LEVON AIKA

Tarhakeltakärhö Clematis tanguitica 'My Angel' on loppukesän ja syksyn suloinen kukkija, oikea pieni ihme. Kauempaa katsottuna kukkia ei edes huomaa.

 Olen tehnyt puutarhan välttämättömiä syystöitä pieninä palasina, innosta en voi puhua. Tänään sain tyhjennettyä jo melko hyvässä maatumisvaiheessa olevan keittiöjätekompostin, nyt on tilaa taas talven aikana kertyvälle jätteelle. Meillä on kaksi samanlaista kompostia, jota toista aina täytämme ja toisessa muhii. Talven aikana jätemassa jäätyy ja silloin tarvitaan tilaa, kylmä massa kun ei hajoa ja keko kasvaa silmissä.

 Huomenna täytyy nostella talvetettavat kasvit varastoon ja irrottaa automaattiset luukunavaajat kasvihuoneesta. Vesisaavit on tyhjennetty ja suurin osa puutarhassa pyörivästä rekvisiitasta on jo kasvihuoneen suojissa. Kitkentää ja perkaamista en ole jaksanut edes ajatella, talvi hoitakoon osansa ja minä jatkan sitten keväällä.

Luonto painuu levolle ja minä yritän seurata perässä. Tänään jo ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat.

JAUHOLAARI JA MITÄ JOS MIKÄÄN EI RIITÄ

 Autokatoksessa on kyyhöttänyt muutaman vuoden tämmöinen naapurin lahjoittama kapistus. Epäilen tämän olevan jonkinlainen jauhojen säilytyslaari, mutta voin olla pahasti väärässäkin. En ole oikein keksinyt laarille sopivaa käyttötarkoitusta ja sen vuoksi se onkin jäänyt unholaan. Tykkään kuitenkin laarista kovasti, minusta se on sympaattinen ja muutama viikko sitten nostimme sen tuohon talon etupuolen terassille. Mies sahasi ja kiinnitti laarin pohjaan jalat, jotta laari nousi hieman irti maasta. Pinta on kivan rouhea tuollaisenaan enkä kyllä paksua maalia viitsi ruveta irrottamaankaan.

Ihanat aurinkoiset syyspäivät hellivät mutta viileys enteilee jo talven tuloa. Syysistutukset ovat jääneet muutamaan calluna-pataan ja tuohon ikkunoiden alle istutin isolehtistä murattia. Ennen talven tuloa nostan murattiastiat sitten talvehtimaan varastoon ja kiikutan taas keväällä paikoilleen. Olen nykyään erittäin pihi kausikukkien suhteen, mieluummin satsaan muutamiin talvetettaviin. Muratit sitä paitsi ovat parhaimmillaan vasta muutaman vuoden jälkeen, nämäkin kasvavat vielä kovin harvana pehkona. Viikonloppuna istutin sipulit, joita tänä vuonna hankin maltilla. Ihanaa kasvitieteellistä narsissia Narcissus canaliculatusta löytyi Hong Kongista ja liljakukkaista lempitulppaani 'Sapporoa' myös. Lisäksi ystävä lähetti ihania yllätyssipuleita, jotka onnellisena kaivoin maahan. Ihan alkusyksystä multiin kiirehdin myös lumikelloja. Tuntuu hyvältä huomata, ettei kaiken tarvitse olla niin suurieleistä tuodakseen iloa. Vaikka keväällä maasta nousevat sipulikukat ovat pökerryttävän ihania eikä niitä kai koskaan voi olla liikaa, voi itsensä tehdä onnelliseksi vain muutamallakin sipulipussilla. Missä vaiheessa maksimaaliset volyymit ovat hiipineet kaikkeen tekemiseemme, eihän sitä ennenkään niin tehty. Meille nykyihmisille ei oikein mikään meinaa riittää, sokaistumme valtavien valikoimien ja määrien keskellä ja luulemme tarvitsevamme kaiken ja mieluiten heti. Eilen aloitin valmistautumisen uuteen kevääseen myös ihmettelemällä kirjahyllyni sisältöä. Puutarhakirjoja löytyy ja sen sijaan että lähden kahlaamaan nettikauppojen valikoimia, aloitan kahlaamalla jo hankittuja kirjoja uudelleen läpi.

