IHANAT HUHTIKUUN PÄIVÄT

Monen tunnit puutarhatyöt tuntuvat jäsenissä, natisen melkein liitoksistani. Huomenna jatkan heti aamusta ja mikä onni ja autuus, seuraavan kerran menen töihin vasta torstaina. Monta upeaa puutarhapäivää tiedossa. Kasvihuoneessa muuten retiisit ja salaatit ovat itäneet lavan suojissa.

Mehitähdetkin päätyivät taas uusiin ruukkuihin talvehdittuaan varastossa täysin ilman hoitoa. Joka kevät hellyn pienten elinvoimaisten lehtiruusukkeiden kasvuvoimasta ja järjestelen niillekin mukavat olot.  

 Ympäröivä maisema on edelleen väritön, mutta kasvihuoneessa on lupaava atmosfääri. Puutarhatöiden lomassa on nautinnollista piipahtaa lasihuoneen lämpöön ja tuoksuun, joka on aivan omanlaisensa: mullan ja kostean tiilen tuoksu.

 Kuolanpioni on aina ensimmäisenä nostamassa versojaan. Pieniä piippoja näkyy myös muun muassa tähtitulppaaneista ja olo käy malttamattomaksi, varsinkin kun tuntuu, että kaikilla muilla kukkii jo vaikka mitä.  

 Tämän päivän näkyvin työ oli perenna-alueiden siistiminen. Talventörröttäjät ovat nyt silppuna mullan pinnalla ja reunat kantattuina. Näkymät muuttuvat kertaheitolla siistimmiksi. Perenna-alueiden kunnostuksella olikin jo kiire. Pian siellä ei voi astella tallaamatta maasta nousevia versoja. Huomenna voisin levitellä vielä puutarhakompostista maatunutta multaa silpun päälle. Ihanat huhtikuun päivät, näistä olen haaveillut koko talven.

Loppuun vielä tunnustus, jonka sain Marilta Onnenapiloita-blogista. Kiitos, tämä lämmittää mieltä!

ONNESTA SOIKEANA

 Kuskasin eilen nuorimmaista soittotunnille ja lähdin tappamaan aikaa puoleksi tunniksi. Iloisena yllätyksenä huomasin tutun puutarhamyymälän jälleen avautuneen automarketin pihaan. Hyisessä ilmassa ei minun lisäkseni ollut muita asiakkaita eikä myymälän valikoima ollut vielä suuren suuri. Melkein jo lampsin portista ulos, kun huomasin orvokkien ja kaunokaisten joukossa maailman ihanimpia loistoesikoita. Siis näitähän minä juuri yritin saada siemenestä itämään - tuloksetta - ja nyt niitä tarjottiin valmiiksi kukkivina! Huikeaa! Taimien mukana ei ollut lajikkeen nimeä, mutta epäonniset kylvökseni olivat lajiketta 'Gold Lace'. Sailakin lupasi jo auttaa ja kaivaa minulle alkua omasta 'Elizabeth Killelay'-lajikeestaan, joka näyttäisi olevan kerrottu muoto muuten saman näköisestä loistoesikkolajikkeesta.

Istutin nämä ihanuudet nyt alkuun puulaatikkoon. Myöhemmin istutan ne metsäpuutarhaan, jossa ei itse asiassa kasvakaan vielä esikoita. Tässä vielä uusi profiilikuva ja todistusaineistoa siitä, miten soikeana onnesta olen: ei näköjään haittaa, vaikka paitakin on väärinpäin!

Hei, tulin vielä oikaisemaan päätelmiäni. Hain tarkempaa tietoa kyseisen näköisistä loistoesikoista ja tulin siihen johtopäätökseen, että nämä hankkimani ovat 'Silver Lace'-lajiketta, koska terälehtien reunat ovat valkoiset. Lajikkeella 'Gold Lace' ne ovat keltaiset.

KUKKATIKKAAT

Laitoin talvella tilaukseen kukkatikkaat ja tänään mies kantoi semmoiset varastosta ulos. Kätevä kotinikkari valmisti ne 'omasta päästään' viikonlopun puhdetöinään. Vähän hiontaa ja pintakäsittely, jonka laatua en tosin ole vielä ihan päättänyt. Jos saan tikkaat mahtumaan kasvihuoneeseen, pääsevät pelargonit askelmille.

VARHAISKYLVÖJÄ

Kokeilussa on ensimmäistä kertaa kasvilavan hyödyntäminen varhaiskylvöissä. Laitoin multaan retiisiä ja lehtisalaattia, nyt täytyy vain muistaa pitää kylvökset kosteana. Japaninverivaahteran lehdet ovat saaneet punaisen värin nopeasti kasvihuoneen valossa ja lasit kaipaisivat kunnon pesua. Löydättekö muuten kuvasta erästä fiilistelijää?

