JAETTU ILO

*

*

HOLTITON LOPPUKESÄ

Keväällä siirtämäni Mustilan hortensia ei ottanut nokkiinsa vaan kukkii kauniimmin kuin koskaan. Kiva niin, sillä muuten puutarhassa vallitsee jokseenkin käsistä riistäytynyt, holtiton ja niukasti kukkiva tunnelma. Viimeisimmässä Kodin Kuvalehdessä on juttu puutarhastamme ja siellä vinkkaan 'satsaa kevääseen'. Mitenkähän satsaus loppukesään on niin paljon vaikeampaa?

Toisaalta elokuussa marjasesonki pitää kiireisenä ja lista kesän aikana ehdittävistä asioista on edelleen puolessa välissä. Siinä on jo ainakin kaksi syytä. Tänään olenkin asustellut marjapuskissa, päivystänyt Mehumaijaa ja pullottanut perin tyytyväisenä 15 litraa sekamehua karviaisista, punaisista ja mustista viinimarjoista.  Autokatoksessa odottelee muinoin hankittu keinutuoli maalaajaa ja kivikasa kummittelee edelleen etupihalla. Mutta äsken kävin hierojalla ja hän käski ottaa loppupäivän lunkisti. Onnistuuhan multa sekin.

SIEMENEN IHME

 Näissä on makua, väriä ja muotoja. Siemenen ihme jaksaa hämmästyttää, että ihan itsekö laitoin siemenet multaan ja niistä kasvoivat nämä? 

Toinen ihme, mikroskooppiset, ystävältä saadut unikonsiemenet ja tuloksena tämmöisiä vaaleanpunaisia silkkipaperikukkia.

DRIVE IN

Viime kesä meni aikoessa mutta kun aika oli kypsä, homma valmistui kahdessa päivässä. Pihan sisääntulossa on nyt molemmin puolin aidanpätkät. Tolpista uupuvat vielä hatut, muuten alkaa olla valmista. Aitojen myötä etupiha muuttui jotenkin kutsuvammaksi ja sai kaipaamaani vanhojen kaupunkikortteleiden rajattua tunnelmaa. Aidanpätkistä haaveilen toisaallekin, mutta kypsytellään sitä projektia ensi kesään.