NARSISSEJA JA KUKKIVIA PUITA

 Koleudesta huolimatta toukokuu on ollut kaunis, kiitos sateiden. Liian vähän vain olen ehtinyt nauttia tästä vuoden kohokohdasta. Juuri nyt suloisimmat kukkijat löytyvät narsisseista ja metsäpuutarhan kukkivista puista. Tässä kukkivat jo monta vuotta sitten istuttamani 'Jamestownit'.

 Purppuratuomen kukinnot ja lehdet ovat, ovat... no niin ihania etten oikein keksi sanoja. Sadepisarat vielä viimeistelevät kauneuden. Tämä puu muutoin kasvaa vielä kovin harvana, mutta kukinta antaa senkin anteeksi.

 Kevään jännitysnäytelmästä ovat pitäneet huolta syksyllä istutetut uudet narsissituttavuudet. Tässä on 'Polar Ice'.

 'Thaliat' ovat vanhoja tuttuja, mutta joka vuosi yhtä odotettuja.

 Sirotuomipihlaja kukkii runsaammin kuin koskaan. Taloa vasten pienet valkoiset kukat korostuvat kauniisti ja tässäkin sadepisaroista tulee plus-pisteitä.

'Actecea' on tuoksultaan huumaava ja ulkomuodoltaakin ehkä yksi kauneimmista narsisseista. Juuri nyt tulppaanit vähän tympäisevät. Sieltä täältä tupsahtelee osittain taantuneita yksilöitä ja jotenkin niiden vahvat värit eivät sytytä. Tulppaanitoimenpiteitä on suunnitteilla, kaivan ylös kaikki häiritsevät yksilöt ja rykelmät, mutta kukkikoot ensin. Nyt maltan jopa poimia niitä maljakkoon ja ensi syksynä yritän pitää näppini erossa uusista tarhatulppaanihankinnoista.

KAIKKEA IHANAA

Puutarhanhoito ja kaikki siihen liittyvä on jatkuvaa seikkailua. Aina yllättyy ja innostumisen aiheita riittää loputtomiin. Yksi sydämen muljahdus tapahtui eilen, kun taimistolta löytyi itselleni uusi tuttavuus, aivan ihana kuvassa näkyvä keltakielokki. Tämä perenna on kuin luotu metsäpuutarhaan ja kas, taas keltainen väri löysi tiensä tänne!

Sitten löytyi tarjous, jota en voinut ohittaa. Valtavan kokoisia kevät- ja palloesikkoja myytiin pois euron kappale ja minähän ostin heti kuusi valkoista pallosesikkoa sekä saman verran ihanaa perinteistä vaaleankeltaisena kukkivaa kevätesikkoa.

Palloesikot päätyivät nekin metsäpuutarhaan, kevätesikot istutan tuonne aurinkoisempaan perennapuutarhaan. Tykkään toistaa samaa kasvia riittävän paljon, se luo selkeyttä ja rytmiä ja jotenkin rauhoittaa suuria näkymiä. Tässä kohtaa metsäpuutarhaa maa on vielä aika paljaana, mutta kun kuunliljat nousevat, asia vähän korjaantuu. 

Uusi sirotuomipihlaja avasi jo kukkansa, nämä ovat tosi kauniita. Jotenkin valkoinen ja vaaleankeltaiset sävyt sopivat metsäpuutarhan tunnelmaan, vaikka muitakin värejä ja sävyjä on luvassa kasvukauden myötä.

Isäntä innostui taas ja nikkaroi aivan uudenlaisen linnunpöntön pihlajaan. Kiljaisin kun näin tekeleen, malli on ällistyttävän hieno. Taas on pikku ystävillä yksi, mistä valita.

Loistoesikko 'Silver Lace Black' on ollut tähän asti huonovointisen oloinen ja aivan yllätyin, kun huomasin sen piristyneen. Tämä on yksi aarteistani. Vaikka on kiva toistaa samoja kasveja ja luoda osin yhtenäisiäkin istutusalueita peruskasveista, on aivan yhtä kiva ja tärkeä hankkia upeita yllätyksiä sinne tänne. 

Kauan kaipaamani narsissiaikakin on koittanut. Nämä 'Actaea' valkonarsissit ovat ihanimpia.

Kauniita ovat myös nämä syreeniaaidanteen alle istuttamani ystävältä saadut arvoitukset. Olisko kyseessä 'Tahiti', osaako joku sanoa?

Ojasta käsin kuvattu näkymä kohti kasvihuonetta ja taloa on näiden narsissien ansiosta näin kaunis. Tikkaita pitkin kiipeilee karhunvadelma 'Sonja'

Loppuun vielä yksi keväinen lempinäkymä. Hieman varjossa ison kiven ja vanhan katajakasvuston alla kesäpikkusydän kasvaa laajana mattona ja kirjopikarililjat nousevat sen lomasta. Sammal peittää ikiaikaista kiveä sekä kippuraisia katajanoksia ja metsäimarre ja ahomansikka paikan alkuperäiskasveina viimeistelevät paikan hyvän hengen. Ei kai tullut liian imelä postaus, puutarhassa nyt vain kaikki on niin ihanaa, erityisesti tällä hetkellä!

