UUTTA PUHTIA HYÖTYVILJELYYN

Tuttuun tapaan täällä taas näin uuden vuoden alussa, kun ajatukset väkisinkin karkaavat kohti uutta puutarhavuotta. Mennyt kasvusesonki vierähti osin uuden lasitetun terassin rakennuspuuhissa, jossa toki oma roolini oli enemmänkin avustava. Olin kuitenkin vauhdissa jo hyvissä ajoin keväällä yllä näkyvän oman työmaani kanssa. Heti alkuvuodesta päätin aloittaa pitkän tauon jälkeen lavakasvimaapuuhat. Puutarhamme alkuaikoina meillä oli lavat, jotka teimme ylijääneistä rakennusmateriaaleista. Aikansa palveltuaan poistin lahonneet kehikot ja siitä saakka hyötytarha on ollut lähinnä perunamaa. Alkuun suunnittelin pientä neljän ruudun lavakaulusmaata vanhan pottumaan päälle, mutta suunnitelmat lähtivät jalostumaan, kun löysin Torista paitsi niitä lavakauluksia, myös kaksi uudenveroista ja edullista lavakaulusten päälle sopivaa pienoiskasvihuonetta. Perunamaa sai jäädä omille sijoilleen, koska tykkään viljellä pottua vanhaan tapaan kunnon vaoissa. Kuusi kasvulavaa sijoittuivat perunamaan tuntumaan nurmipohjalle ja näin ankea, jouten ollut nurmikaistele muuttui joksikin paljon kauniimmaksi ja hyödyllisemmäksi. Kuten kuvasta näkyy, lavakaulukset on maalattu sekä sisä- että ulkopuolelta ja sisäpuoli on vuorattu patolevyllä. Näin lavoille tulee enemmän käyttövuosia.

 Lavakauluksia on kahdessa kerroksessa. Koska tämän kokoinen lava vetää multaa helposti 400 litraa, kasasin lavojen pohjalle mahdollisimman paljon kevään aikana tullutta puutarhajätettä ja sen päälle puhdasta pussimultaa. En halunnut eristää lavoja nurmesta millään maatumattomalla materiaalilla, joten hyödynsin pohjissa paksua aaltopahvia, jota olin tullut säästäneeksi. Lavojen väliset käytävät pohjustin vanhoilla juuttimatoilla sekä paksulla aaltopahvilla. Käytävien katteeksi laitoin sekä itse tekemääni oksahaketta että kaupan pussihaketta. Pienoiskasvihuoneet asettuivat mukavasti tarhan kahteen keskimmäiseen lavaan ja näin tarhasta tuli kivan symmetrinen. Kasvihuoneet ovat alumiinirunkoisia, oikeilla laseilla varustettuja ja näin ollen ne toistavat myös viereisen kasvihuoneen tyyliä. 

Lavat sijaitsevat etelään avautuvan pellon laidalla, joten varsinkin alkukesästä taimet tarvitsivat suojaa porottavalta auringolta ja kuivattavalta tuulelta. Biltemasta löytyi näppärät metallikaaret ja niiden varaan pingotettavat suojahuput, joiden turvin kasvuun lähtö olikin nopeaa. Pienoiskasvihuoneisiin istutin lämpöä erityisesti rakastavat punasipulit ja avomaankurkut ja sato olikin mainio. Lisäksi lavoissa kasvoi porkkanaa, punajuurta, hernettä, tilliä, kehäkukkaa, sidesalaattia, persiljaa, mangoldia ja yksi papu, joka iti ikivanhasta Yin Yang-siemenestä. Perunamaalle mahtui vielä lehtikaalirivistö sekä kosmos- ja auringonkukat. 

 Lavatarhan ensimmäinen kasvukausi oli siis iloisten onnistumisten täyttämä. Syksyllä jätin naatit ja muut kasvinosat niille sijoilleen ja ladoin pintaan kerroksen keittiöjätekompostia. Keväällä onkin kiva aloittaa muokkaukset ja kylvöt heti maan sulamisen myötä. Kylvösuunnitelmia en ole vielä tehnyt, mutta eilen jo kolusin siemenvarastot läpi. Muita suunnitelmia on kyllä jo muhimassa ja itse asiassa tein pari päivää sitten ensimmäiset siementilaukset. Olen nimittäin päättänyt perustaa niityn ulkorakennuksemme taakse. Alue on kuiva ja paahteinen, viettävä pitkulainen nurmiluiska. Nurmen kasvu on heikkoa ja nurmen leikkuu erityisen tympeää viettävällä maalla (no se on kyllä tympeää ihan tasaisellakin maalla ja siksi sen pinta-ala vähenee meillä jatkuvasti). Monimuotoisuuden vahvistaminen on kuitenkin tässä tulevassa hankkeessa se ykkösjuttu. Tiedän, ettei niittyä perusteta tuosta vain, mutta keväällä aion aloittaa ja katsoa, millaiseksi alue muodostuu tulevien vuosien aikana. Tilasin sekä yksivuotisten että monivuotisten niittykasvien siemeniä, joilla lähteä liikkeelle. Lisäksi omista varastoista löytyi sekä itse kerättyjä että muilta saatuja (Mari Möröltä oli useampi pussukka) ja ostettuja unikon siemeniä. Innostunein ja odottavin mielin siis kohti uutta vuotta!

