Armoton pimeys ja joka aamu uudestaan taistoon haastava arki nostavat pintaan haaveita ja niiden poikasia. Onko oikeasti aina ihan pakko? Jos jonain aamuna voisikin kääntää kylkeään, antaa sateen vihmoa, herätä siihen, kun päiväposti kolahtaa laatikkoon, keitellä teetä ja syödä voikkuleipää, kiivetä yläkertaan ja laittaa vaikka Amelie pyörimään. Lakkaiskohan yhteiskunnan rattaat pyörimästä? Tuskin.
maanantai 16. marraskuuta 2009
HAAVEEN POIKASIA
Armoton pimeys ja joka aamu uudestaan taistoon haastava arki nostavat pintaan haaveita ja niiden poikasia. Onko oikeasti aina ihan pakko? Jos jonain aamuna voisikin kääntää kylkeään, antaa sateen vihmoa, herätä siihen, kun päiväposti kolahtaa laatikkoon, keitellä teetä ja syödä voikkuleipää, kiivetä yläkertaan ja laittaa vaikka Amelie pyörimään. Lakkaiskohan yhteiskunnan rattaat pyörimästä? Tuskin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä ne pyörät tuntuu pyörivän, vaikka kotona oleileekin. Melkeinpä vauhti vaan kiihtyy. Siltä itsestä ainakin tuntuu, aina kun töissä piipahtaa 5h/vko :/
VastaaPoistaKyllä tää aika vuodesta on mahrottoman vaikea. Pitäisi saada lakisääteinen lököpäivä kerran viikossa, vaikkapa keskiviikkoisin. Siitä voisi tehdä talviunipäivän. Sitten jaksaisi taas torstain ja perjantain.
VastaaPoistaTotta puhutte. Koitetaan pyristellä läpi marraskuun, joulukuu meneekin jo karnevaalimeiningeissä!
VastaaPoista