MENNYTTÄ JA TULEVAA

 Olikohan tämä viime kesän ainut säiden puolesta täydellinen päivä, en nimittäin ottanut kunnon kameralla kuvia kuin tänä ainoana... nyt harmittaa. Mutta ihaillen katson kasvihuoneen seutua, joka ihan todella henkii tavoittelemaani cottage garden -tunnelmaa. Nyt kun katson ikkunasta ulos samaa maisemaa, näky on ankea. Ensi kesänä istutan lisää jotain talvivihreää myös tähän osaan puutarhaa, ehkä lisää kääpiöserbiankuusia ja kartiovalkokuusia. Joka vuodenaikaan ilostuttava puutarha on elämänpituinen tavoite, mutta joka vuosi voi tehdä jotain sen edistämiseksi. Tuossa kasvihuoneen takana onkin nyt kasvamassa syksyllä istutettu kuusiaita, toiveissa on saada puutarhalle matalahko huonemainen rajaus peltoa vasten ja sitä talvivihreyttä myös.

 Uusi sinkkiamme pitäisi saada jotenkin mahtumaan tuohon kasvihuoneen liepeille. Ilmassa on myös pientä lupausta puutarhavajan rakentamisesta; se helpottaisi kovasti varsinkin talviajan säilytystä, nyt kaikki ylimääräinen on pinottuna jälleen kasvihuoneeseen. Haaveissa siintää köynnöksillä ja kasveilla maisemoitu pieni tupanen, leikkimökki jota lapsuudessa en omistanut. Nyt tutkailen rompemarkkinoiden tarjontaa vanhoista ovista ja ikkunoista, olisi hyvä löytää ne ennen lopullisten piirustusten muotoutumista. En tainnut viime keväänä kylvää lainkaan pioniunikon siemeniä ja silti noita ihanuuksia nousi pitkin kesää sieltä täältä. Syksyllä en myöskään jaksanut kerätä siemenkotia pois, joten sama villi meno jatkuu tulevanakin vuonna

 Rucola ja japaninkaali 'Mizuna' kasvoivat vallattomasti vanhassa puukaukalossa. Perunamaa oli suuri, koska purin kasvimaalta maatuneet kasvilavat ja istutin ihan perinteiseen tyyliin ja näin maksimoin käytettävän pinta-alan. Uusi lajike 'Colomba' oli aivan huikea, valtava sato ja niin tasalaatuisia ja terveitä pottuja, sama lajike menee istutukseen tänäkin vuonna. Lapin puikulaperunan sen sijaan jätän väliin, maukkaudestaan huolimatta haasteellinen lajike keittiön näkökulmasta, niin pikkuruisia ja keitettäessä helposti hajoavia olivat.

 Saaripalstan Sailalta saamani alppipiikkiputki kasvoi ensimmäistä kertaa täyteen mittaansa, tämäkin tuossa kasvihuoneen liepeillä. Aivan ihana teräksensininen sävy ja samaan aikaan ankarat ja kauniit muodot. Tämä on hieno perenna pehmeiden pastillisten punaisten kaveriksi.

Juuri nyt tekee mieli listailla tulevan vuoden puutarhatöitä. Osa jää joka tapauksessa aina toteutumatta syystä tai toisesta, mutta lista selkiyttää omia haaveita ja tavoitteita ja ilman listoja kevään odotus vain olisi liian tylsää. Tässä joitain ajatuksia, joita mielessä on herännyt:

1. Etupihan suurten kuusten alustalla olevan maan muokkaus keittiöjätekompostin ja kunnon mullan avulla sieltä täältä istutuksille sopivista kohdista - viime kesänä vähän jo aloittelin ja nyt kuusten varjossa kasvaa pieniä lämpäreitä viiruhelpeä, taikinamarjaa, yksi siirretty alppiruusu, kaksi köynnöshortensian tainta isoja kiviä vasten ja alesta löytynyt sinivaleunikko. Paikka on haastava, mutta syvempiin koloihin kuusten juuria kiertäen mahdollisuus ainakin joillekin kasveille on olemassa, täytyy vain kokeilla.

