Näytetään tekstit, joissa on tunniste kompostointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kompostointi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. tammikuuta 2025

UUTTA PUHTIA HYÖTYVILJELYYN

Tuttuun tapaan täällä taas näin uuden vuoden alussa, kun ajatukset väkisinkin karkaavat kohti uutta puutarhavuotta. Mennyt kasvusesonki vierähti osin uuden lasitetun terassin rakennuspuuhissa, jossa toki oma roolini oli enemmänkin avustava. Olin kuitenkin vauhdissa jo hyvissä ajoin keväällä yllä näkyvän oman työmaani kanssa. Heti alkuvuodesta päätin aloittaa pitkän tauon jälkeen lavakasvimaapuuhat. Puutarhamme alkuaikoina meillä oli lavat, jotka teimme ylijääneistä rakennusmateriaaleista. Aikansa palveltuaan poistin lahonneet kehikot ja siitä saakka hyötytarha on ollut lähinnä perunamaa. Alkuun suunnittelin pientä neljän ruudun lavakaulusmaata vanhan pottumaan päälle, mutta suunnitelmat lähtivät jalostumaan, kun löysin Torista paitsi niitä lavakauluksia, myös kaksi uudenveroista ja edullista lavakaulusten päälle sopivaa pienoiskasvihuonetta. Perunamaa sai jäädä omille sijoilleen, koska tykkään viljellä pottua vanhaan tapaan kunnon vaoissa. Kuusi kasvulavaa sijoittuivat perunamaan tuntumaan nurmipohjalle ja näin ankea, jouten ollut nurmikaistele muuttui joksikin paljon kauniimmaksi ja hyödyllisemmäksi. Kuten kuvasta näkyy, lavakaulukset on maalattu sekä sisä- että ulkopuolelta ja sisäpuoli on vuorattu patolevyllä. Näin lavoille tulee enemmän käyttövuosia.
 Lavakauluksia on kahdessa kerroksessa. Koska tämän kokoinen lava vetää multaa helposti 400 litraa, kasasin lavojen pohjalle mahdollisimman paljon kevään aikana tullutta puutarhajätettä ja sen päälle puhdasta pussimultaa. En halunnut eristää lavoja nurmesta millään maatumattomalla materiaalilla, joten hyödynsin pohjissa paksua aaltopahvia, jota olin tullut säästäneeksi. Lavojen väliset käytävät pohjustin vanhoilla juuttimatoilla sekä paksulla aaltopahvilla. Käytävien katteeksi laitoin sekä itse tekemääni oksahaketta että kaupan pussihaketta. Pienoiskasvihuoneet asettuivat mukavasti tarhan kahteen keskimmäiseen lavaan ja näin tarhasta tuli kivan symmetrinen. Kasvihuoneet ovat alumiinirunkoisia, oikeilla laseilla varustettuja ja näin ollen ne toistavat myös viereisen kasvihuoneen tyyliä. 

Lavat sijaitsevat etelään avautuvan pellon laidalla, joten varsinkin alkukesästä taimet tarvitsivat suojaa porottavalta auringolta ja kuivattavalta tuulelta. Biltemasta löytyi näppärät metallikaaret ja niiden varaan pingotettavat suojahuput, joiden turvin kasvuun lähtö olikin nopeaa. Pienoiskasvihuoneisiin istutin lämpöä erityisesti rakastavat punasipulit ja avomaankurkut ja sato olikin mainio. Lisäksi lavoissa kasvoi porkkanaa, punajuurta, hernettä, tilliä, kehäkukkaa, sidesalaattia, persiljaa, mangoldia ja yksi papu, joka iti ikivanhasta Yin Yang-siemenestä. Perunamaalle mahtui vielä lehtikaalirivistö sekä kosmos- ja auringonkukat. 
 Lavatarhan ensimmäinen kasvukausi oli siis iloisten onnistumisten täyttämä. Syksyllä jätin naatit ja muut kasvinosat niille sijoilleen ja ladoin pintaan kerroksen keittiöjätekompostia. Keväällä onkin kiva aloittaa muokkaukset ja kylvöt heti maan sulamisen myötä. Kylvösuunnitelmia en ole vielä tehnyt, mutta eilen jo kolusin siemenvarastot läpi. Muita suunnitelmia on kyllä jo muhimassa ja itse asiassa tein pari päivää sitten ensimmäiset siementilaukset. Olen nimittäin päättänyt perustaa niityn ulkorakennuksemme taakse. Alue on kuiva ja paahteinen, viettävä pitkulainen nurmiluiska. Nurmen kasvu on heikkoa ja nurmen leikkuu erityisen tympeää viettävällä maalla (no se on kyllä tympeää ihan tasaisellakin maalla ja siksi sen pinta-ala vähenee meillä jatkuvasti). Monimuotoisuuden vahvistaminen on kuitenkin tässä tulevassa hankkeessa se ykkösjuttu. Tiedän, ettei niittyä perusteta tuosta vain, mutta keväällä aion aloittaa ja katsoa, millaiseksi alue muodostuu tulevien vuosien aikana. Tilasin sekä yksivuotisten että monivuotisten niittykasvien siemeniä, joilla lähteä liikkeelle. Lisäksi omista varastoista löytyi sekä itse kerättyjä että muilta saatuja (Mari Möröltä oli useampi pussukka) ja ostettuja unikon siemeniä. Innostunein ja odottavin mielin siis kohti uutta vuotta!

