaan paikkaan ja tilaa jäi yksivuotisillekin kylvöille. Molemmissa reunoissa kasvaa ruohosipuli, keskellä mäkimeiramia ja venäläistä rakuunaa. Kasvamassa on myös vähän tilliä, persiljaa, rucolaa ja salaattia. Lähimarketista löytyi tuo hauska kyltti.
Kasvihuonekin oli jo siivousta vaille, verhot homeessa ja kaikki vähän sekaisin. Nyt ovat tekstiilit pyörineet pesukoneessa, varkaat nypitty ja kurkkukin sai kunnon tuen vanhasta köynnöskartiosta. Metallinen perhostaulu on ollut kaappien kätkössä ja nyt ripustin sen kasvihuoneeseen. Koko päivä kului puutarhassa eikä nukkumaan malttaisi vieläkään mennä. Viimeinen työviikko alkaa, vähän täytyy vielä pitää rytmistä kiinni, pian sitä voi käpsehtiä ulkona vaikka aamuun! 

PYYKKIJUTTU

 Viikonlopun projektina oli hermoja raastavan ja ruman alumiinisen pyörivän pyykkitelineen hävitys ja uuden rakentaminen. Mieshän tuon teki, minä olin taas aputyttönä. Jossain vaiheessa sadekin taukosi niin että ehdin valmiin telineen maalatakin. Nurkissa pyörinyt metallilankakori sekä amppeliteline saivat uudet virat pyykkipoikien säilytyksessä.
Sadetta on piisannut ja nyt tuuli jo kuivattelee puutarhaa ja pyykkejä. Tarkat emännät varmaan ihmettelevät huoletonta ripustustapaa, joten paljastan miehen toimineen ripustajanakin. Minä en valita, olen saanut koko aaamun möyriä yltä päältä multaisena märässä puutarhassa enkä ole laittanut tikkua ristiin sisätiloissa. Pyykit kuivuvat vähän vinksallaankin! Tämän kesän rakennusprojektit olivat kuulemma tässä. Puutarhavajasta uskallan alkaa vihjailla ehkä joskus joulun jälkeen ja uudet lavatkin tarvittaisiin kasvimaalle...

lauantai 18. kesäkuuta 2016

PUUTARHAN PRINSIIPIT

'Purple Sensation' ukkolaukat lukeutuvat suosikkeihini, tuntuu että ne sopivat vähän joka paikkaan. Muutenkin toisto on minun juttuni, tykkään lisätä varmoja ja itseäni viehättäviä kasveja ympäri puutarhaa. Viime vuonna istutin lisää pallohortensioita ja tänä vuonna lisäysvuorossa on ollut ihana pikkujasmike.
 Jokaisella taitaa olla puutarhassaan oma suuntautuneisuus tai johtoajatus. Toisia kiehtovat kauniit erikoisuudet, toiset panostavat hyötyviljelyyn, joillekin se juttu voi olla taas kierrätys ja puutarhan somistaminen hauskoilla esineillä. Minäkin olen kokeillut vähän kaikkea, mutta luulen löytäneeni oman tapani luoda ja hoitaa puutarhaa. Näkymät ja tunnelmat kiehtovat eniten, ehkä siksi luotettavat ja suhteellisen helposti alaa peittävät kasvit ovat mieleen. Yllä näkyvä rantaheinä on hyvä esimerkki tämmöisestä kasvista.
 Kyllä yksityiskohdillakin on merkitystä. Kauniit yksittäiset kukat kutsuvat pysähtymään ja luovat puutarhaan yllätyksiä. Ne ovat kuin ystäviä, joiden ilmaantumista odottaa joka vuosi yhtä innokkaasti ja toivoo niiden palaavan. Tarhakullero 'New Moon' on metsäpuutarhan jokavuotinen ilostuttaja.
 Kierrätys ja hauskat esineet ovat kyllä minunkin puutarhassa esillä, mutta nykyään harkitummin. Kuparinen vesipata on yksi rakkaimmista. Ympärillä yksi luotto- ja suosikkikasvini kotkansiipisaniainen sekä arovuokot, joita voisin myös lisäillä sinne tänne.
Se että kaikki tuntevat olonsa puutarhassani kotoisaksi ja tervetulleeksi, on myös tärkeää. Haittaeläimistä ei juurikaan ole ollut harmia, siksi uskallan sanoa näin. Siilejä on näkynyt vuosien saatossa vaihtelevasti, tänä kesänä olemme saaneet taas pitää heitä vieraana. Tulen onnelliseksi kun eläimet vaikuttavat arvostavan puutarhamme olosuhteita ja tokihan täällä tarjotaan vähän runsaampiakin kattauksia silloin tällöin. 
Hassua muuten, minulla ei ollut näille muutama päivä sitten napatuille kuville mitään johtoajatusta kun tätä aloin kirjoittaa, mutta näyttää siltä että tässä tuli puutarhani prinsiipit lyhyesti kiteytettynä. Vihreät aivosoluni alkavat selvästi taas toimia!

AKILEIJAT IHANAMPIA KUIN KOSKAAN AIKAISEMMIN

 Palasin nopeammin kuin uskoinkaan, akileijat saivat tarttumaan kameraan, joka on melkein ehtinyt pölyttyä tänä vuonna. En tiedä tuntuuko minusta vain siltä, mutta nimenomaan akileijat ovat jotenkin erityisen kauniita ja elinvoimaisia tänä vuonna. Tämä yllä näkyvä on erikoinen, jokin puutarhani uusi risteytymä.
 Perinteiset lehtoakileijat ovat siementäneet ja kukkivat sinisinä, valkoisina ja vaaleanpunaisina.
 Juuri nyt puutarhan värimaailma on kuin pastellipaletista, kaikki sävyt vain tuntuvat sopivan keskenään ja vihreyden keskellä kukat ovat kuin jalokiviä.. 
 'Black Barlow' tummassa dramaattisuudessaan...
 tässä taas hieman vaaleampi muoto, joka on minusta aivan ihana.
 Tämä oli veikeä yllätys, viime vuonna samassa kohdassa kasvoi saman sävyinen tavallinen lehtoakileija, joka nyt kukkii 'Barlow'-tyylisin rimpsumekoin.
 Ihana, ihana 'Nora Barlow'...
 ja vielä kerran tumma 'Black Barlow'.
Löytyi joukosta vielä kevyet valkoreunat saanut tummasävyinen kaunotarkin. Muitakin kauniita asioita tallentui kameraan, ehkä palaan niihin viikonloppuna, jotenkin nämä akileijat ansaitsevat  ihka oman julkaisunsa. Vesisateet ovat vihdoin saapuneet ja janoinen puutarha on imenyt kosteutta itseensä. Vesi toi heti eloa kasveihin ja kasvun voi melkein nähdä. Minusta tuntuu että alan itsekin virkoamaan ja näkemään taas ympärilläni olevat kauniit asiat. Olen huono sietämään pitkään jatkuvaa kiirettä, painetta ja tiiviitä kodin ulkopuolisia ihmiskontakteja, tarvitsen omaa aikaa, rauhaa ja säännöllistä palautumista. Ylikuormittuneena puutarhakin saattaa muodostua paineen pesäksi ja sitä minä viimeisenä toivon. Puutarhaansa peilaa omien tuntemustensa kautta, sen olen huomannut. Nyt olen kuitenkin kovin toiveikas ja luulen, että olen ihan juuri taas pääsemässä kiinni puutarhan lumottuun maailmaan.