2. Cottage garden eli talon takana sijaitseva puutarha kaipaa edelleen suurten perenna-alueiden istutusten selkiyttämistä - keväällä on tartuttava lapioon ja rohkeasti nosteltava perennoja ylös. Samalla alueet ehkä jälleen laajenevat. Keväällä on tehtävä heti maan kuivuttua kunnon kanttaukset. Niitä pieniä tyyliin sopivia havuja sekä katseen vangitsevia kukkivia pensaita aion lisäillä istutusten joukkoon.

3. Pohdinnassa on myös edelleen cottage gardenin pyöreähkön ja melko laajan nurmialueen rikkominen suurella saarimaisella istutusalueella. Se muuttaisi ratkaisevasti tunnelmaa ja mahdollistaisi isommatkin istutukset. Tahtoisin lisää koristeellisia keväällä kukkivia puita, huonemaisuutta ja polveilevuutta.

4. Sitten se mahdollinen puutarvajan rakentaminen, ainakin alkuun laittamisesta on ollut puhetta. Lipputangostakin olemme haaveilleet jo pitkään, sille olisi myös paikka katsottuna etupihan puolelle. Katsotaan vain kuinka kukkaronnyörit antavat periksi.

5. Tänä vuonna olen myös suunnitellut avaavani puutarhan Avoimet puutarhat-päivänä 1.7.2018.

TILINPÄÄTÖSTÄ

Anu haastoi minut puutarhurin Tilinpäätös -haasteeseen, kiitos tästä kovasti. Tulin pohtineeksi samoja asioita osin jo tuossa taannoin toisen haasteen yhteydessä, mutta yritän miettiä vastauksia hieman eri näkökulmista ja koota tähän vielä jotain uutta. Kuvat eivät välttämättä liity suoraan vastauksiini, yritin vain poimia ennen julkaisemattomia otoksia.

 Mitä unelmia toteutit vuonna 2016?
Avasin puutarhani kesäkuun lopussa paikallisten maatalousnaisten pyynnöstä. Päivä oli oikein ihana ja onnistunut, iloisia vierailijoita ja hyvänmielen kohtaamisia riitti pitkin päivää. Kasveja tulin hankkineeksi vähän, mutta haaveista toteutuivat ainakin tarhamagnolia 'Leonard Messel', ranskanruusu 'Tuscany Superb', valkoinen varjolilja ja tiukukärhö 'Arabella'. Joka vuosi olemme mieheni kanssa yhteistuumin tehneet jotain uusia rakenteita puutarhaan, tänä vuonna toteutuneita olivat puuvaja, aamupalapation ruokailuryhmä sekä pyykkiteline. Ja niin, toteutin yrttitarhan kasvihuoneen kylkeen muuraamaani tiililavaan.

Mitä opit?
Kulunut puutarhavuosi oli ehkä innottomampi kuin moni aikaisempi, silti vietin puutarhassa paljon ihania hetkiä. Vuodet ovat erilaisia johtuen eri tekijöiden summista ja ehkä opin taas hieman paremmin sietämään ja hyväksymään ajoittaiset rajoitteet suhteessa puutarhanhoitoon. Taas on uuden kevään odotus alkanut ja uudet mahdollisuudet ja hetket ovat edessäpäin, se on ehkä puutarhurin ihanin tieto.

Mitä murehdit?
Minä olen yleisellä tasolla murehtimisen maailmanmestari, mutta puutarhassa murheet eivät koskaan asetu samoihin mittakaavoihin kuin elämässä yleensä. Eniten taisin käyttää aikaa murehtimalla, kuinkas muuten kuin niitä tekemättömiä puutarhatöitä. Se on vitsaus jota en tahtoisi ollenkaan myöntää, mutta valitettavasti joudun sen tekemään.

Mistä nautit?
Istuttamisesta, runsaasta puutarhan marjasadosta, kasvihuoneessa vietetyistä hetkistä huonommillakin säillä ja lempeistä pausseista puutarhatöiden lomassa.