KASVIHUONEEN REMONTTI JA KASVIMAAN UUDISTUSSUUNNITELMIA

Blogini näyttää nykyään päivittyvän pelkästään tammikuussa, kun mieli kääntyy jälleen tulevaan kasvukauteen! Viime vuoden puutarhakuvia löytyi ainoastaan puhelimesta ja sieltä vastaan tulivat nämä kasvihuoneen remonttikuvatkin. Rakensimme kasvihuoneemme vuonna 2011, jolloin puutarhan luomisvaihe oli muutoinkin kiivaimmillaan. Kasvihuone oli yksi suurimmista puutarhaani liittyvistä haaveista ja sen konkretisoituminen oli upeaa. Kuluneet vuotensa kasvihuone on palvellut hienosti. Se on tuonut iloa kevättalvesta myöhäiseen syksyyn. Tomaatinkasvatus on ollut olennainen osa kasvihuoneen suomia mahdollisuuksia, mutta ehkä tärkeintä on ollut sen tarjoama rentouttava ja onnellisuutta tuova fyysinen ympäristö. Merituuli puhaltaa täällä rannikolla keväällä ja alkukesällä melko voimakkaasti, joten kasvihuone tarjoaa ihanan tuulettoman keitaan puutarhatöiden lomassa. Halusin ehdottomasti kasvihuoneeseen vanhoista tiilistä muuratun sokkelin sekä korkeutta että ulkonäköä tuomaan. Vuosien saatossa sokkelin rappaukset olivat osin murentuneet erityisesti nurkista, joten remontti oli edessä. Hommaa oli tuumattu jo muutama vuosi, mutta viime keväänä ryhdyimme toimeen. 

Kasvihuoneesta oli luonnollisesti poistettava kaikki lasit, mutta runkoa ei tarvinnut purkaa. Tiilisokkeli purettiin lopulta lähes kokonaan ja muurattiin uudelleen kasaan osin samoja ja osin varastossa olleita tiiliä käyttäen. Aikaisemmasta poiketen suojasimme sokkelin bituminauhalla ja pellillä, joten toivottavasti kosteus ei pääse jatkossa samalla tavalla tekemään tuhojaan rappauksessa. Kaikkineen työ vei ehkä muutaman viikon ilta- ja viikonloppupuhteina. Tomaatintaimet ehtivät tuona aikana venähtää sisätiloissa ylipitkiksi, mutta pääsivät lopulta kesäkuun alussa kasvihuoneen multiin. Onneksi työ on tehty ja tänä keväänä kasvihuone on taas käyttökunnossa heti sesongin alussa. 

Muutama viikko takaperin törmäsin Tori.fi-sivustolla kahteen yllä näkyvän mukaiseen minikasvihuoneeseen. Hinta oli huomattavasti huokeampi kuin kuvassa ja lisäksi myyjällä oli tarjolla myös kuormalavan kauluksia. Tein kaupat kahdeksasta lavakauluksesta ja molemmista minikasvareista, joista toinen oli vielä kasaamattomana paketissaan. Tulevan kevään projektina onkin kasvimaan uudistaminen. Viimeiset vuodet olen viljellyt ilman lavoja, mutta olen alkanut taas kaivata kasvulavojen tuomia etuja. Tarkoituksena on alkuun tehdä lavakauluksista neljä kasvulavaa, joista kaksi on varustettu minikasvihuoneilla. Niihin olen suunnitellut istuttavani matalakasvuista paprikaa sekä tuoreena hyödynnettävää avomaankurkkua. Jos lavaviljely vie kovin menneessään, lisään lavojen määrää. Ylimpänä näkyvässä kasvihuonekuvassa on tiilistä aikaoinaan muuraamani yrttilava, joka on ollut käytössä erinomainen. Koska tiilimuuria ei ole suojattu ylhäältä päin, on rappaus murentunut myös siinä. Tarkoituksena on korjata tämäkin muuraus ja suojata muuri bituminauhalla ja reilunlevyisellä laudalla. On kiva suunnitella ja odottaa uusia alkavia puutarhaprojekteja, joita olisi kyllä yllin kyllin muitakin. Monet perenna-alueet kaipaisivat kipeästi uudistusta, koska tonttimme valo-olosuhteen ovat muuttuneet puiden ja pensasaitojen kasvun myötä ja nyt moni perenna kasvaa ei-suotuisalla paikalla. Katsotaan, mihin rahkeet riittävät tänä vuonna. 

 

PUUTARHATÖISSÄ

Puutarhahaaveiden täyttämä joululoma päättyi ja arkeen oli taas palattava. Verkkaisuuteen ehti kahdessa viikossa tottua, joten ensimmäinen työhönpaluuviikko on ollut sen mukainen. Sää on mitä erikoisin ja herättää ristiriitaisia tunteita. Yllä oleva kuva ei sentään ole tuore! 

Joka tapauksessa leuto tammikuu tuo aivan omanlaisia mahdollisuuksia puutarhurille. Leikkasin viikko sitten vadelmapensaista edellisvuoden versot ja nuorimmainen tarttui pyynnöstäni moottorisahaan ja katkoi etupihan kuusista alimmaisia oksia. Lisäksi leikkasin metsäpuutarhan laidalta alas kaikki virpiangervot, joiden juurakot kaivan kevään tullen ylös ja siirrän jonnekin puutarhan toiseen laitaan. Nyt olen nauttinut hakettamisen riemuista ja tuoretta puuhaketta on päässyt levittelemään samantien havujen ja pensaisen alustoille. Lämpökompostorit ovat toimineet upeasti koko ajan ja tänään tyhjensin valmiin sisällön kasvimaalle. Yleensä kompostorit jäätyvät talvisin jossain vaiheessa ja edessä on tilanne, jossa täytettävänä oleva on piripinnassa ja edellisvuotinen, jo lähes valmista massaa sisältävä on umpijäässä. Tällöin olen kerännyt kertyvän keittöjätteen erilliseen umpinaiseen astiaan, jonka olen sitten keväällä tyhjännyt kompostiin. Nyt voin rauhassa täytellä käynnissä olevaa loppuun saakka ja siirtyä sitten täyttämään seuraavaa. 

