MENNEEN PUUTARHAVUODEN UPEAT PUUTARHAT JA KOHTAAMISET

Viimeisenä menneen vuoden koosteena mieleenpainuvat puutarhakohtaamiset ja -vierailut. Maaliskuussa tapasimme pienellä puutarhablogiystävien joukolla Helsingissä Kaisanimen kasvitieteellisessä puutarhassa Tulppaanien Lumo-näyttelyn merkeissä.

Oli hurjan kiva nähdä blogiystäviä ja ihastella upeita hyödettyjä sipulikukkia. Villi Niityn Else ja Vesa Leivo olivat myös paikalla ja saimme kuulla muun muassa harvinaisten tulppaanien historiaa ja miten sipulien hyötäminen näyttelyä varten on menneinä vuosina onnistunut. Harmi, että tänä vuonna kyseistä tapahtumaa ei järjestetä.

Kesän aikana sain kutsun Paula Ritanen-Närhen puutarhailtaan. Tapasin Paulan ensimmäistä kertaa toissa kesänä, kun hän oli tekemässä juttua puutarhastamme. Olin kutsusta todella otettu, sillä oli jo vuosia ihastellut Paulan pikkuista pihaa Puutarhaunelmia-ohjelmassa sekä hänen kirjassaan Paulan puutarha - paratiisi takapihalla. 

Paulan puutarha oli uskomattoman ihana, pieni ja intiimi ja koostaan huolimatta hämmästyttävän monipuolinen. Tuttuja näkymiä mutta paikalla koettuna moninkertaisesti ihanampia. Silmänruokaa riitti ja illan tunnelma oli hauska ja leppoinen.

Paulan puutarhassa ymmärsin, miten paljon puutarhaan voikaan mahduttaa kasveja ja erilaisia elementtejä. Tulevaisuudessa nurmikko vähenee omassa puutarhassa kiihtyvällä tahdilla, sillä minäkin haluan luoda itselleni paratiisin!

Heinäkuussa pääsin tutustumaan myös toiseen ihastuttavaan yksityispihaan, kun Jaakon päivien aikaan Min Eden avasi porttinsa vierailijoille. Puutarha oli hauska, ihastuttava ja runsas, pilke silmäkulmassa ja rakkaudella luotu. 

Ihanan pastelliset perennat suorastaan ryöppysivät ja aurinko sai värit hehkumaan upeina. Min Eden tuntui olevan samaan aikaan villi ja toisaalta selkeän hallittu. Hyvän mielen puutarha kaikkineen!

Ja tietenkin oli ilo tavata itse puutarhuri Nina. Rupatellessamme totesimme, miten hauskalta tuntuu, kun tapaa ihmisen ensimmäistä kertaa ja voi jutustella heti täysin luontevasti. Blogien välityksellä ihmiset tulevat hämmästyttävän tutuiksi, varsinkin kun jaettavana on yhteinen intohimo puutarhaan.

Samaisella reissulla poikkesin vielä Aspegrenin puutarhaan. Olin käynyt siellä aikaisemminkin, mutta paikan päällä voisi käydä vaikka joka vuosi. Upea paikka, oikea helmi näillä main.

Avoimet puutarhat-päivänä vierailin myös kahdessa mielenkiintoisessa yksityispuutarhassa, joista toinen muuten esiteltiin juuri marras-joulukuun Kotipuutarha-lehdessä otsikolla Metsäpuutarhan lumoissa. Lokakuussa käväisimme Tukholmassa ja Skansenilla pääsin vielä nauttimaan syksyisistä puutarhatunnelmista. Hieman jäi harmittamaan reissun tiivis aikataulu, ihan Skansenin kupeessa olisi ollut Rosendalin puutarha, jonne olisin toivonut taas pääseväni. Olen todella iloinen kaikista näistä menneen kesän puutarhavierailuista ja -tapaamisista ja toivon, että tämä vuosi tuo mukanaan uusia puutarhoja ja kohtaamisia samanhenkisten ihmisten kanssa. 

