Muutama vuosi sitten kaadoimme etupihan reunalla kasvavan kuusimetsikön. Ajatus kuusikon katoamisesta sekä kirpaisi että houkutteli, mutta päätös oli lopulta tehtävä, kun myrsky kaatoi yhden kuusen melkein puuvajamme päälle. Kaikkiaan kuusia oli seitsemäntoista ja vuosirenkaiden perusteella ne olivat iältään noin 30-40 -vuotiaita. Yllä näkyvä liuskekivipatio on ollut kuusikon katveessa melkein puutarhamme alkuvuosista lähtien. Kivipatiota reunusti kolme ylvästä kuusta ja paikka oli todella tunnelmallinen. Ennen kuusten kaatoa olin ehtinyt korjata pation korottamalla sitä pintaan nousevien juurten vuoksi. Kuusten kaaduttua kivipatio oli surkea näky enkä tiennyt, mitä sille pitäisi tehdä. Koska kuusten myötä meni myös yksityisyys naapuriin päin, oli lähdettävä miettimään, millä tavoin saamme luotua alueelle uudelleen korkeampia raameja. Tuumailun jälkeen päädyimme nikkaroimaan pergolamaisen rakenteen, joka kuvassa on vielä maalaamaton. Yllätyin, miten kivalta se näytti valmistuttuaan. Tarkoituksena on siirtää villiviinikasvustot puutarhan toiselta kulmalta pergolaa verhoamaan, paikalla kasvaa myös itsekseen levittäytynyt alppikärhö, jota täytyy ohjata säleikköä kohti.
Ilahduttavaa tässä kaikessa oli se, että kuusten kaaduttua alueella olevat suuret kivet pääsivät hienosti esiin ja loivat heti raameja uusille istutuksille. Kantoja oli kuitenkin jyrsittävä ja juuria kaivettava ennen istutuspuuhia. Tästäkin huolimatta uuden kasvillisuuden kanssa on pitänyt mennä maassa edelleenkin olevien juurakoiden ehdoilla, koska kaikkia oli mahdotonta saada pois. Kärräsin alueelle uutta multaa omasta puutarhajätekompostikasasta kottikärrykaupalla, joten en juurikaan yllättynyt, kun jo ensimmäisinä kesinä saimme nauttia näin upeasta kukkaloistosta ilman yhdenkään siemenen kylvöä. Ja kuten kuvasta näkyy, myös useampi pihlajan alku on lähtenyt hurjaan kasvuun päästessään kuusten varjosta.
Jätimme muutamia kantoja niille sijoilleen muistuttamaan arvostamistamme kuusista. Ennen niin varjoinen alue kylpee nyt valossa, mutta kivet luovat suojaisia ja osin varjoisiakin soppeja, joihin olen istuttanut muun muassa alppiruusuja. Kuvassa näkyy, miten tonttimme alkuperäiskasvi, ahomansikka, on vallannut myös heti uusia alueita, niin somaa. Suurimmat istutukset alueelle on nyt tehty. Reunoilla on kasvamassa muutamia serbiankuusia, etualalla taas kartiovalkokuusia ja pesäkuusia. Alue rajautuu sorapihaan ja rajalla olleet betoniset muurikivet ovat vaihtuneet matalaksi luonnonkivilohkareaidanteeksi. Kiviaidanteen reunalle on istutettu lamohietakirsikkaa. Koska halusin paikalle myös yhden keskuspuun, on kahden kiven kainaloon istutettu tammi. Perenna- ja maanpeitekasveiksi on hiljalleen valikoitunut erityisesti perhosia ja muita hyönteisiä houkuttelevia kasveja.
Iso muutos. Ymmärrän surun kuusten kaadosta, sillä ne tuovat todella paljon yksityisyyttä ja sellaista suojassa olon tuntua.
VastaaPoistaUusi pergola on upea ja kasvillisuuden verhoamana siitä tulee kyllä ihana piilosoppi. Kivet ovat mahtavia, nyt ne pääsevät komistelemaan!
Joo, kyllä se puiden kaato tuntui pahalta, ihan jo itse niiden puiden vuoksi. Pitää hiljalleen koittaa saada alueelle taas omaa luonnetta, ensimmäiset vuodet vain ovat hitaita.
VastaaPoistaTörmäsin sattumalta blogiisi ja liityin lukijaksi uudet blogit on tervetullutta luettavaa kun moni blogi on lopettanut kokonaan . Tervetuloa tutustumaan minunkin blogiini jos vaikka kiinostaisi jatkossakin .
