LEMPEÄÄ PUUTARHAVUOTTA

Huh, elämä on edelleen raiteillaan, kun mieli kääntyy näin tammikuussa tuttuun tapaan kohti tulevaa kevättä ja uutta kasvukautta. Mikä ilo, että vuosi vuoden jälkeen puutarha tuottaa edelleen mielihyvää. Oma puutarhasuhde muuttuu ja jalostuu iän myötä samalla, kun arvostus tasapainoa, huolettomuutta, rentoutta ja hyvinvointia kohtaan kasvaa elämän kaikilla saroilla. Nämä arvot hiipivät lähes varkain myös puutarhurin ohjenuoriksi. 

Holistisuus eli se, että kokonaisuuden summa on enemmän kuin sen osien ominaisuuksien summa on ajatus, johon mieli suuntautuu yhä halukkaammin. Ei siis tarvitse antaa liikaa painoarvoa yksittäisille puutarhan repsotuksille, vaan kiinnittää huomiota siihen, mitä puutarha on kokonaisuutena. Kaikessa epätäydellisyydessään puutarha tuo iloa, elämää ja hyvinvointia paitsi minulle, myös kaikenlaiselle eliöstölle.

Kevääseen kiteytyvä uuden alku, toiveikkuus ja kaikki se tekemisen vimma on upeaa, mutta syöksee puutarhurin helposti myös kiivaaseen suorittamiseen. Tunne, etten ehdi enkä pysy luonnon vauhdissa on ikävä. Se vie puutarhaan olennaisena liittyvät ilon ja onnen tunteet ja tilalle hiipivät turhautuminen ja pettymys. En tänäkään vuonna ehtinyt, jaksanut, onnistunut. Se, että luopuu omaa puutarhaa kohtaan asettamista mielikuvista, jotka ehkä kumpuavatkin vääristä motiiveista, tuo rauhaa ja lempeyttä. Voinkin katsoa yhdessä luonnon kanssa muovaamaani ympäristöä rakkaudella ja kiitollisuudella. Jo se, että minulla on pala maata, jossa voin kasvattaa sekä kauneutta että ravintoa sekä seurata eläimiä ja hyönteisiä, on valtava siunaus. Lempeämmällä asenteella on mahdollista venyttää aikaa, madaltaa tavoitteita ja heittäytyä tilanteiden vietäviksi. Voi katsoa, mitä tänä keväänä ehdin, mistä innostun ja mikä jää vähemmälle. 

HERÄÄMISIÄ

Talvi on ollut pitkä monella tapaa, vihdoin saapunut kevät syleilee aisteja ja saa ihmisen jälleen eloon. Totean tämän joka kevät, mutta tuntuu ihmeeltä, että saamme jälleen kerran kokea tämän. Kaksi ensimmäistä puutarhapäivää on takana ja kehossa tuntuu ihana fyysinen väsymys. Tämä tunne on kovin tervetullut kaikenlaisen muun väsymyksen rinnalle ja luulen, että että tämä kehollinen kokemus hälventää hiljalleen taas kaiken mielen raskauden. 

Kasvihuone on edelleen tärkeä paikka, jossa voi ottaa etumatkaa poukkoilevaan kevääseen. Mehikasvit ovat jo elpyneet lämmön ja valon vaikutuksesta ja kevään ensimmäiset kukkahankinnat nostattavat tunnelmaa. Tänään tein ensimmäisen kimalaishavainnon, narsissien tuoksu houkutteli jo yhden aikaisen paikalle kasvihuoneeseen. Myös nokkosperhoset ovat tänään suorastaan parveilleet puutarhassa ja olen iloinnut myös kärpäsistä. Lintuladoilla vierailee edelleen varpusia ja sinitiaisia ja paikalla viihtyvät myös mustarastaat ja sepelkyyhkyt. Nostimme uuden linnunpöntön kasvihuoneen vieressä kasvavaan vaahteraan ja jo seuraavana päivänä sinitiaispariskunta oli pesänrakennuspuuhissa. Paikka on täydellinen bongailuun; hetekalla maatessa näkee kaikki pöntön tapahtumat. 

Lumikellot ovat vihdoin alkaneet viihtyä puutarhassamme. Nämä puistolumikellot ovat alkujaan Saaripalstan Sailan in the green -lähetys ja kun vihdoin uskaltauduin jakamaan pientä mätästä osiin, on kasvu vauhdittunutkin kovasti. Edessä onkin kukinnan jälkeen uusi jakaminen, toiveissa vähitellen levittäytyvä lumikellomatto metsäpuutarhan reunalla. 

