UUTTA PUHTIA HYÖTYVILJELYYN

Tuttuun tapaan täällä taas näin uuden vuoden alussa, kun ajatukset väkisinkin karkaavat kohti uutta puutarhavuotta. Mennyt kasvusesonki vierähti osin uuden lasitetun terassin rakennuspuuhissa, jossa toki oma roolini oli enemmänkin avustava. Olin kuitenkin vauhdissa jo hyvissä ajoin keväällä yllä näkyvän oman työmaani kanssa. Heti alkuvuodesta päätin aloittaa pitkän tauon jälkeen lavakasvimaapuuhat. Puutarhamme alkuaikoina meillä oli lavat, jotka teimme ylijääneistä rakennusmateriaaleista. Aikansa palveltuaan poistin lahonneet kehikot ja siitä saakka hyötytarha on ollut lähinnä perunamaa. Alkuun suunnittelin pientä neljän ruudun lavakaulusmaata vanhan pottumaan päälle, mutta suunnitelmat lähtivät jalostumaan, kun löysin Torista paitsi niitä lavakauluksia, myös kaksi uudenveroista ja edullista lavakaulusten päälle sopivaa pienoiskasvihuonetta. Perunamaa sai jäädä omille sijoilleen, koska tykkään viljellä pottua vanhaan tapaan kunnon vaoissa. Kuusi kasvulavaa sijoittuivat perunamaan tuntumaan nurmipohjalle ja näin ankea, jouten ollut nurmikaistele muuttui joksikin paljon kauniimmaksi ja hyödyllisemmäksi. Kuten kuvasta näkyy, lavakaulukset on maalattu sekä sisä- että ulkopuolelta ja sisäpuoli on vuorattu patolevyllä. Näin lavoille tulee enemmän käyttövuosia.

 Lavakauluksia on kahdessa kerroksessa. Koska tämän kokoinen lava vetää multaa helposti 400 litraa, kasasin lavojen pohjalle mahdollisimman paljon kevään aikana tullutta puutarhajätettä ja sen päälle puhdasta pussimultaa. En halunnut eristää lavoja nurmesta millään maatumattomalla materiaalilla, joten hyödynsin pohjissa paksua aaltopahvia, jota olin tullut säästäneeksi. Lavojen väliset käytävät pohjustin vanhoilla juuttimatoilla sekä paksulla aaltopahvilla. Käytävien katteeksi laitoin sekä itse tekemääni oksahaketta että kaupan pussihaketta. Pienoiskasvihuoneet asettuivat mukavasti tarhan kahteen keskimmäiseen lavaan ja näin tarhasta tuli kivan symmetrinen. Kasvihuoneet ovat alumiinirunkoisia, oikeilla laseilla varustettuja ja näin ollen ne toistavat myös viereisen kasvihuoneen tyyliä. 

Lavat sijaitsevat etelään avautuvan pellon laidalla, joten varsinkin alkukesästä taimet tarvitsivat suojaa porottavalta auringolta ja kuivattavalta tuulelta. Biltemasta löytyi näppärät metallikaaret ja niiden varaan pingotettavat suojahuput, joiden turvin kasvuun lähtö olikin nopeaa. Pienoiskasvihuoneisiin istutin lämpöä erityisesti rakastavat punasipulit ja avomaankurkut ja sato olikin mainio. Lisäksi lavoissa kasvoi porkkanaa, punajuurta, hernettä, tilliä, kehäkukkaa, sidesalaattia, persiljaa, mangoldia ja yksi papu, joka iti ikivanhasta Yin Yang-siemenestä. Perunamaalle mahtui vielä lehtikaalirivistö sekä kosmos- ja auringonkukat. 