INTUITION VALLASSA

Lähdin tänään kirpputorille jonkinlaisen alitajuisen intuition vallassa. Viime aikoina olen kovasti miettinyt puutarhan vesiaiheita ja pähkäillyt, millä tavoin saisin tuotua vesielementtejä omaan pihapiiriin. Tässä vaiheessa olen katsonut viisaammaksi tyytyä erilaisiin astioihin, ehkä pihalammen aika tulee myöhemmin. Mutta siis tänään... ei mennyt kauankaan, kun silmät kiiluen suunnistin kirpputorin perimmäiseen nurkkaan, jossa nökötti vanha, täydellisen ehjä ja melkoisen kookas kuparipata. Hintalappu esti tarttumasta löytöön heti ja jouduinkin tekemään pulssia tasoittavan kierroksen hyllyjen välissä. Onneksi olen vuosien saatossa oppinut, että on olemassa löytöjä, jotka tulevat vastaan ehkä vain kerran elämässä. Vesiaiheisiin liittyen mielessä kirvelee vieläkin pilkkahintainen valtavan kokoinen puusaavi, jota en aikanaan tullut ostaneeksi. Tänään siis tein päätöksen nopeasti ja kannoin padan kassalle. Miesmyyjän kanssa päivittelimme esineen upeutta ja hän antoi samantien vinkkejä lvi-liikkeistä, joista saisi tulpan tai hanan padassa olevaan poistoputkeen. Nyt tulevan kesän kasvihankintalista täydentyy lumpeella ja tuntuu, etten meinaa enää pysyä housuissani!

MENNEEN VUODEN SYKÄHDYTTÄVIMMÄT KUKKIJAT

Jatkan menneen vuoden yhteenvetoa kokoamalla kuvia viime kesän kukkijoista. En ole välttämättä mikään erikoisuuksien keräilijä ja muutenkin taidan kiinnittää puutarhassa enemmän huomiota suurempiin kokonaisuuksiin kuin yksittäisiin kasveihin. Selkeät kasvimieltymykset kuitenkin ohjaavat hankintoja ja jokaiselle kasville haluaisin löytää puutarhastani paikan, jossa kasvi sekä viihtyy että on edukseen. Kuvien valinta olikin yllättävän vaikeaa ja tähän valikoitui nyt pieni satunnainen joukko kaikenkirjavia kukkijoita. Mutta aloitetaan ensimmäisestä kuvasta. Taisi olla huhtikuu ja kevään ensimmäinen taimistovierailu, kun sormet kohmeisina kannoin autooni nämä uskomattoman ihanat 'Silver Lace' loistoesikot. Alkuun esikot kasvoivat puulaatikossa ja kesän kuluessa istutin ne metsäpuutarhaan. Toivottavasti talvi ei ole liian suuri koettelemus näille ihastuttaville ilopillereille, täytyykin huomenna käydä kasaamassa lisää lunta esikoiden kasvupaikalle.

Sailalta saadut 'Violacea Black Base' tähtitulppaanit nousivat maasta toukokuussa paljastaen tummana samettina hohtavan sisuksensa. Nämä ovat kauniita ja erityisen tärkeitä, koska kukkivat jo toukokuussa.

Joitakin uskollisimpia kukkijoita pitää helposti itsestäänselvyyksinä, kuten iki-ihania helmihyasintteja. Istutan niitä joka syksy lisää ja kiitollisina kasveina ne vähitellen levittäytyvät laajemmalle alalle. Kuunliljojen avautuvien lehtikääröjen kanssa helmihyasintti näyttää tavanomaista suloisemmalta.

Runoilijanarsissit ovat narsisseista kauneimpia. Pidän kovasti myös 'Thalia' -lajikkeesta ja suunnittelenkin istuttavani tulevana syksynä laajan narsissialueen piharakennuksen kadun puoleiseen päätyyn. Nyt päädyssä kasvaa tylsä ryhmä norjanangervoja, jotka kaipaavat seurakseen sekä havuja että ohikulkijoita ilahduttavia kukkijoita. Narsissit kannattaa muutenkin istuttaa paikkaan, jossa niiden leviäminen ei häiritse muuta kasvillisuutta, joten tallin pääty sopii oikein hyvin.

