UUSI ONNELLINEN PUUTARHAKAUSI ON ALKANUT!

Takana on jo monta intensiivistä puutarhaviikkoa. Kevät on ollut ihana ja talven jälkeen olen nauttinut joka solullani puutarhassa vietetyistä hetkistä. Puutarha on voimaannuttanut ja tuonut taas suunnattomasti iloa elämään. Tätä maapalaa on luotu puutarhaksi nyt viisitoista vuotta ja osin on nähtävissä jo vuosien tuomaa ilmeikkyyttä ja karismaa. Toisaalta täällä on edelleen tilaa uuden luomiselle ja muokkaamiselle, mikä sekin on hurjan hauskaa. Kiivas istuttaminen on vaihtunut tarkemmaksi tuumailuksi ja kasviyhdistelmien ja näkymien hiomiseksi. Suuria kasvustoja on jo jaettavaksi asti ja näin on mahdollista luoda toistoa ja sen myötä miellyttävää rytmiä puutarhan näkymiin. Tällä hetkellä katse on suuntautunut ihaniin kukkiviin puihin ja pensaisiin. Äitienpäivälahjaksi toivoin koristeomenapuuta, joita olen vähitellen istutellut eri puolille pihaa ja puutarhaa. Kuvassa näkyvä Malus purpurea 'Musta Rudolf' pääsee tänä kesänä rakennettavan puutarhavajan liepeille.

Orvokeista on ollut iloa pitkään; tuskin lumet olivat sulaneet, kun jo ostin muutaman 'pack'n pienen pieniä taimia. Tänä keväänä olen ryhdistäytynyt myös syksyn sipulikukkasuunnitelmien kanssa ja kirjannut ylös paikat ja näkymät, mihin kaipaan kevään kukkijoita. Useampi vuosi on mennyt lähes ilman uusien sipulien istuttamista. Edelleen rakastan yli kaiken narsisseja sekä kaikkia pienikukkaisia kevään airueita, mutta myös myöhemmin kukkivia laukkoja voisin lisäillä sinne tänne loputtomiin. 

Kasvihuone on viettänyt viimeistä talvea varastona, vihdoin aloitamme siis puutarhavajan rakentamisen. Kasvihuonetta tyhjätessäni päätin luopua kaikista ylimääräisistä istutusastioista ja muista tykötarpeista, joita puutarhaan on vuosien saatossa kertynyt. Tosin 'uusiakin' aarteita aina löytyy, viime talvena esimerkiksi tuo ensimmäisen kuvan reunassa pilkottava sinkkiamme. Kasvihuoneessa näkyvä amme taas löytyi edellisenä talvena ja pian siellä taas kasvavat tomaatit, kunhan niiden kasvihuoneeseen istuttamisen aika koittaa. Huhtikuussa kylvin perinteiseen tapaani ammeeseen retiisit ja salaatit ja satoa on jo tälle keväälle riittänyt, mikä ilo!

Puutarha vehreytyy silmissä ja viikonlopuksi on jälleen luvattu kesäisiä lämpötiloja. Nyt vielä kamera hakeutui rajattuihin yksityiskohtiin, mutta pian kaikkialla kukkii ja vihreys ottaa maiseman lopullisesti haltuunsa. Palaillaan siis pian!

HYVÄSTI TAMMIKUUN TAHMEUS

Kylmää, lumista ja kaunista. Viikonloppuisin talvikin tuntuu hienolta vuodenajalta, kun valoisista hetkistä on mahdollisuus nauttia eikä aamuisin tarvitse pakottautua lämpöisestä pedistä työelämän kiireeseen ja paineeseen. Tammikuu on itselleni vuoden tahmaisin, hienoa kääntää tulevalla viikolla kalenterin sivu helmikuulle. 

 Päivän pidentymisen kyllä jo huomaa ja vauhti kiihtyy koko ajan. Onneksi luntakin saatiin riittävästi, puutarha lepää pumpulipeitteen alla turvaisasti. Yhden viime keväänä istuttamani alppiruusun olen peitellyt kuusenhavuilla ja vanhalla huovalla, kaikesta muusta saa luonto pitää huolen. 

