PÄIVÄ KUKKEIMMILLAAN

Jep, hyvä kyltti. Nyt on pakko olla puutarhassa kokoa ajan ja silloin kun en voi, olen siellä jotenkin henkisesti kuitenkin. Tämä kuumuus kiihdyttää kukintaa nyt aivan liian nopeasti, hyvä kun ehtii kameran kanssa paikalle!

Alppikärhö 'Tage Lundell' ehtii köynnöksistä kukkaan aina ensimmäisenä.

Nämä tulppanit ovat kadottaneet nimikylttinsä, osaako joku auttaa? Näiden viereen olin tietämättäni pistellyt myös aivan kirkuvan punaisia lajitovereita. Huh, ne ovat minulle vähän liikaa, mutta isäntä kehuu niitä puutarhan kauneimmiksi...

Tammikin availee lehtiänsä ja oksalla keikkuu kiva häkkyrä.

 Purppuratuomen kukintakin meinasi mennä sivu suun. Sirotuomipihlaja on jo ehtinyt kukkia, muistinkohan kuvata sitä ollenkaan?

 Tänään avautuivat myös omenankukat...

 ja kadunpuoleisella päädyllä ovat norjanangervot hunnutettuina kuin morsiot ikään. Tämän keväinen hankinta on purppuraomenapuu 'Royalty'. Aika mahtavaa, että nämä kukkivat samaan aikaan, hih, taidan nimetä tämän alueen morsiusrinteeksi. Syksyllä muokkaan pensaiden alustaa ja istuttelen etualalle kauniita perennoja ja valkoisia narsisseja ohikulkijoiden iloksi.

Tähän kauneuteen on hyvä päättää tämä päivä.

PÄIVÄN KAUNOTTARET

 Tänään aukesivat 'Actaea' valkonarsissit, ne jotka unohtuivat viime vuonna sipuleineen ja varsineen pensaan alle makaamaan. Uusi aurinoinen paikka taitaa olla oikein passeli.

 Kirjopikarililjat nousevat uskollisesti joka vuosi kevätpikkusydänten lomasta. Nämä ovatkin soma pari keskenään ja molemmat viihtyvät hieman kosteahkossa penkissä. 

Parvitulppaanit ovat auenneet joukolla auringon voimasta ja illalla ne menevät sievästi suppuun. Nyt täytyy itsekin kömpiä peiton alle ja asennoiduttava työviikkoon. Hieman vaikeaa se on tämmöisen viikonlopun jälkeen.

TUULTA JA AURINKOA

 Uusi ruokailuryhmä on paikoillaan ja kaikki ovat siihen oikein tyytyväisiä. Terassi vain on metrin liian kapea. Haaveilin asettelevani pöytäryhmän vinosti terassin kulmaan, mutta aurinkovarjo ei mahtunut aukeamaan. Siispä ryhmä piti asetella näin. 

 Ihan kivalta se näinkin näyttää. Jouduimme hankkimaan myös uuden grillin vanhan ja ruostuneen tilalle, joten nyt voimme siirtyä vaikka kokonaan ulkoruokintaan! Ikkunalaudat kaipaavat jokavuotisia pelargoni-istutuksia, mutta täytyy vielä malttaa hetken. Chilit uskalsin jo istuttaa kasvihuoneeseen. Tänään täällä on ollut aivan järkyttävän kova ja puuskainen tuuli, joten puutarhatöistä nauttiminen on ollut hankalaa. Huomenna on onneksi leppeämpi sää. 

 Metsäpuutarhassa avautuivat tänään kauniit 'Thalia' narsissit. Nämä eivät viime vuonna kukkineetkaat, joten narsissihuumassani nautin näistä nyt kaksinverroin.

Nyt täytyy viettää kaikki liikenevä aika puutarhassa, siellä tapahtuu kaikkea ihanaa enkä halua jäädä paitsi mistään. Kaunista sunnuntaita!

KOHTI KESÄISTÄ VIIKONLOPPUA

 Retiisit ovat kypsyneet kasvihuoneessa syöntikuntoon! Itselläni on taipumusta anemiaan, joten tämmöisiä juuresherkkuja pitäisi syödä paljon paljon enemmän. Retiisi sisätään runsaasti C-vitamiinia ja kaliumia eli se on mitä parhain raudan imeytymisen tehostaja. Kyllä oman maan sato on maukasta ja helppoa. Kesällä syöminen ja ruoanlaitto muuttuu paljon yksinkertaisemmaksi ja hauskemmaksi, kun aina voi hakea ainakin osan aineksista suoraan puutarhasta. Kalliin ruoan raahaaminen ihmisiä vilisevistä marketeista on toden totta ahdistavaa, vaikka kiitollisuudella senkin teen.