 Lavatarhan ensimmäinen kasvukausi oli siis iloisten onnistumisten täyttämä. Syksyllä jätin naatit ja muut kasvinosat niille sijoilleen ja ladoin pintaan kerroksen keittiöjätekompostia. Keväällä onkin kiva aloittaa muokkaukset ja kylvöt heti maan sulamisen myötä. Kylvösuunnitelmia en ole vielä tehnyt, mutta eilen jo kolusin siemenvarastot läpi. Muita suunnitelmia on kyllä jo muhimassa ja itse asiassa tein pari päivää sitten ensimmäiset siementilaukset. Olen nimittäin päättänyt perustaa niityn ulkorakennuksemme taakse. Alue on kuiva ja paahteinen, viettävä pitkulainen nurmiluiska. Nurmen kasvu on heikkoa ja nurmen leikkuu erityisen tympeää viettävällä maalla (no se on kyllä tympeää ihan tasaisellakin maalla ja siksi sen pinta-ala vähenee meillä jatkuvasti). Monimuotoisuuden vahvistaminen on kuitenkin tässä tulevassa hankkeessa se ykkösjuttu. Tiedän, ettei niittyä perusteta tuosta vain, mutta keväällä aion aloittaa ja katsoa, millaiseksi alue muodostuu tulevien vuosien aikana. Tilasin sekä yksivuotisten että monivuotisten niittykasvien siemeniä, joilla lähteä liikkeelle. Lisäksi omista varastoista löytyi sekä itse kerättyjä että muilta saatuja (Mari Möröltä oli useampi pussukka) ja ostettuja unikon siemeniä. Innostunein ja odottavin mielin siis kohti uutta vuotta!

KEVÄT ALKAA KASVIHUONEESTA

 Tammikuu on alkanut sateisena ja harmaana. Kevät ja kevään valo häilyy mielessä päivittäin ja tämä ihana, pitkään jatkunut joululoma on tyhjännyt kuormittuneen mielen ja tehnyt tilaa uusille ajatuksille. Mikä ilo löytää itsestään yhä uudelleen taidon innostua ja miten hyvää tuo tunne tekee mielelle. Pitkä työn rytmittämä syksy oli ehtinyt karsia elämästä taas 'kaikkea ylimääräistä' ja kuitenkin niin tärkeää. Latailin puhelimesta kuvia viime keväältä ja heittäydyin muistelemaan, miltä kevään ensimmäiset puutarhahetket taas tuntuivatkaan. Kasvihuone on ollut näyttämönä ensimmäisille orvokki- ja sipulikukkaistutuksille. Viime keväänä rakastuin vahvoihin jalokisävyihin ja metsästelin esimerkiksi hehkuvia vihreänsävyisiä vanhoja pulloja. Tuon turkoosin pullon sävy on täydellinen. Saviruukut ja sinkki ovat ikuisia rakkaudenkohteitani.

 Kuvat ovat huhtikuun alulta. Maisema on vielä ruskea ja harmaa, mutta kasvihuoneen lasit paljastavat, että kunnon kevätsiivous on jo tehty! Kasvihuoneen tyhjäys, pesu ja kevätkuntoon laitto on aina yhtä innostava ja odotettu hetki. Marketeista on pakko lähteä haalimaan kevätkukkijoita ja ensimmäisiä multasäkkejä. Laveri on näköjään vielä petaamatta, mutta mitä luultavimmin olen senkin tehnyt heti kevätsiivouksen jälkeen. Mikään ei ole mahtavampaa ihan arkisena keväisenä iltapäivänä, väsyneenä töistä palaavana, kuin kävellä suoraan kasvihuoneeseen ja asettautua pitkäkseen tuolle laveripedille. Tiedättehän se kasvihuoneen ominaistuoksun ja tuulensuojaisan ilmaston, ensimmäiset kasvit valoon onnellisena ojentautuen sekä pienet salaatin ja retiisin siemenet mustassa mullassa, kasvihuoneen suojassa itäen.

UUTEEN PUUTARHAKAUTEEN VARUSTAUTUMISTA

Tässä toinen satsi kesää kameran muistikortilta. Siemenestä kasvattamani etelänruusuruoho Knautia macedonica on viehättävä mutta kuriton.

Ihailen perennan kukintoa, väritystä sekä kaartuvaa kasvutapaa, mutta jossain vaiheessa rentoilu käy melko mahdottomaksi ja on tartuttava saksiin. Siementaimia on putkahdellut mukavasti, mutta ei ollenkaan riesaksi asti. Oikein ihastuttava perenna kaiken kaikkiaan ja saakin sen vuoksi anteeksi pienet rönsyilyt.

Tein juuri siementilausta ystävän kanssa, eihän sitä ilman siemeniä vain pääse uuden puutarhavuoden alkuun. Nyt aion kokeilla monivuotista ruusunätkelmää ja kaksivuotista harmaakäenkukkaa. Hyötypuolelta ostoskoriin kilahti itselleni vielä kokeilematta jäänyt mustajuuri.  