 Kissatkin kai laskevat päiviä kevääseen, ulos ei juurikaan naillä pakkasilla ole asiaa. Aika kuluu nukkuessa, ruokakuppia vahtiessa ja ikkunasta lintulautaa tarkkailtaessa.

Itse taidan uhmata pakkasta ja laittaa sukset jalkaan, tuosta puutarhan reunalta aukeavat avarat maastot ja juuri nyt hanki kimmeltää kuin sadussa. Kevättä kohti!

HAAVEITA JA ULKONA VÄRJÖTTELEVIÄ JOULURUUSUJA

Uusi puutarhavuosi on käsillä, huolimatta talvesta, joka ei säiden puolesta ole oikein edes vielä alkanut. Sydänalassa väpättää jo keväinen liekki, joka roihuaa vallankin näin lomapäivien jatkuessa. Koska kuvatiedostoni ammottaa tyhjyyttään viime vuoden osalta, kannoin elämää ulos kuvattavaksi. Tällaiset pienet hetkelliset stailaukset voivat olla todella terapeuttisia ja innoittavia, sillä luonto ja siitä kumpuava kauneus on yhtä kuin elämä. 

Puutarha jatkaa kuivan kesän jälkeen ansaittua lepoaan, tänä vuonna toivon, että kosteutta riittäisi ja toki sitä auringonpaistetta myös. Yrttilavan kyljessä nojailee marraskuun löytö, vanha sinkkinen kylpyamme. Viime talvena löysin vähän vastaavanlaisen, tämä on hieman sirompi ja laidoiltaan korkeampi. Pohjan sauma on hieman auki, joten ilman pientä fiksausta amme ei pidä vettä, mutta katsotaan, tuleeko tämä istutusastiaksi hyötyviljelyyn. 

Oikeasti nostin nämä jouluruusut jo aamusella terassille vähän vilvoittelemaan. Vasemman puoleinen on kukkinut viileällä ikkunalla jo viikkoja, oikeanpuoleisen ostin eilisellä kauppareissulla puoleen hintaan. Tavoitteena on jälleen tänä vuonna pitää nämä elossa ja istuttaa heti maan sulamisen myötä metsäpuutarhaan. 

Lomalla olen kierrellyt lähes päivittäin puutarhassa, jotenkin se tuo iloa ja herättelee jo listaamaan asioita, mistä aloittaa kevätpuhteet heti, kun niiden aika jälleen koittaa. Linnut pitävät ihanasti elämää yllä ruokintapaikalla omenapuiden lomassa. Muutama päivä sitten haketin ison kasan loppukesän ja syksyn aikana kertyneitä risuja ja kokosin hakkeen jo valmiiksi vaiheessa olevan kuusiaitaistutuksen tuntumaan. Kuiva kesä vei lähes puolet istutetuista kuusentaimista ja keväällä aitaa on paikkailtava uusilla taimilla. Hake on ehdoton apu taimien juuriston suojaamiseen.

Muutoinkin ajatukset ovat olleet maanparannuksessa ja puutarhasta kertyvän aineksen kiertokulussa. Maaperämme on todella savista ja kaikki maatuva aines, mitä puutarha itsessään tuottaa, on kullanarvoista. Keittiöjätteen kompostointi tuo vielä oman rikkaan lisänsä maanparannukseen. Maalle on annettava se, mikä maalle kuuluu.  

Vanhaherra Samuraikin teki kanssani puutarhakierroksen, mutta vaati päästä syliin märästä lumisohjosta. Toistaiseksi aika kuluu mukavammin sisätiloissa, nytkin lämmittelemme takkatulen ääressä ja annamme ajatusten virrata kevääseen. Tässä vuodenajassa ihaninta on juurikin haaveilu. Jostain luin, että haaveilu on mielen leikkiä ja haaveilu ja siitä saatava mielihyvä kertovat terveestä psyykkeestä. Me puutarhasta ammentavat tiedämme, miten suurta iloa tuottaa uuden puutarhavuoden suunnittelu ja siihen liittyvät unelmat. Ihania haaveiluhetkiä teille jokaiselle ja oikein inspiroivaa uutta puutarhavuotta!