torstai 1. helmikuuta 2024

PIENI PERGOLA JA ITSEKSEEN KYLVÄYTYVÄT ILAHDUTTAJAT

Muutama vuosi sitten kaadoimme etupihan reunalla kasvavan kuusimetsikön. Ajatus kuusikon katoamisesta sekä kirpaisi että houkutteli, mutta päätös oli lopulta tehtävä, kun myrsky kaatoi yhden kuusen melkein puuvajamme päälle. Kaikkiaan kuusia oli seitsemäntoista ja vuosirenkaiden perusteella ne olivat iältään noin 30-40 -vuotiaita. Yllä näkyvä liuskekivipatio on ollut kuusikon katveessa melkein puutarhamme alkuvuosista lähtien. Kivipatiota reunusti kolme ylvästä kuusta ja paikka oli todella tunnelmallinen. Ennen kuusten kaatoa olin ehtinyt korjata pation korottamalla sitä pintaan nousevien juurten vuoksi. Kuusten kaaduttua kivipatio oli surkea näky enkä tiennyt, mitä sille pitäisi tehdä. Koska kuusten myötä meni myös yksityisyys naapuriin päin, oli lähdettävä miettimään, millä tavoin saamme luotua alueelle uudelleen korkeampia raameja. Tuumailun jälkeen päädyimme nikkaroimaan pergolamaisen rakenteen, joka kuvassa on vielä maalaamaton. Yllätyin, miten kivalta se näytti valmistuttuaan. Tarkoituksena on siirtää villiviinikasvustot puutarhan toiselta kulmalta pergolaa verhoamaan, paikalla kasvaa myös itsekseen levittäytynyt alppikärhö, jota täytyy ohjata säleikköä kohti. 
Ilahduttavaa tässä kaikessa oli se, että kuusten kaaduttua alueella olevat suuret kivet pääsivät hienosti esiin ja loivat heti raameja uusille istutuksille. Kantoja oli kuitenkin jyrsittävä ja juuria kaivettava ennen istutuspuuhia. Tästäkin huolimatta uuden kasvillisuuden kanssa on pitänyt mennä maassa edelleenkin olevien juurakoiden ehdoilla, koska kaikkia oli mahdotonta saada pois. Kärräsin alueelle uutta multaa omasta puutarhajätekompostikasasta kottikärrykaupalla, joten en juurikaan yllättynyt, kun jo ensimmäisinä kesinä saimme nauttia näin upeasta kukkaloistosta ilman yhdenkään siemenen kylvöä. Ja kuten kuvasta näkyy, myös useampi pihlajan alku on lähtenyt hurjaan kasvuun päästessään kuusten varjosta. 
Jätimme muutamia kantoja niille sijoilleen muistuttamaan arvostamistamme kuusista. Ennen niin varjoinen alue kylpee nyt valossa, mutta kivet luovat suojaisia ja osin varjoisiakin soppeja, joihin olen istuttanut muun muassa alppiruusuja. Kuvassa näkyy, miten tonttimme alkuperäiskasvi, ahomansikka, on vallannut myös heti uusia alueita, niin somaa. Suurimmat istutukset alueelle on nyt tehty. Reunoilla on kasvamassa muutamia serbiankuusia, etualalla taas kartiovalkokuusia ja pesäkuusia. Alue rajautuu sorapihaan ja rajalla olleet betoniset muurikivet ovat vaihtuneet matalaksi luonnonkivilohkareaidanteeksi. Kiviaidanteen reunalle on istutettu lamohietakirsikkaa. Koska halusin paikalle myös yhden keskuspuun, on kahden kiven kainaloon istutettu tammi. Perenna- ja maanpeitekasveiksi on hiljalleen valikoitunut erityisesti perhosia ja muita hyönteisiä houkuttelevia kasveja.