Vapaa-ajalla tulee työstettyä puutarhasuunnitelmia nyt ahkerasti, kohtahan ollaan jo maaliskuussa ja  silloin on ainakin periaatteessa mahdollisuus jo aloittaa monenlaista puutarhapuuhaa. Vauhdikkaan työviikon ja pienen flunssan nahistamana lähdin eilen iltapäivällä vielä kirpputorille. Pieni kutiseva aavistus antoi ymmärtää, että tulevan puutarhavajan ikkunat saattaisivat odotella minua. Kutina ei pettänyt, sillä löysin vanhat ja erinomaisen hyväkuntoiset, kaksiruutuiset ikkunat oikein sopuisaan hintaan. Sekä puuosat että lasit olivat ehjiä ja ikkunoiden paino kertoi, että aikanaan käytetty puu oli tiivistä laatutavaraa.

RETIISIT KYLVETTY

Heh, nyt lipeän epämukavuusalueelle, uusi kamera vain houkutteli kokeilemaan videointia! Tässä on oikeastaan kaikki muu pielessä paitsi Samurai-kissan ilmiömäinen roolisuoritus. Minä itse viihdyn kameran takana, edessä en sitten ollenkaan. Toisaalta olen itse jäänyt koukkuun brittien viljelypalstoillaan kuvaamiin amatöörivideoihin, koska juuri se kotikutoisuus viehättää ja koska muiden puutarhapuuhia on vain niin rentouttavaa katsoa. Itse saan enemmän irti puutarha-realitystä, jossa asiat voivat olla vähän vinksin vonksin kuin kovin viimeisen päälle stailatuista jutuista. Tärkeintä on tunne ja rakkaus lajiin mikä välittyy. Mutta jos jatkossa vielä videoin, joudun hankkimaan ulkoisen mikrofonin, ottamaan lyhyempiä otoksia joista koota vaihtelevampia kuvakulmia, harjoittelemaan tarkennusta ja ja ja... esiintymistaidoista en edes viitsi mainita mitään, yritän vain ottaa mallia Samuraista!

VIHERTURHAUMAA JA SUUNNITELMIA

Kevättää vaikka maisemat ovat täällä talvisemmat kuin koko talvena konsanaan. Kasvihuone suli nopeasti aamupäivän aikana ja aurinko lämmitti ilman pariinkymmeneen asteeseen. Ihana maan tuoksu ja auringon lämpö hönki kasvarin tunnelman kovin keväiseksi. 

Vietimme viikon Lapissa ja hangilla hiihdellessäni haaveilin keväisistä puutarhatöistä ja toivoin itsekin löytäväni jo maasta pilkistäviä lumikelloja. Ei, ei ihan vielä, malttia malttia vaaditaan edelleen. Tuliaisina toin kaksi kiloa Lapin puikulaperunaa istutettavaksi Pohjanmaan lakeuksien keskelle pikkuiseen pottumaahani.

Kylvöjä en ole vielä aloittanut, hieman vielä jarruttelen kokemuksesta viisastuneena. Tomaateilla aloitan, kurkut sitten ensi kuussa ja loput myöhemmin. Juuri nyt on hankalaa, kun ei ole mitään konkreettista mihin viherturhaumaansa suunnata. Huonekasvien hoivaaminen on mukavaa, mutta ei anna riittävää vastusta paatuneelle kaivajalle. Aamusella hahmottelin lumeen yhden perenna-alueen niemimäistä laajennusta kohti nurmea, jotta saisin valeistutuksessa odottavalle rautatienomenapuulle sopivan ja luontevan istutuspaikan. Toiveena on nähdä puu ensimmäisenä aamulla makuuhuoneen ikkunasta ja samalla uudistaa ikkunan alla olevaa perenna-aluetta. Odotan aikaa jolloin pääsen kuvaamaan jotain maasta puskevaa vihreää ja kukkivaa, ihanaa kuitenkin oli saada auringonvalo näihin tämän päivän kuviin.

