LISÄÄ HAASTEITA

Ennen kuin vuosi loppuu kirin saamani haasteet valmiiksi. Romppalan Lindalta sain syksyllä kuvahaasteen puutarhan neljästä vuodenajasta. En teemoitellut kuvia millään tapaa, valitsin vain jotain kaunista kullekin vuodenajalle. Ensimmäinen kuva on tietenkin keväästä, siitähän puutarhurin vuodenkierto alkaa. Vanhan katajikon ja ison kiven itäpuoli on ihanteellinen paikka, multava, kostea, puolivarjoisa ja suojainen. Siinä kevätpikkusydämet kukkivat keväästä pitkälle kesään ja kirjopikarililjat ovat menestyneet myös. Viime vuonna sain äitienpäivälahjaksi tarhamagnolian, jonka istutin tälle alueelle niinikään. Juuri nyt tuli vain mieleeni, etten peitellyt juuristoa millään, vaikka muut arat kasvini muistinkin suojata. Täytyy hyödyntää joulukuusen haot suojaamiseen, kunhan viikonlopun jälkeen kuusi riisutaan.

Kesäkuvaksi valitsin jo niin moneen kertaan julkaisemani näkymän villiviinikaaresta ja tarha-ajuruohomatosta, joka on tässä peittänyt keskipolun liuskekivetkin alleen. Viime talvi vei ajuruohot tästä kohdin, samaten kuin osaksi toisen villiviinin. Se oli aika yllättävää ja kertoo siitä shokista, minkä kasvit joutuivat kokemaan märän maan jäätyessä rajusti ja nopeasti ilman lumen antamaa suojaa. Villiviini alkoi onneksi kesän mittaan versoa uudelleen ja tarha-ajuruohoa sain siirrettyä toisaalta. Taustalla kukkivat tornionlaksonruusut, jotka kevään mittaan leikkaan alas, jotta kasvusto pääsee uusiutumaan. 

 Syksyisiä kuvia oli tiedostoissani todella vähän, mutta tässä onkin viehättävä näkymä tonttimme alkuperäisestä pyöreälatvuksisesta pihlajasta. Huomatkaa käpytikka, joka ahkeroikin koko viime syksyn ja talven tuossa oksalla. Arvatkaa vain, kärräsin keväällä ainakin kaksi kottikärryllistä kuusenkäpyjä puun alta. Mukava juttu kuitenkin, että tikka viihtyi pihapiirissämme ja ravintoa riitti.

 Talvikuvia oli ihan yhtä vaikea löytää, tässä kivasti kuitenkin sama näkymä kuin kesällä. Tämä nurkkaus näkyy olohuoneemme ikkunasta ja päivittäin sitä tuleekin katseltua ja haaveiltua keväästä ja kesästä. Nyt meillä ei ole lunta, kuva on viime talvelta. Kiitos Linda haasteesta, syksy meni hiljaiseloa blogissa pidellen, joten sen vuoksi olen näin myöhässä. Jemmassa odotti vielä kolmas haaste, jonka olin saanut Anun puutarhasta. Tunnustukseen kuului kertoa, miten aloitin bloggaamisen ja antaa jokunen neuvo aloitteleville bloggaajille...

Puutarhablogeja on tullut vuosien saatossa runsaasti verrattuna aikaan, jolloin itse aloitin bloggaamisen. Kevättalvella 2009 kirjoitin ensimmäisen blogitekstini. Alussa aiheet pyörivät taajaan kodin ja puutarhan välimaastossa, mutta melko nopeasti painopiste kallistui puutarhan puolelle. Samanhenkisten ihmisten maailma innosti ja uusi maailma avautui tätä kautta. Vuosien saatossa on ollut hiljaisempia kuukausia, mutta edelleen huomaan innostuvani uudelleen. Aloittelevalle bloggaajalle antaisin neuvoksi seuraavaa: laita persoonasi peliin ja tee blogistasi oman näköinen, kirjoita aiheista, joista itse saat iloa ja voimaa äläkä sorru käyttämään blogia ainakaan usein purnauspaikkana. Panosta kuviin, riittävän isot ja tarkat kuvat ilostuttavat lukijaa ja suosi laajempiakin kuvakulmia, joista lukija saa enemmän irti. Älä ota paineita päivittymisestä, lukijat kyllä huomaavat jos blogitekstisi alkavat syntyä väkisin puristamalla; ei se määrä vaan se laatu. Muista kohteliaisuus lukijoita kohtaan ja vastaa saamisi kommentteihin ja kysymyksiin, vaikka sitten viivellä. Kiitos Anullekin, tästähän tuli itselleni herättävä bloggaamisen oppitunti vastauksia miettiessäni!