Eilinen piipahdus Multasormessa poiki puuvajan seinustalle jälleen yhden tarjouksessa olleen ötökkähotellin. Viimekesäisissä hotelleissa onkin ollut useampi varattu miniyksiö. Huomenna on luvassa jälleen täydellistä säätä ja vielä yksi ylimääräinen vapaa, joka mahdollistaa kokopäivän mittaisen puutarhaelämyksen. Viikonloppu on kulunut pensaiden hoitoleikkauksissa ja haketuksessa, huomenna olisi omenapuiden vuoro. Tuleva viikko kuivattaa varmasti niin, että pääsen siistimään perenna-alueitakin. 

Viime vuosina puutarhailo on ollut ajoittain kateissa. Juuri nyt ilo kuplii jälleen enkä halua tukahduttaa tunnetta ajatuksilla kiireestä, pakosta tai edustuskunnosta. Kaivoin toissa iltana kirjahyllystä pitkästä aikaa Johanna ja Juha Tanskin kirjan Alussa oli puutarha -  viisaus kasvaa maasta ja  ammensin itseeni ajatuksia kirjoittajia mukaillen maankamaran sydämenlyönneistä ja puutarhan salaisuuksista, aisteista, tekemisestä ja mietiskelystä. Onnellisia kevätpuutarhahetkiä jokaiselle täällä piipahtavalle ystävälle. 

 

LUOPUMISTA, TOIVEIKKUUTTA JA UUSIA ALKUJA

Huhuu, täällä ei ole tullut käytyäkään hetkeen! Enpä tiedä mitä kerrottavaa minulla nytkään on, mutta kevät on seuraava vuodenaika ja se kai minut tänne johdatti. Oli taasen kaivettava puhelimesta kuvia, vuosiin en ole saanut aikaiseksi kuvata puutarhan näkymiä kunnon kameralla ihan siitä syystä etten ole blogannutkaan. Tänä talvena olen ollut kevään odotuksen suhteen rauhallisella mielellä. Ajatus kevään saapumisesta on ihana, mutta mikä ilo on ollut oikeasta runsaslumisesta talvesta. Ajatus neljän vuodenajan menettämisestä omaleimaisine sääilmiöineen on itselleni tuskallinen ja siksi olen kiittänyt tästä vanhan ajan talvesta ja asettunut sen suomaan olotilaan. Ihan varovaisesti olen alkanut taas hakea inspiraatiota tulevaan, mutta ihan varovaisesti vain. Vuosien kiivas visuaalisten puutarhaärsykkeiden hakeminen on kääntynyt kohdallani itseään vastaan. Kuva- ja informaatiotulvan sijaan käännän katseeni mieluummin sisäänpäin ja annan omille mielikuvilleni vallan. Juuri nyt ikkunasta avautuu etupihamme metsikön jäänteet. Seitsemäntoista suurta kuusta on poissa vaalimastamme metsiköstä. Syksyn Aila-myrsky kaatoi yhden ja turvallisuus edellä kaadatimme loputkin. Nyt aluetta hallitsevat isot siirtolohkareet, joiden sopukoihin on mahdollisuus luoda aivan uudenlainen puutarhan osa.  Alue vaatii näkösuojaa erityisesti tien suuntaan, joten istutettavaksi pääsee sekä puita että pensaita. Tietenkin tarvitaan rutkasti myös perennoja ja  maanpeitekasveja. Metsäpuutarhateema jatkuu tässäkin kohtaa, mutta osa alueesta on pyhitettävä myös jonkinlaiseksi huoltoalueeksi, jonne uudelleensijoittuvat kompostit ja muut välttämättömyydet. 