AIKALISÄ

Aamu olikin harmaan sijaan valkoinen ja kevään edistyminen antaa odottaa itseään. Flunssa on kaatanut tarhurinkin, joten eipä tässä kannata kuin ottaa aikalisää. Tomaatit ja chilit saivat ensimmäisen merileväuutteella terästetyn kastelun. Kylvöjä voisi tehdä, mutta taimimulta on loppu. Toissa iltana kylvin tuoksuherneet, lajikkeina 'Cupani', 'Royal Mid Blue' sekä 'Bijou Mix'. Palailen uusin voimin.

ILO ARPOA

 Minulla on taas ilo arpoa Linda Peltolan puutarhakirja, tällä kertaa uunituore Rakas puolivilli puutarha -kesähetkiä ja kukkakuumetta. Viime keväänähän Lindalta ilmestyi Kevätihmisen puutarhakirja. Herkuttelin tänään jo omalla uutukaisella kappaleellani ja voin luvata, että kirja on täynnä kauneinta puutarhakesää, ideoita ja ohjeita, innostusta ja unelmia. 

 Pahoittelut surkeista kuvista, nämä ovat kännykkäräpsäyksiä, kamera hajosi lopullisesti ja odottaa joko korjausta tai tappotuomiota. Mutta näette toivon mukaan näistä makupaloista, miten ihastuttavasta kirjasta on kyse.

 Ihailen Lindaa, miten hän on lähes vuoden sisään julkaissut kaksi puutarhakirjaa. Kuvitus kirjoissa hehkuu kauneutta, joka on tuttua Romppala - Unelmataloni blogista, mutta jotenkin nämä kirjojen kuvitukset vähintäänkin tuplaavat kauneuden. Suuri kiitos Linda Sinulle saadessani kunnian olla arpomassa tätä kaunista ja viehättävää kirjaa.

Sovitaan vaikka näin että jokainen 26.3. mennessä kommenttinsa jättänyt on mukana arvonnassa ja jokainen blogiini kirjautunut lukija voi tuplata mahdollisuutensa. Homman helpottamiseksi mainitse kommentissasi, osallistutko siis yhdellä vai kahdella arvalla. Ja kuten viime vuotisessakin kirja-arvonnassa, laitan onnekkaan pakettiin mukaan myös pussillisen yllä näkyviä pioniunikon - näitä puutarhani tavaramerkin siemeniä!

P.S. Puutarhakausi on ehkä tänään avattu, pesin nimittäin kasvihuoneen yltä päältä ja nostin sinne varastosta ensimmäiset narsissiruukut. Varsinaiset pihapuuhat eivät vielä ole ihan ajankohtaisia, mutta kasvihuoneessa on aurinkoisina päivinä lämpötila ollut lähempänä kolmeakymmentä astetta eli nyt on korkea aika aloittaa nauttiminen. Huomenna pumppaan hetekalle ilmapatjan ja pian täytyy mennä kärkkymään jostain ensimmäisiä multasäkkejä, retiisit pitää kylvää lämpölavaan muutaman viikon kuluttua.

PUUTARHANÄYTTELY

Siemenlaatikko pursuaa yli äyräiden, vaikka kävin kaikki pussukat läpi ja heitin pois vanhimmat monen vuoden takaiset jäämistöt uusien tieltä. Löysin Plantagenista söpön kastelukannun joka oli pakko ostaa tuon muodon ja siemenlaatikkoon täysin mätsäävän värin vuoksi. Elsan lempituolista tilasin kaksin kappalein noita puukoreja ja toiseen kokosin tämän 'puutarhanäyttelyn' liennyttämään kevään kaipuuta. Äsken muistin hakea puutarhasta onnenpensaan oksan ja nyt saan odotella ihanien keltaisten kukkien avautumista. Kamera pitäisi viedä huoltoon, ärsyttää nämä epätarkat kuvat. Ihanaa olla jo helmikuussa, maaliskuu onkin ensimmäinen kevätkuu. Varastossa talvehtivat narsissiruukutkin lupailevat jo vaikka mitä, vihreät versot ovat nousseet pintaan!

