KASVILAVA EDISTYY

Eilen haettiin värkit kasvilavaan ja tänään näyttää jo tältä. Mieheni on aarre. Olen kovasti miettinyt, mihin lopulta sijoitan lavan. Lämpöön ja aurinkoon ja jotenkin kätevään paikkaan. Yksi vaihtoehto on tuleva kasvihuone. Sinnehän ei tule maapenkkejä, joten kasvilavan reilu multatila yhdessä suotuisan pienilmaston kanssa antaisi hyvät lähtökohdat monille kokeiluille. Lavan suojissa saattaisivat salaatit ja retiisit kasvaa   

nopeastikin ja satokausi pidentyisi... 

JALAT MUUTAMAN SENTIN MAANPINNAN YLÄPUOLELLA

Vuoden ihanin aika on saapunut! T-paitakelit, ruohon kasvu, joka päivä yllätyksiä puskevat perennapenkit, lintujen ilmaiset konsertit, multaan uppoava lapio ja kaikkea muuta ihanaa. Olen melkein pyörryksissä onnesta ja sinkoilen puuhasta toiseen jalat muutaman sentin maanpinnan yläpuolella. Lihaksia särkee, mutta se tuntuu vain erinomaisen asiaankuuluvalta.

Aamuista keittiöjätekompostin avaamista olisi melkein voinut verrata lapsuuden jouluaattoon! Kaksi kottikärryllistä upeaa maatunutta kompostia päätyi kärhöjen ja hortensioiden juurille, pikkuisen jouluruusuille, muutamalle muulle piristysruisketta kaipaavalle kasville sekä kasvimaan multiin. Metallisoikoissa kasvavat japaninvaahterat pääsivät myös varastosta ulkoilmaan. Ne näyttävätkin upeilta täydessä lehtiasussaan muutoin vielä värittömässä puutarhassa. Illansuussa kävin vielä peittelemässä aarteeni hallaharsoilla, näitä lehtiä en halua menettää!

KOLMEN KIMARA

Sain Saaripalstan Sailalta tunnustuksen, johon liittyi haaste etsiä 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästä ja kertoa vähän niistä. Hih, aloitetaapas siis.

 Kuten melkein jokainen intohimoinen kotipuutarhuri, minäkin olen haaveillut omasta kasvihuoneesta. Haave on vielä paketissa, mutta monttu on lähes valmis. Olen melko malttamaton ihminen ja haluan tarttua työhön heti. Ei ollut viikonloppuna maa edes täysin pehmeää, kun alotin kaivuut. Lapiomisen sijaan täytyi välillä lohkoa. Työmaa hiljenee pääsiäisen pyhiksi, mutta luultavimmin tärähtää heti ensi viikolla uudelleen käyntiin.

Autoilen työssäni paljon, mutten ole taksikuski! Liikenteessä tulee vastaan jos ei nyt joka päivä, niin ainakin joka toinen melkoisia törppöjä. Nyt kun kaikilla on kesärenkaat, aurinkolasit ja nopeudet taas kesälukemissa,  
saa olla todistamassa kamalia tilanteita. Hiillyn toki itsekin junnaajiin, mutta kaaharit ja perässä roikkujat saavat sapen kiehumaan. Liikenne jos mikä on joukkuelaji.

Olga on sellainen tyttö, josta kaikki meidän perheessä tykkää. Perheen toinen tyttö olen siis minä ja en ollenkaan yhtä suosittu!
Ja koska tunnustus tulee laittaa eteenpäin kolmelle, saavat sen seuraavat seuraamani blogit:

Pikkuinen puutarhani 
Valkea kuisti 
Dahlia

DOKTOR WESTERLUND

Dr Westerlund, enköpingiläinen lääkäri suositteli aikoinaan hyväntuoksuista pelargonia raikastamaan tunkkaista ja epäpuhdasta huoneilmaa. Samaista kasvia on käytetty karkottamaan myös syöpäläisiä. Lehdet tuoksuvat tosiaan uskomattoman raikkaan sitruunaiselta ja hieraistessa tuoksu leviää huoneilmaan. Kasvi on tietojen perusteella myös erittäin helppohoitoinen. Tuoksupelargonit viihtyvät kesät ulkona, pärjäävät vähemmälläkin kastelulla ja talvehtivat sisätiloissa muita pelargoneja paremmin. 

HOUSUISSA PYSYMISEN VAIKEUS

Näistä keväisistä viikonlopuista ei saa tarpeekseen! Aamulla herätessä ei meinaa housuissaan pysyä, kun aurinko paistaa ja koko hauska päivä on edessä. Kasvihuoneelle on nyt mallattu juuri sitä oikeaa paikkaa ja asentoa...

ja kasvilavaprojekti on siirtynyt seuraavaan vaiheeseen. Ikkunoiden kittaus oli minulle aivan uutta ja erittäin mukavaa puuhaa. Nyt odotellaan pari päivää kuivumista.