lauantai 11. tammikuuta 2020

PUUTARHATÖISSÄ

Puutarhahaaveiden täyttämä joululoma päättyi ja arkeen oli taas palattava. Verkkaisuuteen ehti kahdessa viikossa tottua, joten ensimmäinen työhönpaluuviikko on ollut sen mukainen. Sää on mitä erikoisin ja herättää ristiriitaisia tunteita. Yllä oleva kuva ei sentään ole tuore! 
Joka tapauksessa leuto tammikuu tuo aivan omanlaisia mahdollisuuksia puutarhurille. Leikkasin viikko sitten vadelmapensaista edellisvuoden versot ja nuorimmainen tarttui pyynnöstäni moottorisahaan ja katkoi etupihan kuusista alimmaisia oksia. Lisäksi leikkasin metsäpuutarhan laidalta alas kaikki virpiangervot, joiden juurakot kaivan kevään tullen ylös ja siirrän jonnekin puutarhan toiseen laitaan. Nyt olen nauttinut hakettamisen riemuista ja tuoretta puuhaketta on päässyt levittelemään samantien havujen ja pensaisen alustoille. Lämpökompostorit ovat toimineet upeasti koko ajan ja tänään tyhjensin valmiin sisällön kasvimaalle. Yleensä kompostorit jäätyvät talvisin jossain vaiheessa ja edessä on tilanne, jossa täytettävänä oleva on piripinnassa ja edellisvuotinen, jo lähes valmista massaa sisältävä on umpijäässä. Tällöin olen kerännyt kertyvän keittöjätteen erilliseen umpinaiseen astiaan, jonka olen sitten keväällä tyhjännyt kompostiin. Nyt voin rauhassa täytellä käynnissä olevaa loppuun saakka ja siirtyä sitten täyttämään seuraavaa. 
Viime kevään ja alkukesän aikaan kirjoittelin muistiin sipulikukkasuunnitelmaa. Ainoastaan tällöin on mahdollista hahmottaa, mitä minnekin haluaisi ja missä kaivataisiin keväistä kukkaloistoa. Toisinaan hyvätkin suunnitelmat saattavat odotuttaa toteutumistaan ja niin suurin piirtein kävi nytkin. Rutikuiva kesä ja alkusyksy ei houkutellut sipulikaupoille, mutta lokakuussa ostin kassillisen ihania tarjoustulppaaneja, jotka olivat osa suunnitelmaani. Eniten tahtoisin kuitenkin lisäillä kevään ensimmäisiä kukkijoita, kuten ylimmässä kuvassa loistavia sahrameita. Lisänä tietenkin lumikelloja, joita tosin on haastava saada kasvamaan sipuleista, talventähtiä, kevätkurjenmiekkoja, erityisiä rakkaudenkohteitani narsisseja, kasvitieteelisiä tulppaaneja, jotka ovat hiljalleen taantuneet sekä muita ihanuuksia. Helmihyasintit ja idänsinililjat onneksi levittäytyvät vuosi vuodelta ja niitä olen pyrkinytkin jakamaan uusille kasvupaikoille vuosittain.
Teimme työkavereiden kanssa viime vuonna pikaisen reissun Uumajan puutarhamessuille. Messuostokset jäivät vähäisiksi, mutta ehdoton ilonaihe oli tämä Narcissus moschatus (pahoittelut epätarkasta puhelinkuvasta), joka kuuluu luonnonlajeihin. Jännitävää nähdä, nouseeko tämä keväällä maasta. Täytyykin etsiä nuo viime vuotiset sipulilkukkamuistiinpanot esiin. Nyt kun minulla on tuo puutarhavaja, voin koota muistilistoja sen seinille, jospa se pitäisi pitäisi puutarhurin aktiivisempana pitkin sesonkia!