 Puutarhatyöt ovat jääneet ärsyttävän kiireen ja väsymyksen jalkoihin, mutta viikonlopulle on ladattuna taas suuria odotuksia kesäkelien siivittämänä. Tämä työmaa odottajaa tekijäänsä ja terassikin olisi tarkoitus laittaa kesäkuntoon. Uusi pöytä on saanut viimeisen puuöljykerroksen pintaansa ja pääsee viikonloppuna jo palvelukseen. 

 Valkovuokot kukkivat vihdoin minunkin puutarhassani. Istutin vuosi sitten metsäpuutarhaan kaksi mätästä, jotka ovat jo kivasti levittäytyneet. Kukinnan jälkeen voisin varovasti jakaa ne ja levitellä kasvustoa laajemmalle.

Vanhat helmililjat ovat rotevia pehkoja ja vievät sellaisenaan tilaa perennapenkissä. Nämäkin täytyy jakaa syksyllä. 

Uusimmassa Glorian koti-lehdessä minä ja Pikkutalon Sanna fiilistelemme kasvihuoneen tunnelmissa. Pitääkin panna vauhtia retiisien syöntiin, kohta on tomaattien vuoro päästä kasvilavaan. Lämpöistä, vehmasta ja mullantuoksuista viikonloppua!

SADE VIRKISTI

 Vesisade ja viikonloppu tekevät hyvää, raato puutarhuri virkistyi ja ilta kului takamus pystyssä perennapenkeissä. Kostea maa mahdollisti kasvien siirtelyn ja kitkeminen oli melkeinpä nautinnollista. Tänä vuonna sormustinkukat kukkivat runsaina ja siirtelin niiden siementaimia paremmille paikoille sekä uusille istutusalueille. Loistoesikko 'Silver Lace Black' kukkii söpönä...

ja tältä näyttää metsäpuutarhan kevät. Aluetta poikittain halkova seulanpääkivikäytävä on jäänne kiviympyrästä, jonka keskellä alunperin kasvoi suuri kuusi. Kuusi kaadettiin toissa talvena ja kiviympyrä alkoi näyttää hassulta. Nyt olen purkanut ympyrän ja täyttänyt kuopan mullalla. Kirpputorilta löytämäni kuparipata kököttää kannon päällä ja nyt sen kupeeseen saisi istuttaa kaikkea kivaa. Pienet kartiovalkokuuset ja alppiruusu ovat tämän kevään hankintoja ja äsken siirtelin alueelle kotkansiipisaniaisia ja kalliokieloja. Sirotuomipihlajan aion tähän myös istuttaa, toinen kasvaa jo tuossa taustalla, erottuu vain kuvassa huonosti männynoksia vasten. 

KYLLÄ TÄMÄ TÄSTÄ

Kun tänä vuonna oli mahdollista aloittaa puutarhatyöt jo maaliskuussa, ajoittuu ensimmäinen puutarhaväsymyskin jo toukokuulle. Ehkä vauhti kaiken innostuksen keskellä on ollut liian kova tai sitten olen tullut jo vanhaksi. Oikeastaan puutarhaväsymys on väärä termi kuvaamaan olotilaani, kun tällä hetkellä kaikki pakolliset velvoitteet tuntuvat tervanjuonnilta ja ajantuhlaukselta. Olen harmillisen kateellinen kaikille, jotka viettävät lomapäiviä toukokuussa ja haaveilen hitaista päivistä kotosalla ja puutarhassa. 

 Ehkä lämpö piristäisi. Kevät on ollut pitkä ja nyt kaipaan jo lempeää tuulta ja kaikkialta puskevaa vihreyttä. Sinnikkäimmät pukkaavat lehtiä kuten lämpöistä kiveä vasten kasvava köynnöshortensia.

 Väsymyksestä huolimatta olen lähes joka ilta tehnyt jotain puutarhassa. Alkuviikosta istutin perunat ja eilen koulin tomaatin ja chilin taimet ja kylvin sisälle kurkun, maissin, pavun ja lehtikaalin. 

 Taimiostoksia tulee tehtyä melkein vahingossa, viimeisimpänä luumupuu 'Kuokkalan punaluumu', loistojasmike, karhunvatukka 'Sonja' ja kuvan kaunopunahatut ja valkoinen syysvuokko. Näitä perennoja en vielä istuttanut maahan, lämmitelkööt kasvihuoneessa.

 Viiniköynnös 'Zilga' on tehnyt myös terhakoita lehtiä ja kukkia, selvä edistys viimevuotiseen.