Ylimpänä kuva jälleen kerran itselleni rakkaimmasta alueesta puutarhassamme. Sinällään tuossa ei ehkä kenenkään silmään ole mitään erityistä, mutta itse aistin tässä kohden jotain merkityksellistä. Ehkä se on tuo kaunismuotoinen pihlaja, joka kasvaa siirtolohkareiden lomassa ja mänty, joka vinoudessaankin tuntuu vain kuuluvan tuohon. Tämä on luonnon muovaama suojaisa soppi, joka on nykyään osa puutarhaamme. Nämä luontaiset elementit ovat olleet puutarhamme perusta, valmiina kasvaneet puut ja kivenlohkareet. Etupihan kuusikon kaataminenkaan ei siis ollut päätöksenä suoraviivainen. Kuuset ovat tuoneet suojaa ja ravintoa sekä linnuille että oraville.  Itse jään kaipaamaan eniten puiden suomaa tuulensuojaa ja huminaa, joka on kuulunut puutarhamme äänimaailmaan. Toiveikkuus on kuitenkin aina läsnä, jos sitä tahtoo vaalia. Nyt minulla on mahdollisuus istuttaa alueelle monipuolisesti eri lajeja. Sinne mahtuisi esimerkiksi pähkinäpensas, josta olen haaveillut ja joka tarjoaisikin uudenlaista ravintoa eläimille. Nyt voin lisätä myös keväällä kukkivien hedelmä- ja koristepuiden määrää ainakin muutamalla ja suoda tällä tavoin hyönteisille uusia mesipaikkoja. Ja maan voi peittää ihanilla lehtomaisilla kevätkukkijoilla ja pikkusipuleilla. Kuusikon muistoa vaalien aion istuttaa aluelle myös uusia kuusia, jotka metsäkuusen sijaan ovat kapeakasvuisia serbiankuusia. Sen verran innoissani jo olen, että tein tilauksen tänään! 

Lempeää kevään odotusta teille jokaiselle, jotka tänne vielä tienne löydätte!

 

IHASTUTTAVAT HAISULIT

 Jo useampana keväänä tekemättömien puutarhatöiden listalla on notkunut 'Mount Everest' jättilaukkojen siirto näkyvämmälle ja aurinkoisemmalle paikalle. Istutin aikoinaan kolmen kappaleen sipulisatsin ja yllätyksekseni kolmesta olikin muodostunut reilu kymmenen sipulin mätäs! Haju oli melko metka, ei ihme että nämä eivät kelpaa puutarhassa yllärivisiittejä tekevälle eläinkunnan väelle. Jakaessani muutama sipuli vähän kärsi, mutta nämä ovat melko vahvoja kavereita ja uskon sipulien vain nauttivan uudesta ja tilavammasta kasvupaikasta. Yhden ryppään sijaan sain istutettua näitä katseenvangitsijoita nyt kolmeen eri kohtaan. Tykkään toiston tuomasta rytmistä puutarhassa, joten tämä oli pieni ässäarpavoitto.  

 Jatketaan haisuliteemalla. Tässä kohtaa tarvitsen nyt teidän tunnistusapua. Tälle keväälle olin toivonut punertavien jouluruusujen kävelevän jossain minua vastaan. Agressiivisen kasvienmetsästyksen sijaan tykkään yllättyä siitä, että haavelistalla olevat kasvit tupsahtelevat vastaan vähän puolivahingossa. Näin touhussa säilyy pieni kutina ja löytämisen ilo. No muutama aamu sitten poljin töihin paikallisen kukkakaupan ohi ja huomasin, että oven vieressä oli runsaita vihreitä pehkoja. Vaikka töihin oli jo kiire, jarrutin sen verran että varmistin pehkot kookkaiksi jouluruusuiksi. Iltapäivällä oli palattava paikalle. En miettinyt sen kummemmin, mikä jouluruusulaji on kyseessä, mutta heti autossa huomasin kasvin vahvahkon ominaistuoksun. Purkin kyljessä luki ainoastaan Helleborus. Aloin miettiä, onko kyseessä Helleborus foetidus eli haisujouluruusu? Kasvusto on melko korkea, lehdet kapealiuskaiset ja sahalaitaiset ja nuokkuvat kukat melko pieniä.

Aikaisemmin olen kokeillut  vaaleajouluruusuja metsäpuutarhan puolella, mutta kasvusto on pysytellyt kovin vaatimattomana. Nyt istutin tämän komistuksen puutarhan aurinkoisemalle puolelle aronia-aidan suojiin. Kesän tullen tässä on jo suorastaan varjoista ja maa pidättää hyvin kosteutta. Eli ensimmäiset istutukset tälle keväälle on suoritettu ja mieli iloitsee siitä. 