LIIKAA ROMANTIIKKAA?

Tete a Tete-narsissit eivät öisiä pakkasia pelästy ja koska kaipaamiani orvokkeja ei vielä näytä olevan tarjolla, nappasin kauppareissulla muutaman keltaisen ilopilkun lisää. Istutin narsissit saviruukkuihin ja asettelin ne tähän turhankin romanttiseen minikasvihuoneeseen. Sitten kiikuttelin koko komeutta pitkin pihaa etsien sille sopivaa paikkaa. Vähän liikaa kiekuraa ja keinotekoista patinaa minun makuuni, mutta ei kai romantiikka nyt niin pahasta ole.

IHMISEN PARAS AIKA ON KOITTANUT JÄLLEEN

Lumet ovat melkein poissa, mutta piha on vielä kamalan märkä. Joutsenia on lentänyt kotimme yli monena päivänä ja aamuisella pyörälenkillä kiurut livertelivät iloisesti. Pyykit kuivuvat ulkona ja ikkunanpesu houkuttelee. Tänään leikkasin vadelmatarhassa vanhat versot pois ja haaveilin oksasilppurista. Kasvilavan ikkunat saivat maalikerroksen pintaan ja seuraavaksi kittaan ikkunat. Nyt ei malta enää oleilla, joka päivälle on keksittävä puuhaa. Kevät on ihmisen parasta aikaa.

SINGING IN THE RAIN

Sade voi joskus olla parasta, mitä ihminen toivoa saattaa. Taivas on ollut harmaa muutaman päivän ja eilen vettä satoi vähän väliä. Onneksi omistan vanhan kunnon sadeasun, pihapuuhiin oli nimittäin päästävä. Sukset, jääkiekkomailat ja muut talviset vermeet kannoin nopeasti pois silmistä. Valkoiset puutarhatuolit olivat sulaneet esiin kinoksista ja kaipasivat kunnon pesua. Kuusenkäpyjäkin keräsin kottikärryllisen ja kippasin metsänpohjaan. Jäitä rikoin rautakangella niin, että käsiä särkee vieläkin. Vähän narsissejakin oli laitettava kuistille, ilman muuta.

Ja jotta sadepäivä sai arvoisensa päätöksen, tein illan hämärtyessä taas yhden merkittävän roskalavalöydön... vähän suoralinjaisemmat Singerin jalat! Oi autuutta, oi onnea, siis voiko nainen enää päivältään muuta toivoa?
Pöytä tulee komistamaan puutarhaa ja tarvitsee nyt arvoisensa kannen. Valettu betonikansi sopisi mielestäni tyyliin kuin nappi takkiin. 

KUPPI NURIN

Pienoiskasvihuoneet ja lasikuvut ovat kiehtovia. Niiden avulla voi luoda suotuisia olosuhteita pienen pienille taimenaluille ja lisäksi ne itsessään ovat varsin viehättäviä. Kuvan kupu on oikeasti pieni maljakko, jonka löysin Plantagenista. Oiva muoto pisti heti silmääni. Olen kylvänyt todella vähän ja vasta jotain vihreää pilkistää mullasta. Kuvun alla on hiuksenhieno  rohtopähkämön alku. Taka-alalla taas rehottaa, nimittäin Samurain ja Olgan maissipelto.

NAURAKAA VAIN...

 mutta nyt on tällä puutarhurilla ihan virallinen työasu! Jokanaisen puutarhakirjassakin Rea Peltola syväluotaa puutarhurin vaatetusta todeten, että pukeutuessa kannattaa miettiä vaatetuksen käytännöllisyyttä ja sopivuutta puutarhan väreihin ja omaan olemukseen. Miettikääpäs sitä! 

Essu on helppo kietaista ylle pihahommiin lähtiessä suojaamaan pahimmilta roiskeilta ja mikä parasta, tuossa kengurupussissa kulkevat narut ja siemenpussit ja lenksussa tärkeimmät ja tästä lähtien aina käden ulottuvilla olevat, nimittäin sekatöörit. Huomioikaa myös pikku kustomointi, metallinen kiinnityshaka! 

Hattu on vanhaa perua ja oivaksi kaveriksi osoittautunut sekin. Rea muuten suosittelee vielä kukkaa korvan taakse tai jos mahdollista, jopa seppelettä päähän tai kaulalle!

ZZZZZ

Inha tuuli ja rospuuttokeli. Parasta pysytellä tiukasti kamun kainalossa ja antaa kevään tulla omalla painollaan.

Kaksijalkaisilla lauman jäsenillä tuntuu askaresta riittävän. Huhkikoot rauhassa, kunhan muistavat meidän ruoka-ajat.