Mitä haaveita on mielessäsi vuodelle 2017?
Suurin haaveeni on kokea ennen kaikkea nautintoa puutarhassa vietetyistä hetkistä ilman tekemisen pakkoa. Toivon olevani rohkea toteuttamaan puutarhassa tarpeen tullen uusia muutoksia niin, etten antaisi aikaisempien ratkaisujeni liikaa vaikuttaa. Tänä vuonna toivon olevani aktiivisempi lähtemään mukaan puutarhatapaamisiin ja lisäksi haaveissa siintää yksi ihana matka, johon olisi suunnitelmissa liittää useita upeita puutarhakohteita... siitä en uskalla kuitenkaan vielä lausua ääneen enempää näin julkisesti, katsotaan sitten tuonnempana kun selviää, onnistuuko suunnitelma. Ja niin, haaveilen kuvaavani puutarhassa tänä vuonna paljon enemmän kuin aikoihin, tosin ehkä tarvitsisin sen uuden kameran...

KESÄAAMU VEI TAIMISTOLLE

 Täällä lomalainen on konttinut koko illan perennapenkeissä ja riipinyt rikkaruohoja sekä ihmetellyt keitä muutamat joskus istutetut ja muiden varjoon jääneet kasvit mahtavat olla. Välillä olen istunut ruohikolla ja vain katsellut ympärilleni. Aina joku kohta on puhkeamassa loistoonsa, tänään se oli kasvihuoneen sivusta kulkeva polku ja sitä reunustavat mirrinmintut sekä pioniunikot, jotka alkavat aukeamaan.

Aamu taas alkoi pyöräretkellä taimistolle, ihan hetken mielijohteesta. Matkaa kertyi edestakaisin parikymmenetä kilometriä, mutta mikäs mukavassa puolipilvisessä ja lähes tuulettomassa säässä oli polkiessa. Minun etukoriini päätyi rantakukkaa sekä valkoista rantatädykettä ja isännän sivulaukkuun sullottiin ihana Rosa Gallica 'Tuscany Superb'.

Paikalliset maa- ja kotitalousnaiset järjestävät kotikunnassamme ensimmäistä kertaa Avoimet pihat -kierroksen ja pyysivät minua mukaan yhden aamupäivän mittaisella varoitusajalla. Kiersin puutarhassa tovin teekuppi kädessä ja mittailin fiiliksiäni. Ajatus tuntuikin mukavalta joten vastasin kyllä. Päivä on jo reilun viikon kuluttua eli voin ainakin olla varma, että puutarhassa riittää kukintaa eikä yleisilme ole vielä väsähtänyt. Minäkin olen päässyt puutarhaelämän makuun joten antaa mennä! Valtakunnallisen Avointen puutarhojen päivä elokuun alussa arvelutti ajankohtansa vuoksi, jotenkin itsestäni tuntuu mukavammalta toivottaa vierailijat puutarhaan silloin kun itsekin nautin siitä kaikkein eniten. Eli tervetuloa sunnuntaina 10.7. klo 12-15 välisenä aikana. Sivupalkin logo vie Avoimet puutarhat -sivuille, sieltä löytyvät osoitetiedot. 

PUUTARHA AUKI

Aikani ajatusta veivattuani heittäydyin leikkiin mukaan eli puutarhani on avoinna taas tulevana kesänä Avointen puutarhojen päivänä. Ajankohta elokuun alussa hiersi hieman ja tarvitsin rohkaisua loppukesän puutarhakuvista viime vuosilta. Tässä vaiheessa vuotta on aina kamalan vaikea hahmottaa miltä puutarha mahtaa näyttää vaikkapa viiden kuukauden kuluttua. Itsekriittisyydessään sitä listaa heti vaikka kuinka monta keskeneräistä kohtaa, joiden vuoksi vierailijoiden kutsuminen ei nyt oikein olisi suotavaa. Sitten kupissa painaa kuitenkin ne ihanimmat hetket ja näkymät, mitä loppukesä parhaimmillaan tarjoilee. 

Olen saanut puutarhan avaamisesta aina silloin tällöin kyselyitäkin ja yksi viimeisimpiä kommentteja asian tiimoilta oli tämä niin ihana ja mieltä lämmittävä, että voisin melkein nimetä sen syyksi päätökselleni:

...kävin puutarhassa tutustumassa avoimissa puutarhoissa ja olet innoittajani.