Viime kevään ja alkukesän aikaan kirjoittelin muistiin sipulikukkasuunnitelmaa. Ainoastaan tällöin on mahdollista hahmottaa, mitä minnekin haluaisi ja missä kaivataisiin keväistä kukkaloistoa. Toisinaan hyvätkin suunnitelmat saattavat odotuttaa toteutumistaan ja niin suurin piirtein kävi nytkin. Rutikuiva kesä ja alkusyksy ei houkutellut sipulikaupoille, mutta lokakuussa ostin kassillisen ihania tarjoustulppaaneja, jotka olivat osa suunnitelmaani. Eniten tahtoisin kuitenkin lisäillä kevään ensimmäisiä kukkijoita, kuten ylimmässä kuvassa loistavia sahrameita. Lisänä tietenkin lumikelloja, joita tosin on haastava saada kasvamaan sipuleista, talventähtiä, kevätkurjenmiekkoja, erityisiä rakkaudenkohteitani narsisseja, kasvitieteelisiä tulppaaneja, jotka ovat hiljalleen taantuneet sekä muita ihanuuksia. Helmihyasintit ja idänsinililjat onneksi levittäytyvät vuosi vuodelta ja niitä olen pyrkinytkin jakamaan uusille kasvupaikoille vuosittain.

Teimme työkavereiden kanssa viime vuonna pikaisen reissun Uumajan puutarhamessuille. Messuostokset jäivät vähäisiksi, mutta ehdoton ilonaihe oli tämä Narcissus moschatus (pahoittelut epätarkasta puhelinkuvasta), joka kuuluu luonnonlajeihin. Jännitävää nähdä, nouseeko tämä keväällä maasta. Täytyykin etsiä nuo viime vuotiset sipulilkukkamuistiinpanot esiin. Nyt kun minulla on tuo puutarhavaja, voin koota muistilistoja sen seinille, jospa se pitäisi pitäisi puutarhurin aktiivisempana pitkin sesonkia!

KEVÄT ALKAA KASVIHUONEESTA

 Tammikuu on alkanut sateisena ja harmaana. Kevät ja kevään valo häilyy mielessä päivittäin ja tämä ihana, pitkään jatkunut joululoma on tyhjännyt kuormittuneen mielen ja tehnyt tilaa uusille ajatuksille. Mikä ilo löytää itsestään yhä uudelleen taidon innostua ja miten hyvää tuo tunne tekee mielelle. Pitkä työn rytmittämä syksy oli ehtinyt karsia elämästä taas 'kaikkea ylimääräistä' ja kuitenkin niin tärkeää. Latailin puhelimesta kuvia viime keväältä ja heittäydyin muistelemaan, miltä kevään ensimmäiset puutarhahetket taas tuntuivatkaan. Kasvihuone on ollut näyttämönä ensimmäisille orvokki- ja sipulikukkaistutuksille. Viime keväänä rakastuin vahvoihin jalokisävyihin ja metsästelin esimerkiksi hehkuvia vihreänsävyisiä vanhoja pulloja. Tuon turkoosin pullon sävy on täydellinen. Saviruukut ja sinkki ovat ikuisia rakkaudenkohteitani.

 Kuvat ovat huhtikuun alulta. Maisema on vielä ruskea ja harmaa, mutta kasvihuoneen lasit paljastavat, että kunnon kevätsiivous on jo tehty! Kasvihuoneen tyhjäys, pesu ja kevätkuntoon laitto on aina yhtä innostava ja odotettu hetki. Marketeista on pakko lähteä haalimaan kevätkukkijoita ja ensimmäisiä multasäkkejä. Laveri on näköjään vielä petaamatta, mutta mitä luultavimmin olen senkin tehnyt heti kevätsiivouksen jälkeen. Mikään ei ole mahtavampaa ihan arkisena keväisenä iltapäivänä, väsyneenä töistä palaavana, kuin kävellä suoraan kasvihuoneeseen ja asettautua pitkäkseen tuolle laveripedille. Tiedättehän se kasvihuoneen ominaistuoksun ja tuulensuojaisan ilmaston, ensimmäiset kasvit valoon onnellisena ojentautuen sekä pienet salaatin ja retiisin siemenet mustassa mullassa, kasvihuoneen suojassa itäen.

HYVÄSTI TAMMIKUUN TAHMEUS

Kylmää, lumista ja kaunista. Viikonloppuisin talvikin tuntuu hienolta vuodenajalta, kun valoisista hetkistä on mahdollisuus nauttia eikä aamuisin tarvitse pakottautua lämpöisestä pedistä työelämän kiireeseen ja paineeseen. Tammikuu on itselleni vuoden tahmaisin, hienoa kääntää tulevalla viikolla kalenterin sivu helmikuulle. 

 Päivän pidentymisen kyllä jo huomaa ja vauhti kiihtyy koko ajan. Onneksi luntakin saatiin riittävästi, puutarha lepää pumpulipeitteen alla turvaisasti. Yhden viime keväänä istuttamani alppiruusun olen peitellyt kuusenhavuilla ja vanhalla huovalla, kaikesta muusta saa luonto pitää huolen. 

 Kissatkin kai laskevat päiviä kevääseen, ulos ei juurikaan naillä pakkasilla ole asiaa. Aika kuluu nukkuessa, ruokakuppia vahtiessa ja ikkunasta lintulautaa tarkkailtaessa.

Itse taidan uhmata pakkasta ja laittaa sukset jalkaan, tuosta puutarhan reunalta aukeavat avarat maastot ja juuri nyt hanki kimmeltää kuin sadussa. Kevättä kohti!

HAAVEITA JA ULKONA VÄRJÖTTELEVIÄ JOULURUUSUJA

Uusi puutarhavuosi on käsillä, huolimatta talvesta, joka ei säiden puolesta ole oikein edes vielä alkanut. Sydänalassa väpättää jo keväinen liekki, joka roihuaa vallankin näin lomapäivien jatkuessa. Koska kuvatiedostoni ammottaa tyhjyyttään viime vuoden osalta, kannoin elämää ulos kuvattavaksi. Tällaiset pienet hetkelliset stailaukset voivat olla todella terapeuttisia ja innoittavia, sillä luonto ja siitä kumpuava kauneus on yhtä kuin elämä. 