TERVEISIÄ PUUTARHAVAJASTA

 Viime päivät ovat olleet surun täyttämiä. Samurai-kissamme matka päättyi kuudentoista yhteisen vuoden jälkeen. Lähtö tapahtui lempeästi ja suunnitellusti, mutta ikävän ja surun määrä on vyörynyt yli suurella ja hetkittäin hallitsemattomallakin voimalla. Samurai tuli elämäämme samana vuonna, kun muutimme uuteen kotiimme ja aloitimme puutarhan luomisen. Nyt, kun hän on poissa, tajuan, miten suuri osa Samurain elämää puutarha on ollut. Jokainen kolkka muistuttaa hänen olemassaolostaan ja jokaisessa näkymässä näen Sampan lempeän olemuksen, toisinaan onnellisena auringonkilossa lekotellen, lammelta vettä juoden tai ajatuksissaan kaukaisuuteen kohti peltolakeuksia katsoen. Hänellä on ollut oma elämä, josta tiesimme vain osan. Miten paljon oman reviirin ylläpito onkaan vaatinut työtä ja miten monet kesäiset auringonnousut hän on todistanut meidän ihmisväen vielä nukkuessa. Tänä keväänä suru on läsnä puutarhatöissä. Viimeinen leposija on perennapenkissä katajikon suojassa, kohdassa jossa aurinko painuu mailleen. 

 Suru ja ilo kulkevat elämässä kuitenkin aina käsi kädessä. Juuri nyt on myös aihetta iloon ja kiitollisuuteen. Uuden kasvukauden alkaessa elämään tulee niin paljon uusia virkistäviä asioita, kun  puutarhaelämä alkaa! Yksi ilostuttaja näkyy kuvissa. Kauan haaveissa ollut, viime kesänä valmistunut puutarhavaja on vihdoin pääsemässä oikeuksiinsa. Syksyn viimeisinä töinä maalasin vajan sisäpuolelta. Talveksi sinne vain nosteltiin yhtä sun toista säilöön. Kun saimme muutama viikko sitten hyllyt seinälle, oli aika aloittaa viimeistely.

Vajan päätyseinälle järjestyi luontevasti kunnon työpiste. Valkoiset säädettävät pukkijalat sekä vanha täyspuinen pöytälevy löytyivät varastosta. Pöydän alle jää reilusti säilytystilaa. Toisessa tynnyrissä, jotka ovat muuten aikoinaan palvelleet poikien lelujen säilytyksessä, on lannoitteita ja toisessa multaa. Muutoin vajan sisustus on vielä vaiheessa, mutta vähitellen myös työkalut saadaan esteettisesti ja käytännöllisesti esille. 

Se että puutarhurin tykötarpeilla on nyt paikkansa ja kaikki on esillä insipoivasti, tuottaa suurta mielihyvää. Kasvihuoneesta taas vapautui tilaa kasvatukseen ja muutenkin sen tunnelma muuttui helpommaksi hengittää, kun siellä ei tarvitse pitää esillä kaikkea tätä tavaramäärää. Samalla kaikesta turhasta oli helppo luopua, vajaani haluan nyt vain kaunista ja tarpeellista. 

Minulla on suunnitelmia myös vajan ulkopuoliselle alueelle. Kynnykseksi täytyy valaa taas yksi koristeellinen betonilaatta ja liuskekivijemmalle löytyy vihdoin käyttöä. Niistä aion latoa vajan ovesta oikealle pyöreän alueen ja muotoilla sen reunoille kaarevan istutusalueen, jonka keskipisteenä on koristeomenapuu 'Musta Rudolf'. Tässä muuten vinkki ihanasta inspiraatiokirjasta, jonka tilasin itselleni talvella. Selina Laken Shed Style on täynnä innoitusta niin puutarhavajaan kuin muihinkin ulkotiloihin ja -rakennuksiin. 

Loppuun vielä kuva, jonka katsominen nostaa kyyneleet silmiin. Samurai-ystävämme juuri sellaisena kuin hän oli, lempeänä ja ystävällisenä, ikuisesti muistoissamme.

HYVÄSTI TAMMIKUUN TAHMEUS

Kylmää, lumista ja kaunista. Viikonloppuisin talvikin tuntuu hienolta vuodenajalta, kun valoisista hetkistä on mahdollisuus nauttia eikä aamuisin tarvitse pakottautua lämpöisestä pedistä työelämän kiireeseen ja paineeseen. Tammikuu on itselleni vuoden tahmaisin, hienoa kääntää tulevalla viikolla kalenterin sivu helmikuulle. 