SUURIN PIIRTEIN TEHTYNÄ

Sain Saaripalstan Sailalta syyskuussa kuukauden puutarhakuva-haasteen ja nyt mennään jo marraskuussa. Menkööt tämä kuva nyt haastekuvasta kaikessa tylsyydessään. Olen vain tyytyväinen, kun sain istutuspöydän liepeiltä kaikki likaiset istutusastiat ja työkalut pestyä ja kannettua kasvihuoneen suojaan. Olin jo saanut useamman huomautuksen, kun yölliset myrskytuulet rämisyttelivät astioita ja häiritsivät unta (makuuhuoneemme sijaitsee tuossa seinän takana)! Eilen ja tänään olen saanut muutkin puutarhahommat siihen malliin, että ei haittaa vaikka talvi tulisi. Vielä voisi jatkaa rikkaruhojen kitkentää ja kuusiaidan leikkuukin onnistuisi. Tylsintä hommaa on aina kaiken roinan putsaaminen ja varastoiminen sekä puiden verkotus, olen tyytyväinen kun sain ne nyt viikonlopun aikana tehtyä. Kokeilin istuttaa valkosipulia ja kaivelin kasvimaan lavan turvaan vielä parikymmentä puoli-ilmaista perennan taimea talvehtimaan. Viikolla ostin vielä yhden raaskun jalohortensian ja kannoin sen muiden kavereiden kanssa varastoon talvehtimaan ja odottamaan uutta kevättä. Kaikki kukkasipulitkin ovat nyt maassa. Tänä vuonna istutin:

Galanthus woronowii

Narcissus albus plenus odoratus

Narcissus Polar Ice

Narcissus Princess Zaide

Narcissus Ice Wings

Narcissus Jetfire

Narcissus Minnow

Narcissus Baby Moon

Iris reticulata

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Crocus botanica Vanguard

Crocus Remembrance

Crocus Yellow

Scilla siberica alba

Fritillaria meleagris

(kokeilen myös hyötää ruukussa)

Allium atropurpureum

Allium sphaerocephalon

Allium caeruleum

Allium Purple Sensation

Allium Mount Everest

Tulipa miscellaneous turkestanica

Tulipa Grand Perfection

Tulipa Havran

Tulipa Sapporo

Tulipa Showcase

Tulipa Queen of Night

Vielä tekisi mieli koittaa hyötää jotain, joskos kävisin vielä kerran hypistelemässä viimeisiä sipulivalikoimia.

Loppuun vielä vinkki: olen viihdyttänyt itseäni iltaisin katselemalla Youtubesta Gardener's World 2014 (Organic Gardening)-sarjaa. Puolen tunnin jaksoja on kolmekymmentä ja sarjassa iki-ihana Monty Don puuhailee sykähdyttävässä Longmeadowin puutarhassaan koko Englannin pitkän kasvukauden varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Jokaisessa jaksossa esitellään myös intohimoisten puutarhaihmisten puutarhoja ja erityisiä kiinnostuksen kohteita. Mutta parhaat palat ovat Montyn omasta puutarhasta. Uskon että ihastutte!