Puutarha jatkaa kuivan kesän jälkeen ansaittua lepoaan, tänä vuonna toivon, että kosteutta riittäisi ja toki sitä auringonpaistetta myös. Yrttilavan kyljessä nojailee marraskuun löytö, vanha sinkkinen kylpyamme. Viime talvena löysin vähän vastaavanlaisen, tämä on hieman sirompi ja laidoiltaan korkeampi. Pohjan sauma on hieman auki, joten ilman pientä fiksausta amme ei pidä vettä, mutta katsotaan, tuleeko tämä istutusastiaksi hyötyviljelyyn. 

Oikeasti nostin nämä jouluruusut jo aamusella terassille vähän vilvoittelemaan. Vasemman puoleinen on kukkinut viileällä ikkunalla jo viikkoja, oikeanpuoleisen ostin eilisellä kauppareissulla puoleen hintaan. Tavoitteena on jälleen tänä vuonna pitää nämä elossa ja istuttaa heti maan sulamisen myötä metsäpuutarhaan. 

Lomalla olen kierrellyt lähes päivittäin puutarhassa, jotenkin se tuo iloa ja herättelee jo listaamaan asioita, mistä aloittaa kevätpuhteet heti, kun niiden aika jälleen koittaa. Linnut pitävät ihanasti elämää yllä ruokintapaikalla omenapuiden lomassa. Muutama päivä sitten haketin ison kasan loppukesän ja syksyn aikana kertyneitä risuja ja kokosin hakkeen jo valmiiksi vaiheessa olevan kuusiaitaistutuksen tuntumaan. Kuiva kesä vei lähes puolet istutetuista kuusentaimista ja keväällä aitaa on paikkailtava uusilla taimilla. Hake on ehdoton apu taimien juuriston suojaamiseen.

Muutoinkin ajatukset ovat olleet maanparannuksessa ja puutarhasta kertyvän aineksen kiertokulussa. Maaperämme on todella savista ja kaikki maatuva aines, mitä puutarha itsessään tuottaa, on kullanarvoista. Keittiöjätteen kompostointi tuo vielä oman rikkaan lisänsä maanparannukseen. Maalle on annettava se, mikä maalle kuuluu.  

Vanhaherra Samuraikin teki kanssani puutarhakierroksen, mutta vaati päästä syliin märästä lumisohjosta. Toistaiseksi aika kuluu mukavammin sisätiloissa, nytkin lämmittelemme takkatulen ääressä ja annamme ajatusten virrata kevääseen. Tässä vuodenajassa ihaninta on juurikin haaveilu. Jostain luin, että haaveilu on mielen leikkiä ja haaveilu ja siitä saatava mielihyvä kertovat terveestä psyykkeestä. Me puutarhasta ammentavat tiedämme, miten suurta iloa tuottaa uuden puutarhavuoden suunnittelu ja siihen liittyvät unelmat. Ihania haaveiluhetkiä teille jokaiselle ja oikein inspiroivaa uutta puutarhavuotta!

JALOKIVISÄVYISSÄ

Kultasypressi Cupressus macrocarpa 'Goldcrest'

Blogi on uinunut hyvin pitkään ja paluu tuntuu miltei oudolta. Kuiva kesä läkähdytti puutarhan ja vei ilon ja innon puutarhassa työskentelyltä. Olenkin nauttinut kovasti syksyn tuomasta kosteudesta ja jopa hämäryydestä. Luonnolleni sopii vuodenkierrossa tämä hiljenevä ajanjakso, jolloin elämän tempo hidastuu ja luonto pelkistyy. Smaragdin vihreänä hohtava nurmi ja sammalet sekä havujen tumma vihreys luovat kiehtovasti kontrastia lakeuksien kynnetyille pelloille ja paljaille puiden rungoille. 

Tunnustan että puutarhan syystyötkin ovat vielä osin kesken, mutta leuto sää näyttää jatkuvan, joten luotan siihen, että ehdin vielä viettää aikaansaavia hetkiä ulkona ennen pysyvän pakkasjakson alkua. Pientä somistusta kuitenkin laitoin viikonloppuna etupihan terassin pöydälle. Ajatus callunoista masensi, mutta ensimmäistä kertaa ikinä huomasin ihastuvani puutarhamyymälässä noihin kultasypresseihin. Hohtavat jalokivisävyt ovat vetäneet minua muutenkin viime aikoina puoleensa ja näissä pikkuisissa havuissa sävy on mielestäni kertakaikkisen herkullinen. Ja ah, tässä sympaattisessa havussa on vielä sitruunainen tuoksu, joka tulee esiin sormenpäillä hieraistessa, täydellistä!

PATOUTUNUTTA PUUTARHAPUHETTA

Maaliskuun valo ja aurinko on läpitunkevan ihanaa, mutta yhdistettynä raakaan kylmyyteen myös mieltä ja kehoa raastavaa. Puutarhurin mieli on jo melkoisen levoton, pakkautuvaa energiaa on yritettävä kohdentaa kaikkeen vähänkään kasvuun ja uuteen puutarhakauteen liittyvään. Mullan kanssa olen pelehtinyt vasta tomaatintaimikylvösten verran, mukaan voi tietenkin laskea myös tänään laitetut pääsiäisohrat; silmäniloksi ja kissojen virkistykseksi. 

Talvisin huvitan itseäni puutarha-antiikin metsästyksellä ja voin sanoa tämän talven olleen sen suhteen erittäin menestyksekäs. Saaliina jo aikaisemmin esitellyt sinkkiamme ja Singerin jalat sekä viime viikonloppuna vielä toiset Singerin jalat! Jalkoja ei siis tule puuttumaan, on mistä väsätä viehättäviä puutarhapöytiä erilaisille ruukkukasvikokoelmille ja muille kivoille puutarhasomistuksille. Myös viehkoja vanhoja lasipulloja on löytynyt, viimeisimpänä yksi uusi, iso ja pullea mamselli. 