 Päivän pidentymisen kyllä jo huomaa ja vauhti kiihtyy koko ajan. Onneksi luntakin saatiin riittävästi, puutarha lepää pumpulipeitteen alla turvaisasti. Yhden viime keväänä istuttamani alppiruusun olen peitellyt kuusenhavuilla ja vanhalla huovalla, kaikesta muusta saa luonto pitää huolen. 

 Kissatkin kai laskevat päiviä kevääseen, ulos ei juurikaan naillä pakkasilla ole asiaa. Aika kuluu nukkuessa, ruokakuppia vahtiessa ja ikkunasta lintulautaa tarkkailtaessa.

Itse taidan uhmata pakkasta ja laittaa sukset jalkaan, tuosta puutarhan reunalta aukeavat avarat maastot ja juuri nyt hanki kimmeltää kuin sadussa. Kevättä kohti!

HAAVEITA JA ULKONA VÄRJÖTTELEVIÄ JOULURUUSUJA

Uusi puutarhavuosi on käsillä, huolimatta talvesta, joka ei säiden puolesta ole oikein edes vielä alkanut. Sydänalassa väpättää jo keväinen liekki, joka roihuaa vallankin näin lomapäivien jatkuessa. Koska kuvatiedostoni ammottaa tyhjyyttään viime vuoden osalta, kannoin elämää ulos kuvattavaksi. Tällaiset pienet hetkelliset stailaukset voivat olla todella terapeuttisia ja innoittavia, sillä luonto ja siitä kumpuava kauneus on yhtä kuin elämä. 

Puutarha jatkaa kuivan kesän jälkeen ansaittua lepoaan, tänä vuonna toivon, että kosteutta riittäisi ja toki sitä auringonpaistetta myös. Yrttilavan kyljessä nojailee marraskuun löytö, vanha sinkkinen kylpyamme. Viime talvena löysin vähän vastaavanlaisen, tämä on hieman sirompi ja laidoiltaan korkeampi. Pohjan sauma on hieman auki, joten ilman pientä fiksausta amme ei pidä vettä, mutta katsotaan, tuleeko tämä istutusastiaksi hyötyviljelyyn. 

Oikeasti nostin nämä jouluruusut jo aamusella terassille vähän vilvoittelemaan. Vasemman puoleinen on kukkinut viileällä ikkunalla jo viikkoja, oikeanpuoleisen ostin eilisellä kauppareissulla puoleen hintaan. Tavoitteena on jälleen tänä vuonna pitää nämä elossa ja istuttaa heti maan sulamisen myötä metsäpuutarhaan. 

Lomalla olen kierrellyt lähes päivittäin puutarhassa, jotenkin se tuo iloa ja herättelee jo listaamaan asioita, mistä aloittaa kevätpuhteet heti, kun niiden aika jälleen koittaa. Linnut pitävät ihanasti elämää yllä ruokintapaikalla omenapuiden lomassa. Muutama päivä sitten haketin ison kasan loppukesän ja syksyn aikana kertyneitä risuja ja kokosin hakkeen jo valmiiksi vaiheessa olevan kuusiaitaistutuksen tuntumaan. Kuiva kesä vei lähes puolet istutetuista kuusentaimista ja keväällä aitaa on paikkailtava uusilla taimilla. Hake on ehdoton apu taimien juuriston suojaamiseen.

Muutoinkin ajatukset ovat olleet maanparannuksessa ja puutarhasta kertyvän aineksen kiertokulussa. Maaperämme on todella savista ja kaikki maatuva aines, mitä puutarha itsessään tuottaa, on kullanarvoista. Keittiöjätteen kompostointi tuo vielä oman rikkaan lisänsä maanparannukseen. Maalle on annettava se, mikä maalle kuuluu.  

Vanhaherra Samuraikin teki kanssani puutarhakierroksen, mutta vaati päästä syliin märästä lumisohjosta. Toistaiseksi aika kuluu mukavammin sisätiloissa, nytkin lämmittelemme takkatulen ääressä ja annamme ajatusten virrata kevääseen. Tässä vuodenajassa ihaninta on juurikin haaveilu. Jostain luin, että haaveilu on mielen leikkiä ja haaveilu ja siitä saatava mielihyvä kertovat terveestä psyykkeestä. Me puutarhasta ammentavat tiedämme, miten suurta iloa tuottaa uuden puutarhavuoden suunnittelu ja siihen liittyvät unelmat. Ihania haaveiluhetkiä teille jokaiselle ja oikein inspiroivaa uutta puutarhavuotta!