Metsäpuutarhaan muutama vuosi sitten istuttamani sirotuomipihlaja kukki viime keväänä ensimmäistä kertaa näin runsaasti. Puu on malliltaan siro kuten nimikin antaa ymmärtää ja juuri oikeanlainen hieman villiin metsäpuutarhan tunnelmaan. Tulevana vuonna aion istuttaa lisää kukkivia pikkupuita sekä metsäpuutarhaan että hieman muuallekin.

Alppikärhö 'Tage Lundell' verhoaa raudoitusverkkohyllyä ja kukkii joka kevät runsaasti hieman purppuraan taittuen. Juuri näin köynnökset ovat puutarhassa parhaimmillaan; pehmentämässä kovia ja karuja elementtejä tai muuten ankeita kolkkia. Puutarhaan kannattaakin istuttaa joka vuosi jotain uutta köynnöstävää, ylöspäin tilaa löytyy aina.

Kirjopikarililjat kuuluvat niihin puutarhan kukkiin, joita joka vuosi oikein odottamalla odottaa. Shakkiruutukuvio on ihmeellisen kaunis ja erikoinen. Näitäkin pitäisi kaivaa maahan lisää tulevana syksynä. Puolivarjoinen ja riittävän kostea maaperä on ihanteellisin paikka kirjopikarililjoille ja kesäpikkusydän on oiva perennakaveri.

Valkoinen särkynytsydän kukki ensimmäistä kertaa. Vaaleanpunaiset olivat valkoista aikaisempia, johtuiko kasvupaikasta tai jostain muusta, en tiedä. Sekä vaaleanpunaiset että tämä valkoinen kasvavat niin ikään metsäpuutarhassa ja kukkivat ja pysyvät vihreänä puolivarjossa ja kosteahkossa maassa yllättävän pitkään. 

Tässä taas yksi iki-ihana tavis. Siperiankurjenmiekat viihtyvät vähän siellä sun täällä ja kun kasvustoja jakaa muutaman vuoden välein, sekä kukintaa että uusia jakotaimia riittää. Siperiankurjenmiekan etuna on koko kasvukauden säilyvä kauneus; sekä kukinnot että lehdet viehättävät itseäni.

Kellokärhö tarttui mukaan taimialesta ja päätyi kirjavalehtisen kuunliljan viereen. Kellokärhöhän on kasvutavaltaan perennamainen ja kasvaessaan muiden perenojen katveessa se saa sopivasti tukea ja suojaa. Kellokukkaiset kärhöt ovat kärhöistä viehättävimpiä.

Akileijoista kaunein on mielestäni ihan tavallinen lehtoakileija, mutta ei kerrottukukkainen 'Nora Barlowkaan' ole ollenkaan hullumpi. Siementaimia löytyi kaunottaren ympäriltä runsaasti, täytyy levitellä niitä vähän sinne sun tänne. 

Pioneita pidetään puutarhan kuningattarina ja kyllähän ne upeita ovat. Nämäkin 'Sarah Bernhardtit' kukkivat puutarhassani uhkeimpina ja näyttävimpinä, mutta jostain syystä kiinnyn syvemmin pienempiin ja vaatimattomampiin kukkiin. Taustalla näkyvät koreakärsämöt ovat oiva pari näille diivoille. 

Tummakurjenpolvi kukkii myös metsäpuutarhassa ja hieman hulvattomana se sopiikin sinne oivallisesti. Tilaa levittäytymiselle löytyy kyllä.

Lumikärhö on seilannut pitkin puutarhaa useamman vuoden etsien sitä oikeaa paikkaa. Nyt se on saanut kasvaa muutaman vuoden ihan rauhassa ja siitä kiitollisena kukki ensimmäistä kertaa todella kauniisti.

Tästä ihanasta viinikärhöstä en ole nyt ihan varma. Muistiinpanojeni mukaan olen ostanut tämän 'Venosa Violaceana', mutta en ole asiasta ollenkaan varma. Kukat ovat kauniin kaksiväriset ja lehtisuonet erottuvat upeasti.  