VastaaPoistaIsojen puiden kaatoa on meilläkin mökillä taas edessä . Ne on myös erittäin vanhoja ja kaksi kuusta on jo kaatunut myrskyjen vuoksi . Oli toinen laho sisältä toinen ei . Oli aivan mahdotonta päällepäin sitä nähdä . Ihania isoja kiviä niitä ei meidän tontilla juurikaan ole...siis minkäänlaisia . Muutamia on ja mietittiin että onkohan ne tuotuja meillä kun on hiesu maa .
Katselin edellistä postausta ja kiinnosti kun meille alkaa nousta tänä keväänä kasvihuoneen pohja ...vihdoin .
Kiva kuulla Nila, tervetuloa! Blogini on ollut todella hiljainen viime vuosina, aika ja voimat eivät vain ole tahtoneet riittää muun elämän ohessa. Ja toden totta, myös monien muiden blogit ovat hiipuneet joko osittain tai kokonaan. Itselleni tämä vuoden alku on aina heräämistä puutarha-ajatuksille, niin varmasti muillakin asialle omistautuneilla. Tällöin tulee palattua myös puutarhablogien pariin.
VastaaPoistaIhan sama havainto oli meillä, kuusista ei voinut mitenkään päätellä, missä kunnossa olivat. Suurin osa oli kyllä vielä erinomaisessa, puista luopuminen ottaa aina koville. Oli teillä on alkamassa innostava projekti kasvihuoneen rakentamisen myötä, onnea! Oma kasvari on ollut ja on edelleen iso ilonaihe.
Aivan ihastuttava pergola ja nerokas korvike kuusille 🌲🌲🌲 Näyttää tosi kauniilla kivipation kanssa. Millä värillä maalasitte pergolan? Niin haluaisin nähdä lisääkin kuvia alueesta, kirjoitit houkuttelevasti maalaten maiseman. Tammi on vielä onneksi nopeakasvuinen, tulee ihana tunnelma kun se kasvaa. Upeat kivet 😍
VastaaPoistaKiitos Samettihortensia, pergolasta tuli valkoinen! En löytänyt muita kuvia alueesta, olisi kyllä ollut kiva, jos olisi tullut kuvattua kunnolla keskeneräisyyttäkin. Tuntuu, että vielä viime kesänä näkyvillä oli enemmän multaa kuin kasveja. Ne betoniset muurikivet näyttivät ihan karmeilta tullessaan esiin kuusten katveesta, niistä oli päästävä eroon. Luonnonmurikoiden haalimisessa piti vähän käyttää mielikuvitusta, mutta lopulta niitä löytyi kunnan jättömaalta ja naapureiltakin saimme lisää.
PoistaIsojen puiden kaato herättää ristiriitaisia tunteita, mutta meidän talo olisi jo ihan keskellä metsää, jos ei juurikin kuusia olisi kaadettu useitakin vuosien varrella. Se valoisuus, joka suorastaan tulvii sitten puutarhaan, on kyllä aika ihanaa:)
VastaaPoistaKauniin pergolan olette rakentaneet ja ai että kun se vielä saa vihreää ylleen.
Totta, valo ja tilantuntu lisääntyi täälläkin hurjasti. Samalla vapautui aivan uusi alue luoda puutarhaa. Kuuset veivät valtavasti kosteutta, joten niiden lomaan oli mahdotonta istuttaa juuri mitään.
PoistaIhana kuulla sinusta täällä blogistaniassakin. Itsekin tulee enää tosi harvoin tultu tänne bloggeriin lueskelemaan.
VastaaPoistaKiitos Minna, blogijulkaisut ja -vierailut ovat tosiaan itsellänikin lähes jääneet, mutta toisinaan tulee fiilis ja haluaa edes jossain muodossa palata tänne.
VastaaPoistaHeippa! Olen lukenut blogiasi viime aikoina alusta lähtien, aina kun sopiva vapaa hetki on ollut. Niin kovin kaunista ja inspiroivaa kaikki!
VastaaPoistaMieleen on herännyt yksi kysymys: mikä mahtaa olla tuo maali/sävy, jolla talonne, puutarhavaja jne. on maalattu? Leikkimökki kaipaa uutta maalia ja tuo sinisenharmaa vaikuttaa niin täydelliselle.
Hei Enni ja kiitos ihanasta viestistä! Blogi on jäänyt pahasti uinumaan, mutta minua ilahduttaa kovasti, jos olet ammentanut jutuistani jotain itsellesi! Talon sävy on muistaakseni 7633. Itse nappasin sävyn aikoinaan Kannustalon Onnelan messutalosta.
VastaaPoista