ENGLANTILAISEN PUUTARHAN YLISTYS

Olen viihdyttänyt itseäni oikein urakalla selailemalla läpi kymmeniä ja kymmeniä puutarhalehtiä, kotimaisia, ruotsalaisia ja englantilaisia. Kotimaiset tarjoavat tarpeellista asiatietoa, ruotsalaisista saan paljon toteuttamiskelpoisia ideoita ja englantilaiset, no ne saavat huokailemaan ja haaveilemaan sekä nostavat riman jokseenkin korkealle. Lisäksi saan aivan kauhean matkakuumeen ja olisin heti valmis puutarhamatkalle Iso-Britaniaan tai Irlantiin. 

Lontoon matkoillamme olen kolunnut kaupungin tarjoamia puistoja ja puutarhoja niin paljon kuin perhematkat ovat suinkin sallineet. Kuvatiedostoista löysin vielä julkaisukelpoista materiaalia puolentoista vuoden takaiselta visiitiltämme. Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat Hyde Parkin etelä-itä-kulmauksessa sijaitsevalta The Rose Gardenilta. Puutarha on suhteellisen uusi, valmistunut vuonna 1994. Kesäkuussa olessamme ruusujen kukinta ei ollut enää kovin loisteliasta ja muistaakseni säätkin olivat olleet sateisia ja tuulisia. Tämä ruusukaarikäytävä ei jättänyt kuitenkaan kylmäksi, vaikka suurin osa ruusuista oli jo kukinta päättänyt.

Käytäviä reunustavat istutusalueet eivät koostuneet pelkästään erilaisista ruusuista vaan erilaiset perennat kasvoivat ihastuttavan luontevasti ruusujen lomassa. Gottage gardenin henkeä, sitähän tämä on. 

Puistoissa kasvavat ikiaikaiset puut ovat mitä mielikuvituksellisempia. Paksut rungot ja vahvat kiertyneet oksat ovat kunnioitusta herättävän komeita ja mielestäni yksi englantilaisten puistojen omaleimaisuus. Nuo rakkaudenjulistukset olivat aika söpöjä.

Ruusupuutarha löytyy myös Regent's Parkissa sijaitsevasta Gueen Mary's Gardenista. Ympyrämuotoisessa ruusupuutarhassa on valtava määrä erilaisia ruusuja ja vaikuttavuutta lisäävät ruusutarhan ympäri köynnöstävät köynnösruusut. Tämä valkoisena pilvenä kukkinut oli kauneimpia.

Kuvaaminen näissä julkisissa puistossa on aina hankalaa, jos ei halua vaeltavia turistilaumoja kuviinsa. Itsekin olen sen vuoksi tyytynyt kuvaamaan kauniita yksityiskohtia suurten kokonaisuuksien sijaan. Ja näitä on  mukava katsella ja hakea ideoita omaankin puutarhaan. Erilaiset rakenteet ovat englantilaisen puutarhasuunnittelun kulmakivi ja kokonaisuus vasta viimeistellään kasveilla. 

Ja koska puistot ja puutarhat ovat valtavan kokoisia, on väsyneille vaeltelijoille kutsuvia istumapaikkoja tarjolla tasaisin välein. Yleensä penkki tai istuinryhmä on aseteltu kuten yllä olevassa kuvassa, paikalle josta aukeaa kaunis näkymä ja joka rajautuu turvallisesti ja kutsuvasti esimerkiksi muuriin ja pensasaitaan. Tämäkin kuva on Regent's Parkista ja mielestäni niin ihana, että voisin tuijottaa sitä loputtomiin ja vaipua haaveisiin. 

Puistoissa tarpoessaan saattavat jalkojen lisäksi aistitkin melkein turtua, kun kaikkea kaunista ja ihanaa on niin paljon. Erilaisia kasviyhdistelmiä kannattaa kuitenkin pysähtyä tarkastelemaan lähemmin, koska jo harrastelijankin silmä huomaa, miten tarkkaan nekin on suunniteltu. Kameraan kannattaa tallentaa toimivia yhdistelmiä ideapankkiin hautumaan.

