Kevät on täällä ja puutarhassa alkavat kiireet painaa, mahtavaa! Kohta menen kasvihuoneen pesuun ja eilen istutelin jo ensimmäisiä orvokkeja. Kevätleikkaukset alkavat olla tehtynä ja nyt onkin kaikenlaista muuta siistittävää ja raivattavaa. Tämä on melkein parasta aikaa; puuhastelun lomassa saa seurata maasta nousevia versoja, silmujen pullistumista, yli lentäviä joutsenia ja hanhia, pikkulintujen pesänrakennuspuuhia ja kaikenlaisten hyönteisten heräämistä. Minulla on uusi kamerakin, en vain millään malttaisi perehtyä juuri nyt sen saloihin. Eilen hain jo säkkikaupalla multaa kasvihuoneeseen, ostin niitä orvokkeja ja vähän narsissejakin kevätistutuksiin. Lisäksi ostin kolme 2-vanaista tarjousorkideaa ja tein yllä näkyvän istutuksen kaapissa odottaneeseen viinicooleriin. Tuossa on hieman haastetta hoitamista ajatellen; kastelua varten sammalet täytyy poistaa ja ottaa kevytsoraan upotetut ruukut toviksi pois, mutta olen jo pitkään halunnut toteuttaa idean, joten aion nähdä sen vaivan. Sammalta kun suihkuttelee päivittäin, ei kastelun tarvetta ole kovin usein.
sunnuntai 26. maaliskuuta 2017
ONNELLINEN KEVÄÄSTÄ
Tunnisteet:
haaveet,
hankinnat,
huonekasvit,
inspiraatio,
kasvihuone,
kevät,
luonto,
sisätiloissa
lauantai 11. maaliskuuta 2017
TAKAISIN LUONTOON, TAKAISIN VAPAUTEEN
Ihanaa, kevät on saapunut, ilmassa ja sydänalassa väreilee! Talvenajan puutarha on kuin ystävä, johon ei saa yhteyttä, mutta aivan kohta olemme taas yhdessä kaiken liikenevän ajan. Näinä hiljaisina kuukausina olen ehtinyt ikävöimään ystävääni kovasti. Erillään olo synnyttää pakahduttavaa kaipuuta.
Talven aikana ehtii ajatella ja siivota puutarhurin mielestä pois turhuuksia. Kevään alkaessa on itsekin vähän kuin uudistunut. Elämän yksinkertaisuus ja kohtuullisuus on hyvästä ja sitä haluan vaalia myös puutarhassa. Syventää luontoyhteyttä, olla harmoniassa, tyytyä, hyväksyä ja nähdä mitä luonto tekee eikä mitä minä teen.
En halua kannatella kuvitelmaa täydellisestä silmiä ruokkivasta puutarhasta. En liioin omasta osaavuudesta. Eikö meillä ihmisillä ole riittävästi paineita muutenkin? Olemme oppineet tavoittelemaan kaikessa ja koko ajan, tuskin huomaamme sitä. Eteenpäin, uutta, paremmin, lisää, minäkin haluan...
Muumipapan tavoin tänä keväänä huudan: 'Takaisin luontoon, takaisin vapauteen'!
Tunnisteet:
inspiraatio,
jotain syvällisempää,
kevät,
terapeuttinen puutarha
sunnuntai 5. maaliskuuta 2017
VIHERTURHAUMAA JA SUUNNITELMIA
Kevättää vaikka maisemat ovat täällä talvisemmat kuin koko talvena konsanaan. Kasvihuone suli nopeasti aamupäivän aikana ja aurinko lämmitti ilman pariinkymmeneen asteeseen. Ihana maan tuoksu ja auringon lämpö hönki kasvarin tunnelman kovin keväiseksi.
Vietimme viikon Lapissa ja hangilla hiihdellessäni haaveilin keväisistä puutarhatöistä ja toivoin itsekin löytäväni jo maasta pilkistäviä lumikelloja. Ei, ei ihan vielä, malttia malttia vaaditaan edelleen. Tuliaisina toin kaksi kiloa Lapin puikulaperunaa istutettavaksi Pohjanmaan lakeuksien keskelle pikkuiseen pottumaahani.
Kylvöjä en ole vielä aloittanut, hieman vielä jarruttelen kokemuksesta viisastuneena. Tomaateilla aloitan, kurkut sitten ensi kuussa ja loput myöhemmin. Juuri nyt on hankalaa, kun ei ole mitään konkreettista mihin viherturhaumaansa suunnata. Huonekasvien hoivaaminen on mukavaa, mutta ei anna riittävää vastusta paatuneelle kaivajalle. Aamusella hahmottelin lumeen yhden perenna-alueen niemimäistä laajennusta kohti nurmea, jotta saisin valeistutuksessa odottavalle rautatienomenapuulle sopivan ja luontevan istutuspaikan. Toiveena on nähdä puu ensimmäisenä aamulla makuuhuoneen ikkunasta ja samalla uudistaa ikkunan alla olevaa perenna-aluetta. Odotan aikaa jolloin pääsen kuvaamaan jotain maasta puskevaa vihreää ja kukkivaa, ihanaa kuitenkin oli saada auringonvalo näihin tämän päivän kuviin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)