tiistai 1. tammikuuta 2019

HAAVEITA JA ULKONA VÄRJÖTTELEVIÄ JOULURUUSUJA

Uusi puutarhavuosi on käsillä, huolimatta talvesta, joka ei säiden puolesta ole oikein edes vielä alkanut. Sydänalassa väpättää jo keväinen liekki, joka roihuaa vallankin näin lomapäivien jatkuessa. Koska kuvatiedostoni ammottaa tyhjyyttään viime vuoden osalta, kannoin elämää ulos kuvattavaksi. Tällaiset pienet hetkelliset stailaukset voivat olla todella terapeuttisia ja innoittavia, sillä luonto ja siitä kumpuava kauneus on yhtä kuin elämä. 
Puutarha jatkaa kuivan kesän jälkeen ansaittua lepoaan, tänä vuonna toivon, että kosteutta riittäisi ja toki sitä auringonpaistetta myös. Yrttilavan kyljessä nojailee marraskuun löytö, vanha sinkkinen kylpyamme. Viime talvena löysin vähän vastaavanlaisen, tämä on hieman sirompi ja laidoiltaan korkeampi. Pohjan sauma on hieman auki, joten ilman pientä fiksausta amme ei pidä vettä, mutta katsotaan, tuleeko tämä istutusastiaksi hyötyviljelyyn. 
Oikeasti nostin nämä jouluruusut jo aamusella terassille vähän vilvoittelemaan. Vasemman puoleinen on kukkinut viileällä ikkunalla jo viikkoja, oikeanpuoleisen ostin eilisellä kauppareissulla puoleen hintaan. Tavoitteena on jälleen tänä vuonna pitää nämä elossa ja istuttaa heti maan sulamisen myötä metsäpuutarhaan. 
Lomalla olen kierrellyt lähes päivittäin puutarhassa, jotenkin se tuo iloa ja herättelee jo listaamaan asioita, mistä aloittaa kevätpuhteet heti, kun niiden aika jälleen koittaa. Linnut pitävät ihanasti elämää yllä ruokintapaikalla omenapuiden lomassa. Muutama päivä sitten haketin ison kasan loppukesän ja syksyn aikana kertyneitä risuja ja kokosin hakkeen jo valmiiksi vaiheessa olevan kuusiaitaistutuksen tuntumaan. Kuiva kesä vei lähes puolet istutetuista kuusentaimista ja keväällä aitaa on paikkailtava uusilla taimilla. Hake on ehdoton apu taimien juuriston suojaamiseen.
Muutoinkin ajatukset ovat olleet maanparannuksessa ja puutarhasta kertyvän aineksen kiertokulussa. Maaperämme on todella savista ja kaikki maatuva aines, mitä puutarha itsessään tuottaa, on kullanarvoista. Keittiöjätteen kompostointi tuo vielä oman rikkaan lisänsä maanparannukseen. Maalle on annettava se, mikä maalle kuuluu.  
Vanhaherra Samuraikin teki kanssani puutarhakierroksen, mutta vaati päästä syliin märästä lumisohjosta. Toistaiseksi aika kuluu mukavammin sisätiloissa, nytkin lämmittelemme takkatulen ääressä ja annamme ajatusten virrata kevääseen. Tässä vuodenajassa ihaninta on juurikin haaveilu. Jostain luin, että haaveilu on mielen leikkiä ja haaveilu ja siitä saatava mielihyvä kertovat terveestä psyykkeestä. Me puutarhasta ammentavat tiedämme, miten suurta iloa tuottaa uuden puutarhavuoden suunnittelu ja siihen liittyvät unelmat. Ihania haaveiluhetkiä teille jokaiselle ja oikein inspiroivaa uutta puutarhavuotta!

maanantai 1. tammikuuta 2018

MENNYTTÄ JA TULEVAA

 Olikohan tämä viime kesän ainut säiden puolesta täydellinen päivä, en nimittäin ottanut kunnon kameralla kuvia kuin tänä ainoana... nyt harmittaa. Mutta ihaillen katson kasvihuoneen seutua, joka ihan todella henkii tavoittelemaani cottage garden -tunnelmaa. Nyt kun katson ikkunasta ulos samaa maisemaa, näky on ankea. Ensi kesänä istutan lisää jotain talvivihreää myös tähän osaan puutarhaa, ehkä lisää kääpiöserbiankuusia ja kartiovalkokuusia. Joka vuodenaikaan ilostuttava puutarha on elämänpituinen tavoite, mutta joka vuosi voi tehdä jotain sen edistämiseksi. Tuossa kasvihuoneen takana onkin nyt kasvamassa syksyllä istutettu kuusiaita, toiveissa on saada puutarhalle matalahko huonemainen rajaus peltoa vasten ja sitä talvivihreyttä myös.
 Uusi sinkkiamme pitäisi saada jotenkin mahtumaan tuohon kasvihuoneen liepeille. Ilmassa on myös pientä lupausta puutarhavajan rakentamisesta; se helpottaisi kovasti varsinkin talviajan säilytystä, nyt kaikki ylimääräinen on pinottuna jälleen kasvihuoneeseen. Haaveissa siintää köynnöksillä ja kasveilla maisemoitu pieni tupanen, leikkimökki jota lapsuudessa en omistanut. Nyt tutkailen rompemarkkinoiden tarjontaa vanhoista ovista ja ikkunoista, olisi hyvä löytää ne ennen lopullisten piirustusten muotoutumista. En tainnut viime keväänä kylvää lainkaan pioniunikon siemeniä ja silti noita ihanuuksia nousi pitkin kesää sieltä täältä. Syksyllä en myöskään jaksanut kerätä siemenkotia pois, joten sama villi meno jatkuu tulevanakin vuonna
 Rucola ja japaninkaali 'Mizuna' kasvoivat vallattomasti vanhassa puukaukalossa. Perunamaa oli suuri, koska purin kasvimaalta maatuneet kasvilavat ja istutin ihan perinteiseen tyyliin ja näin maksimoin käytettävän pinta-alan. Uusi lajike 'Colomba' oli aivan huikea, valtava sato ja niin tasalaatuisia ja terveitä pottuja, sama lajike menee istutukseen tänäkin vuonna. Lapin puikulaperunan sen sijaan jätän väliin, maukkaudestaan huolimatta haasteellinen lajike keittiön näkökulmasta, niin pikkuruisia ja keitettäessä helposti hajoavia olivat.
 Saaripalstan Sailalta saamani alppipiikkiputki kasvoi ensimmäistä kertaa täyteen mittaansa, tämäkin tuossa kasvihuoneen liepeillä. Aivan ihana teräksensininen sävy ja samaan aikaan ankarat ja kauniit muodot. Tämä on hieno perenna pehmeiden pastillisten punaisten kaveriksi.
Juuri nyt tekee mieli listailla tulevan vuoden puutarhatöitä. Osa jää joka tapauksessa aina toteutumatta syystä tai toisesta, mutta lista selkiyttää omia haaveita ja tavoitteita ja ilman listoja kevään odotus vain olisi liian tylsää. Tässä joitain ajatuksia, joita mielessä on herännyt:

1. Etupihan suurten kuusten alustalla olevan maan muokkaus keittiöjätekompostin ja kunnon mullan avulla sieltä täältä istutuksille sopivista kohdista - viime kesänä vähän jo aloittelin ja nyt kuusten varjossa kasvaa pieniä lämpäreitä viiruhelpeä, taikinamarjaa, yksi siirretty alppiruusu, kaksi köynnöshortensian tainta isoja kiviä vasten ja alesta löytynyt sinivaleunikko. Paikka on haastava, mutta syvempiin koloihin kuusten juuria kiertäen mahdollisuus ainakin joillekin kasveille on olemassa, täytyy vain kokeilla.

2. Cottage garden eli talon takana sijaitseva puutarha kaipaa edelleen suurten perenna-alueiden istutusten selkiyttämistä - keväällä on tartuttava lapioon ja rohkeasti nosteltava perennoja ylös. Samalla alueet ehkä jälleen laajenevat. Keväällä on tehtävä heti maan kuivuttua kunnon kanttaukset. Niitä pieniä tyyliin sopivia havuja sekä katseen vangitsevia kukkivia pensaita aion lisäillä istutusten joukkoon.

3. Pohdinnassa on myös edelleen cottage gardenin pyöreähkön ja melko laajan nurmialueen rikkominen suurella saarimaisella istutusalueella. Se muuttaisi ratkaisevasti tunnelmaa ja mahdollistaisi isommatkin istutukset. Tahtoisin lisää koristeellisia keväällä kukkivia puita, huonemaisuutta ja polveilevuutta.

4. Sitten se mahdollinen puutarvajan rakentaminen, ainakin alkuun laittamisesta on ollut puhetta. Lipputangostakin olemme haaveilleet jo pitkään, sille olisi myös paikka katsottuna etupihan puolelle. Katsotaan vain kuinka kukkaronnyörit antavat periksi.

5. Tänä vuonna olen myös suunnitellut avaavani puutarhan Avoimet puutarhat-päivänä 1.7.2018.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

RISUHOMMISSA

Kesäkuvia tulee pengottua alvariinsa, juuri nyt ei huvita kuvata mitään. Olen muutamana päivänä verrytellyt itseäni pihamaalla ja tuloksena on mainio keko itsetehtyä haketta. Tänään perkasin vadelmatarhan ja toissa päivänä kaadoin kituliaan syreeniaidanteen uusien suunnitelmien tieltä. Samalla innolla poistin vanhimpia tornionlaaksonruusun oksia vaikka ajattelin etten vielä uskalla tehdä pensaiden harvennusleikkauksia.  'Tornedal' on tehnyt kiitettävästi juurivesoja, joten tuskin on moksiskaan muutaman vanhan oksan poistosta keskellä talvea ja onhan tornionlaaksonruusu muutenkin melkoinen sissi. Mutta siis haketta syntyi pensaiden alle laitettavaksi, keittiöjätekompostin kuivikkeeksi ja tulevan kuusiaidan katteeksi. Mieli virkistyy mukavasti pihalla puuhastelessa, miten tuon tunteen olikin jo ehtinyt unohtaa. Seuraavaksi aion silputa talventörröttäjät perennapenkkeihin. Sitten voipi olla, että peukaloitaan joutuu tovin pyörittelemään. 