PUUTARHAIHMISEN TUNTEET

 Ajatukset kiertävät kehää puutarhan ympärillä, turhautumista vastaan on käytettävä kaikki keinot. Ostin ensiavuksi 'Mårbackan', auttoi kyllä. Mutta samantien käräytän itseni tuskailemasta lasikuistin puutetta. Haluaisin koko kuistillisen pelargoneja, yksi vaivainen keittiön ikkunalla on surkean vähän. Kuistin valossa ja viileydessä voisin jo leikkiä kesää, nyppiä ja turinoida lokoisia talvipäiviä viettäville kasveille. 

Kahlailen läpi puutarhakirjoja, puutarhalehtiä, puutarhablogeja, puutarhaohjelmia enkä saa mitään hyödyllistä aikaiseksi. Juuri nyt, tammikuussa, elämä tuntuu pelkältä odottelulta. Jotkut sentään ovat jo aloittaneet ensimmäiset siemenkylvöt. Itse aloitan ehkä ensi kuussa, josko taas kokeilisin niitä mustanpuhuvia orvokkeja...

Ostin syksyllä Mari Mörön kirjan Kukkasuutarin sielu, yläkuvassa on yksi osuva ajatus sieltä. Ihanaa kun joku taitavasti ja pilke silmässä osaa pukea sanoiksi puutarhaihmisen tunteita. Kirja kaikkineen on herkullista Garden writingia, kuten Mörö itse kuvailee, puutarha-aiheista kaunokirjallisuutta johon ei kuulu synkistely. 

MALTTAMATON HÖPERÖ

Valkoista, mutta jotain muuta kuin lunta! Talon eteläpäädyllä krookukset kukkivat viime vuonna täysin rinnoin 11.4. ja kuukautta ennen olin jo nauttinut sipulikukista auringon lämmittämässä kasvihuoneessa, ihaillut talventähtiä ja lumikelloja ja siistinyt puutarhaa haravan ja sekatöörien kanssa vaikka kuinka. Juuri nyt olen aika malttamaton, kehtaan myöntää. Olen esimerkiksi jo kaksi kertaa käynyt paikallisessa Multsasormessa kyselemässä siementen perään (kumma kyllä myyjä-setä ei suhtautunut minuun ollenkaan huvittuneesti). 

Viime viikolla metsuri kävi kaatamassa suuren kuusen tulevan halkovajan alta ja risusavotta virkisti kummasti. Pian saapuu rankakuorma ja aloitamme klapinteon, sekin virkistää. Hommasta tulee kumman keväinen olo, ehkä puun tuoksulla on osansa ja omassa pihassa saatava hyötyliikunta on aina kivaa. Viikonloppuna lähdin joka tammikuiselle 'puutarha-antiikin' metsästyskierrokselle. Kolusin kaksi kirpparia ja saaliina kotiin toin kaksi patinoitunutta kuparisoikkoa, ison ja pienen, sekä suuren aiv-pullon metallisessa korissa. Persoonallisia istutusastioita on kiva käyttää kasvihuoneessa ja puutarhassa ja pullokori löytää paikkansa katseenvangitsijana jossain vihreyden keskellä. Lupaan kuvata löytöni. Plantagenistakin haalin suuria salvianvihreitä lasitettuja keramiikkaruukkuja alelaarista, tuntuu että olen päässyt vauhtiin kasvukauden esivalmisteluissa eli jalka on jo kaasulla (ja tuntuu hauskalta olla näin höperö)!

HATUSTA KIINNI

 Tämänvuotiset esikasvatukset ovat onnistuneet kohtuullisen hyvin. Eilen koulin maissit, venäjänrakuunan, lehti- ja palmukaalit, tsinniat sekä muutamat itäneet sinisievikit ja tummat salkoruusut. Homma oli hyvä hoitaa kasvihuoneessa ja päätin rohkeana tyttönä jättää taimet sinne. Virittelin toiselle seinustalle liialliselta paahteelta suojaavaa verhoa, mutta taimet jäivät ilman peittoa. Aamulla oli kiire tarkistamaan, ovatko kaikki taimipienokaiset laonneet järkytyksestä, mutta siellä ne nököttivät piipot kohti taivasta.

Tomaatit ja chilit jatkavat kasvuaan sisätiloissa ja nyt ikkunalla oleva minikasvihuone on valmis ottamaan vastaan esikasvatukset nro 2. Kasvihuonekurkkua, tuoksuhernettä, kesäkurpitsaa, papuja, köynnöskrassia... niitä ainakin.

