JA TAPAHTUI ERÄÄNÄ ILTANA...

Hauska kuvasarja syntyi ihan vahingossa. Ajattelin näyttää teille vuosia sitten väkertämäni jouluisen paperinaruperheen sinisen hetken aikaan. Aasit ja lampaat puuttuvat asetelmasta, mutta kas kummaa, kissa löytyy.

TÄYDENNYSTÄ

Joka vuosi tulee ostettua jokusia uusia koristeita, vaikka kuinka malttaa mielensä. Viikolla löysin nämä keramiikkalintuset. Suloisia ovat. Nyt lähdemme katsomaan Saiturin joulua. Mukavaa alkavaa viikkoa ystäväiset!

P.S. Elokuva oli huippu. Aihe on aina ajankohtainen, eikä vähiten näinä aikoina. Huippu oli myös elokuvan lopussa Andrea Bocellin tulkinta joululaulusta God Bless Us Everyone.

BABY BOY

Sinisin rusetein somistetut lahjat odottavat huomista juhlaa. Lampaantalja ja Brion puuhelistin. Itsetehty kortti. Ihanaa, kun perhepiiriin on vihdoin saatu uusi jäsen.

TOO MUCH?

Viikot hupenee, joulu on pian käsillä. Olen raahannut kolme pursuilevaa pahvilaatikollista koristeita alakertaan ja sirotellut jotain sinne, toista tänne. Joulukoristeet ovat ihania, mutta saan ähkyn pyntätyistä asetelmista ja tavarapaljoudesta. Yritän tasapainoillen sommitella vuosien varrella kertyneitä ihanuuksia ympäri kotia. Kuvan adventtiasetelman kokosin äsken. Se on siinä ja siinä, onko sekin too much; olisiko sittenkin neljä kruunukynttilää riittänyt...

TULIN VAIN KERTOMAAN,

että sain mieheltä eilen etukäteisjoululahjan. CD:n muotoisesta pikkupaketista tuli kestosuosikkini Stingin uusi levy, If On A Winter's Night... Wow. Tässä pieni maistiainen.

VIIKONLOPPUJA

Kun ei ole mitään mainittavaa asiantynkää eikä uusia kuviakaan, laitetaan kesällä napatut, unholaan jääneet muistot näytille. Tuo minun mallipoikani vilahtelee melko usein kuvissani näemmä. Kukka on kyllä kaunis, ei voi muuta sanoa. Nauttikaahan pimeästä ja sateisesta viikonlopusta, kukin tyylillään.

HAAVEEN POIKASIA

Armoton pimeys ja joka aamu uudestaan taistoon haastava arki nostavat pintaan haaveita ja niiden poikasia. Onko oikeasti aina ihan pakko? Jos jonain aamuna voisikin kääntää kylkeään, antaa sateen vihmoa, herätä siihen, kun päiväposti kolahtaa laatikkoon, keitellä teetä ja syödä voikkuleipää, kiivetä yläkertaan ja laittaa vaikka Amelie pyörimään. Lakkaiskohan yhteiskunnan rattaat pyörimästä? Tuskin.

JOULUIKKUNA

Tämä söpöliini lippunauha juhlistaa joulun aikaa keittiön ikkunalla. Löysin sen Vanha-Aika-putiikista. Näitä lippuja voi liehuttaa juhlan kuin juhlan kunniaksi, läpi vuoden.

PUNAISTA

Kaappien kätköistä on löytynyt pieniä punaisia juttuja. Tähän aikaan vuodesta punainen on itsestään selvyys ja punaisella jos millä saa piristystä aikaan koska vain. Yläkuvan Pinokkio on tunteikas muisto ensimmäiseltä Italian matkaltamme, jonka siihen aikaan 3-vuotias esikoisemme sananmukaisesti kustansi itselleen, pikkuveljelleen ja rutiköyhille vanhemmilleen voittaessaan matkalahjakortin.

HYVÄÄ MIELTÄ TUPAAN

Lumi suli, tietenkin, mutta taas sataa uutta. Kaikki näyttää niin kauniilta lumisena. Toivokaamme siis taas kerran lumista joulun aikaa. Somistin varastojen ulko-ovet kuten viime talvenakin, vanhoilla luistimilla. Asetelmaa voisi täydentää vielä muutamalla havunoksalla. Jouluinen tunnelma hiipii kotiin ja pihapiiriin vähitellen, melkein varkain. Vielä on liian aikaista tontuille, mutta jotain leikkimieltä ja hyvän mielen tuojaa täytyy jo laittaa esille. Intouduin virittelemään myös talven tuntua tänne blogiin. Mankassa soi viime jouluinen levyhankinta, Enyan And Winter Came. Latasin kolme kauneinta kipaletta; näpsytelkää nappuloita ja nauttikaa.

VALOA PIMEYTEEN

Kyllä tämä pimeys onkin pimeää. Kotiin tultuaan ei itsestä irtoa kuin pakolliset puristukset. Onneksi on olemassa kynttilöitä, joulumusiikkia, Uno-kortit, Harry Potterit, kutimet, kissa, takka... ja lapset sekä mies! Nämä edellä mainitut asiat ja tyypit ovat tehneet tästäkin illasta ihan mukiin menevän!

TALVEN TAIKA SAAPUI

Lumen aikaansaama taianomainen kauneus on niin mykistävää, etten viitsi lisätä tähän aamuiseen kuvasarjaan turhia selittelyjä.

PIMEÄ, PIMEÄMPI, PIMEIN

Nyt jos koskaan on pimeää ja kohti pimeämpää mennään vielä monta viikkoa. Valokuvaaminen ei oikein onnistu ja sen myötä blogikin päivittyy hitaammin. Pihapuuhat ovat nyt taakse jäänyttä aikaa ja pikku hiljaa olen alkanut krapsia kaappeja ja komeroita. Joulua ei kaapeissa vietetä, ei, mutta kyllä ne kaapit on hyvä siistiä silloin tällöin ja kyllähän sille joululle on kiva tehdä tilaa niihin kaappeihinkin! Keittiöstä perkautui aika iso kasa tarpeetonta tavaraa kirpputorille lahjoitetavaksi ja lisää ei ole tarkoitus ostaa. Heti tänään löysin kuitenkin jotain pientä ihanuutta paikallisesta halppiskaupasta eli tuon kuvassa näkyvän pikkusiivilän kohdalla oli pakko tehdä poikkeus. Lisäksi oli ostettava muutama uusi murokulho. Nekin olivat niin söpöjä ja hinta 1,75 kpl.
Pimeydestä huolimatta tässäkin vuodenajassa on hohtoa. Joulu on jo melko lähellä ja edessä kauneimmat joululaulut, lasten joulujuhla ja monet muut odotusta värittävät jutut. Nyt voi keskittyä moneen sellaiseen puuhaan, mitkä jäävät valoisien aikojen jalkoihin. Itse olen aloittanut neulomisen monen vuoden tauon jälkeen ja uimahalliin on päästävä vähintään kaksi kertaa viikossa. Kyllä tämä tästä. Vuoden vaihteen jälkeen alkaakin kevään odotus, joka tosin on melkoisen pitkä niin aikaisin aloitettuna! Nyt pakkaamaankin ne uimakamppeet ja hallille koko konkkaronkka...