INNOITUKSEN ÄÄRELLÄ

 Puutarhablogeissa on kiertänyt haaste, jossa aiheena on inspiraation lähteet. Minut haastoi Hernepensaskujanteen Jori, kiitos! Inspiraatiohan tarkoittaa yksinkertaisimmillaan innoitusta. Eilen postilaatikossa odotti kerran kuukaudessa ilmestyvä innoittaja, The English Garden. Lehden sivuilta pääsee melkein kuin pienelle puutarhamatkalle ja artikkeleita ja kuvia täytyy tutkia hitaasti nautiskellen. Upeita puutarhoja katsellessa saattaa omaan mieleen jäädä pieni yksityiskohta tai kasvi tai kasviyhdistelmä, joka jää elämään omaa elämäänsä ja kumpuaa sieltä sitten toteuttamiskelpoisena ideana. Englantilaisen puutarhan henki innoittaa ja sitä on vaikea pukea sanoiksi. Iltaisin olen viihdyttänyt itseäni myös telkkarin ääressä ja katsellut digiboxilta ties monettako kertaa Christine Walkdenin kuusiosaista Puutarhan lumoissa-sarjaa. 

Puutarhalehdet täyttävät lehtikorit eikä niistä oikein malttaisi luopua. Puutarhakirjatkin ovat yliedustettuina kirjahyllyssä ja olen selaillut taas netistä mahdollisia puutarhakirjan muotoisia joululahjatoiveita, itselleni tietenkin! Talvi on aikaa, jolloin ladataan ideoita ja innoitusta kevättä varten ja inspiroituakseen tarvitaan materiaalia. Blogitkin avautuvat tähän aikaan uudella tavalla ja teidän muiden inspiroivia blogeja tulee luettua paljon suuremmalla intensiteetillä kuin keskellä kiivainta kasvukautta. Puutarhasta talven myötä syntyvä lepo on tarpeen paitsi luonnon myös meidän puutarhureiden uudistumiselle. Keväällä takataskussa on taas lista mahdollisesti toteutuvia suunnitelmia, jotka ovat talven aikana muhineet päässä. 

 Tänään inspiroiduin paikallisessa Multasormessa, jossa kukkasipulihyllyt vielä notkuivat vallinnanvaraa ja tarjouksessa oli 10 pussia kympillä. Sivuuttamattoman tarjouksen siivittämänä tein nopean suunnitelman mitä istuttaa ja minne. Ostoskoriin päätyi muun muassa valtavan kokoisia valkokukkaisia 'Mount Everest' sorjalaukkoja, kerrottuja 'Showcase' tulppaaneja, valko-violettikirjavia 'Vanguard' krookuksia sekä kääpiötulppaaneja. Illan aikana mieleeni tuli yllä näkyvä keväinen, puolivahingossa syntynyt metsäpuutarhan ihanin kasviyhdistelmä: Saaripalstan Sailan postittamia keltaisia metsätulppaaneja ja tuoksumataraa. Luonto itsessään on innoittajista suurin eikä oma kyky yhdistellä kasveja vedä vertoja sille, mitä luonnossa usein näemme. Yleensä sommittelun tulos omassa puutarhassa on sattumaa ja joskus ilo lopputuloksesta voi yllättää täydellisesti.

Ja voi kun vielä tulevaisuudessakin pääsisi tekemään matkoja paikkoihin, joissa puutarhainspiraatiota on tarjolla hengästymiseen asti. Kovasti kaipaan myös mahdollisuuksia päästä kurkistamaan muiden kotipuutarhureiden pensasaitojen sisäpuolelle. Jokainen rakkaudella luotu puutarha ja jokainen puutarhaa luova ihminen kätkee sisäänsä insiraation lähteen, jota kannattaa raottaa myös muille. 

KOHTI KESÄISTÄ VIIKONLOPPUA

 Retiisit ovat kypsyneet kasvihuoneessa syöntikuntoon! Itselläni on taipumusta anemiaan, joten tämmöisiä juuresherkkuja pitäisi syödä paljon paljon enemmän. Retiisi sisätään runsaasti C-vitamiinia ja kaliumia eli se on mitä parhain raudan imeytymisen tehostaja. Kyllä oman maan sato on maukasta ja helppoa. Kesällä syöminen ja ruoanlaitto muuttuu paljon yksinkertaisemmaksi ja hauskemmaksi, kun aina voi hakea ainakin osan aineksista suoraan puutarhasta. Kalliin ruoan raahaaminen ihmisiä vilisevistä marketeista on toden totta ahdistavaa, vaikka kiitollisuudella senkin teen.

