TOP 4

Hauska ja suloinen lintulauta, jonka mies nikkaroi eräänä iltana.

*

Alppikärhö, joka meni alkukesästä toukkien parempiin suihin, mutta niin vain köynnös teki uudet lehdet ja sulostuttaa nyt hienolla syysvärillä raudoitusverkosta kyhäämässäni kaaressa. Pian taidan kieputtaa versojen kaveriksi pienet tuikkivat valot.

*

Komeamaksaruoho. Hän on juuri nyt uhkeimmillaan. Kaunis on, niin kaunis.

*

Tarha-ajuruoho, joka taitaa olla suosikkikasvini. Aina hehkeä, hyväntuoksuinen; siis ihan taivaallisen hyväntuoksuinen, tehokas maanpeittijä, soma. I love it!

*

HAASTAVA TUNNUSTUS

Vianna muisti minua tunnustuksella, joka ei päästäkään ihan helpolla. Melko nopeasti sain kuitenkin ajatukseni näppäimille.

Tunnustukseen liittyy siis haaste, jonka säännöt ovat seuraavat:
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi blogia jättämällä niihin kommentti.

NÄKÖ: Kyky nähdä maailma konkreettisesti omin silmin on suuremmoinen lahja, jota ilman on vaikea kuvitella elävänsä. Silti on suuri joukko ihmisiä, jotka elävät täyttä elämää sokeana tai heikkonäköisenä, monet yltäen moninkerroin suurempiin saavutuksiin kuin minä ikinä. Se saa miettimään, annanko näkemiselle sille kuuluvaa arvoa omassa elämässäni. Joka päivä näen kyllä ympärilläni kauneutta ja ihanuutta ja nautin siitä suuresti.

TUNTO: Tuntoaistille tulisi antaa enemmän luonnollisia ärsykkeitä. Pitäisi pysähtyä koskettamaan, sivelemään, tunnustelemaan. Lomalla on ihana hieroa jalanpohjia märkään hiekkaan ja keväällä upottaa kädet muhevaan multaan. Eläimiä on pakko koskettaa; niistä huokuva lämpö ja turkin pehmeys rauhoittavat. Toisen ihmisen kosketus on korvaamattoman tärkeää. En toivoisi kenellekään yksinäistä vanhuutta ilman läheisyyttä ja kosketusta.

KUULO: Kuuloon suhtaudun ristiriitaisesti. Rakastan musiikkia ja luonnon ääniä, mutta usein koen erilaiset äänet häiritsevinä. Väsyn ääniin, välillä jopa omaani. Olen kuitenkin hyvä kuuntelija, teen sitä myös työkseni. Sopivan tilaisuuden tullen vetäydyn kuitenkin hiljaisuuteen ja rauhaan, äänten ulottumattomiin. Koskettavinta on metsän tai erämaan täydellinen hiljaisuus.

MAKU: Ruoka on ihanaa. Olisin ahmatti, jos päästäisin itseni valloilleen. Aidot, yksinkertaiset maut ovat parhaimpia. Ruokaa laittaessani syön usein kuormasta ja makeaan sorrun liian usein. En suosi kevyttuotteita, koska niissä ei ole makua. Italialaiset jäätelöt ovat herkkusuun unelmia; loputtomasti aitoja makuja kätkettynä kermaiseen jäätelöön.

HAJU: Hajujen kanssa oppii pärjäämään, toisin sanoen nenä tottuu. Täällä lakeuksilla haisee välillä lanta, joka voi kaupungin kasvatille olla kauhistus, meille landepaukuille silkkaa arkea. Omistan melko herkän hajuaistin, kuten naiset yleensäkin. Vainuan helposti kaikenlaista nenälläni, milloin sukkahikeä, milloin palaneen käryä. Mutta jos en ole polttanut leipomuksiani, saattaa kotona leijailla ihana vastaleivottujen sämpylöiden tuoksu. Samalle ihanien tuksujen viivalle yltää ulkona kuivattu lakanapyykki.

Siinäpä oli asiaa kerrakseen. Nyt miettimään, ketä heitän samaisella urakalla...

MUISTUTUS

Muistakaahan olla kiltisti. Meillä nimittäin näyttäytyi iltana eräänä tyyppi, joka oli kiskonut päällensä erinäisiä asusteita. Näytti erehdyttävästi Korvatunturin asukilta.