Puutarhavajasta olen hokenut sekä täällä että kotona jo kyllästymiseen saakka, mutta vihdoin valo alkaa oikeasti näyttää vihreältä, jee! Viimeisen taiston jouduimme käymään tulevan vajan sijainnista, mutta nyt on sekin tilanne 1-0 perheen pääpuutarhurin eduksi, siis minun. Kuulostan tyrannilta, mutta oikeasti en ole kuin ainoastaan näissä puutarha-asioissa! Talven aikana olen silmäillyt erinäisiä vanhan romun hankintapaikkoja ikkunat ja ovet silmissä kiiluen. Ensin löytyivät ikkunat, kuvassa näkyvät kaksiruutuiset, jotka olivat kovaa puuta ja rakenteiltaan ehjät. Pulitin 15 euroa per kappale ja olin tyytyväinen. Ovien suhteen asetin tavoitteen melko korkealle, olisihan sellaiset vanhat pariovet nyt aivan ihanat. Vaikealta näytti, en halunnut koluta paikkoja loputtomiin enkä myöskään köyhtyä liikaa. Madalsin rimaa vanhaan yksiosaiseen peilioveen, mutta mitään madonsyömää tai rimpulaa lautakyhäelmää en suostunut ostamaan. Onneksi Pohjanmaalla riittää vielä vanhaa, jykevää ja sopuhintaista mööpeliä ja rakennusmateriaalia; nyt on ovikin löytynyt, Jurvasta hain perjantaina työpäivän jälkeen. Myyjän kanssa saimme tovin äheltää, jotta ovi saatiin auton sisään ja kotimatkalla näkyvyys tien oikealle puolelle oli melko heikko. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, jahka lumista päästään, täällä aletaan rakentamaan! Alla oleva kuva kertoo, mihin tarkoitukseen vaja osin tulee. Vuosien saatossa puutarhaan on kertynyt monenlaista tykötarvetta ja rekvisiittaa, joka talven tullen on nostettava suojaan. Tähän saakka olen nostellut tavaramäärän kasvihuoneeseen, mutta kevään tullen haasteena on kasvihuoneen käyttöönotto. Siellä kun alkaa ihan näinä hetkinä jo tarkenemaan, sisään vain ei meinaa mahtua. 

Huh, olipas minulla paljon asiaa, patoutunutta puutarhapuhetta. Eilisiltana selasin blogini tekstejä vuosien takaa, sitä tulee harvoin tehtyä. Tunsin huvittunutta ja hellyttävää lämpöä itseäni kohtaan, miten täynnä intoa sitä onkaan ollut alkuaikoina. Sitähän on keksinyt vaikka tikusta asiaa ja saanut sen kuulostamaan niin ihanalta. Kamerakin on ilmeisesti roikkunut aina kaulalla. Nykyään tuntuu, että täällä virtuaalisessa puutarhamaailmassa kaikki on jo nähty ja näytetty, moneen kertaan pureskeltu ja märehditty. Jo aikaa sitten olen saanut itseni kiinni samojen aiheiden ja kuvakulmien ääreltä; omiin juttuihinsa on jossain vaiheessa ollut totaalisen kyllästynyt. Taukojen pito on ollut terveellistä, on ikävä rasittaa itseään, saatika muita jo moneen kertaan kuulluilla tyhjänpäiväisillä löpinöillä. Se on se garden flow, joka edelleen saa kuvat ja tekstit syttymään. Silloin kun itse on innostunut  ja puutarha-asioiden ytimessä, on hyvä aika tulla tänne blogiinkin flowta jakamaan. Silloin joku muukin varmasti virkistyy kuvieni ja tekstieni äärellä. Jatkan siis samalla epätahtisella päivitystiheydellä, mutta linjoilla pysyn! Taputan itseäni myös olkapäälle ja jatkan edelleen epäkaupallisella linjalla. Minun on helppo elää ja hengittää, kun en sido itseäni markkinahenkisiin voimiin.

Ihanaa maaliskuuta ja voimallista pian alkavaa puutarhakautta jokaiselle!

HENGÄSTYTTÄVÄ, HEKTINEN, IHANA HUHTIKUU

Rikkaruohoelämää-blogin Between ojensi minulle huhtikuisen haasteen keväänodotustunnelmaa kohottamaan. Haasteen tarkoituksena on listata viisi itselle tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat omaa sielua voimakkaimmin. Huhtikuu onkin mahtava kuukausi, jolloin ainakin minulla on jo täysi tohina päällä. Pitkä odotus suorastaan purkautuu sielusta ulos vimmaisella tarmolla. Valoa on jo niin paljon ja vaikka säät vielä oikuttelevat ja puutarhassa työskentely vaatii paneutumista lämpimään pukeutumiseen, meno on jo hurjaa! Ensimmäinen kevään virstanpylväs on kasvihuoneen kuntoon laittaminen. Talvisin säilön siellä kaikenlaista puutarhatavaraa, joten ensin kasvihuone on tyhjättävä ja nosteltava sieltä työkalut ja istututusastiat paikoilleen. Seuraavaksi kunnon pesu painepesurilla sekä sisä- että ulkopuolelta. Sitten se mukavin vaihe eli kaiken kauniiksi laittaminen. Varastosta saan vihdoin kantaa ulos siellä talvehtineet kasvit, joista osa pääsee aloittelemaan ulkoilmaelämää kasvihuoneen suojissa.

Toinen virstanpylväs on tietenkin ensimmäisten kevätkukkien avautuminen. Jo versojen maastanousu on niin hienoa, kukinta on jo sitten lähes maagista! Joka kevät vain harmittaa, ettei syksyllä ymmärtänyt upottaa maahan satoja tai tuhansia pienen pieniä sipuleita, sillä niitähän puutarhaan mahtuisi ihan loputtomasti. Ja ne kaikki ovat niin ihania, kuten tässä tämä talventähti ja hieman alempana olevat krookukset, lumikellot ja sitten tietenkin kevätkurjenmiekat, idänsinililjat ja kasvitieteelliset tulppaanit.