Yksi asia englantilaisissa puutarhoissa ihastuttaa itseäni erityisesti. Järjestään olen törmännyt oksista punottuihin kasvitukiin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ne ovat kovin viehättäviä. Kuvitelkaa nyt tuhonkin vihreällä muovilla pinnoitettuja rautakaaria! Eikö näin ole paljon kauniimpaa.

Tämä uskomattoman upea perennaistutus oli Kew Gardensin laitamilla, talo vaikutti olevan yksityiskäytössä. Minäkin haluaisin sormustinkukkien ja laukkojen yhdistelmän puutarhaani, mutta samanaikainen kukinta ei taida onnistua ilmastossamme. Paljolti muuten englantilaissa puutarhoissa käytetään samoja perennoja kuin meilläkin, mutta kukkivien kasvien yhdistely on meillä paljon rajoittuneempaa lyhyen kasvukauden vuoksi. 

Tämän Kew Gardensissa sijaitsevan Temple of Aeoluksen olen kuvannut aikaisemmin täällä. Silloin elettiin helmikuun loppua ja kukkulalla kukkivat vaaleankeltaiset narsissit. Nyt tilalla oli luonnontilainen heinikko ja alapuolen puutarhassa kukkivat muun muassa nämä pionit ja sormustinkukat.

Tästä tulikin huomaamatta englantilaisen puutarhan ylistys. Kuten alussa totesin, olen suorastaan kylpenyt viime päivät uusissa puutarhasuunnitelmissa. On ilo huomata, miten jo moneen kertaan katsotut kuvat, selatut puutarhalehdet ja -kirjat tuovat joka vuosi uusia ahaa-elämyksiä. Mieltä on hyvä ruokkia kaikella kauniilla ja hyvällä ja puutarhanhoidossa se on aivan olennaista. Joka kevät mielen valtaa ajatus, että tuleva puutarhakausi on kaikkien aikojen loistokkain. Minäkin olen jo mielessäni istuttanut puita, ruusupensaita ja näyttäviä perennoja, valanut koristeellisia betonilaattoja ja -ruukkuja, pystyttänyt köynnöstukia uusille kärhöille, muovannut pari uutta oleskelualuetta, rakennuttanut miehellä kaksi hienoa puutarhapöytää ja yhden huvimajan sekä tuhlannut rahaa Ikean kesäkalusteisiin. Onneksi haaveilu ei vielä tässä vaiheessa maksa mitään ja ai että miten kivaa se onkaan! Ja mikä onnenpotku, pukki tiesi salaisen toiveeni ja oli tilannut minulle The English Gardenin vuosikerran... 

MAANMUOKKAUSTÖITÄ JOULUNPYHINÄ

 En malttanut odottaa joulunpyhien yli vaan tartuin jo eilen lapioon. Maa oli ihanan pehmeää ja nurmikko kääntyi uskomattoman helposti tehden tilaa uudelle istustusalueelle. Alue sijaitsee talomme eteläpäädyssä. Vasemmalla on kulku kodinhoitohuoneeseen ja taustalla näkyy ulkorakennuksen pääty. Laattakäytävä kaartuu etupihan puolelta ja päättyy tässä pyykinkuivatustelineelle. Koko alue on siis todellinen läpikulkupaikka, jonka kanssa olen jo pidempään tehnyt ajatustyötä. Tulevina vuosina on tarkoitus rakentaa ulkorakennuksen päädyn jatkoksi täysimittainen lautaterassi, joka tulee rajautumaan pitkältä sivultaan tuohon vastakäännettyyn istutusalueeseen. Oikealle puolelle ulkorakennuksen kulman jatkoksi tulee korkeahko lautaseinämä tuomaan näkö- ja tuulensuojaa terassille.

