Ankaran talven jäljet näkyvät puutarhassa. On menetyksiä, hidasta heräämistä ja ränsistymää. Tarhurin henkeä kasvatetaan, elämä on syntymistä ja kuolemista ja näiden kahden tapahtuman välissä elämää, jota satunnaiset onnenhetket sulostuttavat. On siis siirrettävä syrjään harmitus menetetyistä kasveista ja hyväksyttävä elämän laki. Oltava onnellinen jokaisesta versoavasta kasvista ja esiin puhkeavasta kukasta, uudesta keväästä joka taas tuli pitkän ja pimeän talven jälkeen.
Jokaista selviytyjää katson suurella hellyydellä. Niinhän se on ihmiselämässäkin, välillä meitä koetellaan ja menetyksiä tulee. Emmekä mekään jaksa vaikeuksien jälkeen nousta suoraan jaloilleen vaan tarvitsemme aikaa toipuaksemme. Kuvan esiin työntyvä magnolian nuppu kuuluu tarhamagnolia 'Leonard Messelille', jonka sain valita perheeltä äitienpäivälahjaksi. Pensas on vielä autuaan tietämätön Suomen talvien kovuudesta, mutta toivekkaana sekä pensas että tarhuri katsovat tulevaisuuteen. Elämä on lahja ja nyt on hetki aikaa onnelle, mikä onkaan hienompi tapa juhlistaa sitä kuin avata nuppu!