Kolmas varma huhtikuinen kevään merkki ovat kaikenlaiset huoltotoimenpiteet, kuten puutarhakalusteiden pesu ja esillenosto ja tarpeen tullen maalaushommatkin. Muutama vuosi sitten piristin ruskeat kovapuukalusteet maalaamalla ne talon ulkomaalauksesta ylijääneellä maalilla. Kunnon pesu painepesurilla ja sitten vain kaksi kerrosta maalia pintaan. Voin kertoa, että hyvin on maali pysynyt ja kalusteet jotenkin paljon raikkaammat ja puutarhan tunnelmaan sopivammat.

Neljänneksi virtaanpylväksi nimeän talven ajan mielessä hautuneiden suunnitelmien alkuun saattamisen. Maa muuttuu huhtikuussa muokattavaksi ja lempipuuhaani onkin uusien istutusaluieden muotoilu. Vähän mittailua, kaarevien linjojen hahmottelua ja sitten vain nurmikon kääntöä hartiavoimin. Toisinaan poistan nurmikerroksen kokonaan ja tuon puutarhakompostikasasta tilalle uutta multaa, toisinaan vain käännän nurmipaakut maahan nurinpäin ja kokoan pintaan kohopenkin samaisen kompostikasan muhevasta mullasta. 

Tätä kirjoittaessani alan melkein päästä kiinni huhtikuun hengästyttävään, hektiseen ja ihanaan tunnelmaan. Keväällä elämä isolla Eellä alkaa eikä silloin haluaisi tuhrata aikaansa esimerkiksi tylsiin sisätöihin. Minulla onkin tänä vuonna tavoitteena perata huusholli ennen näitä ihania päiviä siihen malliin, ettei sitten tarvitse potea tunnontuskia tursuilevasta talosta.

Viides ihana huhtikuinen kevään merkki on vielä melko paljaan puutarhan siistiytyminen. Joinakin keväinä olen pystynyt siistimään metsäpuutarhaa jo maaliskuussa. Suuret kuuset roskaavat tuhottomasti ja ensimmäisenä aloitan aina käpyjen, oksien ja havunneulasten keruun. Kivetyiltä poluilta on nautinto haravoida roskia, kuulen melkein metalliset raapaisut jo korvissani! Kasvihuoneesta esille nostetut puutarhatyökalut pääsevät taas käyttöön ja osaltaan myös luomaan puutarhaan elossa olevaa tunnelmaa.

Huhtikuu on siitäkin ihana, että kaikki on vielä edessäpäin. Tuntuu, että aikaa on loputtomasti ja onnelliseksi tekevää puuhaa riittää ja riittää. Tässä vaIheessa vuotta ei voi kuvitellakaan, että jossain kohtaa on jälleen valmis taukoon ja lepoon.

Huhtikuun odotus on jo alkanut, oikeastaan odotan jo maaliskuutakin, sillä monena keväänä  se on ollut jo ihanan lämmin ja lupaava. On ollut myös tuskallisia keväitä, jolloin kylmyys vain jatkuu ja jatkuu, mutta puutarhurin mieli on aina pohjimmiltaan positiivinen eli en ainakaan lähtökohtaisesti ala uskomaan toisintoa viime keväälle. Kiitos Between haasteesta ja Maatiaskananen myös, hän nimittäin haasteen alunperin laittoi kiertämään! Ja pahoittelut, jos tekstini oli jotenkin ryöpsähtelevää, huomaan suoltavani ajatuksia sen suuremmin miettimättä. Se on kai seurausta samanlaisen rennomman otteen valtaamasta minästä, en vain enää jaksa enkä halua kuormittaa itseäni liiallisella suorittamisella ja liian korkeille nostetuilla rimoilla, ne ajat ovat takana päin ja se tie nähty. Ja huomaan itsekin nauttivani ihmisistä ja asioista, jotka ovat rentoja ja välittömiä ja joissa ei ole mitään pakotettua tai päälleliimatun oloista. Eikös me puutarhaihmiset vähän semmoisia pruukaa ollakin! Iloisin ja rennoin mielin kohti huhtikuuta!

PUUTARHURIN TALVISIA ILOJA

 Muutaman päivän maisemat olivat näin kuorrutteiset, nyt lämpötilat ovat taas sahailleet ja lumipuuterit hävinneet oksilta. Flunssaisena on ollut aikaa ahmia puutarhatietoutta ja tehdä tulevan puutarhavuoden suunnitelmia. Tyhjäsin kameran muistikortilta viime kesän kuvasaldon ja teki mieli parahtaa, niin vähän olin puutarhaa kuvannut. No, uusi vuosi on aina uusi alku, ainakin minulla on enemmän aikaa intohimolleni tulevana vuonna kuin menneenä. 

 Minulla on aina pieni tutka päällä tietyn tyyppisten romujen suhteen. Vanhoja ompelukoneen jalkoja ei koskaan voi omistaa liikaa, joten olin valmis ajelemaan ensimmäisenä adventtina vähän edemmäs maakuntaan, kun somat jalat olivat taas myynnissä kelpo hintaan. Kipeäksi itseäni en näistä ihanuuksista suostu maksamaan, mutta vähän kauemmaksi saatan karauttaa, jos houkutus on kovin suuri. Pitäisi inventoida puuvarastoja, josko siellä olisi sopivaa kansivärkkiä ja pyytää isäntää kauniisti semmoisen nikkaroimaan. Taas yksi kaunis pöytä puutarhan esillepanoja varten... ja tutkailu jatkuu, näille pöydille kun olisi tarvetta ympäri puutarhaa.