KEVÄT ALKOI KASVIHUONEESSA

Kasvilava on täynnä uutta ehtaa multaa. Mietin, ehtisikö retiisi valmiiksi lavan suojissa ennen tomaattien istutusta. Nopeimmillaan retiisi ehtii satoon asti 35 vuorokaudessa, joten voisihan sitä kokeilla.

Japaninvaahteratkin pääsivät viimein varaston ankeudesta valoon. Tämän japaninverivaahteran lehdet ovat vielä kalvakan vihreitä, mutta muuttuvat punaisiksi vähitellen. Istutin dahlian juurakot ja tuoksumiekkaliljan sipulit sinkkisaaveihin. Dahliat ehkä siirrän sitten penkkiin kasvamaan, mutta tuoksumiekkaliljat saavat kasvaa ja kukkia astiassa.

Toinen automaattisista kattoluukunavaajista on paikallaan. Asennus vaati aivojumppaa, mutta vehje toimii! Toista ei mies vielä luvannut asentaa, koska muuten hetekalla palelee. Odotellaan siis lämpimämpiä kelejä.

Ostin jo tammikuussa Biltemasta pussillisen pitkiä puisia merkkaustikkuja. Näppäriä ja kivannäköisiä. Tuunari maalaisi nämä mustalla liitutaulumaalilla ja kirjoittaisi taimien nimet liidulla. 

Loppuun vielä japaninvaahtera 'Dissectum Viridis', joka näyttää ihanan herkältä orastavassa lehtipuvussaan. Taustalla myös havaintokuva tämän hetkisestä maisemasta, joka on upean lumeton mutta ankean harmaa. Puutarhassakaan ei ole lunta enää nimeksikään, nyt odotan innolla maan kuivumista. Se tietää haravointia, perennapenkkien kuntoon laittoa ja istutusalueiden kanttausta. 

NISKAN PÄÄLLÄ

Kirjopikarililjoja odotellen ja tietenkin kaikkea muuta ihanaa. En nyt vain jaksa hakea kameralla kohteita puutarhasta, koska niitä ei oikeastaan vielä ole, kaivellaan siis vanhoja kuva-arkistoja. Mutta mieli on jo aika korkealla. Pakkasten jälkeen muutaman asteen lämpö suorastaan hellii ja lumet ovat sulaneet viikonlopun aikana vauhdilla. Ensimmäinen puutarhamyymäläkin on korkattu ja kotiin raahattu auton takakontin mentävä satsi multaa. Huomenna on pakko mennä uudestaan, siellä kun myytiin havuja erittäin huokeaan hintaan ja minä tarvitsen laakakatajia. Nyt ollaan niskan päällä!

TOSITOIMISSA OSA 1

Jostain on lähdettävä liikkeelle, tässä kohtaa se tarkoitti keväisiä istutuksia portinpieliin. Orvokkien kanssa meinasi tulla valinnan vaikeus, kaikki värit näyttivät tämän kauhean talven jälkeen niin ihanilta. Keltainen ja liila veivät voiton. Nostelin lämpimikseni myös muratit ja pallotuijat varastosta ulos. Muratit eivät sykähdytä talven jälkeisellä lookillaan, mutta etuovella pylväiden päällä pönöttävät pallotuijat näyttävät pihan ankeuden keskellä syötävän vihreiltä. 

SUUNNITELMA

Perjantaina säässä tapahtuu käänne. Yöksi on luvattu +2 astetta ja taivaalta saattaa ropsia vettä. Ai että minä kaipaan loskaa ja kuraa, sillä ilman rospuuttokelejä ei kevät pääse vauhtiin. Ei viime aikojen auringonpaisteessa sinällään mitään vikaa ole ollut, se ei vain ole vienyt kevättä eteenpäin. Tähän aikaan vuodesta on kestämätöntä, ettei lumipeite tunnu sulavan. Yöpakkaset ovat paukkuneet ja päivisin auringonsäteet ovat kimpoilleet jäätyneestä hangesta takaisin yläilmoihin. Toki meidänkin pihassa on jo pälvipaikkoja, mutta minä tarvitsen nyt enemmän, paljon enemmän. Siksi olenkin laatinut suunnitelman. Tänään ostin laatikollisen keltaisia ja kelta-violetteja pikkukukallisia orvokkeja ja perjantaina istutan ne ulos portinpieliä ja kuistia koristamaan. Viikonloppuna asennutan isännällä automaattiset kattoluukunavaajat kasvihuoneeseen ja kannan varastosta sinne jo täydessä lehdessä olevat japaninvaahterat. Ja tässä ei ole mitään neuvottelun varaa. Piste.