Tässä kuvassa alueen kokonaisuus hahmottuu selkeämmin. Talon seinustalla sijaitsee istutuspöytä seulanpäänkiveyksineen. Nykyiset istutukset koostuvat muun muassa keijuangervosta, erilaisista katajista, taustalla näkyvistä timattituijista, muutamasta ruusupensaasta, rautakaaressa kiipeilevästä villiviinistä, raudoitusverkkohyllyssä kiipeilevästä alppikärhö 'Tage Lundellista' sekä muotoonleikatusta metsäkuusesta.  Oikealla tonttia rajaa puutarhan takaosaan jatkuva koristearonia-aidanne. Alueella olevat pyykinkuivatus- ja tamppaustelineet eivät ole mitään tunnelmanluojia, mutta tarpeellisia välttämättömyyksiä. Paikka on pihan paahteisin ja tuulisin ja senpä vuoksi kasvivalinnatkin ovat olleet varmoja ja tylsiä. Vähitellen pienilmasto on kuitenkin muuttunut suotuisammaksi aidanteiden ja puutarhan perällä olevien lehti- ja havupuiden kasvun myötä. Uudelle istustusalueelle suunnittelen ainakin ruusupensaiden ja kärhöjen lisäämistä sekä paahteisen paikan näyttäviä perennoja kuten iisoppia, sinipiikkiputkea, sinipallo-ohdaketta, tädykkeitä, hopeamarunaa ja nukkapähkämöä, ehkä jotain koristeheinääkin. En kyllä muista, että olisin koskaan aikaisemmin tehnyt maanmuokkaustöitä jouluna. Sen sijaan että olisin harmitellut lumetonta joulua, olenkin nauttinut sään tuomasta mahdollisuudesta ottaa varaslähtöä kevään puutarhatöihin. 

LÄMPÖISTÄ JOULUA

Lämpöistä ja levollista joulunaikaa jokaiselle! Jouluvalmistelut alkavat olla valmiina, vaikka lahjat ovatkin vielä paketoimatta. Kohta keittelen rosollivärkit ja laitan perunalaatikon imeltymään. Teinit saavat koristella kuusen jahka heräävät ja siinäpä se sitten onkin. Leuto sää houkuttaa ulos lapiohommiin, nurmikkoa pitäisi kääntää uuden istutusalueen tieltä pois. Ehkä kuitenkin odotan muutaman päivän ja kevennän sitten joulun pöhöttämää oloani lempipuuhassani, sää näyttää ainakin jatkuvan suotuisana. 

VALO VOITTAA

Talvipäivänseisaus, vuoden lyhin päivä. Huomenna valon määrä alkaa lisääntyä, vaikka emme sitä vielä hetkeen huomaa. Tietoisuus valon tulosta riittää jo antamaan uusia voimia. Joululomakin on alkanut ja minä nautiskelen olotilastani. Arkihuolet ovat yön aikana unohtuneet, suurimmat siivoukset on tehty ja nyt voi keskittyä joulun tunnelmaan. Hiippailen pölyrätin kanssa, sytyttelen kynttilöitä, pesen pyykkiä, istahdan sohvalle tarkkailemaan lintulaudan elämää ja mietin kiitollisena, miten paljon hyvää elämässä on. Seuraava vuodenaika on kevät ja jostain syystä en osaa olla harmissani edes lumettomasta joulusta. Kuusiaidan leikkaus on vielä kesken ja minulla on hienot uudet oksasakset. Pääsen joululomalla puutarhatöihin!

TASSUT LÄMPÖISINÄ

Päivät tuntuvat matelevan kovin hitaasti kohti pimeyden ja valon taitekohtaa. Reilu viikko ja olemme talvipäivänseisauksessa. Pyristellään siihen asti pimeänkylmässä kosteudessa ja pidetään tassut ja mieli lämpöisinä. Siirillä on paitsi viehkot korvakarvat ja upea huiskuhäntä myös ihanan pitkät villat polkuanturoiden väleissä. Minä turvaudun villasukkiin, kunnon takkatuleen ja tuplapeittoihin ja koitan kestää vielä 6 päivää aamuherätyksiä. Joululoma häämöttää jo.

