torstai 30. heinäkuuta 2015

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

RUUSUISTA JA VÄHÄN TYNNYRISTÄKIN

 Ruusujen paras aika on nyt, onneksi. Muutoin puutarha on osittain aika lohduttoman näköinen. Kaikki on kasvanut tänä vuonna ylipitkäksi ja nyt iso osa perennoista maata retkottaa pitkin ja poikin perennapenkkejä. Minulla on aika paljon tuoreita istutusalueita, jotka kasvavat vielä väljästi eli kasveilla ei ole riittävästi tukea toisistaan. Lisäksi rikkaruohot valtaavat kaikki paljaat kohdat, joten sekamelskan ainekset ovat siinä. Tänään revin ja leikkasin kaikki laonneet kukinnot ja huomenna jatkan kitkennällä. Homma on hoidettava nyt ja ehkä jo muutaman viikon jälkeen tuhon jäljet ovat korjaantuneet uudella tuoreella kasvulla ja perenna-alueiden syksy saattaa olla vielä ihan kaunis. Mutta niistä ruusuista... ylimmässä kuvassa kukkii kanadalainen pilariruusu 'John Cabot'.
 Tässä taas tarhakurtturuusu 'Belle Poitevine', jossa on ihana tuoksu ja kaunis kiiltävä lehdistö.
 Kasvihuoneen edustalla kasvaa toinen kanadalainen pilariruusu, 'John Davis', joka on kyllä ehdottomasti kauniimpi kuin serkkunsa 'Cabot'.
 Ryhmäruusu 'Astrid Lindgren' kukkii runsaasti kasvihuoneen sivustalla. Näitä samaisia juurakoita ostin lisää Multasormen alesta, Astrid kun on muutoinkin minun suosikkilastenkirjailija.
Ihanaakin ihanammat pioniunikot ovat kuin silkkipaperipompomeja, näiden siemeniä olen jakanut runsaasti ystävilleni vuosien saatossa.
Loppuun vielä uusin romulöytöni, metallinen tynnyri joka tuli suurin piirtein lenkkipolulla vastaan! Nyt on kasvihuoneenkin edustalla kaunis ja käytännöllinen vesiastia ja tomaattien kastelu asteen verran mukavampaa. Talvettamani jalohortensiat vasta aloittelevat kukintaa, etualan hortensiassa on aivan upean väriset sinisävyiset kukinnot. Pian kukkii myös mustilanhortensia, onneksi on vielä kukkivaa kaunetta odotettavissa.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

IHANA KUNINKAANLAMPI

 Teimme kesäkuussa kolmen naisen puutarhatourneen Loviisan avoimiin puutarhoihin yhdessä Saaripalstan Sailan ja Pikkuisen puutarhani Sametti Hortensian kanssa. Lupasin teille tunnelmapaloja reissumme helmestä, ihanasta Kuninkaanlammen puutarhasta. Sain ystävälliseltä isäntäväeltä luvan julkaista kuvia blogissani ja laittaa linkin heidän kotisivuilleen. Tästä pääset tutustumaan tarkemmin Kuninkaanlammen tarinaan ja saat tietoa aukioloajoista. 
 Olin nähnyt kuvia puutarhasta muutamissa lehtijutuissa ja niistä parhaiten oli mieleeni jäänyt tämä ihastuttava itse rakennettu kasvihuone. Rungon väri on minusta täydellinen ja malli niin kaunis, etten oikeastaan osaa kuvitella suloisempaa kasvihuonetta. 
 Asuinrakennus oli yhtä suloinen ja vanhat omenapuut loivat suojaisan katoksen pihakahvilan istuinryhmien ylle.
 Kuninkaanlampi, joka on vedellä täyttynyt kesken jäänyt linnoitustyömaa 1700-luvulta, loi aivan erityislaatuisen tunnelman koko puutarhaan ja miljööseen. 
 Mitkä upeat puitteet unelmien puutarhalle, tummavetinen lampi ja lehtometsä, olin aivan myyty.
 Pihapiirissä oli vanha viileä tiilirakennus, jonka seinustalle oli rakennettu kaunis ja käytännöllinen puutarhurin työskentelypiste. Minuun vetoaa aina tämmöiset käytännölliset yksityiskohdat, jotka silti sulautuvat kauniisti puutarharhaan. On kivaa, kun työkaluja ja ruukkuja ei ole piilotettu minnekään, vaan ne ovat esillä osana kokonaisuutta.
 Kasvihuone oli valjastettu hyötyviljelyyn ja edustalla näytti olevan monenlaisia taimivauvoja kasvamassa.
Villiviini ja köynnöshortensia peittivät ulkorakennusta vahvoilla versoillaan, ihana villi ja salainen tunnelma, joka oli läsnä koko puutarhassa. Toisessa piharakennuksessa oli kahvila/myymälä, josta löytyi kauniita esineitä kotiin ja puutarhaan sekä talon rouvan maalaamia postikortteja. Aivan mykistävän kaunis paikka, toivottavasti pääsen tänne joskus uudelleen.