Edit... tuossa alimmassa kuvassa näkyy ihana edelliskesänä siemenestä kylvämäni salkoruusu 'Jet Black' ja olen niin odottanut sen ehtivän kukkaan. Nyt se taitaa olla myöhäistä, nuppuja on paljon mutta kesä ei aivan riittänyt, harmillista. 

SISÄLLE SUOJAAN

 Talvetustilan puutteen vuoksi olen viime vuosina pitäytynyt vain muutamassa pelargonissa ja koittanut muutenkin hillitä ruukkukasvi-intoilua. Pitkäikäisistä ruukkukasveista tulee joka tapauksessa tärkeitä ja ne harvat ja valitut yksilöt ansaitsevat tulla hyvin hoivatuiksi. Nämä kaksi neitosta ovat siirtyneet kasvihuoneesta keittiöön. Lämpöisen talon huoneilma tulee mitä todennäköisimmin koettelemaan, mutta vielä nyt kukinta ja kasvu ilostuttavat päivittäin enkä korvaani lotkauta kommenteille tiellä olevista kukista! Blogi päivittyy näköjään edelleen hitaanlaisesti, mutta instagramin puolella, johon linkki tässä, kuvia tulee tiuhempaan tahtiin, se kun on harmillisen helppoa ja nopeaa. Tykkään kuitenkin edelleen enemmän blogien viipyilevästä tunnelmasta. 

OMA PIENOISMAAILMA

 Voi toivoton näitä kännykkäkuvia. Pieniä tunnelmia kuitenkin kasvihuoneesta. Kävin aamulla ostamassa tuollaisen kasvihuoneen työpöydän ja kasasin sen samantien varmistuakseni, vastasiko se mielikuviani. Hyvä pöytä, tukeva ja reilun kokoinen. Nostin ulkona palelleet 'Tete a' Tete' narsissit kasvihuoneeseen ja aamuisella ostosreissulla nappasin mukaan muutaman helmihyasintin ja perunanarsissin. Ihania orvokkeja ja belliksiäkin olisi ollut, taidan hakea niitäkin vielä viikolla. Lämpötila näyttää kääntyvän taas muutaman päivän kuluttua nousuun joten voisi jo uskaltaa.

Syksyllä istutin kymmeniä isotorvisia 'Carlton' tähtinarsisseja ruukkuihin. Versot nousivat varastossa pintaan alkuvuodesta ja ovat nyt jo nupuillaan. Heikossa valossa kasvaessaan habitus on muodostunut melko honteloksi, mutta kokemukseni mukaan versot saavat kyllä ryhtiä kasvihuoneen valossa ja lämpötilan vaihteluissa. Kirkkaat lasit ovat ilonaihe, hyrisen tyytyväisyydestä kun yksi iso työ on takana. Kasvihuone heräilee siis hiljalleen eloon. Korituolissa istuessani imin itseeni tunnelmaa, pian mukana on tuoksutkin. Kasvihuoneeni on minulle aika rakas paikka, tuntuu onnelliselta kun siitä voi taas nauttia. Tyylilleni uskollisena se on käytännöllinen ja turhaa piperrystä karsastava, silti pidän sitä tunnelmallisena. Pääosassa on puutarha ja siitä nauttiminen, turha hienostelu saa unohtua. Tunnelma syntyy säitä kestävistä materiaaleista ja patinasta; tiilistä lattialla ja sokkelissa, alumiinirungosta ja lasiseinistä, vanhoista jätelavalta löytyneistä rautakalusteista, saviruukuista, sinkkikastelukannuista. Katossa kiipeilevä viiniköynnös viimeistelee ajatuksen; tämä on minun oma pienoismaailmani!

P.S. Alla oleva arvonta jatkuu koko viikon!