lauantai 22. lokakuuta 2016

LEVON AIKA

Tarhakeltakärhö Clematis tanguitica 'My Angel' on loppukesän ja syksyn suloinen kukkija, oikea pieni ihme. Kauempaa katsottuna kukkia ei edes huomaa.
 Olen tehnyt puutarhan välttämättömiä syystöitä pieninä palasina, innosta en voi puhua. Tänään sain tyhjennettyä jo melko hyvässä maatumisvaiheessa olevan keittiöjätekompostin, nyt on tilaa taas talven aikana kertyvälle jätteelle. Meillä on kaksi samanlaista kompostia, jota toista aina täytämme ja toisessa muhii. Talven aikana jätemassa jäätyy ja silloin tarvitaan tilaa, kylmä massa kun ei hajoa ja keko kasvaa silmissä.
 Huomenna täytyy nostella talvetettavat kasvit varastoon ja irrottaa automaattiset luukunavaajat kasvihuoneesta. Vesisaavit on tyhjennetty ja suurin osa puutarhassa pyörivästä rekvisiitasta on jo kasvihuoneen suojissa. Kitkentää ja perkaamista en ole jaksanut edes ajatella, talvi hoitakoon osansa ja minä jatkan sitten keväällä.
Luonto painuu levolle ja minä yritän seurata perässä. Tänään jo ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat.

perjantai 17. lokakuuta 2014

SULOISIA UNIA

Pimeä yllätti, mutta ehdin napata muutaman kuvan ja aloittaa viikonlopulle suunnittelemani puutarhapuhteet. Pitkästä aikaa pääsin siihen autuaalliseen olotilaan, mitä puutarhassa puuhailu parhaimmillaan tarjoaa. Täytyy laittaa tänään ajoissa pää tyynyyn ja jatkaa aamulla. Jo aikaisemmin ehdin kääntää kasvilavojen mullat ja levitellä joukkoon kompostimultaa. Ehkä kevät olisi ollut puuhaan parempi ajankohta, mutta komposti oli saatava tyhjäksi ennen talvea. Minulla on jatkuvasti käytössä kaksi Globe-kompostoria keittiöjätteelle, jota toista täytän ja jossa toisessa muhii jo pidemmällä oleva massa. Vuodessa jätteet maatuvat lähes täysin ja joka kevät tyhjennän toisen ja joka syksy toisen. Kuivikkeena toimii seos haketettua puutarhajätettä ja suurista kuusista varisseita havunneulasia.
Kuten kuvista näkyy, lehtikaali 'Nero di Toscana'  kasvaa elinvoimaisena eikä ole ollut moksiskaan viilentyneestä säästä. En ole käyttänyt lehtiä vielä ruoalaitossa vaan olen popsinut lehtiä raakana suoraan maalta. Luultavasti kuivaan lehdet ennen talventuloa ja lisäilen sitten ruokiin. Persiljakin on komeana, kunhan vain muistaisi sitäkin käyttää. 
 Loppukesästä ostin metsäpuutarhaan helmipihlajan, jonka marjat ovat kuin koruja.
 Metsäpuutarhassa kiveä verhoava köynnöshortensia saa  aina kauniin ruskan.
Marja-aronia-aidanne notkuu marjojen painosta, linnuille riittää syötävää pitkälle syksyyn. Eilen aloitin myös talviruokinnan, lintulaudan elämä kun tuo iloa ja elämää unille painuvaan puutarhaan. Olen joskus aikaisemminkin todennut, että syksyisessä puutarhassa on jotain taianomaista ja siellä puuhaillessani minulle tulee semmoinen fiilis kuin olisin peittelemässä lasta unille. Suloisia unia, pian taas herätään uuteen kevääseen.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