 Tällä työmaalla saattaa olla pientä osuutta hetkelliseen vetämättömyyteen. Taustalla naisvoimalla kaivettu monttu, jota isäntä epäili haudaksi, mutta joka on siis se tuleva sammakkolampi. Istutusalueen muokkauskin on vaatinut ankaraa kaivamista ja olen nyhtänyt maasta voikukkaa juurineen oikein urakalla. Polku muodostui alueen keskelle luontevasti, tästä on hyvä kulkea kompostikasalle. Alueelle on tarkoitus istuttaa kauniisti kukkivia pensaita, jokunen havu ja jotain maanpeitettä. Narsisseille olisi tilaa pensaiden juurella.  

Kyllä me tästä piristytään, tuumaa Samuraikin. Iloinen asia oli sähköpostiin tullut viesti, jossa kerrottiin blogini valikoituneen top 10 puutarhablogin joukkoon täällä. Nöyrä kiitos huomionosoituksesta. Tasapuolisen levollista ja puuhakasta lähestyvää viikonloppua jokaiselle!

ON KAIVETTU JA NIKKAROITU

 Äitienpäivän tietämillä on perinteisesti valmistunut jokin nikkarointiprojekti puutarhaan. Tosin prosessia on aina edeltänyt talvella aloitettu vinkkailu ja ideoiden esittely. Tänä vuonna äitienpäiväkukkanen on uusi terassipöytä Ikean kepeiden metallituolien kaveriksi. Olen innoissani, koska olin lopen kyllästynyt 10 vuotta vanhaan tusinakovapuuryhmään, jonka ääressä ei kovin montaa ruokailjaa kerralla kestitty. 

 Pöytä on vielä ilman pintakäsittelyä, ainoastaan kannen laudoissa on ensimmäinen kerros kuultovalkeaa. Peittävyyttä tulee kunhan puuöljykerroksia tulee lisää. Malli on oikein passeli meidän pitkään ja kapeahkoon terassiin, olen siis hurjan tyytyväinen ja koittanut kovasti myös kotipuuseppää kehua. 

Tänään sitä sadetta vihdoin tuli. Aamulla maa oli valkoinen, sitten tuli rakeita, välillä vettä ja taas räntää. Aurinko paisteli sateen lomassa ja puutarhatöissä huhkiessa oli pakko välillä heittää pois villapaitaa ja taas kuuron iskiessä pukea se takaisin. Olen kaivanut ja kaivanut. On sammakkoallasta, siirrettävää ruusupuskaa,  ruohomätästä väärässä paikassa ja viheliäistä voikukkaa peukalonpaksuisine juurineen. Jalkoja ja käsiä särkee, mutta ei se mitään, tätähän tässä koko talvi odotettiin! Yläkuvassa kukkii joskus istutettu hyasintti, joka piti viime vuonna välivuoden, kovin on söpö.

UNELMIEN PUUTARHA ON MIELENTILA

 Puutarhassa on jotensakin pysähtynyt ja odottava tunnelma. Täällä ei ole vieläkään satanut pisaraakaan ja sade olisi jo tarpeen. Olen kitkenyt rikkaruohoja, muokannut perunamaata ja uutta istutusaluetta, kaivanut tulevaa sammakkolampea ja aina välissä olen kiikuttanut vettä vastaistutetuille kartiovalkokuusille, alppiruusulle, koristeomenapuu 'Royalty'lle ja 'Latvian matala' kirsikkapuulle. Maankäännön ja kuokkimisen tuloksena syntynyt mulloksella olevan maan määrä vie väkisinkin ajatukset johonkin ässäarpavoittoon, tilaa olisi taimelle poikineen. Pikavoiton sijaan pieni kirjayllätys kuitenkin odotti perjantaina postilaatikossa, kun sain arvostelukappaleen kuvan kirjasta P niinkuin puutarha. Taas sai kaunis kirjankansi huokaisemaan ihastuksesta. 

 Kirja on Heli Lahdenrannan ja Ulla-Maija Lähteenmäen käsialaa. Kirjassa esitellään 14 puutarhakohdetta ja pääpaino on pihan sisustamisessa. Kauniita kuvia ja hyödyllisiä vinkkejä lähes 200 sivun verran. 

Alkutekstissä muistutetaan, että loppujen lopuksi unelmien puutarha on mielentila. Allekirjoitan lauseen ja parhaimpina päivinä tosiaan näen keskeneräisessä puutarhassani pelkkää kauneutta, vaikka joku toinen ehkä näkee sen epämääräisenä työmaana, jossa ei tunnu olevan mitään tolkkua! Nyt menen nukkumaan ja toivon aamulla herääväni sateen ropinaan...