tiistai 29. maaliskuuta 2016

PUUTARHAA AAMUSTA ILTAAN

Terveiset pihalta! Olen viettänyt aamusta asti aikaa puutarhaa siistien; auringonpaisteessa, lempeässä tuulessa lintujen lauluja kuunnellen. Onnentunteeseen en kyllä muuta tarvitse, nämä ovat niitä päiviä joista talvisin vain haaveilee. Lumet lähtivät pääsiäisen pyhinä ja tuuli on kuivatellut maata. Haketin on laulanut ja risut muuttuneet helposti maatuvaksi silpuksi. Metsäpuutarhan jo siistin kokonaan, muutoin perenna-alueet ovat vielä liian märkiä, täytyy odotella muutama päivä. Varastosta nostelin ulos talvehtineet muratit ja runkotuijat ja annoin niille kunnon kastelun. Suunnitelmissa on ensimmäisten multasäkkien hankinta ja orvokkejakin tekisi mieli. Lomailen kotosalla koko viikon eli tiedossa on puutarhaa aamusta iltaan, oijoi!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

JA VOITTAJA ON...

Paljon onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistuneille, teitä oli hurjan paljon. Laitatko Between yhteystietosi sähköpostiini; Linda Peltolan Rakas puolivilli puutarha - kesähetkiä ja kukkakuumetta -kirja kera siemenpussukan lähtee täältä pikinmiten.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

PUUTARHA AUKI

Aikani ajatusta veivattuani heittäydyin leikkiin mukaan eli puutarhani on avoinna taas tulevana kesänä Avointen puutarhojen päivänä. Ajankohta elokuun alussa hiersi hieman ja tarvitsin rohkaisua loppukesän puutarhakuvista viime vuosilta. Tässä vaiheessa vuotta on aina kamalan vaikea hahmottaa miltä puutarha mahtaa näyttää vaikkapa viiden kuukauden kuluttua. Itsekriittisyydessään sitä listaa heti vaikka kuinka monta keskeneräistä kohtaa, joiden vuoksi vierailijoiden kutsuminen ei nyt oikein olisi suotavaa. Sitten kupissa painaa kuitenkin ne ihanimmat hetket ja näkymät, mitä loppukesä parhaimmillaan tarjoilee. 
Olen saanut puutarhan avaamisesta aina silloin tällöin kyselyitäkin ja yksi viimeisimpiä kommentteja asian tiimoilta oli tämä niin ihana ja mieltä lämmittävä, että voisin melkein nimetä sen syyksi päätökselleni:
...kävin puutarhassa tutustumassa avoimissa puutarhoissa ja olet innoittajani.
Minä en lähde mukaan sillä ajatuksella, että pitäisin puutarhaani niin upeana, että tahtoisin sen vuoksi toivottaa vierailijat tervetulleiksi. En liioin välitä, paljonko kävijöitä päivän aikana kertyy. Tämä on yhden naisen ja vähän miehenkin oman kodin yhteyteen luoma oma vihreä maailma, joka elää ja hengittää elämämme tahtiin, arjessa pakertaen, välillä väsyen, mutta silti elämästä nauttien. Itse olen vieraillut aika monissa todella kauniissa, hartaudella ja kovalla työllä luoduissa puutarhoissa, joten osaan pitää itseni nöyränä ja leikkisästi sanottuna, tiedän paikkani. 
Puutarha on tuonut elämääni niin paljon iloa, kauneutta sekä hyvinvointia ja se on syy miksi ajatus oman puutarhan avaamisesta tuntuu millään tapaa järkevältä. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, avatessaan kotinsa tai puutarhansa sitä avaa aika paljon itseäänkin ja itsesuojeluvaistolla varustettu ihminen näkee tilanteessa kyllä riskinkin mahdollisuudet. Kuitenkin kaksi vuotta sitten kun ensimmäisen kerran osallistuin Avoimiin puutarhoihin, vierailijoiden lämminhenkisyys ja positiivinen palaute todella yllättivät. Ääneen yksi rouva taisi kommentoida, ettei kyllä istuttaisi omenapuiden alle perennoja ja joku vanhempi herra naureskeli jollekin ratkaisulle, muuten kaikki ääneen sanottu palaute oli kovin rohkaisevaa. Hyvältä tuntui sekin, kun yksi mies mietti, miksi tomaatinlehdet olivat kovin käpristyneitä ja joku tiesi heti kertoa, että se saattaa johtua liian typpipitoisesta lannoittamisesta. Puutarhaihmisten rakentavaa keskinäistä kokemusten jakamista, josta aina voi oppia uutta ja jonka tarkoitus ei koskaan ole loukata tai aliarvioida.
Itse luotu puutarha on tekijänsä sielunmaisema, joka ei useinkaan ole vielä valmis. Itse olen viettänyt aikaa puutarhassa hyvin monenlaisten tunnetilojen vallassa. Olen kaivanut kyyneleet silmissä elämän murheet harteilla painaen, kuopsuttanut ankaran pääkivun kourissa ja toivonut fyysisen työn lievittävän kamalaa oloani. Olen myös kokenut euforisia hetkiä uusia istutusalueita hahmotellessani ja kasvien, polkujen ja rakenteiden linjoja maalaillessani. Kiitollisuus ja syvä onnentunne ovat vallaneet mielen, kun olemme saaneet mieheni kanssa yhteistuumin jonkun pitkään suunnitteilla olleen rakennelman valmiiksi ja josta en ilman hänen apuaan olisi selvinnyt tai päässyt hommassa edes alkuun. 
Rakkaudella luotu puutarha näyttää juuri siltä; rakkaudella luodulta. Sitä on tehty voimien ja varojen mukaan, ongelmia ratkoen ja esteitä voittaen. Itse en olisi osannut eivätkä rahkeet ja rahat olisi riittäneet kerralla luotuun puutarhaan enkä kyllä olisi sellaista edes halunnut. Siksi sielunmaisemani on edelleen keskeneräinen, mutta toivon mukaan puutarhassa näkyy jo viitteitä unelmistani. Nyt toivon vain että tuleva puutarhakevät- ja kesä olisivat täynnä intoa ja iloa ja voisin viettää mahdollisimman paljon aikaa puutarhatöissä. Olisi ihana avata elokuussa puutarha, jossa on hyvä tunnelma ja josta välittyy luonnon ja puutarhanhoidon ilo ja hyvää tekevä vaikutus. Kaikkein hienointa olisi taas innostaa jotakuta.