RETIISIT KYLVETTY

Heh, nyt lipeän epämukavuusalueelle, uusi kamera vain houkutteli kokeilemaan videointia! Tässä on oikeastaan kaikki muu pielessä paitsi Samurai-kissan ilmiömäinen roolisuoritus. Minä itse viihdyn kameran takana, edessä en sitten ollenkaan. Toisaalta olen itse jäänyt koukkuun brittien viljelypalstoillaan kuvaamiin amatöörivideoihin, koska juuri se kotikutoisuus viehättää ja koska muiden puutarhapuuhia on vain niin rentouttavaa katsoa. Itse saan enemmän irti puutarha-realitystä, jossa asiat voivat olla vähän vinksin vonksin kuin kovin viimeisen päälle stailatuista jutuista. Tärkeintä on tunne ja rakkaus lajiin mikä välittyy. Mutta jos jatkossa vielä videoin, joudun hankkimaan ulkoisen mikrofonin, ottamaan lyhyempiä otoksia joista koota vaihtelevampia kuvakulmia, harjoittelemaan tarkennusta ja ja ja... esiintymistaidoista en edes viitsi mainita mitään, yritän vain ottaa mallia Samuraista!

TUNNEPUUTARHURI

 Uuden puutarhavuoden odotus on alkanut! Mieli askartelee jo varkain tulevassa keväässä ja ajatukset saavat aikaan mielihyvän kuplintaa rinnan seutuvilla. Huomaan olevani tunnepuutarhuri. Olisihan se tehokasta ja aikaansaavaa vain tarttua kulloinkin tarvittavaan työkaluun ja laittaa puutarhassa hihat heilumaan sitä mukaa kun tekemättömät työt eteen tupsahtavat. Puutarha on elämässäni suuri mielihyvän ja ilon lähde, en vain pysty pakottamaan itseäni sen orjaksi, en ainakaan usein. Sanat täytyy ja pakko on pidettävä minimissään mitä tulee puutarhatöihin, muutoin käy niin että alan inhota koko hommaa. Tarvitsen tunnetta, että puutarhan yllä leijuu ripaus taikapölyä ja että siellä puuhaillessa aina vähän se mielihyvä kuplii. Olen siis tyytynyt siihen, että tarpeelliset työt ovat ylimalkaisena kirjoittamattomana listana pääni sisällä, mutta jätän tunteelle viimeisen sanan sanottavaksi mihin milloinkin tartun.

Eilen tein vielä viimeisiä tämän vuoden taimistokierroksia ja löysin kolmen euron köynnöshortensioita. Ostin kaksi ja istutin ne ylimmässä kuvassa oikealla näkyvän raudoitusverkon juureen. Rakastan tuota nurkkausta mutta se tarvitsee ehdottomasti näkösuojaa naapuriin päin. Täytyy vielä peitellä taimien juuristot talveksi, juurtumisesta kun ei enää voi mennä takuuseen. Sen verran tuleva kevät kutkutti muutenkin, että hain vielä muutaman pussin ihastuttavia 'Minnow' narsisseja ja helmihyasinttejä kevään ruukkuistutuksia varten. Keväällä voi sitten onnellisena nostaa ruukut esiin, huomattavasti edullisempaa ja ihanampaa kuin kantaa kaupasta valmiita istutuksia. Viikon kuluttua onkin odotettu syysloma, joten silloin on aikaa jatkaa tulevan kevään valmisteluita. Äsken kotimatkalla jarrutin vielä yhden taimiston kohdalla ja ostin 70 prosentin alennuksella rautatienomenapuun. Tarjous osui silmääni jo viime viikolla mutta nukuin muutaman yön yli ja päätin sitten hakea puupoloisen huomaani kun ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Tämä puu vain tietää uuden istutusalueen muotoutumista, mutta se onkin sitten ensi kevään juttu se. Nyt lähden ruohonleikkuuseen ja omenapuun istutukseen ennen kuin ihana auringossa kimmeltävä taikapöly haihtuu ja innostunut puutarhuri muuttuu sohvalla makaavaksi makkaraksi!