torstai 16. heinäkuuta 2015

ROMANTTISTA

Heinäkuun hempeimmät yhdistelmät. Rohtosormustinkukat ovat kotiutuneet puutarhaan niin, että siementaimia saa kurittaa ihan huoletta ja silti kukintaa riittää. 
'Sarah Bernhardt' on pioneista kaunein. Tiedän että tämäkin perennapenkki on pian täysin väritön, mutta nyt on kukkeuden aika, nautitaan siis vain. Eilen illalla viihdytin itseäni A Little Chaos-elokuvan parissa; englantilainen puutarhateemalla kuorrutettu romanttinen pukudraama Ranskan hovista Ludvig XIV:n aikaan. Naispääosassa esiintyy yksi suosikeistani, Kate Winslet ja Ludvigin roolissa charmantti Alan Rickman, joka on myös ohjannut elokuvan. Elokuvaa ei ole esitetty Suomessa, mutta katsominen onnistuu ainakin täällä. Uskon että ainakin joku teistä tykkää.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

VÄLILLÄ LAISKOTTAA

Kiva kun on loma ja aikaa hitaaseen puuhasteluun puutarhassa. Usein työt keskeytyvät ja huomaan vain istuneeni ja tunnelmoineeni jonkun näkymän edessä. Kasvihuoneessa aika pysähtyy.
 Singerin jaloista tehdyllä pikkupöydällä kasvaa yrttejä. Alkukesän reissulla Loviisan avoimissa puutarhoissa poikkesimme pihakirppikselle ja iskin silmäni kuvanssa näkyvään vanhaan kantikkaaseen peltiastiaan. Se mahtui juuri sopivasti polkimen päälle ja toimii nyt basilikan ruukkuna. Minulla onkin kuvia Loviisasta ja tarkoituksena on tehdä kooste ainakin ihanasta Kuninkaanlammen puutarhasta, palaan siihen ihan pian.
Kylvin keväällä 'Penny Black' sinisievikkiä ja katsokaa, miten söpöjä kukkia se on tehnyt! Näitä kylvän taatusti toistekin.
Leppoisat kesäpäivät jatkuvat ilman kiireitä ja aikatauluja. Tänään eivät puutarhatyöt maittaneet, ehkä huomenna taas uusin innoin. Minulla on kuvia muuten Munchenin kasvitieteellisestä puutarhastakin, jossa ehdimme poiketa ennen paluulentoa; koostan niistäkin juttua lähiaikoina.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