MARRASKUUN VIIMEINEN

Jäätynyt lumisohjo yhdistettynä matalalta paistavan auringon säteisiin tekee marraskuun viimeisestä kauniin. Pikkulinnut intoilevat lintulaudalla ja minä suunnittelen kuusiaidan leikkaamista. Eino-myrskyn jälkiäkin pitäisi korjailla: kasvihuoneesta rikkoutui 5 lasia ja ylväästä pihamännystä katkesi toinen latva. Alla olevan arvonnan muuten voitti Iris Kirppukoti-blogista, kovasti paljon onnea! Toivottvasti palkinnosta on paljon iloa ja hyötyä.

ARVONTA MARRASKUUN ILOKSI

Löysin kuin löysinkin itseni penkomasta jo joulun valtaamasta marketista vielä viimeisiä kukkasipuleita. Hiippailin vielä oven takana olevalle viherpihalle ja kuljeskelin käytäviä pitkin yksinäni. Ruukut, työkalut ja lannoiteet, kaikki tykötarpeet hyllyissä ilman ainuttakaan käytävillä sänteilevää, kevään horroksesta herättämää kotipuutarhuria. Onnellinen tunne. Minun ei tarvitse unohtaa puutarhaani puoleksi vuodeksi, se on ajatuksissa läpi vuoden. Mitä tiiviimmäksi marraskuun pimeys käy, sen hanakammin tartun jo uuden kevään suunnitteluun. Puutarhasta tulee vuosien saatossa koko ajan rakkaampi, se kasvaa ja muovautuu ja minä sen mukana. En tiedä, voisiko mikään muu harrastus tehdä minua onnellisemmaksi. Tuskin.

Viherpihahiippailu olikin tuloksekasta, hyllyssä riippui nimittäin kaikki Jamie Oliver -sarjan puutarhatyökalut 40 prosentin alennuksella. Puuosat saarnia ja metalliosat ruostumatonta terästä eli oikein mukavan tuntuisia työkaluja. Ostin sekatöötit, laattaraudan ja kaksi istutuspuikkoa. Nyt aion ilahduttaa teitä arpomalla hyllystäni ylimääräisen kappaleen Saila-ystäväni hienoa kirjaa Puutarha laatikoissa. Paketin mukana tulee myös Jamie Oliver -sarjan istutuspuikko. Aikaa osallistumiseen on kaksi viikkoa eli palaan asiaan lauantaina 30.11. Osallistua voit jättämällä viestin alla olevaan kommenttilaatikkoon. Mukavaa viikonloppua!

UUSIA INNOSTAVIA TUULIA

Sain menneellä viikolla sähköpostiini uutiskirjeen, ihan ensimmäisen laatuaan. Puutarhapalsta-uutiskirjeen takana on jo monelle meistä tuttu puutarha-alan ammattilainen ja intohimoinen puutarhaharrastaja Saila Routio. Puutarhapalsta ilmestyy säännöllisesti ja käsittelee kiinnostavia ja ajankohtaisia puutarha-asioita innostavalla otteella. Mielestäni idea on aivan loistava! Suomessa puutarhaharrastajat joutuvat talvikautena tyytymään muutoikin hiljaiseen eloon, joten kaikki, mikä lisää tiedonjakoa ja yhteisöllisyyttä puutarhaharrastajien ja alan ammattilaisten keskuudessa, on niin virkistävää ja tervetullutta. Tämän vuoksi pyysinkin Sailalta luvan linkittää aiheesta eli tästä pääset Sailan Saaripalsta-blogiin, josta voit tilata ilmaisen uutiskirjeen omaankin sähköpostiisi. Minä odotan jo innolla seuraavaa!