Ja sitten seuraavaan löytöön, jonka nimeänkin löydöksi isolla alkukirjaimella. En oikeastaan ole edes haaveillut vanhasta ihmisen mentävästä sinkkiammeesta, koska olen olettanut näitä löytyvän lähinnä vain Ruotsin kultivoituneilta kirppari- ja antiikkimestoilta, mutta toisinaan iloisia yllätyksiä sattuu. Tuossa joulun pyhinä näin ammeen nettimarkkinoilla, mutta aijai, hinta oli liian kova. Mielessäni oli kipuraja, jonka olisin suostunut maksamaan. Sen verran houkutteleva amme kuitenkin oli, että pari iltaa sitten kävin vielä kuikuilemassa sen tilannetta ja kas, hinta oli tippunut vielä kipurajani alittaenkin, joten sormet täristen laitoin myyjälle viestin ja lupasin noutaa ammeen saman tien pois. Ja taas kotona ihmeteltiin mamman ostoksia ja ounasteltiin, oliko tuohon tarkoitus haudata joku. Ei, ei tälläkään kertaa; luulen, että istutusaltaaksi tulee tähän kasvihuoneen liepeille. Vedellä täytettynä olisi kiva myös, mutta ehkä hyötykasveja ryöppyen silti ihanin.

PUUTARHAKIIREIDEN JALOISSA

Olen nykyään kovin kehno puutarhabloggari. Luen innolla kyllä edelleen suosikkiblogieni päivitykset ja imen itseeni innoitusta, mutta tuntuu etten malta tai ehdi viettää koneella pidempään aikaani kommentoiden tai päivittäen omaa blogianikaan. Harmittaa. Toisaalta nautin jokaisesta puutarhahetkestä ja mietin, ettei tarkoituskaan ole jakaa kaikkea, hyvä kun muilta töiltä ehtii itse aistimaan ja kokemaan. Loma on alkanut ja varastan jatkuvasti aikaa puutarhalle. Ainahan sitä on jotain askaretta, joka katkaisee puutarhapuuhat eivätkä säätkään alati ole suosiollisia, mutta joka päivä saa jotain tehtyä ja siinä on jo kylliksi. Kamerakin pakkaa unohtumaan sisälle, nytkin oli vain tämä yksi julkaisukelpoinen kuva ihan viime päiviltä. Välillä innostun tykittämään kuvia instaan, se kun on niin nopeaa ja helppoa. Palaan kuitenkin tänne blogiin, sen lupaan ja toivottavasti silloin myös runsaamman kuvakavalkadin kera! Nauttikaa jokainen omista puutarhoistanne älkääkä antako säiden tai kesän edetessä lisääntyvän kasvun holtittomuuden masentaa, aina jossain kohtaa puutarhaa näkymä on juuri kauneimmillaan. Puutarha on dynaaminen, se elää ja muuttuu alati. Kaikki on yhtä suurta kiertokulkua, ei muuta kuin heittäydytään sen vietäväksi!

VIHERTURHAUMAA JA SUUNNITELMIA

Kevättää vaikka maisemat ovat täällä talvisemmat kuin koko talvena konsanaan. Kasvihuone suli nopeasti aamupäivän aikana ja aurinko lämmitti ilman pariinkymmeneen asteeseen. Ihana maan tuoksu ja auringon lämpö hönki kasvarin tunnelman kovin keväiseksi. 

Vietimme viikon Lapissa ja hangilla hiihdellessäni haaveilin keväisistä puutarhatöistä ja toivoin itsekin löytäväni jo maasta pilkistäviä lumikelloja. Ei, ei ihan vielä, malttia malttia vaaditaan edelleen. Tuliaisina toin kaksi kiloa Lapin puikulaperunaa istutettavaksi Pohjanmaan lakeuksien keskelle pikkuiseen pottumaahani.

Kylvöjä en ole vielä aloittanut, hieman vielä jarruttelen kokemuksesta viisastuneena. Tomaateilla aloitan, kurkut sitten ensi kuussa ja loput myöhemmin. Juuri nyt on hankalaa, kun ei ole mitään konkreettista mihin viherturhaumaansa suunnata. Huonekasvien hoivaaminen on mukavaa, mutta ei anna riittävää vastusta paatuneelle kaivajalle. Aamusella hahmottelin lumeen yhden perenna-alueen niemimäistä laajennusta kohti nurmea, jotta saisin valeistutuksessa odottavalle rautatienomenapuulle sopivan ja luontevan istutuspaikan. Toiveena on nähdä puu ensimmäisenä aamulla makuuhuoneen ikkunasta ja samalla uudistaa ikkunan alla olevaa perenna-aluetta. Odotan aikaa jolloin pääsen kuvaamaan jotain maasta puskevaa vihreää ja kukkivaa, ihanaa kuitenkin oli saada auringonvalo näihin tämän päivän kuviin.

KÄPYPALMU JA ENSIMMÄISTEN KEVÄTTÖIDEN ODOTUSTA

Käpypalmu Cycas revoluta pyöri mielessäni jo viime keväänä. Eilen sen vihdoin hankin ja istutin aavistuksen suurempaan ruukkuun. Tämä jurakauden ihme on hidaskasvuinen ja viihtyy valoisalla ja lämpimällä kasvupaikalla. Multa saa kuivahtaa kasteluiden välillä ja sumuttelu on suotavaa. Vuoden alku on huonekasvien kulta-aikaa, eilenkin olisin voinut ostella vaikka mitä. Elävä vihreys on niin toiveikasta ja innostavaa. Torstain sääennuste on kyllä sekin toiveikas ja innostava, meillä päin näyttäisi olevan viisi lämpöastetta ja ainakin osin aurinkoista. Minulla onkin suunnitelmat tuolle päivälle valmiina, aion leikata alas kituliaan syreeniaidanteen ja hakettaa oksat. Tilalle on tulossa matalana pidettävä kuusiaita, koska ojanreunalla mellastavat myyrät näyttävät syövän syreenien juuret. Muuten en vielä uskalla sekatöörien kanssa huhkia, pakkasia  taatusti riittää. Maaliskuun puolella sitten uudistan tornionlaaksonruusut ja norjanangervot leikkaamalla ne kokonaan alas, sen verran risuuntuneita ovat. Mutta pianhan tuokin aika koittaa, parhaimpina keväinä maaliskuussa on jo voinut tehdä monenlaista muutakin...