PUUTARHAN PRINSIIPIT

'Purple Sensation' ukkolaukat lukeutuvat suosikkeihini, tuntuu että ne sopivat vähän joka paikkaan. Muutenkin toisto on minun juttuni, tykkään lisätä varmoja ja itseäni viehättäviä kasveja ympäri puutarhaa. Viime vuonna istutin lisää pallohortensioita ja tänä vuonna lisäysvuorossa on ollut ihana pikkujasmike.

 Jokaisella taitaa olla puutarhassaan oma suuntautuneisuus tai johtoajatus. Toisia kiehtovat kauniit erikoisuudet, toiset panostavat hyötyviljelyyn, joillekin se juttu voi olla taas kierrätys ja puutarhan somistaminen hauskoilla esineillä. Minäkin olen kokeillut vähän kaikkea, mutta luulen löytäneeni oman tapani luoda ja hoitaa puutarhaa. Näkymät ja tunnelmat kiehtovat eniten, ehkä siksi luotettavat ja suhteellisen helposti alaa peittävät kasvit ovat mieleen. Yllä näkyvä rantaheinä on hyvä esimerkki tämmöisestä kasvista.

 Kyllä yksityiskohdillakin on merkitystä. Kauniit yksittäiset kukat kutsuvat pysähtymään ja luovat puutarhaan yllätyksiä. Ne ovat kuin ystäviä, joiden ilmaantumista odottaa joka vuosi yhtä innokkaasti ja toivoo niiden palaavan. Tarhakullero 'New Moon' on metsäpuutarhan jokavuotinen ilostuttaja.

 Kierrätys ja hauskat esineet ovat kyllä minunkin puutarhassa esillä, mutta nykyään harkitummin. Kuparinen vesipata on yksi rakkaimmista. Ympärillä yksi luotto- ja suosikkikasvini kotkansiipisaniainen sekä arovuokot, joita voisin myös lisäillä sinne tänne.

Se että kaikki tuntevat olonsa puutarhassani kotoisaksi ja tervetulleeksi, on myös tärkeää. Haittaeläimistä ei juurikaan ole ollut harmia, siksi uskallan sanoa näin. Siilejä on näkynyt vuosien saatossa vaihtelevasti, tänä kesänä olemme saaneet taas pitää heitä vieraana. Tulen onnelliseksi kun eläimet vaikuttavat arvostavan puutarhamme olosuhteita ja tokihan täällä tarjotaan vähän runsaampiakin kattauksia silloin tällöin. 

Hassua muuten, minulla ei ollut näille muutama päivä sitten napatuille kuville mitään johtoajatusta kun tätä aloin kirjoittaa, mutta näyttää siltä että tässä tuli puutarhani prinsiipit lyhyesti kiteytettynä. Vihreät aivosoluni alkavat selvästi taas toimia!

VALOA JOKA SOPUKKAAN

Mikä mahtava sää; aurinko paistaa jo korkealta ja valo täyttää kaikki sopukat! Kauan kaipaamani siivousvimmakin on tullut kylään ja yritän ottaa siitä kaiken irti ennen kuin se lähtee lipettiin. Samurai bongasi heränneet kärpäset varaston ikkunan takaa, kevään merkkejä!

AJATUKSET KARKAILEVAT

  Ajatukset karkaavat jo kovaa vauhtia tulevaan kevääseen enkä jarruttele yhtään. Joulu saa soljua omaa tahtiaan, minä käyn läpi herkullista kokoelmaani englantilaisia ja ruotsalaisia puutarhalehtiä. Ideat tallennnan lähinnä mieleeni ja annan alitajunnan työstää niitä. Haaveilulta ja gulassikeiton haudutukselta ehdin pyöriä hetken uinuvassa puutarhassa. Käpytikka on pitänyt majaa syksystä lähtien pyhässä pihlajassamme ja kuusenkäpykeko kasvaa kasvamistaan sen juurella. 

Talvinen kasvihuone saa sydämen aina tykyttämään, koska tiedän lasihuoneen tarjoavan keväällä taas ennakoituja, ihania puutarhahetkiä, joista ilman sitä en pääsisi nauttimaan. Muurattu tiiliallas pääsee ensi kertaa käyttöön, voisin pystyttää sen takareunaan raudoitusverkkoseinämän ja istuttaa tuoksuhernettä sen juurelle.

Kerrottu valkoinen amarylis ja auringonlasku ikkunan takana antavat lupauksiaan...