KULTASUONI

Tänä vuonna en ollut ajoissa sipuleiden kanssa, oikeastaan suunnittelin jo pitäväni välivuoden. Nyt olen kuitenkin muutamana päivänä penkonut kauppojen peränurkkia löytämisen toivossa ja päivällä iskin kultasuoneen. Kaikki pussit 0,20 euroa, joten ostin silmää räpäyttämättä 35 pussia! Triumph-, liljakukkaisia ja kasvitieteellisiä tulppaaneja, krookuksia, erilaisia pikkulaukkoja, helmihyasintteja ja iiriksiä. Osan ehdin jo kaivaa maahan ennen pimeää, aamulla istutan sitten loput. Krookuksia istuttelin paikkoihin, jotka sulavat aina ensimmäisenä. Pienet laukat ja kasvitieteelliset tulppaanit pääsevät metsäpuutarhan polkujen reunoille ja liljakukkaiset pinkit ja keltaiset tulppaanit kaivan metsäpuutarhan keskiosaan. Iiriksiä en ole aikaisemmin kokeillut ja itseasiassa ne olisi istutettava jo alkusyksystä. Sipulit olivat kuitenkin hyväkuntoisia, joten kokeilen miten niiden kanssa käy. Nälkä kasvaa syödessä enkä yhtään ihmettele, vaikka löydän itseni maanantaina penkomassa taas samaista laaria...

VARAUTUKAA, UUSI KASVUKAUSI TULOSSA

 Talvetettavien ruukkukasvien määrä ei ole ainakaan pienentynyt. Rungolliset pikkupuut ovat vastustamattomia enkä uskalla ottaa riskejä talven suhteen siitäkään huolimatta, että kaikki vanhat ja uudet hankintani ovat pilkkahintaisia alelöytöjä. Ja vielä ovat pelargonit, muratit, japaninvaahterat ja yksi jalohortensiakin. Eli ei muuta kuin kuormaa varastoon kuljettamaan. Talven mittaan tulen kyllä kuulemaan mainintoja jaloissa pyörivistä rönsyistä...

Kasvihuone odottaa jo uutta kevättä ja puutarhuri sitäkin enemmän. Somistukset ja sisustukset ovat jääneet sitten ensimmäisen talven; sateen alta on saatava tavaraa pois ja mikäpä sen parempi paikka puutarhatyökalujen ja muiden tykötarpeiden talvisäilytykseen kuin kasvihuone. Sieltä ne on taas helppo keväällä ottaa esille ja aloittaa hommat. Tuossa sivustalla näkyvä kivituhkatasanne on styrokseilla pohjustettu. Kevään koittaessa muuraan jäljelle jääneistä tiilistä kasvualtaan, 'nursery bed'in, jossa hennot perennojen taimivauvat saavat kasvaa ja vahvistua ennen varsinaisille sijoilleen istuttamista. Täytyy talven aikana vielä metsästää vanhoja ikkunoita, joista voi koota suojaavan katon altaan päälle.

Syksyn aikana puutarhassa on laitettu alkuun myös reilun kokoinen perenna-alueen laajennus. Lähdin kanttaamaan etualan kaarevaa penkkiä kohti villiviinikaarta ja mies hoiti möyhinnän konepelillä. Kaikki syksyn lehtimassa on haravoitu ja kärrätty parantamaan uuden alueen maata ja takasta olen heitellyt tuhkia sekaan. Keväällä maanmuokkaus jatkuu, tuskin maltan odottaa sitäkään.

Tässä vielä lähikuvaa uuden alueen linjoista. Seuraavaksi laajennukset jatkuvat sitten villiviinikaaresta oikealle kohti kasvihuonetta. Joku tarkkasilmäinen saattaa huomata tuossa jalkapallomaalin oikean nurkan takana valkoisen linnunpöntön. Miehen nikkaroima pönttö kököttää kepin nokassa ja sen juurelle istutin viinikärhön. Toivon mukaan myös tähän puutarhan avonaisempaan osaan muodostuu vähitellen intiimimpi tunnelma.