PUUTARHANÄYTTELY

Siemenlaatikko pursuaa yli äyräiden, vaikka kävin kaikki pussukat läpi ja heitin pois vanhimmat monen vuoden takaiset jäämistöt uusien tieltä. Löysin Plantagenista söpön kastelukannun joka oli pakko ostaa tuon muodon ja siemenlaatikkoon täysin mätsäävän värin vuoksi. Elsan lempituolista tilasin kaksin kappalein noita puukoreja ja toiseen kokosin tämän 'puutarhanäyttelyn' liennyttämään kevään kaipuuta. Äsken muistin hakea puutarhasta onnenpensaan oksan ja nyt saan odotella ihanien keltaisten kukkien avautumista. Kamera pitäisi viedä huoltoon, ärsyttää nämä epätarkat kuvat. Ihanaa olla jo helmikuussa, maaliskuu onkin ensimmäinen kevätkuu. Varastossa talvehtivat narsissiruukutkin lupailevat jo vaikka mitä, vihreät versot ovat nousseet pintaan!

KUUSI KUVAA KESÄSTÄ

 Kuusi kuvaa kesästä -haaste antoi hyvän syyn ryhdistäytyä! Kuvien valitseminen vain on turkasen vaikeaa, kaikki kesäinen kun näyttää juuri nyt liian ihanalta. Koitin valita kuvia, joissa on mukana kaunis kesäinen valo. 'Purple Sensation' ukkolaukat ja vasta kukintaansa aloittavat jättipoimulehdet sopivat yhteen; tässä kohdin tuskin muistan miten inhoan väsähtäneitä jättipoimulehtiä ja miten työlästä kukintojen leikkely on! 

 Sammakkolampi ja tuoksuvat syreenit, kaunista tässäkin. Parsa kurkottaa korkeuksiin tuossa oikealla ja kasvihuoneen edustalla kukkivat 'Queen of Night' tulppaanit. Osa ojanreunan syreeneistä vain kärsii ja jouduin leikkaamaan niitä kesällä rankasti. Epäilys kohdistuu myyriin, jotka mylläävät ojanreunassa ja herkuttelevat juurilla.

 Valkoinen syreeni onneksi viihtyy paikallaan ja sen hetkellinen kukinta-aika on kuin hääkellojen soitto! Etualan tulppaanit ovat näemmä jo osuutensa hoitaneet, jättimäiset 'Mount Everest' sorjalaukat ovat vasta aloittamassa.

 Äh, tämä kuvakulma on tainnut vilahtaa täällä jo turhan monta kertaa, mutta tämä on yksi lempinäkymistäni. Nöyryyden nurkkaus (villiviinikaaren alta kulkeminen vaatii kumartumista) vetää puoleensa tuoksuvan kangasajuruohomaton vuoksi niin ihmisiä kuin pölyttäjiäkin.

 Kaksi hulvatonta ja voimakaskasvuista daamia, etelänruusuruoho ja ruusumalva. Ensimäinen on oman siemenkasvatuksen tulosta ja jälkimmäinen saatu naapurin rouvalta.

Vielä mahtuu yksi kuva... taidan rakastaa erilaisia nurkkauksia. Tässä puutarhani lippulaivaksi muodostuneet vaaleanpunaiset pioniunikot yhdessä iisoppien kanssa. Iisopista olen kasvatellut pieniä aidanteita, ne kasvavat pensasmaisen tuuheiksi ja kestävät hyvin leikkaamista. Ainut huono puoli kasvissa on ikävä tuoksu. Monta vuotta soikossa kasvanut japaninverivaahtera on jo leveä yksilö ja sen talvettamistila kasvaa vuosi vuodelta. Vielä nyt se seisoo tuossa samassa paikassa, siirrän sen varastoon vasta pysyvän pakkasjakson tultua. Loppuun täytyy vielä mainita, että antiikkilapiokokoelmani kasvoi alkuviikosta, kun löysin taas yhden kauniin yksilön kirpparilta kahden ja puolen euron hintaan. 

Kiitos Pikkuisen puutarhani Sametti Hortensialle kesäisestä haasteesta!

ILOISET KEVÄTKIIREET OVAT TÄÄLLÄ TAAS

 Aurinko paistaa ja lämpötilat ovat kohoamaan päin. Arki-iltaisin voi puhastella ulkona ties miten pitkään ja jättää sisällä kaikki rempalleen ja viikonloppuisin... silloin eletään melkein kirjaimellisesti pellossa. Iloiset kevätkiireet ovat täällä taas ja talven veltostuttama kroppa alkaa saada ryhtiä sekä väsynyt mieli nähdä taas sateenkaaren värejä. Tämä vuodenaika tekee ihmisen ja koko luomakunnan autuaaksi.