Laetitia Makloufin innoittamana kasvatin viime kesänä tuoksumiekkaliljoja ruukussa. Koko kesä meni odottaessa, mutta elokuussa kukat viimein avautuivat, tuoksu oli todella ihana ja puhtaan valkoiset  kukat nuokkuivat kauniisti. Tuo tumma purppurainen sisus on ihastuttava. Tuoksumiekkaliljojen istuttamisesta voisi tehdä jokavuotisen perinteen, yleensä sipuleita löytää keväisin ihan tavallisten markettien valikoimista. Huomenna aion kylvää mustia tarhaorvokkeja, uuden kasvukauden kukat ovat jo mielessä...

LÖYTÖJÄ JA SUUNNITELMIA

Talvikauden yksi ilo on koluta markettaja, kirpputoreja ja harvoja avoinna olevia puutarhamyymälöitä kauniita ja hyödyllisiä puutarhatarvikkeita etsien. Usein hyllyihin on jäänyt eriä, joiden hinnat on laskettu mukavan edullisiksi. Kuluneiden kuukausien aikana olen löytänyt monta ihanaa juttua ihan pilkkahintaan, kuten nämä ruukut. Olen myös ehtinyt hämmästellä, miten siemenhyllyjä ei vieläkään ole laitettu esille, onhan nyt jo tammikuu ja ensimmäiset kylvöt on kohta tehtävä :D

Innostuin tänäänkin kääntämään maata ja kasvihuoneen edusta sai aikaisempaa sulavammat ja laajemmat muodot. Sääennusteet lupailevat talven tuloa, joten puutarhatöille saa pian hetkeksi jättää haikeat hyvästit. Mutta kun kevät saapuu, on useampi uusi istutusalue valmiina valloitukseen ja vaivalloista nurmialuetta taas kymmeniä neliömetrejä vähemmän. Yhdessä perennapenkissä on myös valtavasti sormustinkukan siementaimia, joita aion siirrellä uusille istutusalueille ja metsäpuutarhaan. Tuntuu, että uusia suunnitelmia on enemmän kuin koskaan, mutta näinhän se menee joka vuosi. Kun kaikki on vielä edessäpäin, on kaikki mahdollista ja ideoida voi melkein rajattomasti. Ja pieni suuruudenhulluus on mielestäni vain hyväksi näissä hommissa :D

MENNEEN PUUTARHAVUODEN KAUNEIMMAT NÄKYMÄT

Puutarhavuoden makuhuippujen jälkeen palaan menneen vuoden kauneimpiin puutarhanäkymiin. Oma silmä tarkastelee puutarhan kokonaisuutta turhankin kriittisesti ja mielellään sitä hakee kamerallakin tiukkoja rajauksia. Kuitenkin kuvista, joista voi hahmottaa puutarhaa laajemmin, saa myös eniten irti ja niitä ainakin itse katselen mieluiten. Metsäpuutarha on ollut puutarhamme työläin ja pitkäkestoisin työmaa, mutta se on myös ehdottomasti kaunein ja monipuolisin. Toukokuussa on ihanaa, kun saniaiset kiertyvät auki, seppelvarvut saavat heleän viherryksen, sirotuomipihlaja kukkii ja kevään ensimmäiset kukat ilmestyvät maasta esiin. Kun vielä kuvittelette tuohon lintujen äänet ja mullan tuoksun, on toukokuinen tunnelma täydellinen.

Kevään voiman näkee hyvin myös aurinkoisen puutarhan suurella perenna-alueella. Ritarinkannukset, kurjenpolvet, siperiankurjenmiekat, jättipoimulehdet, pionit ja monet muut keskikesän kukkijat kasvavat kohisten. Liljakukkaiset tulppaanit juhlistavat tunnelmaa ja puut ja pensaat vihertyvät vähitellen. Tämä alue tulee tulevana kesänä laajenemaan tuonne villiviinikaarelle asti ja ensi syksynä aion upottaa alueen täyteen uusia tulppaaninsipuleita. Keväällä aion siirtää alueelle sormutinkukan siementaimia, joita onkin nyt todella runsaasti puutarhassa.