Täälläkin alkavat paikalliset puutarhamyymälät olla iskussa ja ensimmäiset käynnit saavat pään sekaisin, kuinkas muuten! Muutaman päivän sisään olen tuhlannut suklaakirsikkaan, kahteen rungolliseen tuijaan, kuvassa näkyvään tarhajouluruusuun, kolmeen pallotuijaan, lamoherukkaan ja reiluun satsiin 'Artic Fire'-ketoneilikkaa. Itseään on lähes mahdoton pidätellä tässä keväthuumassa, ainut keino on taimistojen ja puutarhamyymälöiden kaukaa kiertäminen, mutta siihenkään ei nyt itsekuri riitä. Ei muuta kuin hatusta kiinni, nyt mennään ja lujaa!

KYLVÖJÄ JA KOULINTAA

Tänään taas vaihteeksi sadetta eikä flunssakaan sallinut pihapuuhia. Oikein sopiva päivä siemenkylvöille sekä tomaattien ja chilien koulinnalle. Ostin alkuvuodesta kuvan minikasvihuoneen ja ilokseni se mahtui juuri sopivasti tuon pikkupöydän päälle. Ei nyt mikään olkkarin komistus, mutta tilaa säästävä ja kätevä. Kesällä tämän voi siirtää sitten ulos ja jatkaa vaikka monivuotisten perennojen kylvojä siellä. Ja mitä tänään kylvin... palmukaalta, punaista ja vihreää lehtikaalta, maissia, venäläistä rakuunaa, sinisievikkiä, kahta lajia zinniaa, koreatörmäkukkaa, punahattua, sinipallo-ohdaketta ja tummansinistä ritarinkannusta. Seuraavat kylvöt sitten lähempänä toukokuuta.

NYT ARVOTAAN KEVÄTTÄ

 Olen innokkaana odotellut blogiystävä Linda Peltolan Kevätihmisen puutarhakirjaa ilmestyväksi. Tänään kirja saapui omaan postilaatikkooni ja sain ilon ja kunnian arpoa yhden kappaleen myös täällä blogissani. 

 En ole vielä ehtinyt lukea kirjaa, mutta jo selaus paljastaa sen olevan totaalisen nautinnollinen lukuelämys, erityisesti kevään kaipuuseen. Upeita kuvia Lindan omasta puutarhasta ja kodista...,

hyödyllisiä vinkkejä, tee se itse-ideoita ja herkullisia reseptejä. Kirjan taitto on toteutettu upeasti, tämä on oikea nautiskelukirja! Voit osallistua arvontaan sunnuntaihin 22.3. saakka jättämällä kommentin alla olevaan kommenttilaatikkoon. Blogini kirjautuneet lukijat voivat tuplata onnistumisen mahdollisuutensa ja osallistua kahdella arvalla, muistakaa vain mainita asia kommentissanne. Anonyymit arvontaan osallistujat, jättäkää joku nimimerkki itsestänne, niin arvonta sujuu sutjakkaammin. 

Ja aina pitää olla mukana lohdutuspalkintokin. Arvon kirjan lisäksi pussillisen näitä oman puutarhani pioniunikon siemeniä, toinen pussi lähtee kirjan mukaan. Onnea osallistujille!

KERROTUT AKILEIJAT

 Kaivelin siemenvarastoja ajatuksena lähettää ystävälle näitä kerrottukukkaisen akileijan siemeniä, joita keräsin viime kesänä talteen. Harmikseni pussi olikin tyhjä, olin kai ripotellut siemenet syksyllä maahan. No, uusi kesä tuo uudet siemenet kerättäväksi. Yläkuvassa kasvaa tummakukkainen lajike 'Black Barlow' ja alempana vaaleanpunainen 'Nora Barlow'. Varsinkin 'Nora Barlow' on tehnyt paljon siementaimia, joita olen jakanut eteenpäin. Viime kesänä sain toiselta ystävältä valkoisen kerrotun akileijan siemeniä, nekin ripottelin suoraan maahan ja odotan toiveikkaana niiden kasvua.