Suurin osa puutarhakalusteista jää niille sijoilleen. Näitä ei oikein saa minnekään mahtumaankaan ja minusta piha ja puutarha on talvellakin tunnelmallisempi, kun siellä on istuinryhmiä. 

Rungolliset tuijat ja pallotuijat tekevät sisääntulosta ihanan vihreän. Nämä nostan varastoon vasta oikeiden pakkasten tultua. Keväällä tuntuu, että nostaessaan taas kaikki ruukkukasvit varastosta esiin kevät alkaa rysäyksellä ja kasvun voimasta pääsee nauttimaan melkein etuajassa. Ihanaa kevään odotusta kaikille puutarhureille, muille ei kai semmoista uskaltaisi tässä vaiheessa vuotta ääneen toivottaakaan!

5 KUVAA JA 10 VASTAUSTA

Olen jo aikoja sitten saanut puutarhahaasteen Tiinalta ja Karoliinalta. Kiitos teille ja anteeksi, että vastaaminen on viipynyt. Tässä vastaukset kuvien kera.

1. Anna meille 5 kauneinta kuvaa puutarhastasi. Ne voivat olla lempikasveista tai koko puutarhasta. Keväästä, kesästä, syksytä tai talvesta.

2.Kasvatatko kauneutta vai hyötyä?

Sekä että. Kauneus on kai ollut etusijalla, mutta koska terveellinen ruoka ei tänä päivänä ole itsestään selvyys ja lisäksi ruoka on nykyään suhteellisen kallista, olen oppinut arvostamaan hyötyviljelyä omassa puutarhassa.

3. Mistä löydät inspiraatiota puutarhaasi? 
Ruotsalaiset ja englantilaiset puutarhajulkaisut innoittavat, kuten myös seuraamani puutarhablogit. Monista jo uudelleen ja uudelleen luetuista puutarhakirjoistakin saa oivalluksia talven pimeinä hetkinä. Villi luonto innoittaa myös, sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi. Niin ja tietenkin ihan oikeat puutarhavierailut, ne vasta antavatkin inspiraatiota, varsinkin jos pääset tutustumaan myös itse puutarhuriin.

4. Paras puutarhakirjasi?

Puutarhakirjoja on jo metrin verran, valitsisinkohan Rea Peltolan Taitava puutarhuri...

5. Jos olisit kasvi - mikä olisit?

Sanotaanko vaikka kangasajuruoho Thymus serpyllum. Suloisen vaatimaton, hyväntuoksuinen maanpeittäjä, joka kukkiessaan kaunistaa ankeimmankin maapalan.

6. Oletko harrastelija vai ammattilainen - mistä olet hakenut puutarhaoppisi? 
Itseoppinut harrastelija, joka on kyllä haaveillut puutarhurinkin opinnoista.

7. Mikä on paras puutarhavinkkisi?

Paranna maata sinnikkäästi ja luonnonmukaisesti. Kierrätä maa-aineksia ja kompostoi kaikki eloperäinen. 

Älä pidä puutarhaa liian siistinä vaan anna kuihtuvien kasvinosien palauttaa ravinteet maaperään. Vuosien työ palkitaan rehevällä ja hyvinvoivalla puutarhalla.

8. Millainen on unelmapuutarhasi?

Sekoitus luonnonmukaista ja muokattua. Tiivis ja tunnelmallinen. Itse luotu, tunteella ja ajan kanssa.

9. Kuulutko Puutarhayhdistykseen?

Olen sellaiseen jossain vaiheessa liittynyt, mutta jäsenmaksut ovat maksamatta! Siitä huolimatta saan sähköpostiini yhdistyksen tiedotteita...

10. Millainen on sinun puutarhafilosofiasi? Mitä puutarhan hoito sinulle merkitsee?

Anna luonnon puhua, älä pakota puutarhaa tai itseäsi. Kaikki elollinen hoitaa ja vahvistaa mieltä ja puutarhassa tehtävät työt myös ruumista. Parhaimmillaan puutarhanhoito on hyvinvointia: lepoa, nautintoa ja mielekästä työtä.