Myös metsäpuutarhan etupihan puoleisella reunalla oleva istuinryhmä ansaitsee maininnan, varsinkin kun sitä katselee näiden liljakukkaisten 'Claudia'-tulppanien läpi.

Tornionlaaksonruusut kukkivat puutarhan reunalla ja villiviinikaaren kera näkymä on viehättävä. Vilkkuu siellä trampoliinikin, mutta ei anneta sen häiritä.

Menneinä kesinä olen kuvannut kasvihuonetta edestä ja takaa, viime kesäisiä kuvia olikin siihen nähden vähän. Tässä tunnelma kuitenkin syntyy keskeneräisyydestä, joka sekin on puutarhassa usein kaunista. Rakkaat työkalut, itse siemenestä kasvatetut etelänruusuruohot, miehen kanssa yhdessä muurattu kasvihuoneen tiilisokkeli ja lasin takaa näkyvät pelargonitikkaat, kaikki ovat osa kaunista näkymää. 

Kristus-patsas on kuvauksellinen, oli kuvakulma tai vuodenaika mikä tahansa. Pikkujasmikkeen kera näkymä on erityisen kaunis ja nyt kun kuvittelette vielä jasmikkeen metsämansikkaisen tuoksun, on tunnelma lopullisesti sinetöity.

Ruohonjuuritasolta avutuu aivan omanlaisiansa näkymiä, näitä kuvakulmia pitäisi harrastaa enemmänkin. Tässä jo äsken nähty iso perenna-alue aukeamassa etupihan suuntaan. Siperiankurjenmiekkojen ja ukkolaukkojen värit ovat yhdessä herkulliset. Tammi, jonka istutin 9 vuotta sitten alle puolimetrisenä miehen vanhempien puutarhasta saatuna taimena, kasvaa jo monimetrisenä puuna.

Tässä metsäpuutarha aukeaa puutarhan takaosasta käsin. Viime kesänä valmistui pitkään haaveissa ollut aita ja sen myötä puutarhamme intiimi tunnelma lisääntyi. Sadevettä on ihana kerätä ja kylpyammeesta otan kasteluveden kasvihuoneeseen, siis jos on satanut. Olen haaveillut viime aikoina puutarhan vesielementeistä, mutta ajatus ei ole kypsynyt tarpeeksi. Vesi toisi lisää eliöstöä ja hyvin toteutettuna vesiaihe toisi puutarhaan myös virkistävää tunnelmaa. Ajatushautomo jatkaa pöhisemistään.

Elokuussa kuvasin kovin vähän, mutta tässä kuvassa aistii elokuisen runsauden ja pehmeän valon. Villiviinit ovat kauneimmillaan, kun rennot versot saavat riippua vapaasti alaspäin. Ensi kesänä tässä nurkkauksessa on todennäköisesti sirot valkoiset metallituolit ja pieni pöytä teehetkiä varten. Miehen nikkaroimalle 'Adirondack'-tuolille olen suunnitellut tunnelmallista ja suojaisaa paikkaa omenapuiden alle, keskelle korkeita perennoja.

Lopuksi näkymä loppukesällä tekemälleni istuskelualueelle. Tässä kohdassa puutarhaa vallitsee ehkä hienoin tunnelma vanhan ja kaunismuotoisen pihjalan ansiosta. Oksat kaartuvat istuinryhmän katoksi ja tästä käsin voi nähdä kauas peltolakeuksille, kasvimaalle, puutarhan aurinkoiselle puolelle, kasvihuoneelle sekä varjoisaan metsäpuutarhaan. Kesäisiä kuvia katsellessa kaikki näyttää niin kauniilta; aurinko paistaa ja vihreä on väreistä vallitsevin. Haastan teidät kaikki julkaisemaan ihania keväisiä ja kesäisiä kuvia mielin määrin, näiden avulla kevään odotus voimistuu ja uudet ideat ja haaveet jalostuvat. Itse jatkan sarjaani ainakin vielä menneen vuoden ihanimmilla kukkijoilla ja mielenkiintoisilla puutarhavierailuilla ja -tapaamisilla.