P.S. Pari postausta alempana olevaan arvontaan on aikaa osallistua vielä yli vuorokausi, ilmoitan voittajan sitten sunnuntaina!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

OMA PIENOISMAAILMA

 Voi toivoton näitä kännykkäkuvia. Pieniä tunnelmia kuitenkin kasvihuoneesta. Kävin aamulla ostamassa tuollaisen kasvihuoneen työpöydän ja kasasin sen samantien varmistuakseni, vastasiko se mielikuviani. Hyvä pöytä, tukeva ja reilun kokoinen. Nostin ulkona palelleet 'Tete a' Tete' narsissit kasvihuoneeseen ja aamuisella ostosreissulla nappasin mukaan muutaman helmihyasintin ja perunanarsissin. Ihania orvokkeja ja belliksiäkin olisi ollut, taidan hakea niitäkin vielä viikolla. Lämpötila näyttää kääntyvän taas muutaman päivän kuluttua nousuun joten voisi jo uskaltaa.
Syksyllä istutin kymmeniä isotorvisia 'Carlton' tähtinarsisseja ruukkuihin. Versot nousivat varastossa pintaan alkuvuodesta ja ovat nyt jo nupuillaan. Heikossa valossa kasvaessaan habitus on muodostunut melko honteloksi, mutta kokemukseni mukaan versot saavat kyllä ryhtiä kasvihuoneen valossa ja lämpötilan vaihteluissa. Kirkkaat lasit ovat ilonaihe, hyrisen tyytyväisyydestä kun yksi iso työ on takana. Kasvihuone heräilee siis hiljalleen eloon. Korituolissa istuessani imin itseeni tunnelmaa, pian mukana on tuoksutkin. Kasvihuoneeni on minulle aika rakas paikka, tuntuu onnelliselta kun siitä voi taas nauttia. Tyylilleni uskollisena se on käytännöllinen ja turhaa piperrystä karsastava, silti pidän sitä tunnelmallisena. Pääosassa on puutarha ja siitä nauttiminen, turha hienostelu saa unohtua. Tunnelma syntyy säitä kestävistä materiaaleista ja patinasta; tiilistä lattialla ja sokkelissa, alumiinirungosta ja lasiseinistä, vanhoista jätelavalta löytyneistä rautakalusteista, saviruukuista, sinkkikastelukannuista. Katossa kiipeilevä viiniköynnös viimeistelee ajatuksen; tämä on minun oma pienoismaailmani!