11. Mikä puutarha (jossa olet vieraillut) on jäänyt mieleesi?

Kaikki omalla tavallaan, mutta voiton vie Lontoon Chelsea Physic Garden. 

SKANSEN

Syksy on ollut kovin kaunis ja nyt marraskuu on iskenut pimeänä ja sateisena. Blogitauko on venähtänyt ja pitkänsitkeä flunssa viipynyt vaivana. Mutta uuden puutarhakauden odotus on jo alkanut ja aina sopivan hetken tullen pakenen puutarha-ajatuksiin. Nyt täytyisi jo laitaa suunnitelmia paperille etteivät vain katoa päästä. Syyslomalla piipahdimme Tukholmassa ja ehdimme käydä ikisuosikki Skanssenillakin.

Syyspäivä ei olisi voinut kauniimpi enää olla. Kaikille löytyi mielenkiintoista katseltavaa ja minä livahdin kameran kanssa vähän väliä omille teille. Tätä kasvihuonetta en ollut aikaisemmilla reissuilla huomannut. 

Syrjäisessä kolkassa viehättävä puurakenteinen kasvihuone, jossa upea pelargonikokoelma, wau!

Viipyilin tunnelmassa tovin ja tutkailin nimikylttejä, muutama omasta pikku kokoelmastakin tuttu pelargoni löytyi. 

Kasvihuoneelta lähti polku kohti Skånegårdia.

Maalaismiljöössä kanat kuopsuttelivat kompostia ja kukko piti tarkalla silmällä vahtia hieman etäämpänä. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja sain hiipiä poluilla aivan yksikseni. Turistivirrat vaelsivat lähinnä alueen pääväylillä.

Skånegårdin päärakennuksen yhteydessä oli viehättävä puutarha. Voi vitsit kun haluaisin kanoja omaankin pihapiiriin.

Puksipuureunukset tuoksuivat vahvana ja muutamat perennat ja ruusut olivat vielä kukassa. Syksyinen valo siilautui matalalta ja sai puutarhan hohtamaan. Olisin voinut viipyillä täälläkin ties kuinka kauan.

Ensi kesänä toivon mukaan uusia puutarhakohteita. Oma puutarha on lähes talvilevossa. Jyrsiverkot pitäisi vielä laittaa paikoilleen ja nostaa talvetettavat ruukut varastoon. Flunssasta toivuttuani voisin vielä käydä tarkistamassa, joskos kukkasipuleita löytyisi ulosheittohintaan. 

GLADIOLUS CALLIANTHUS

Kesän mittainen odotus palkittiin, kun tuoksumiekkaliljat alkoivat viimeinkin kukkia. Istutin sipulit keväällä astiaan ja melkein jo luovuin toivosta päästä tuoksuttelemaan näitä ihania kukkia miekkamaisten lehtien vain kasvaessa kohti korkeuksia. Astia on nyt ulkona kasvihuoneen edustalla ja kukkia avautuu koko ajan lisää. Päivisin niiden uskomattoman ihanaa tuoksua ei juuri huomaa, mutta iltaisin tuoksun aistii huumaavana. Nämä olisivat olleet kauniita perennapenkeissäkin. Lämpö ja aurinko jatkavat voittokulkuaan, mutta kaipaan sadetta. Olen kulkenut täysin tunteettomasti kaupan sipulihyllyjenkin ohi. Voisihan niitä hankkia, mutta kuiva ja kova maa eivät juuri nyt houkuttele puutarhatöihin. Ruukkuistutuksetkin huutavat kuivuuttaan vaikka kuinka yritän muistaa kastella. Nautitaan silti kauniista syksystä, kyllä ne sateetkin tulevat sitten aikanaan.

