Vihdoin sade saapui ja pääsin viimeistelemään istutuksilla jo pitkään työn alla olleen fiilistelynurkkauksen. Perennoja on saanut jo monista paikoista pilkkahintaan ja olenkin haalinut niitä silmät kiiluen. Ja nyt on meikäläisen harrastuksessa kääntynyt uusi lehti ja sen myötä mahdollisuudet puutarhan luomisessa ovat moninkertaistuneet. Niin siis mitä? No siis sitä, että nyt tarvitsen keltaisia kukkijoita, joita luulin haluavani kartella viimeiseen asti! Pastellisävyiset kukat ovat viehättäviä keväällä ja alkukesästä, mutta tähän aikaan kesästä valon ollessa terävä ja vehreyden voimakkaimmillaan ne näyttävätkin jotenkin mitäänsanomattomilta.
Siis keltaista. Yksi ihastuttava uutukainen on tämä syyshohdekukka. Samaan penkkiin pääsi myös pitkänhuiskea kiiltopäivänhattu, jättipoimulehdet, aitoukonhattu, komealupiini, saksankurjenmiekka ja kiinanritarinkannus, jonka sini on huikaiseva.
Raudoitusverkkokaaressa kiipeilee säleikkövilliviini ja keskikäytävä odottaa kivituhkaa ja liuskekiviä.
Liuskekiviympyrän taustalla kasvaa kolmen serbiankuusen kainalossa pallohortensiaa, tornionlaaksonruusua ja ihanan tuoksuista kangasajuruohoa. Kuvassa näkyvät myös raparperinlehtimaljat, joita valoin muutama päivä takaperin.
Rungollinen lehtikuusi nököttää etualalla. Alue alkaa olla valmis ja tästä voin ensi kesänä lähteä taas levittäytymään. Tavoitteena on vähentää nurmialaa tontin reunoilta kohti keskustaa. Pelikenttää kuitenkin tarvitaan vielä pitkään ja myös trampoliini ja uima-allas vaativat osansa. Äippä joutuu siis harrastamaan nöyrästi pihan nurkissa!