 Kasvihuoneessa retiisit odottavat harvennusta. Mehikasvit ovat alkaneet toipua lämmössä ja auringossa synkästä talvisäilytyksestä. Pian nostan ne ulos, ihan vielä en malta kun olo ansarin suojassa näyttää niin leppoisalta.

 Kasvihuoneen sipulikukkaistutukset alkavat lakastua, ulkona taas kaikki nousevat terhakasti maasta. Narsisseja odotan eniten. Viikonloppuna sain siskon tulevan kodin vanhasta pihapiiristä narsissituppaan joka on täysi mysteeri, sekin jännittää.

Kauneimman kukinnan tarjoaa tällä hetkellä kevätkurjenmiekka Iris reticulata 'Harmony'. Ihania puutarhapäiviä jokaiselle, nyt ei murehdita turhia vaan nautitaan.

JA TAAS MENNÄÄN KOHTI UUTTA KASVUKAUTTA

Oikein hyvää uutta alkanutta vuotta jokaiselle. Uuden puutarhakauden odotus alkaa taas hitaasti mutta varmasti. Viime vuonna istutin maaliskuussa ystävän lähettämät kukkivat lumikellot maahan ja nostelin ensimmäiset talvehtineet ruukut kasvihuoneeseen. 

Luonto tekee kuten parhaaksi katsoo, mutta ihanaa olisi saada taas aikainen kevät. Nyt on vielä tyydyttävä puutarhuroimaan ajatuksen tasolla ainakin pari kuukautta. Vuoden viimeisenä työnä päivitin kasvilistani. Sain kirjattua monivuotiset sipulikukat vihdoinkin ylös ja poistettua vuosien saatossa varmasti menehtyneet kasvit listalta pois. Muutama listaamatonkin muistui mieleen, onneksi. Samalla tuli laitettua muistiin muutamia kasvihaaveita tulevalle kaudelle. 

Edetään kukonaskelin, hiljaa kevättä kohti hivuttautuen. Ahmitaan puutarhakirjoja, selataan lehtiä, tehdään ehkä siementilauksia, suunnitellaan ja haaveillaan. Puutarhurin juhla-ajat ovat edessäpäin.

MARKETTOJEN UUSI TULEMINEN

 Vaikka syksy etenee, lämmin ja aurinkoinen sää innostaa tarttumaan kesän rippeisiin. Terassin ikkunalla marketat elävät uutta tulemista. Elokuussa ne näyttivät kaikkensa antaneilta, mutta reilulla leikkelyllä ja teholannoituksella sain herätettyä kukinnan uudelleen. Olen laiska kastelija ja lannoittaja, joten kesäkukat pakkaavat jäädä huonolle hoidolle. Lisäksi sesonkikukkien hankinta kirpaisee ja tuntuu tuhlaukselta, joten ruukuissa kasvaa pääasiassa vuodesta toiseen talvettamiani mehikasveja, muratteja, hortensioita ja muutamia pikkupuita. Mutta jos lämmintä riittää, saattavat nämä marketat ilakoida vielä tovin.

HORTENSIOITA JO TULEVA KASVUKAUSI MIELESSÄ

Viime syksynä ostin kokeilumielessä yhden raaskun jalohortensian ja talvetin sen varastossa. Keväällä hortensia lähti hienosti kasvuun ja nuppuja oli runsaasti, mutta kasvi sai siipeensä kannettuani sen liian aikaisin ulos. Kukintaa saikin odotella sitten pitkälle kesään. Nyt kuistilla kukkii näin värikkäästi.

Tänään ostin kaksi valkoista jalohortensiaa puoleen hintaan ja istutin ne kuparisoikkoon. Nämä pääsevät samalla tavalla talvehtimaan varastoon. Jos tykkää hortensioista ja omistaa talvetuspaikan, on tämä edullinen tapa varmistaa tulevien kesien ruukkuistutukset. Minulla on tapana hieman hurahtaa ja suunnittelen hakevani näitä vielä lisää. Pelargonikokoelman kuoltua varastoon mahtuisi nyt jotain muuta, olkoot ne siis hortensioita.