 Puutarhatyöt ovat jääneet ärsyttävän kiireen ja väsymyksen jalkoihin, mutta viikonlopulle on ladattuna taas suuria odotuksia kesäkelien siivittämänä. Tämä työmaa odottajaa tekijäänsä ja terassikin olisi tarkoitus laittaa kesäkuntoon. Uusi pöytä on saanut viimeisen puuöljykerroksen pintaansa ja pääsee viikonloppuna jo palvelukseen. 

 Valkovuokot kukkivat vihdoin minunkin puutarhassani. Istutin vuosi sitten metsäpuutarhaan kaksi mätästä, jotka ovat jo kivasti levittäytyneet. Kukinnan jälkeen voisin varovasti jakaa ne ja levitellä kasvustoa laajemmalle.

Vanhat helmililjat ovat rotevia pehkoja ja vievät sellaisenaan tilaa perennapenkissä. Nämäkin täytyy jakaa syksyllä. 

Uusimmassa Glorian koti-lehdessä minä ja Pikkutalon Sanna fiilistelemme kasvihuoneen tunnelmissa. Pitääkin panna vauhtia retiisien syöntiin, kohta on tomaattien vuoro päästä kasvilavaan. Lämpöistä, vehmasta ja mullantuoksuista viikonloppua!

KYLLÄ TÄMÄ TÄSTÄ

Kun tänä vuonna oli mahdollista aloittaa puutarhatyöt jo maaliskuussa, ajoittuu ensimmäinen puutarhaväsymyskin jo toukokuulle. Ehkä vauhti kaiken innostuksen keskellä on ollut liian kova tai sitten olen tullut jo vanhaksi. Oikeastaan puutarhaväsymys on väärä termi kuvaamaan olotilaani, kun tällä hetkellä kaikki pakolliset velvoitteet tuntuvat tervanjuonnilta ja ajantuhlaukselta. Olen harmillisen kateellinen kaikille, jotka viettävät lomapäiviä toukokuussa ja haaveilen hitaista päivistä kotosalla ja puutarhassa. 

 Ehkä lämpö piristäisi. Kevät on ollut pitkä ja nyt kaipaan jo lempeää tuulta ja kaikkialta puskevaa vihreyttä. Sinnikkäimmät pukkaavat lehtiä kuten lämpöistä kiveä vasten kasvava köynnöshortensia.

 Väsymyksestä huolimatta olen lähes joka ilta tehnyt jotain puutarhassa. Alkuviikosta istutin perunat ja eilen koulin tomaatin ja chilin taimet ja kylvin sisälle kurkun, maissin, pavun ja lehtikaalin. 

 Taimiostoksia tulee tehtyä melkein vahingossa, viimeisimpänä luumupuu 'Kuokkalan punaluumu', loistojasmike, karhunvatukka 'Sonja' ja kuvan kaunopunahatut ja valkoinen syysvuokko. Näitä perennoja en vielä istuttanut maahan, lämmitelkööt kasvihuoneessa.

 Viiniköynnös 'Zilga' on tehnyt myös terhakoita lehtiä ja kukkia, selvä edistys viimevuotiseen.

 Tällä työmaalla saattaa olla pientä osuutta hetkelliseen vetämättömyyteen. Taustalla naisvoimalla kaivettu monttu, jota isäntä epäili haudaksi, mutta joka on siis se tuleva sammakkolampi. Istutusalueen muokkauskin on vaatinut ankaraa kaivamista ja olen nyhtänyt maasta voikukkaa juurineen oikein urakalla. Polku muodostui alueen keskelle luontevasti, tästä on hyvä kulkea kompostikasalle. Alueelle on tarkoitus istuttaa kauniisti kukkivia pensaita, jokunen havu ja jotain maanpeitettä. Narsisseille olisi tilaa pensaiden juurella.  