ASPEGRENIN PUUTARHASSA

Helteinen heinäkuun päivä Pietarsaaressa piti sisällään Min Edenin lisäksi myös käynnin Aspegrenin puutarhassa. Edellisestä käynnistäni oli kulunut jo useampi vuosi, vaikka paikassa voisi käydä vaikka joka kesä; vastaavaa lumoa saa näiltä main hakea.

Puutarha sijaitsee Rosenlundin pappilan mailla ja se on alkujaan perustettu jo 1700-luvulla rovasti Gabriel Aspegrenin toimesta. Muurien ja aitojen suojissa kasvaa paljon erilaisia hyöty- ja koristekasveja, kiitos aktiivisen puutarhayhdistyksen.

Tunnelmallisen ansarin suojissa on kahvila-ravintola, jossa tarjottavat valmistuvat oman puutarhan sadosta.

Puutarhan keskellä kohoaa vanhan mallin mukaan uudelleen rakennettu huvimaja, joka antaa luonteen koko alueelle. Valtavan kokoiset sinisarjat sekä isot lämpöä keräävät kasvilavat, hienoja nekin.

Lavojen suojissa kasvoi runsaasti erilaisia tomaatteja, tässä joku lähes mustahedelmäinen lajike.

Tuoksuherneissä oli ihanan kuninkaalliset brittivärit.

Puutarha noudattaa säntillistä ruutujakoa ja jokaisessa ruudussa oli myös erilaisia hedelmäpuita. Miten kaunis voi hyötytarha ollakin, nuo mustakaalitkin tuossa polun reunalla.
*
Nyt muuten näytti uusimmasta Kotiliedestä löytyvän viime kesänä tehty juttu puutarhastamme! 

MONTA AJATUSTA PUUTARHASTA

 Alppikärhö lähes ryöstäytyy loppukesästä ja rautakaaren alta kulkiessa täytyy sovitella itsensä versojen lomitse. En silti malta leikellä kasvustoa, tätä runsauttahan sitä on joutunut niin monta vuotta odottelemaan puutarhaa pikkuhiljaa luotaessa. Olen puurtanut puutarhassa noin yhdeksän vuotta. Ankea savipelto ja pöheköitynyt metsänpalanen on muovautunut vuosi kerrallaan nais- ja miestyötunteja laskematta. Ei ole eurojakaan laskettu, mutta suurella rahalla ei hommaa ole missään vaiheessa viety eteenpäin.

Puutarhasta löytyy jo melko valmiita alueita ja kasvillisuus alkaa olla monin paikoin riittävän rehevää ja runsasta. Oma silmä löytää kuitenkin jatkuvasti kohtia, joille täytyisi jotain tehdä. Työtä riittää vuosiksi eteenpäin. Tänä kesänä puutarhassa ei ole tapahtunut suuria, mutta kaikkea pientä sitäkin enemmän. Kun on rauhassa viettänyt aikaa puutarhassa, moni kasvi on löytänyt lopullisen paikkansa ja monta hyvää ideaa on syntynyt. On ollut aikaa tarkastella kasviyhdistelmiä ja todeta, mikä toimii ja mikä ei. Vaaleanpunainen kellopeippi ja sinipallo-ohdake toimivat.

Kasvimaa on tuottanut ensimmäistä kertaa runsasta ja laadukasta satoa. Nämä salkopavut ovat nyt parhaimmillaan. Satoa korjatessa mielen täyttää kiitollisuus. Puutarhan tuomaa mielihyvää on mahdotonta kuvailla. Puutarhassa aistit vain avautuvat ja sitä sulautuu osaksi ympäröivää luontoa. Ruumiin työskennellessä mieli rauhoittuu, ilma kulkee keuhkoihin vapaasti ja onnentunne on se päällimmäisin. Huolet jäävät taka-alalle eikä menneitä tai tulevia tarvitse miettiä. Tänään tosin olen miettinyt, rohkenisinkohan ensi vuonna osallistua Avoimet puutarhat -päivään avaamalla puutarhani mahdollisille vieraille.