VAUTSI PAUTSI

Saaripalstan Saila on taiteillut Ransu-kisunsa kanssa ihkun tunnustuksen ja ojentanut sen minulle! Vautsi pautsi!
Tunnustusten jakaminen on hauska tapa ilahduttaa ja kiittää. Tällainen pieni tunnustus kannustaa jatkamaan omia, aihepiireiltään rajattuja höpinöitä. Vuorovaikutteisuus on koko blogitouhun idea. Ihmiset, jotka jakavat jollain tavalla samoja innostuksen ja kiinnostuksen kohteita, tapaavat toisiaan virtuaalisesti kirjoittaen ja kommentoiden. Myös kuvilla on suuri merkitys, ainakin yhtä suuri kuin sanoilla. Kuvien kautta voi jakaa ja saada inspiraatiota ja visuaalista mielihyvää, innostusta ja ideoita. Itse olen löytänyt bloggailun kautta samanhenkisiä ihmisiä, jotka koen ystäviksi, vaikka nokakkain emme ole koskaan sattuneetkaan. Kommenttien lukeminen ilahduttaa; joku siellä jossain lukee höpinöitäni ja höpöttelee myös omiaan. Kiitän siis suuresti Sailaa ja Ransua tästä kunniasta olla ensimmäinen kyseisen tunnustuksen saaja. Näin hienoa tunnustusta ei voi jättää laatikonpohjalle, vaan kiertoonhan se on saatava! Koska tunnustus on melko kissamainen, haluan ojentaa sen Risulinnulle, jonka blogissa myös kissat vilahtavat. Kyseinen blogi on monipuolinen ja ihanan maanläheinen. Ahkera käsityöläinen ehtii remontoida ja hoitaa puutarhaa pesueensa lisäksi! Siis oleppas hyvä Risulintu!

AUTUMN BEAUTY

Eri mainio syysloma takana! Ihan jokainen suunnitelma ei toteutunut, mutta eipä ollut tarviskaan. Tekemistä oli, mistä valita ja fiiliksellä mentiin. Yllätysmomentti ilmestyi murskekasan muodossa perjantaina pihaan ja sitä levitellessä kului muutama tovi joka päivä. Nyt on piha komeana ja kummalliset lihakset kipeinä; aina kaulaa myöden! Syksy antaa edelleen parastaan. Tästä on hyvä alkaa laskeutua vähitellen joulua kohti, mutta siis vain vähitellen. Pikkuhiljaa, tunteella...

UNTEN MAILLE

Puutarha alkaa olla siinä vaiheessa, että vain lumi puuttuu. Puunrungot ja pensasmustikat ovat suojassa, roskat kärrätty pois, lintujen talviruokinta aloitettu, saavit, sangot ja muut tykötarpeet varaston ylisillä, pientä syksyistä somistustakin on luotu. Tykkään sitten näistä viimeisistä töistä puutarhassa, ihan kuin peittelisi lapsen yöunille. Luonto saa ansaitsemansa levon pitkän ja kukkean kauden jälkeen. Kevääseen herätään taas täynnä elinvoimaa ja uuden alun intoa. Minulla on muuten yksi ihana aarre puutarhan perällä, semmoinen iso kasa hyvin maatunutta puutarhajätettä. Se on ihka ensimmäinen oman pihani kompostoitunut kasa, jos ihmettelette intoiluani...

LOMANTYNKÄ

herätys, kun sisäinen kello pirahtaa
aamupalaa pitkän kaavan mukaan

sauvakävelyä

pientä siivousta, jos huvittaa

aikaa ja läsnäoloa perheen kesken

puutarhajätteiden roudaus hyötyasemalle

thairuokaa

keilaus koko perheen voimin

saunontaa ja takkatulta

ehkä Fame miehen kanssa

Harry Potteria

kynttilänvaloa

uimahalli

ehkä uutta ihanaa vauvaa katsomaan

kylpyläkeikka

lapsuudenystävän vierailu

=

syysloman tynkä

RESEPTIT JÄRJESTYKSEEN... PROPAGANDAN VOIMALLA

Samaisella kenkienostoreisulla pyörähdin Suomalaisen kirja-alessa ja nappasin mukaani (toki kassan kautta) kuvan keittokirjan. Minulla on ikuisuusprojekti nimeltään reseptit järjestykseen, enkä tiedä, minä vuonna tartun siihen. Toivon tämän hankinnan antavan sysäyksen itsessään melko epämieluisaan hommaan. Tässä keittokirjassa on ideana koota omat reseptit yksiin kansiin joko kirjoittamalla ne tai kokoamalla irtolaput taskuihin. Kirja on jäsennelty ruoka-aineiden/-lajien mukaan ja sisältää hauskoja ruoanlaittoon liittyvä lainauksia. Kuvitus on tunnelmaltaan nostalgista 50-lukua, joka sinänsä on viehättävää, mutta herättää minussa myös lievää ahdistusta. Katsokaa nyt tuotakin alla olevaa kuvaa. Eihän kukaan meistä pyri tuohon, eihän! Hmm... kuvien tunnelma tuo muuten mieleeni elokuvan Tunnit ja loistavan Julianne Mooren.