Kyllä me tästä piristytään, tuumaa Samuraikin. Iloinen asia oli sähköpostiin tullut viesti, jossa kerrottiin blogini valikoituneen top 10 puutarhablogin joukkoon täällä. Nöyrä kiitos huomionosoituksesta. Tasapuolisen levollista ja puuhakasta lähestyvää viikonloppua jokaiselle!

ILOISIA YLLÄTYKSIÄ

 Iloista ja aurinkoista lauantaipäivää! Tulin nopeasti puutarhatöiden lomaan juomaan kupin teetä ja lataamaan kuvat tämän vuoden ensimmäisistä kukkijoista.

Pienet kasvitieteelliset krookukset eli sahramit ovat aloittaneet kukintansa täälläkin, ihanaa!

Lisäksi posti toi eilen aivan huippuhienon arvontapalkinnon Suvikummun Marjalta! Voitin siemenpaketin, jossa oli upeita erikoisuuksia, kuten purppuraisia silpoydinherneitä sekä värikkäitä punajuuria, porkkanoita ja retiisejä. Munakoisoakin löytyi, lisäksi mansikan muotoisia kirsikkatomaatteja, aikaista maissia ja keltaista kesäkurpitsaa. Sokerina pohjalla oli yllätys, ihana L'Occitanen laventelikäsivoide puutarhurin rohtuneita käsiä hoitamaan. Kiitos Marja tästä hienosta paketista! Nuo munakoisot täytyykin kylvää jo viikonloppuna.

Sisko vinkkasi, että blogini esiteltiin uusimmassa Kotivinkki-lehdessä ja totta tosiaan, siellä oli pieni ja osuva tiivistelmä. Möyhiminen onkin tämän puutarhan kantava teema, jota lähden tästä taas toteuttamaan. Palataan pian! 

UUSIA INNOSTAVIA TUULIA

Sain menneellä viikolla sähköpostiini uutiskirjeen, ihan ensimmäisen laatuaan. Puutarhapalsta-uutiskirjeen takana on jo monelle meistä tuttu puutarha-alan ammattilainen ja intohimoinen puutarhaharrastaja Saila Routio. Puutarhapalsta ilmestyy säännöllisesti ja käsittelee kiinnostavia ja ajankohtaisia puutarha-asioita innostavalla otteella. Mielestäni idea on aivan loistava! Suomessa puutarhaharrastajat joutuvat talvikautena tyytymään muutoikin hiljaiseen eloon, joten kaikki, mikä lisää tiedonjakoa ja yhteisöllisyyttä puutarhaharrastajien ja alan ammattilaisten keskuudessa, on niin virkistävää ja tervetullutta. Tämän vuoksi pyysinkin Sailalta luvan linkittää aiheesta eli tästä pääset Sailan Saaripalsta-blogiin, josta voit tilata ilmaisen uutiskirjeen omaankin sähköpostiisi. Minä odotan jo innolla seuraavaa!

ASPEGRENIN PUUTARHASSA

Helteinen heinäkuun päivä Pietarsaaressa piti sisällään Min Edenin lisäksi myös käynnin Aspegrenin puutarhassa. Edellisestä käynnistäni oli kulunut jo useampi vuosi, vaikka paikassa voisi käydä vaikka joka kesä; vastaavaa lumoa saa näiltä main hakea.

Puutarha sijaitsee Rosenlundin pappilan mailla ja se on alkujaan perustettu jo 1700-luvulla rovasti Gabriel Aspegrenin toimesta. Muurien ja aitojen suojissa kasvaa paljon erilaisia hyöty- ja koristekasveja, kiitos aktiivisen puutarhayhdistyksen.

Tunnelmallisen ansarin suojissa on kahvila-ravintola, jossa tarjottavat valmistuvat oman puutarhan sadosta.

Puutarhan keskellä kohoaa vanhan mallin mukaan uudelleen rakennettu huvimaja, joka antaa luonteen koko alueelle. Valtavan kokoiset sinisarjat sekä isot lämpöä keräävät kasvilavat, hienoja nekin.