SUNNUNTAIN RAUKEUTTA

 Lämmintä ja pehmoista sunnuntaita! Ulkona oleva pimeys tuntuu melkein taianomaiselta kun tietää olevansa turvassa takkatulen ja kynttilöiden loisteessa, Spotifyn soittaessa traditionaalisia joululauluja. Raukea tunnelma on tunnelmista parhain.

 Päivän valoisa hetki on kuulas ja kaunis. Viimeisenä syystyönä verkotin hedelmä- ja koristepuut ja  siivosin viime päivien myrskytuulien viskomia oksia. Pienet kartiovalkokuuset erottuvat nyt kun lehtevät kasvit ovat lakastuneet niiden ympäriltä. Puutarhan pieniä joulukuusia, tekisi mieli heittäytyä lapseksi ja koristella nämä miniatyyrikynttilöin ja pyytää  puutarhan linnut, hiiret ja jänikset pikkujoulua viettämään!

 Varjoyrtti on upea talvivihreä maanpeittäjä. Nyt kun kasvusto on asettunut metsäpuutarhaan ja alkanut pikkuhiljaa levittäytymäänkin, olen kovin kovin iloinen.

 Myös hopeatäpläpeippi on edelleen kaunis. Tämä saattaa levittäytyä puutarhassa hurjasti, mutta oma kasvustoni kasvaa karussa paikassa suurten kuusien alla, missä sen toivonkin peittävän maan.

 Vanhan pihlajan alla seisova Jeesus-patsas on saanut vähitellen patinaa pintaansa...

 ja kuusiaita kasvimaan laidalla tuuheutta. 

 Työkalunurkkaus on autio, puutarhavajaa odotellessa varastoin kaiken ylimääräisen talveksi kasvihuoneeseen. Haaveilen vajasta sekä puolilämpimästä lasikuistista päivittäin ja toivon haaveiden jonain päivänä toteutuvan. Vaja on pikkujuttu, lasiterassi vähän isompi. Joulun aikaan täyttäisin kuistin kukilla ja nauttisin sen sopivassa viileydessä niistä mahdollisimman pitkään. 

Lintujen ruokinta pitää puutarhan elossa talvisaikaankin. Siemenautomaatti ja lintulauta ovat jatkuvassa käytössä, mutta nämä Lidlin pähkinä-talipalloketjut ovat osoittautuneet huippusuosituiksi. Tänään ketjussa roikkui närhikin.

ARJEN KYNNYKSELLÄ

 Metsäpuutarhassa vallitsee rauha toisin kuin aurinkoisella perenna-alueella, jossa kaikki on vähän sikin sokin. On kiva kun puutarhassa on eri luonteisia alueita, aina löytyy soppi joka sopii kulloiseenkin mielentilaan. Tämä metsäpuutarha on nykyään äärettömän helppohoitoinen, en ole tehnyt siellä kesän aikana muuta kuin leikannut alas ylikukkineet särkyneetsydämet ja tummakurjenpolvet. Pientä rikkaruohojen nyppimistä joskus ohi mennen, ei muuta. Jotain sinne vielä kaipaan, ehkä valkosia hortensioita. Yksi pieni Mustila siellä jo kasvaa ja kukkii ensimmäistä kertaa, lisäksi kaksi pallohortensiaa ja kiven päällä köynnöshortensia.

 Kuunliljoista on kuin varkain tullut hallitsevin laji, mutta oikeastaan en moiti. Ne luovat eri sävyisinä ja kokoisina runsaan ja samalla seesteisen tunnelman. Joukkoon sopivat valkoisen ja keltaisen hempeät ja limeen vivahtavat sävyt, joita löytyy kukista ja lehdistä. Tämän osan luominen on ollut helpompaa ja palkitsevampaa kuin aurinkoisen perennapuutarhan, jossa riittää haastetta loppuelämäksi.

 Nytkin olisi puuhaa ruusutarhan ja uuden perenna-alueen puolella, selkeytystä ja ryhtiä tarvitaan molemmissa. Tänään on kuitenkin kesäloman viimeinen päivä, joten annan myöden laiskottelevalle puolelleni. Uudet Laura Ashleyn Kimono-puutarhapistokkaat ovat somat enkä malttaisikaan niitä heti sotkea.

Täällä me siis Siirin kanssa nautitaan ja annetaan ruumiin ja mielen levätä. Huomenna onkin sitten edessä arki.