ALPPIMAISEMIIN IHASTUNEENA

Monen vuoden lomahaave toteutui viime viikolla Itävallan alppimaisemissa. Luonnon ja maisemien vuoksi tänne lähdimme ja pettyä ei tarvinnut.
Kiertelimme autolla ja teimme patikkaretkiä Zell am See'stä käsin. Kabiinilla pääsi 1965 metrin korkeuteen Schmittenhöhen huipulle aivan majapaikkamme juurelta ja ylhäältä avautuivat kauniit maisemat. 
Näissä maisemissa Itävallan keisarinna Sissikin on aikoinaan patikoinut ja murhatun keisarinnan muistoksi oli rakennettu kappeli huipulle joskus 1900-luvun alussa. Viime vuonna kävimme Sissin kesäpalatsissa Korfulla, joten tämä oli kiva sattuma. Pitäisiköhän perehtyä keisarinnaan hieman tarkemmin...
Joka puolella tuoksui ihanalle pienten alppikasvien kukkiessa. Huimapäiset liitovarjohyppääjät ja riippuliitäjät lähtivät huipulta vain muutaman askeleen avulla ilmavirtojen mukaan. 
Upein koskaan kokemani maisemareitti oli Grossglocknerin alppitie, joka nousi parhaimmillaan 2500 metriin saakka. Tie kiemurteli 48 kilometriä pitkän matkan ja maisemat saivat huokailemaan ihmetyksestä kerta toisensa jälkeen. Menomatka kestikin meiltä neljä tuntia, kun koko ajan oli pysäytettävä auto ja mentävä ulos ihastelemaan ja kuvaamaan. Alppitiellä kerättiin tiemaksu, joka oli henkilöautolta 35 euroa, mutta jokainen kilometri oli euronsa arvoinen.
Vuorenrinteiltä valui alas kirkkaita vesiputouksia...
ja ihastuttavia alppikasveja kasvoi laajoina kudelmina kaikissa väreissä.
*
 *
*
*
*
*
*
Aivan reitin päätepisteessä maisemat 2500 metrin korkeudesta avautuivat lumisina ja karuina. Tässä ovat Itävallan korkeimmat huiput.
Lehmiä, lampaita ja vuohia laidunti pitkin rinteitä ja aina jollakin oli kaulassaan kello, joka kilkatus toi mieleen lapsuuden lempiohjelman Pikku Heidi. Lehmät vaikuttivat niin onnellisilta ja epäilimme niiden lypsävän suoraan Milkan suklaata! Iltaisin oli tunnelmallista nukahtaa lampaiden ääniin ja kaikuipa rinteiltä yhtenä iltana jodlauksen tapaistakin. Kylät olivat viehättäviä ja jokaisen alppitalon parvekkeet ryöppysivät kesäkukista. Ruusut näyttivät olevan suosiossa ihmisten puutarhoissa. Pala sydäntä jäi näihin maisemiin ja luonto veti puoleensa niin, että kylissä ja keskustoissa ei juuri tullut kuvattua, vaikka paljon kaikkea kaunista tulikin vastaan koko ajan.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

HYVÄ MATCH

Sinilaukat, tieteelliseltä nimeltään Allium caeruleum, ovat uskomattoman hienon värisiä. Nämä kasvavat kasvihuoneen kulmalla ja taustalla kukkii vaaleanpunaisena eilen istuttamani jaloangervo Astilbe arendsii 'Amethyst'. Jaloangervot eivat ole lukeutuneet lempikasveihini, mutta eilen tämä vanha lajike yhtäkkiä vetosi minuun puutarhamyymälässä. Ikä tekee tehtävänsä, mieli ja katsantokanta ilmeisesti muuttuvat avoimemmiksi ja kangistuneista mielipiteistään on helpompi päästää irti.
Pyörin hetken kolmen taimipötin kanssa ja ihmettelin, mihin minä nämä nyt istutan. Kiitos sinilaukkojen paikka löytyi, jotenkin näiden kahden värit ja muodot olivat silmääni heti täydelliset keskenään.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

ENNÄTYSREHEVÄÄ

Reilun viikon poissaolon aikana puutarha on riehaantunut huimaan kasvuun. Tämä kesä on saanut kaiken kasvamaan ennätysreheväksi. Nurmikon leikkuu siisti nopeasti näkymiä, mutta nyt on käytävä kaikki nurkat läpi. Olen laiskotellut pitkään puutarhahommista, mutta loma, maiseman vaihto ja lepo ovat antaneet uutta puhtia. Maa on kosteaa ja huomenna pitäisi olla kiva sää, joten tartun hommiin heti aamusta. Vähän jo aloittelin kitkentää ja siinä kyykkiessäni löysin tämän kivan kuvakulman.
Lupaan reipastua ja päivittää puutarhajuttuja vähän ahkerammin!