Lavojen suojissa kasvoi runsaasti erilaisia tomaatteja, tässä joku lähes mustahedelmäinen lajike.

Tuoksuherneissä oli ihanan kuninkaalliset brittivärit.

Puutarha noudattaa säntillistä ruutujakoa ja jokaisessa ruudussa oli myös erilaisia hedelmäpuita. Miten kaunis voi hyötytarha ollakin, nuo mustakaalitkin tuossa polun reunalla.
*
Nyt muuten näytti uusimmasta Kotiliedestä löytyvän viime kesänä tehty juttu puutarhastamme! 

PERJANTAIN AURINKO

Kahden haastavan viikon jälkeen on mukava aloittaa viikonloppu auringonpaisteessa ja postilaatikkoon ilmestyneen uusimman The English Gardenin lumoissa. Ei haittaa, vaikkei kuvan upeaa Wisteriaa olekaan mahdollista kasvattaa omassa puutarhassa eivätkä lumikellot kuki meillä vielä helmikuussa. Artikkelit kuvineen saavat aistit avoimiksi ja monta pientä ideaa jää itämään mielen pohjalle. Äsken kävin kaivamassa hangesta kylmäkäsittelyn saaneita kokeiluja ja tänä viikonloppuna taidan tehdä lisää siemenkylvöjä. Toivottavasti lähiviikot tuovat mukanaan pieniä vihreitä ituja. Helmikuu lupailee jo paljon.

PUUTARHAVUODEN HUIPPUHETKET

Menneen puutarhavuoden kokoamisesta on tullut jo ehdoton blogiperinne. Joululomalla on aikaa selailla kuva-arkistoja ja hämmästyneenä huokailla, miten luonto ja jo melkein elämäntapaa hipova harrastus ovat antaneet tänäkin vuonna hienoja elämyksiä, uusia kokemuksia ja paljon, paljon hyvää mieltä. Ihanimmat kuvat ovat tietenkin kukivista kasveista, mutta luulen, että teen niistä ihan oman koosteen, muuten tästä ei tule loppua ollenkaan. 

Maaliskuussa tunnelma oli jo korkealla, kun pääsimme kasvihuoneen lämpöön tiirailemaan tipusia ja vähitellen väistyvää talvea. Kasvihuoneen ehdoton huippuominaisuus on kokea lumi ja 20 asteen lämpö samaan aikaan.

Huhtikuussa sektöörit ja voimasakset jo viuhuivat ja pääsin onnesta soikeana silppuamaan oksat kompostin kuivikkeeksi. Kerrassaan mainio hankinta tämä oksasilppuri, työhön tuli melkein himo.

Toukokuussa äitiä hemmoteltiin itsetehdyllä lahjalla, sympaattisilla puisilla kottikärryillä. Nyt nämä kärryt ovatkin lumen ja sään armoilla ja hienostunut harmaa alkaa sävyttää puun pintaa. Huomatkaa ilmapatja kasvihuoneen laverilla!

Kulunutta kesää sävytti valtava kasa seulanpääkiviä ja kivituhkaa sekä niiden seurauksena syntynyt työleiri. Myönnetään, en tehnyt kaikkea itse, mutta suuren osan kuitenkin. Valmistuvat alueet palkitsivat ja huilipäivien jälkeen käsikin kesti taas kuminuijan paukkeen. 

Ensimmäiset omat tomaatin, kurkun, paprikan ja chilin taimet ikinä pääsivät säiden lämmettyä kasvihuoneeseen. Tässä vaiheessa sadon onnistumisesta ei ollut vielä mitään takeita, mutta kuten kohta paljastuu, jotain saimme.

Ehkä sykähdyttävintä koko vuonna oli tämä näky, jonka uusi metsäpuutarhamme tarjosi kesäkuussa. Unelma pinkin ja keltaisen iloisesta yhdistelmästä onnistui. What a Joy!