HAAVEET JA TODELLISUUS

 Sisään tuomani omenapuunoksa kukkii ja aurinko suorastaan tulvii ikkunoista. Flunssakin pyrkii niskanpäälle, mutta en aio antautua, sillä tiedossa on kolmen päivän vapaa ja hinku puutarhatöihin on valtava.
Pöly ja likaiset ikkunat pistävät helposti tähän vuodenaikaan silmään, mutta olen näemmä oppinut suodattamaan näkemääni, kun pieni nuhju ei enää haittaa. Pölyrätin sijaan nautiskelen ihanasta valosta ja uppoan työpäivän jälkeen puutarhahaaveisiin. Esikoinen palasi eilen Lontoon reissulta ja toi kiltisti äidille tuoreimman Gardens Illustratedin, jonka kanssa haaveilu onkin helppoa.
 Aika hienoa on, että lehdessä esitellään Pohjois-Ruotsissa sijaitseva mökkipuutarha. Toki puutarhalla näyttää olevan nimekäs luoja ja omistaja, Ulf Nordfjell, mies joka on saanut mainetta myös Chelsea Flower Showssa. Puutarhassa ja mökkiympäristössä on selvä pohjoismainen leima, joten sen esittely perienglantilaisessa puutarhalehdessä on aika kutkuttavaa. 
 Näitä kuvia katsellessa tuntuu, että omassakin puutarhassa mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Ehkä tätä harrastusta leimaa niin hyvä energia ja positiivisuus, että mielessä siintävä näky omasta unelmien puutarhasta vain antaa intoa jatkaa välillä ankaraakin työtä aikaa ja voimia säästämättä. Hieman ruusuisten silmälasien läpi katsottuna oma puutarha on kuitenkin se ihanin; siinä on silmien edessä oman käden jälki ja jo toteununeet ja ne vielä toteutumattomat unelmat.
Tässähän ne onkin kaikki näkyvillä, jotain jo toteutunutta ja paljon paljon vielä toteutumatonta. Oikealla näkyy aronia-aidanne, jonka edessä oleva perennapenkki on saanut jatkoa raudoitusverkkokaarelle ja siitä eteenpäin on muotoutumassa vielä toinen istustusalue aina kasvihuoneelle asti. Peltomaisemaa vasten kasvaa pihasyreeniä ja kaksi vaahteraa ja ajatuksena on luoda niiden eteen monipuolinen vyöhyke ainakin ihanasti kukkivista hortensioista, jasmikkeista, muutamasta pikkuhavusta ja keväällä kukkivista narsisseita. Jonkinlainen pieni polku on myös suunnitteilla alueen läpi nurmikolta kasvihuoneen taakse. Kasvihuoneen ja raudoitusverkkokaaren välistä aluetta ei ole vielä käännetty syreenien alustoja lukuunottamatta, vaan olen kattanut maan pinnan tämän kevään haketetulla puutarhajätteellä. Jahka tästä voimistutaan, käännetään maa ja moskat sen mukana jyrsimellä ja puutarhan perän maatuneesta multakasasta saa vielä mukavasti mehevää täytettä. Toivon mukaan saan jo perjantaina pistää hihat heilumaan!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

VARASLÄHTÖ

Auringon ja kevään myötä elämä on muuttunut jälleen kepeämmäksi. Ilo pulppuaa sydänalassa, kun pääsee taas toteuttamaan itseään ja pitkän pimeän talven ajan hautuneet suunnitelmat muuttuvat yksi kerrallaan konkretiaksi. Tänään olen pessyt kasvihuoneen lasit ja jynssännyt sieltä pois talven pölyt. Myös rikkoutuneet lasit sain vaihdettua ehjiin. Kasvihuone muuttuu taas varastosta terapeuttiseksi oleskelu- ja haaveilupaikaksi, jonne voi vetäytyä pakoon navakkaa kevättuulta ja arjen murheita. Kompostikin pöhisee kuumana, se ei ehtinyt tänä talvena jäätyä ollenkaan. Huomenna voisin leikellä perennanvarret maahan ja kanttailunkin voisi aloittaa. Tänä vuonna luulisi ehtivän vaikka mitä, on tämä semmoinen varaslähtö! Ja niin, tein jo ennakkotilauksen Villi niittyyn, narsissihuuma on vienyt minut mennessään!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

PUUTARHAVUODEN MAUKKAIMMAT HETKET

Uuden alkaneen vuoden innoittamana on tietenkin koostettava menneen puutarhavuoden parhaimmat hetket. Kaikkea ihanaa on vuosi tarjonnutkin ja sen vuoksi ajattelin teemoittaa koosteet useampaan osaan. Aloitetaan menneen vuoden maukkaimmilla hetkillä. Huhtikuussa kylvin kasvihuoneen lavaan salaattia ja retiisejä ihan kokeilumielessä ja yllätyin, kun jo ennen tomaatintaimien istuttamista sainkin poimia kasvihuoneesta mitä maukkaimpia retiisejä. Kokeilusta taitaakin tulla jokavuotinen tapa.
Yrttien kanssa minulla on tapana oikaista reilusti ja hankkia kaupan vihannesosastolta valmiit yrttiruukut. Jakamalla juuripaakut useampaan osaan ja istuttamalla ne runsaampaan multaan kasvustot tuuheutuvat nopeasti. Vanhassa pesuvadissa kasvoi menneenä vuonna timjamia, basilikaa, oreganoa ja persiljaa. 
Viime keväänä oli tavoitteena panostaa aikaisempia vuosia enemmän myös kasvimaahan. Kaadoimme kasvimaan reunalta suuret varjostavat kuuset ja lisäksi paransin maata oikein urakalla maatuneella keittiöjätekompostilla. Kuusten kaadon myötä sain tilaa myös reilulle perunamaalle ja kaikki kasvoikin huomattavasti paremmin auringon paistaessa kasvimaalle koko päivän. Kasvimaa oli rehevyydessään ilo silmälle. Olkikate toimi myös hyvin ja onnekseni ostin tarjouksessa ollutta katetta niin reilusti, että sitä riittää tulevankin kesän tarpeisiin. Syksyn tullen kääntelin oljet maahan.
 Tomaatit antoivat jälleen hyvän sadon ja tälläkin kertaa maukkaimpia olivat 'Black Cherry'-kirsikkatomaatit. Minikurkut ja chilitkin kasvoivat hyvin. 
Kasvihuoneessa kokeilin myös vesimelonin kasvatusta. Saimme kokonaiset kolme pientä melonia, jotka jaoimme hartaana perheen kesken. Näitä tuskin tulen jatkossa kasvattamaan, mutta aina on kiva kokeilla jotain eksoottisempaakin. 'Zilga'-viiniköynnöskin tarjoili samankokoisen sadon, kolme pientä makeaa rypälettä. Toivon hartaasti, että joskus saan nähdä kokoineisen rypäletertun ihmeen.
Kesäkurpitsana kasvoi menneenä vuotena keltaista 'Gold Rush'-lajiketta. Kurpitsat olivat maukkaita ja sopivan pieniä, näiden kanssa en joutunut vaikeuksiin. Lajike pääsi uudelleen kasvatettavien listalle. 
Tulevana kesänä myös maissia on kasvatettava uudelleen. Aloitin esikasvatuksen sisällä ja jatkoin sitä kasvihuoneessa. Sato jäi aavistuksen verran raa'aksi, mutta tähkien aromi oli kyllä jotain aivan muuta kuin kaupasta ostettujen.
 Pavut olivat myös kokeilussa ensimmäistä kertaa. Keltaiset vahapavut eivät lähteneet kunnolla kasvuun, mutta nämä tummat salkopavut onnistuivat hienosti. Nopeasti kiehautettuna ja voin kera nautittuna ne myös maistuivat herkullisilta. Satoa antoivat myös marjapensaat ja omenapuu, uskollinen raparperi ja pieni mansikkalava. Ja niin, saimmehan me tietenkin perunoita, porkkanoita, ruohosipulia ja punasipulia, tilliä, herneitä ja muutamia maistiaisia myös pensasmustikoista. Mennyt puutarhavuosi oli siis oikein herkullinen.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