IHKULIINIT KENKULIINIT

Lämpöisten ja kestävien syyskenkien tarve oli tiedossani, mutta olin ajatellut hankkia ne sitten jossain vaiheessa syksyä. Etsiessäni isommalle viikarille kenkiä osuivat nämä ihkut kenkulit silmiini ja tajusin tarvitsevani ne syyskengät heti! Kuulin myyjänkin opastavan viereistä kengänostajatyttöstä, miten juuri nyt ovat viimeiset hetket käsillä: kohta ei löydy kokoja, ei ainakaan siitä mallista, minkä haluaisi. Aivan. Nyt on minulla siis syyskengät ja päivän tyypityksen jälkeen olen edelleen eri tyytyväinen löytööni. Näillä mennään pitkälle!

JONNINJOUTAVIA JORINOITA

Välillä olo täällä blogimaailmassa on vähän hassu. Sitä tulee suollettua kaikenlaista vähemmän tärkeää jutunjuurta ja usein huomaa jorisevansa aivan itsekseen. Hmm...
Poiskaan ei aivan kokonaan malta lähteä, koska viihdyn niin hyvin muiden koti- ja puutarhahengettärien joukossa ja puuhana tämä on mitä rentouttavinta ajanvietettä. Muiden ihanat blogit inspiroivat minua suuresti ja innostavat itsekin jatkamaan.

Jatkan kuitenkin taas jorinointiani ja laitan tässä pienen kuvan euron kirpparilöydöstä, joka sai spraypurkista uuden kuosin. Kynttilöitä onkin ruvennut kulumaan reilusti. Arki-illan luksusta on, kun ei tarvitse lähteä ulos kylmään ja pimeään vaan voi käpertyä vilttiin, nauttia lämmöstä ja tunnelmasta vaikka hyvän kirjan tai lehden seurassa oman perheen kesken.

PAKKASEEN

Leikkasin muhkeat persiljat kasvimaalta pakkaseen. En ole ennen pakastanut persiljaa enkä muitakaan yrttejä ja mietin, tuleekohan näitä käytettyä. Itse rakastan persiljan makua, mutta mitä mahtaa sanoa miesväki, jos kaikki ruoka alkaa maistua samalta...

SYKSYTTÄÄ

Eilen ehdin jo marmattaa, miten en saa tällä hetkellä mitään aikaiseksi. Tänä aamunakin lorviminen oli vähällä viedä voiton, mutta jostain sain puhtia kiskoa tuulipuvun ylle ja lähteä ulos puuhastelemaan. Sain ihmeen paljon aikaiseksi ja innostuin aivan vallan kamalasti taas näistä kotoisista jutuista. Kaikenlaista rojua tuli kärrättyä varastoon ja muutenkin pihan yleisilme siistiytyi. Huomenna jatkan vielä ja vähitellen voisin sitten siirtyä sisäprojekteihin. Illan hämärtyessä kävin vielä sytyttelemässä ulkolyhtyjä. Syksy on hieno vuodenaika, ihan niin kuin kaikki muutkin. Jokaisesta on vain osattava ottaa irti parhaimmat palat. Kissa-Samuraikin nauttii selvästi kodin lämmöstä ilmojen viilennettyä. Se varaa aina lähimmän tuolin, kun takassa on tuli ja yötkin se viihtyy taas sisällä. Aika hyväkäs kaveri.

Lopuksi vielä kuva tänään ostamastani lankaköynnöksestä. Edellinen pääsi kuivahtamaan. Tämä yksilö onkin hieno, kookas kuin mikä. Nyt kömmin minäkin peittoihin nauttimaan olostani ja Harry Potterista... kuulumisiin!

JUMITUSTA JA SUUNNITELMIA

WC:n seinälle kiinnitetyn hyllyn ansiosta kirpparilöytö pääsi kunniapaikalle. Paperirullat näyttävät hauskoilta roikkuessaan orsilla. Ulkona täytyisi piakkoin tehdä syksyn viimeinen kierros; kerätä tavaraa varastoon ja siistiä vielä hieman perennapenkkejä. Sisälläkin olisi monta projektia, mutta tällä hetkellä itselläni jumittaa pahanpäiväisesti. Täytynee odotella, josko se innostus löytyisi; aina se on jossain vaiheessa palannut retkiltään. Tänään kyllä aloin lämmetä aika tavalla, kun tuttu piirtäjä tuli tekemään alkukatselmusta lasiterassiprojektin merkeissä. Suunnitellaan ja tuumataan. Mielessäni olen kuitenkin jo sisustanut tilan moneen kertaan ja vanha pinnasohvakin on hankittu.