Yksi pitkään haaveissa ollut puutarhamatkakohde toteutui, kun pääsin kesälomamatkallamme Lontoossa sijaitsevaan Chelsea Physic Gardeniin. Kuljin sopesta toiseen melkein kuin unessa ja ikuistin kameraani mahdollisimman paljon näkymiä ja yksityiskohtia. Tuonne toivon pääseväni joskus uudestaan.

Metsäpuutarhan kivipolutkin valmistuivat jossain vaiheessa, hieman ennen kuin meikäläisten kärsivällisyys alkoi loppua, tai ehkä hieman sen jälkeen.

Heinäkuussa sain puutarhaani arvostetun vieraan. Paula Ritanen-Närhi kävi yhdessä valokuvaaja Mikko Lehtimäen kanssa jutun teon merkeissä. Oli hienoa tavata Paula ja tarjota hänelle oman sadon raparperipiirakkaa! Päivä oli hirvittävän tuulinen. Jouduimme osallistumaan kuvaussessioihin koko joukolla pidellen kiinni erilaisista varjoista niin, että kameraan ikuistui muutakin kuin hillitöntä kasvien liikettä. Jossain vaiheessa tulevaa vuotta pitäisi artikkelin ilmestyä.

Toinen uusi ja ilahduttava kasviyhdistelmä muodostui 'Bowl of Beauty' pioneista, loistokurjenpolvista ja ensimmäistä kertaa kukkivista rohtosormustinkukista. Näkymää säestivät myös nukkapähkämöt ja koreakärsämöt.

Sydämeen käyvimpänä kokemuksena olivat siilit, jotka vierailivat loppukesällä pihapiirissämme päivittäin. Ensin ilmestyi tämä isompi, sitten tuli kolme pikkuista. Joku tiesi kertoa, että pikkuiset olivat jääneet ehkä orvoiksi, yksi siili kun oli kuolleena tien varressa. Samurai jakoi auliisti omasta kissanruokavarastostaan vierailijoille särvintä ja keskittyi itse myyriin.

Pelargoniakokelma kasvoi vuoden aikana. Keväällä hankin useampia pistokastaimia ja alennusmyynnistä löysin yhden suloisen enkelipelargonian. Tummakukkainen 'Tommy' matkasi Englannista lentokoneen ruumassa tyhjään vesipulloon ujutettuna ja selvisi perille ilman suurempia traumoja. Toivottavasti suurin osa selviää myös talven varasto-olosuhteista.

Kun kivityömaa saatiin onnellisesti päätökseen, oli jo aika keksiä uusi projekti. Tässä aitatyömaassa ei mennyt montaa päivää ja epäilyksistä huolimatta lopputulos oli kiva. Ensi kesänäkin olisi hauska rakentaa aitaa tai osallistua ainakin aidan maalaamiseen!

Kasvukausi huipentui viimeiseen sadonkorjuuseen kasvihuoneessa. Tomaatteja, kurkkuja ja chilejä kypsyi tasaiseen tahtiin pitkin kesää, mutta nämä viimeiset poimittiin ja syötiin suurella hartaudella ja kunnioituksella. Pian laitetaan uudet kylvöt aluilleen, miten lyhyt vuosi onkaan. Kiitos ystävät menneestä puutarhavuodesta, odotan jo täysin malttamattomana tulevaa!

EI JOULUA ILMAN PUUTARHAKIRJAA

Kuusen alla oli uusi puutarhakirja, Sweet Peas for Summer. Noh, tilasin tämän ihan itse, kun en ollut varma pukista. Laetitia Maklouf on hemaisevasti pukeutuva brittiläinen puutarhajulkkis ja tämä on hänen toinen kirjansa. Ehkä omaa puutarhaa alusta asti luova saa kirjasta eniten irti, mutta se, miten tämä nainen luo kukkivan puutarhan vuodessa, saa kenet tahansa inspiroitumaan. Minun ehdoton suosikkini on kuitenkin toinen nuori brittiläinen puutarhuri ja kirjailija Alys Fowler. Hänen kuusiosainen sarjansa The Edible Garden on hurjan innostava. Kurkatkaa täältä.