KASVIMAA KUNTOON

Kevättalvella tontin reunalta kaadetut suuret kuuset ovat tuoneet valon kasvimaalle. Toiveet ja odotukset sadon suhteen ovatkin tänä vuonna erityisen korkealla. Viime kesä kun meni suoraan sanottuna pommiin hyötyviljelyn suhteen. Nyt olen parantanut kasvimaan maata lisäämällä reilusti uutta multaa ja kompostia sekä kalkitsemalla. Ystävä vinkkasi puoleen hintaan myytävistä olkikatesäkeistä, joten tänä vuonna käytettävä katekin on kerrassaan fiiniä. Istutin mansikat uudelleen hieman korkeampiin kohopenkkeihin ja kokeilin levittää yhden säkin katetta. Ensimmäisestä säkistä riitti raparperillekin. Oi kun olisi kiva päästä pian kylvämään.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

IHANAT HUHTIKUUN PÄIVÄT

Monen tunnit puutarhatyöt tuntuvat jäsenissä, natisen melkein liitoksistani. Huomenna jatkan heti aamusta ja mikä onni ja autuus, seuraavan kerran menen töihin vasta torstaina. Monta upeaa puutarhapäivää tiedossa. Kasvihuoneessa muuten retiisit ja salaatit ovat itäneet lavan suojissa.
Mehitähdetkin päätyivät taas uusiin ruukkuihin talvehdittuaan varastossa täysin ilman hoitoa. Joka kevät hellyn pienten elinvoimaisten lehtiruusukkeiden kasvuvoimasta ja järjestelen niillekin mukavat olot.  
 Ympäröivä maisema on edelleen väritön, mutta kasvihuoneessa on lupaava atmosfääri. Puutarhatöiden lomassa on nautinnollista piipahtaa lasihuoneen lämpöön ja tuoksuun, joka on aivan omanlaisensa: mullan ja kostean tiilen tuoksu.
 Kuolanpioni on aina ensimmäisenä nostamassa versojaan. Pieniä piippoja näkyy myös muun muassa tähtitulppaaneista ja olo käy malttamattomaksi, varsinkin kun tuntuu, että kaikilla muilla kukkii jo vaikka mitä.  
 Tämän päivän näkyvin työ oli perenna-alueiden siistiminen. Talventörröttäjät ovat nyt silppuna mullan pinnalla ja reunat kantattuina. Näkymät muuttuvat kertaheitolla siistimmiksi. Perenna-alueiden kunnostuksella olikin jo kiire. Pian siellä ei voi astella tallaamatta maasta nousevia versoja. Huomenna voisin levitellä vielä puutarhakompostista maatunutta multaa silpun päälle. Ihanat huhtikuun päivät, näistä olen haaveillut koko talven.

Loppuun vielä tunnustus, jonka sain Marilta Onnenapiloita-blogista. Kiitos, tämä lämmittää mieltä!