P.S. Alla oleva arvonta jatkuu koko viikon!

lauantai 19. maaliskuuta 2016

ILO ARPOA

 Minulla on taas ilo arpoa Linda Peltolan puutarhakirja, tällä kertaa uunituore Rakas puolivilli puutarha -kesähetkiä ja kukkakuumetta. Viime keväänähän Lindalta ilmestyi Kevätihmisen puutarhakirja. Herkuttelin tänään jo omalla uutukaisella kappaleellani ja voin luvata, että kirja on täynnä kauneinta puutarhakesää, ideoita ja ohjeita, innostusta ja unelmia. 
 Pahoittelut surkeista kuvista, nämä ovat kännykkäräpsäyksiä, kamera hajosi lopullisesti ja odottaa joko korjausta tai tappotuomiota. Mutta näette toivon mukaan näistä makupaloista, miten ihastuttavasta kirjasta on kyse.
 Ihailen Lindaa, miten hän on lähes vuoden sisään julkaissut kaksi puutarhakirjaa. Kuvitus kirjoissa hehkuu kauneutta, joka on tuttua Romppala - Unelmataloni blogista, mutta jotenkin nämä kirjojen kuvitukset vähintäänkin tuplaavat kauneuden. Suuri kiitos Linda Sinulle saadessani kunnian olla arpomassa tätä kaunista ja viehättävää kirjaa.
Sovitaan vaikka näin että jokainen 26.3. mennessä kommenttinsa jättänyt on mukana arvonnassa ja jokainen blogiini kirjautunut lukija voi tuplata mahdollisuutensa. Homman helpottamiseksi mainitse kommentissasi, osallistutko siis yhdellä vai kahdella arvalla. Ja kuten viime vuotisessakin kirja-arvonnassa, laitan onnekkaan pakettiin mukaan myös pussillisen yllä näkyviä pioniunikon - näitä puutarhani tavaramerkin siemeniä!

P.S. Puutarhakausi on ehkä tänään avattu, pesin nimittäin kasvihuoneen yltä päältä ja nostin sinne varastosta ensimmäiset narsissiruukut. Varsinaiset pihapuuhat eivät vielä ole ihan ajankohtaisia, mutta kasvihuoneessa on aurinkoisina päivinä lämpötila ollut lähempänä kolmeakymmentä astetta eli nyt on korkea aika aloittaa nauttiminen. Huomenna pumppaan hetekalle ilmapatjan ja pian täytyy mennä kärkkymään jostain ensimmäisiä multasäkkejä, retiisit pitää kylvää lämpölavaan muutaman viikon kuluttua.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

SEROTONIINIT VIRTAA

Iloiset kevätkiireet ovat pitäneet minut rätin ja maalipensselin jatkeena; valo on näköjään laittanut serotoniinit virtaamaan! Ikkunoiden pesu etenee huone kerrallaan, pyykkikone on pyörittänyt verhot puhtaiksi ja niin inhoamani silitysrautakin on laulanut. Ikuisuuden to do-listalla ollut vessan kulahtaneiden paneeliseinien maalaus tuli sekin hoidettua. En kyllä mitenkään nyt leuhki aikaansaannoksillani, tämä keväinen eloonherääminen vain tuntuu niin ihanalta! Vihreän kaipuu jäytää, onneksi huonekasvivalikoimat ovat kaupoissa parhaimmillaan. Muutama päivä sitten iski valtava palmuhimo ja löysinkin nopeasti ihanan kentianpalmun. Tahtoisin toisenkin, ehkä vielä suuremman ja käpypalmun kanssa...