METSÄPUUTARHASSA

 Metsäpuutarha on herännyt eloon. Oikealla puolella näkyy viime viikolla istutettu sirotuomipihlaja, toinen vanhempi kasvaa tuossa taaempana. Periaatteessa tänne mahtuisi vielä joku(nen) pikkupuu, purppuratuomi ja helmipihlaja kyllä jo löytyvät. Tämmöiset luonnolliset ja vaatimattoman kauniit kasvit sopivat mielestäni tämän puutarhan osan tunnelmaan parhaiten. Köynnöshortensiaa kasvavan kiven takana on viikonloppuna nikkaroitu viimeinen aidanpätkä ja se odottaa maalausinspiraatiota ja sopivaa säätä. Huomaan, että valkoinen väri ei ole paras mahdollinen tunnelman kannalta tuossa aidassa, mutta tässä on nyt ajateltu yhteensopivuutta myös naapurin näkökulmasta.

 Kääpiötulppaanit ovat syksyllä istutettuja ja sopivat kuin nakutettu metsäpuutarhaan kotkansiipisaniaisten kaveriksi. Näitä istutan lisää.

 Tänään olivat auenneet myös parvitulppaanit, seuraavaksi sitten metsätulppaanit, ihanat keltaiset ilopilkut.

 Pari vuotta sitten istutetut valkovuokot ovat levittäytyneet mukavasti. Tiedän, nämä ovat niin peruskauraa etelän vyöhykkeillä, mutta täällä main harvinaisia aarteita. Tätäkin mätästä piti metsästää taimistoilta pitkään.

Ihanat blogiystävät Pikkuisesta puutarhasta ja Suvipihasta tarjoutuivat

 lähettämään minulle myös haaveissa ollutta keltavuokkoa ja molemmat lähetykset ovat lähteneet hyvin juurtumaan. Kauneimmat kiitokset vielä Sametti Hortensialle ja Marietalle!

Loppuun vielä äitienpäiväkukka isännältä, jonka kyllä sain itse valita taimistolta, vaaleanpunainen tarhavarjohiippa. Näitä metsäpuutarhassa kasvaa nyt kaksin kappalein, kun en muistanut että olin ostanut yhden jo viime syksyn alesta. Mutta sehän ei haittaa, päinvastoin!

PUUTARHA KUTSUU

Suloista sunnuntaita, puutarha kutsuu! Vapaapäivät ovat voimaannuttaneet, sen huomaa taas pääkopasta, joka vilisee puutarhasuunnitelmia. Jotain aikaansaannoksiakin on, eilen saimme yhteistyössä isännän kanssa kolme ja puolimetriä uupunutta puuaitaa valmiiksi. Lisäksi tympeänä hommana yksi suoristettu betonikivimuuri. Posti toi viikolla sirotuomipihlajan, jota olen paikallisisilta taimistoilta turhaan metsästänyt. Yksi kasvaa jo useampaa vuotta metsäpuutarhassa ja se sopii tunnelmaan paremmin kuin hyvin vapaan ja rennon kasvutapansa vuoksi. Nyt sirotuomipihlajia on kaksi, odotan niiden vähitellen muodostuvaa kevyttä lehväkattoa innolla. Pitää muistaa ulkoiluttaa kameraa tänään.

MULLAN KUTSU

 Hartaasti odotettu toukokuu on huristanut jo puoleen väliin ja tuntuu, että minä olen pudonnut kelkasta. Vuoden ihanin aika on nyt ja haluaisin vetää käsijarrun ylös ja huutaa stop. Arjen kuormat tuntuvat viheliäisiltä ja ainut mitä todella tunnen on mullan kutsu. Haluan möyriä puutarhassa ja ihmetellä luonnon heräämistä, moikkailla kastematoja ja tiirailla vesipisaroita kasvien lehdillä.

 On pakko taistella ympäriltä tulevaa negatiivisuutta vastaan, lakata lukemasta lehtiä ja kuuntelemasta uutisia. Keskittää huomio luomakunnan heräämiseen kaikkia aisteja käyttäen, hymyillä ihmisille, välttää itse lankeamasta kielteisyyteen ja epätoivoon, pukea aamuisin jotain värikästä ylle ja olla kiitollinen kaikesta hyvästä ja kauniista. 

 Huomaan hengästyväni blogimaailmassakin ja välillä on pakko vetää henkeä. Nyt on vapaata kokonaiset neljä päivää ja äsken kameran kanssa sateisessa puutarhassa kiertäessäni tunsin jo elpyväni. On tärkeä tietää, että saa välillä levätä ja tehdä asioita, jotka tuottavat mielihyvää. 

 Puutahan hoitava ja hyvää tekevä vaikutus on tullut minulle melkein pakkomielteeksi, se sanelee miten puuhastelen omassa puutarhassa ja millaiseksi sitä muokkaan. Puutarhan myötä kaikenlaista epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä on oppinut ensin sietämään, sitten hyväksymään ja nyt tuntuu, että myös rakastamaan. Samaan aikaan kaikenlainen hypetys, turbobuustaus ja elämän päälle liimattu teennäisyys tuntuu koko ajan ahdistavammalta. 

Mutta nyt on hyvä. Kasvukausi on kauneimmillaan ja edessä on monia täydellisiä hetkiä. Saa tuntea itsensä juuri niin pieneksi kuin on ja keskittyä luonnon ihmeellisinpään aikaan. On lohduttavaa kokea, että taivas ja maa ovat vielä paikoillaan, luonnon kiertokulku toteuttaa itseään ja saan elää tämänkin kevään. Nautitaan ja iloitaan tästä kauneudesta.