Nyt tuntuu, että en muuta teekään kuin odotan toiveikkaana kaikkea mitä puutarhasta taas kevään myötä nousee esiin. Auringon valoa ja lämpöä odotan myös, linnunlaulua, syksyllä maahan istuttamiani sipulikukkia, kastematoja ja pehmeää multaa, kylvöjä ja jopa rikkaruohojen kitkentää... totta puhuakseni olen äärettömän kyllästynyt talveen, en jaksaisi tätä enää yhtään. Kaiken muun odottamisen lisäksi odotan puutarhatöistä kipeytyneitä lihaksia ja raitisilmamyrkytystä, koska kroppanikin on kyllästynyt talveen ja oireilee. Liikutan ja venyttelen sitä, mutta mikään ei ole niin hoitavaa ja terapeuttista kuin kasvien kanssa mullassa möyriminen lintujen säestämänä ja pää uusia toteutettavia ideoita täynnä.

IKÄVÄ TOUKOKUUTA

 Voi ihana toukokuu, minulla on melkoinen ikävä. Oikeastaan aivan tosi kova ikävä.

En kyllä ihmettele yhtään joka keväistä siemenrallia, noissa taimissa on aina uuden puutarhakauden alku. Pianhan sitä pääsee taas rallaamaan, itse asiassa kävin jo ihan vähän läpi siemenvalikoimaani!

LAISKAN PUUTARHURIN PALUU

En tiedä onko kukaan kaivannut, mutta näemmä blogistakin on tarpeen ottaa välillä lomaa. Olen kyllä säännöllisesti käynyt lukemassa teidän kuulumisia, mutta en ole jaksanut edes kommentteja jättää saatikka päivittää omaani. Helteinen keskikesä loi puutarhalle aivan omanlaisensa olosuhteet ja tarhurikin vaipui laiskotteluun ja elämän pikku nautintoihin. Puutarha on ollut siis aivan oman onnensa nojassa pakollisia kasteluita lukuun ottamatta. Nyt kun arki on alkanut, olen taas innostunut työpäivien jälkeen kitkemään ja siistimään ränsistynyttä puutarhaa. Samalla tuulettuu työpäivän aikana kangistunut kroppa ja mieli. Yläkuvan pioniunikot kukkivat tänäkin vuonna upeasti ja nyt siemenkodat pullistelevat jo uudesta kasvukaudesta haaveillen. Eilen tein kaksi kukkasipulitilausta, Kauppilaan ja Korpikankaalle. Suureksi harmikseni Villiniityn verkkokauppa lopetti, mutta löysin minä muutamia narsissi-ihanuuksia näistä kahdestakin. Uusi kasvukausi on siis itsellänikin jo mielessä. Syksyn tullen löydän aina puutarhan ihanuuden uudelleen, joten blogikin varmasti taas päivittyy. Jotain istutettavaa olisi odottamassa ja ehkä taimialestakin löytyy vielä mukavia yllätyksiä. Yksi toistasataakiloinen romuaarreyllätys on myös odottamassa hakemista, kuulette pian!

ILOISIA YLLÄTYKSIÄ

 Iloista ja aurinkoista lauantaipäivää! Tulin nopeasti puutarhatöiden lomaan juomaan kupin teetä ja lataamaan kuvat tämän vuoden ensimmäisistä kukkijoista.

Pienet kasvitieteelliset krookukset eli sahramit ovat aloittaneet kukintansa täälläkin, ihanaa!

Lisäksi posti toi eilen aivan huippuhienon arvontapalkinnon Suvikummun Marjalta! Voitin siemenpaketin, jossa oli upeita erikoisuuksia, kuten purppuraisia silpoydinherneitä sekä värikkäitä punajuuria, porkkanoita ja retiisejä. Munakoisoakin löytyi, lisäksi mansikan muotoisia kirsikkatomaatteja, aikaista maissia ja keltaista kesäkurpitsaa. Sokerina pohjalla oli yllätys, ihana L'Occitanen laventelikäsivoide puutarhurin rohtuneita käsiä hoitamaan. Kiitos Marja tästä hienosta paketista! Nuo munakoisot täytyykin kylvää jo viikonloppuna.

Sisko vinkkasi, että blogini esiteltiin uusimmassa Kotivinkki-lehdessä ja totta tosiaan, siellä oli pieni ja osuva tiivistelmä. Möyhiminen onkin tämän puutarhan kantava teema, jota lähden tästä taas toteuttamaan. Palataan pian!