Olen monena iltana lenkkeillyt tästä ohi ja harmitellut, kun ei ole kamera mukana. Tänään korjasin asian ja kävin varta vasten kuvaamassa näkymän. Rypsi kukkii kauneimmillaan ja tänä kesänä sitä onkin kylvetty lähipelloille erityisen runsaasti. Keltainen on alkanut kiehtoa myös puutarhassa. Päivänliljat ja jättipoimulehdet tuovat iloisella värillään hilpeyttä ja hyvää enengiaa pastellisävyjen lomaan. Tuo pohjalaistalo muuten herättää minussa intohimoja. Ajan päivittäin talon ohi ja leikittelen ajatuksella, että se voisi olla kotimme. Hih...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aivan ihania kuvia...I Like!!!
VastaaPoistaTuo talo on vaan niiin ihana... sinuna pakkaisin kimpsut ja kampsut ja leiriytyisin sinne enkä suostuisi lähtemään pois ennen kuin joku olisi myynyt sen minulle... No, on teilläkin itse asiassa aivan ihana koti ja puutarha... Mutta mieti, Samuraista tulisi SUURtilallinen!
VastaaPoistaVoi tuota maisemaa, aah, silmä lepää.
Upea kansallisromanttinen maisema.Hyvä että kuvasit tämäkin rupeaa olemaan häviävää perinnemaisemaa.Kyllä tuota voisi tuijotella levollisin mieli tuosta ihanasta talosta.
VastaaPoistaOih, tuohon taloon tuon pellon laidalle voisin minäkin tehdä kotini...
VastaaPoistaVautsi mikä energian määrä !!! Ihana. Meillä on harvemmin pellot noin lähellä taloa.. näyttää tosi kiehtovalta : )
VastaaPoistaTäällä on myös yksi joka muuttaisi heti tuohon taloon jos olisi mahdollisuus :)
VastaaPoistaRypsipellot ovat kyllä ihanan pirtsakoita, kun katselee peltomaisemia auton ikkunoista kesälomareissuilla:)
VastaaPoistaUpeaan ja energisoivaan keltaiseen voisi suorastaan sukeltaa. Näin eilen ihanan pikku perunamaan keskellä suurta rypsipeltoa ja olisi suorastaan tehnyt mieli mennä nostamaan perunoita keltaisuuden keskelle
VastaaPoistaArvasin, että maisema hurmaa teititkin!
VastaaPoista