Minä en lähde mukaan sillä ajatuksella, että pitäisin puutarhaani niin upeana, että tahtoisin sen vuoksi toivottaa vierailijat tervetulleiksi. En liioin välitä, paljonko kävijöitä päivän aikana kertyy. Tämä on yhden naisen ja vähän miehenkin oman kodin yhteyteen luoma oma vihreä maailma, joka elää ja hengittää elämämme tahtiin, arjessa pakertaen, välillä väsyen, mutta silti elämästä nauttien. Itse olen vieraillut aika monissa todella kauniissa, hartaudella ja kovalla työllä luoduissa puutarhoissa, joten osaan pitää itseni nöyränä ja leikkisästi sanottuna, tiedän paikkani. 

Puutarha on tuonut elämääni niin paljon iloa, kauneutta sekä hyvinvointia ja se on syy miksi ajatus oman puutarhan avaamisesta tuntuu millään tapaa järkevältä. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, avatessaan kotinsa tai puutarhansa sitä avaa aika paljon itseäänkin ja itsesuojeluvaistolla varustettu ihminen näkee tilanteessa kyllä riskinkin mahdollisuudet. Kuitenkin kaksi vuotta sitten kun ensimmäisen kerran osallistuin Avoimiin puutarhoihin, vierailijoiden lämminhenkisyys ja positiivinen palaute todella yllättivät. Ääneen yksi rouva taisi kommentoida, ettei kyllä istuttaisi omenapuiden alle perennoja ja joku vanhempi herra naureskeli jollekin ratkaisulle, muuten kaikki ääneen sanottu palaute oli kovin rohkaisevaa. Hyvältä tuntui sekin, kun yksi mies mietti, miksi tomaatinlehdet olivat kovin käpristyneitä ja joku tiesi heti kertoa, että se saattaa johtua liian typpipitoisesta lannoittamisesta. Puutarhaihmisten rakentavaa keskinäistä kokemusten jakamista, josta aina voi oppia uutta ja jonka tarkoitus ei koskaan ole loukata tai aliarvioida.

Itse luotu puutarha on tekijänsä sielunmaisema, joka ei useinkaan ole vielä valmis. Itse olen viettänyt aikaa puutarhassa hyvin monenlaisten tunnetilojen vallassa. Olen kaivanut kyyneleet silmissä elämän murheet harteilla painaen, kuopsuttanut ankaran pääkivun kourissa ja toivonut fyysisen työn lievittävän kamalaa oloani. Olen myös kokenut euforisia hetkiä uusia istutusalueita hahmotellessani ja kasvien, polkujen ja rakenteiden linjoja maalaillessani. Kiitollisuus ja syvä onnentunne ovat vallaneet mielen, kun olemme saaneet mieheni kanssa yhteistuumin jonkun pitkään suunnitteilla olleen rakennelman valmiiksi ja josta en ilman hänen apuaan olisi selvinnyt tai päässyt hommassa edes alkuun. 

Rakkaudella luotu puutarha näyttää juuri siltä; rakkaudella luodulta. Sitä on tehty voimien ja varojen mukaan, ongelmia ratkoen ja esteitä voittaen. Itse en olisi osannut eivätkä rahkeet ja rahat olisi riittäneet kerralla luotuun puutarhaan enkä kyllä olisi sellaista edes halunnut. Siksi sielunmaisemani on edelleen keskeneräinen, mutta toivon mukaan puutarhassa näkyy jo viitteitä unelmistani. Nyt toivon vain että tuleva puutarhakevät- ja kesä olisivat täynnä intoa ja iloa ja voisin viettää mahdollisimman paljon aikaa puutarhatöissä. Olisi ihana avata elokuussa puutarha, jossa on hyvä tunnelma ja josta välittyy luonnon ja puutarhanhoidon ilo ja hyvää tekevä vaikutus. Kaikkein hienointa olisi taas innostaa jotakuta.

P.S. Pari postausta alempana olevaan arvontaan on aikaa osallistua vielä yli vuorokausi, ilmoitan voittajan sitten sunnuntaina!