PUUTARHAVUODEN MAUKKAIMMAT HETKET

Uuden alkaneen vuoden innoittamana on tietenkin koostettava menneen puutarhavuoden parhaimmat hetket. Kaikkea ihanaa on vuosi tarjonnutkin ja sen vuoksi ajattelin teemoittaa koosteet useampaan osaan. Aloitetaan menneen vuoden maukkaimmilla hetkillä. Huhtikuussa kylvin kasvihuoneen lavaan salaattia ja retiisejä ihan kokeilumielessä ja yllätyin, kun jo ennen tomaatintaimien istuttamista sainkin poimia kasvihuoneesta mitä maukkaimpia retiisejä. Kokeilusta taitaakin tulla jokavuotinen tapa.

Yrttien kanssa minulla on tapana oikaista reilusti ja hankkia kaupan vihannesosastolta valmiit yrttiruukut. Jakamalla juuripaakut useampaan osaan ja istuttamalla ne runsaampaan multaan kasvustot tuuheutuvat nopeasti. Vanhassa pesuvadissa kasvoi menneenä vuonna timjamia, basilikaa, oreganoa ja persiljaa. 

Viime keväänä oli tavoitteena panostaa aikaisempia vuosia enemmän myös kasvimaahan. Kaadoimme kasvimaan reunalta suuret varjostavat kuuset ja lisäksi paransin maata oikein urakalla maatuneella keittiöjätekompostilla. Kuusten kaadon myötä sain tilaa myös reilulle perunamaalle ja kaikki kasvoikin huomattavasti paremmin auringon paistaessa kasvimaalle koko päivän. Kasvimaa oli rehevyydessään ilo silmälle. Olkikate toimi myös hyvin ja onnekseni ostin tarjouksessa ollutta katetta niin reilusti, että sitä riittää tulevankin kesän tarpeisiin. Syksyn tullen kääntelin oljet maahan.

 Tomaatit antoivat jälleen hyvän sadon ja tälläkin kertaa maukkaimpia olivat 'Black Cherry'-kirsikkatomaatit. Minikurkut ja chilitkin kasvoivat hyvin. 

Kasvihuoneessa kokeilin myös vesimelonin kasvatusta. Saimme kokonaiset kolme pientä melonia, jotka jaoimme hartaana perheen kesken. Näitä tuskin tulen jatkossa kasvattamaan, mutta aina on kiva kokeilla jotain eksoottisempaakin. 'Zilga'-viiniköynnöskin tarjoili samankokoisen sadon, kolme pientä makeaa rypälettä. Toivon hartaasti, että joskus saan nähdä kokoineisen rypäletertun ihmeen.

Kesäkurpitsana kasvoi menneenä vuotena keltaista 'Gold Rush'-lajiketta. Kurpitsat olivat maukkaita ja sopivan pieniä, näiden kanssa en joutunut vaikeuksiin. Lajike pääsi uudelleen kasvatettavien listalle. 

Tulevana kesänä myös maissia on kasvatettava uudelleen. Aloitin esikasvatuksen sisällä ja jatkoin sitä kasvihuoneessa. Sato jäi aavistuksen verran raa'aksi, mutta tähkien aromi oli kyllä jotain aivan muuta kuin kaupasta ostettujen.

 Pavut olivat myös kokeilussa ensimmäistä kertaa. Keltaiset vahapavut eivät lähteneet kunnolla kasvuun, mutta nämä tummat salkopavut onnistuivat hienosti. Nopeasti kiehautettuna ja voin kera nautittuna ne myös maistuivat herkullisilta. Satoa antoivat myös marjapensaat ja omenapuu, uskollinen raparperi ja pieni mansikkalava. Ja niin, saimmehan me tietenkin perunoita, porkkanoita, ruohosipulia ja punasipulia, tilliä, herneitä ja muutamia maistiaisia myös pensasmustikoista. Mennyt puutarhavuosi oli siis oikein herkullinen.