VANHOJEN KUVIEN KIERRÄTYSTÄ

Pieniä piristyksiä vanhoista kuvista... ulkona tuuli ulvoo, pakkasta tasan yksi aste, lumet poissa. Juuri nyt minun pitäisi tehdä tässä koneella jotain vallan muuta, muka hyödyllisempää. Huvitus pitää vain kaivella esiin, odottamalla se ei tule, Mutta valoisammat ja kukkeammat ajat ovat tulossa, tehdään siis nyt hyvillä mielin pois tylsiä hommia. Minulla ei siis ollut nyt yhtään mitään kerrottavaa, kunhan huvitin itseäni tekemällä taas yhden kollaasin. Näitä saattaa nyt tulla tiuhaan ennen kuin pääsen taas kuvaamaan uutta. Vanhojen kuvien kierrätystä siis.

JAUHOLAARI JA MITÄ JOS MIKÄÄN EI RIITÄ

 Autokatoksessa on kyyhöttänyt muutaman vuoden tämmöinen naapurin lahjoittama kapistus. Epäilen tämän olevan jonkinlainen jauhojen säilytyslaari, mutta voin olla pahasti väärässäkin. En ole oikein keksinyt laarille sopivaa käyttötarkoitusta ja sen vuoksi se onkin jäänyt unholaan. Tykkään kuitenkin laarista kovasti, minusta se on sympaattinen ja muutama viikko sitten nostimme sen tuohon talon etupuolen terassille. Mies sahasi ja kiinnitti laarin pohjaan jalat, jotta laari nousi hieman irti maasta. Pinta on kivan rouhea tuollaisenaan enkä kyllä paksua maalia viitsi ruveta irrottamaankaan.

Ihanat aurinkoiset syyspäivät hellivät mutta viileys enteilee jo talven tuloa. Syysistutukset ovat jääneet muutamaan calluna-pataan ja tuohon ikkunoiden alle istutin isolehtistä murattia. Ennen talven tuloa nostan murattiastiat sitten talvehtimaan varastoon ja kiikutan taas keväällä paikoilleen. Olen nykyään erittäin pihi kausikukkien suhteen, mieluummin satsaan muutamiin talvetettaviin. Muratit sitä paitsi ovat parhaimmillaan vasta muutaman vuoden jälkeen, nämäkin kasvavat vielä kovin harvana pehkona. Viikonloppuna istutin sipulit, joita tänä vuonna hankin maltilla. Ihanaa kasvitieteellistä narsissia Narcissus canaliculatusta löytyi Hong Kongista ja liljakukkaista lempitulppaani 'Sapporoa' myös. Lisäksi ystävä lähetti ihania yllätyssipuleita, jotka onnellisena kaivoin maahan. Ihan alkusyksystä multiin kiirehdin myös lumikelloja. Tuntuu hyvältä huomata, ettei kaiken tarvitse olla niin suurieleistä tuodakseen iloa. Vaikka keväällä maasta nousevat sipulikukat ovat pökerryttävän ihania eikä niitä kai koskaan voi olla liikaa, voi itsensä tehdä onnelliseksi vain muutamallakin sipulipussilla. Missä vaiheessa maksimaaliset volyymit ovat hiipineet kaikkeen tekemiseemme, eihän sitä ennenkään niin tehty. Meille nykyihmisille ei oikein mikään meinaa riittää, sokaistumme valtavien valikoimien ja määrien keskellä ja luulemme tarvitsevamme kaiken ja mieluiten heti. Eilen aloitin valmistautumisen uuteen kevääseen myös ihmettelemällä kirjahyllyni sisältöä. Puutarhakirjoja löytyy ja sen sijaan että lähden kahlaamaan nettikauppojen valikoimia, aloitan kahlaamalla jo hankittuja kirjoja uudelleen läpi.

Edit... tuossa alimmassa kuvassa näkyy ihana edelliskesänä siemenestä kylvämäni salkoruusu 'Jet Black' ja olen niin odottanut sen ehtivän kukkaan. Nyt se taitaa olla myöhäistä, nuppuja on paljon mutta kesä ei aivan riittänyt, harmillista. 

VERKKAISIA SYYSSIIVOJA

 Clematis 'Mrs. Cholmondeley' on jatkanut kukintaansa heinäkuusta tähän saakka; kukissa on ihanan hempeä sinisävy. Puutarhan yleisilmettä kuvaa tällä hetkellä vallattomuus ja sekasotku, mutta kun muistaa tarkastella näkemäänsä lempein silmin, löytyy vielä paljon kaunista. Illansuussa paistoi aurinko ja taivaalta suihkusi hienon hienoa sadetta. Näkymä oli satumainen. 

 Puutarhan ja huushollin syyssiivoukset etenevät omalla verkkaisella tahdillaan. Tänään oli vuorossa ikkunoiden pesu talon ulkopuolelta. Kasvihuoneessa olen ehtinyt karsia pahimmat sotkut, huomenna siistin loput ja järjestän ansarin syyspäiviä ilahduttamaan.

 Pahoittelen edelleen hitaanlaisesti päivittyvää blogiani ja kommentoinnin laahaavuutta. Kiire ja pakko vain eivät enää kuulu 'hyveisiini', toivon mukaan olen matkalla oikeaan suuntaan niitä vältellesäni. Viikolla sähköpostiini kolahti vahvasti sydämeen käyvä lukijapalaute, joka kuitenkin valoi uskoa turinointini jatkumolle. 

Kaunista viikonloppua jokaiselle, minä siirryn ulos pimeän illan ja lämpöisen paljun syleilyyn (pytty ei ole mikään puutarhan kaunistus, mutta mieli ja ruumis siellä lepää)!