PUUTARHAVUODEN TAITEKOHDASSA

Vuodenvaihde kääntää taas katseen tulevaan puutarhavuoteen ja näin lomalla on aikaa palauttaa mieleen myös menneen kauden ihanat hetket omassa puutarhassa. En tiedä, otinko yhtäkään puutarhakuvaa kuluneena vuonna kameralla, en edes jaksa tarkistaa. Tämän kollaasin tein instaan ja kopsasin sieltä, kaikki siis puhelimella napattuja otoksia. Ihanalta kevät ja kesä kuitenkin näyttää näinkin...

Koen ettei minulla jostain ihmeen syystä ole nykyään aikaa kameralla kuvaamiseen, kuvien käsittelyyn eikä blogitekstien kirjoittamiseen. En tiedä mistä sen ajan aikaisemmin otin, en minä sen kiireisempi ollut vuosia sittenkään. Ehkä olen vain vanhuuttani hidastunut. Leipätyö verottaa aikaa ja voimia ja palautuminen vie aikansa, rahkeet eivät vain arjessa riitä blogin päivittämiseen vaikka se mukavaa olisikin. Omiin teksteihin ja kuviin on kiva palata vuosien päästä, siinä mielessä harmittaa, että nykyään jää niin paljon dokumentoimatta tänne. Instagram toki tarjoaa saman mahdollisuuden, mutta täällä blogissa päivitykset teksteineen ovat kuin päiväkirjan sivuja, vähän syvällisempiä.

Puutarha ja sen suomat loppumattomat ilot ovat kuitenkin se, mihin haluan keskittyä, ei se, miten näkyvästi sen teen. Olen jättäytynyt tietoisesti siitä kelkasta, missä oma puutarhaharrastus brändätään. Liputan aitoudelle, kotikutoisuudelle ja epäkaupallisuudelle. Edelleen on ilo inspiroitua ja jakaa inspiraatiota, löytää, innostua ja uudistua ja tähän kaikkeen puutarhaelämä tarjoaa loppumattomasti mahdollisuuksia. 

Näillä ajatuksilla kohti uutta puutarhavuotta 2019. Jotain haaveita ja suunnitelman tynkiä kytee jo takaraivossa. Nousisikohan tänä vuonna se haaveiden puutarhavaja, saisinkohan vihdoin aikaiseksi perenna-alueiden selkiyttämisen, entä toteutuisiko keväinen puutarhamatka?

JALOKIVISÄVYISSÄ

Kultasypressi Cupressus macrocarpa 'Goldcrest'

Blogi on uinunut hyvin pitkään ja paluu tuntuu miltei oudolta. Kuiva kesä läkähdytti puutarhan ja vei ilon ja innon puutarhassa työskentelyltä. Olenkin nauttinut kovasti syksyn tuomasta kosteudesta ja jopa hämäryydestä. Luonnolleni sopii vuodenkierrossa tämä hiljenevä ajanjakso, jolloin elämän tempo hidastuu ja luonto pelkistyy. Smaragdin vihreänä hohtava nurmi ja sammalet sekä havujen tumma vihreys luovat kiehtovasti kontrastia lakeuksien kynnetyille pelloille ja paljaille puiden rungoille. 

Tunnustan että puutarhan syystyötkin ovat vielä osin kesken, mutta leuto sää näyttää jatkuvan, joten luotan siihen, että ehdin vielä viettää aikaansaavia hetkiä ulkona ennen pysyvän pakkasjakson alkua. Pientä somistusta kuitenkin laitoin viikonloppuna etupihan terassin pöydälle. Ajatus callunoista masensi, mutta ensimmäistä kertaa ikinä huomasin ihastuvani puutarhamyymälässä noihin kultasypresseihin. Hohtavat jalokivisävyt ovat vetäneet minua muutenkin viime aikoina puoleensa ja näissä pikkuisissa havuissa sävy on mielestäni kertakaikkisen herkullinen. Ja ah, tässä sympaattisessa havussa on vielä sitruunainen tuoksu, joka tulee esiin sormenpäillä hieraistessa, täydellistä!

PATOUTUNUTTA PUUTARHAPUHETTA

Maaliskuun valo ja aurinko on läpitunkevan ihanaa, mutta yhdistettynä raakaan kylmyyteen myös mieltä ja kehoa raastavaa. Puutarhurin mieli on jo melkoisen levoton, pakkautuvaa energiaa on yritettävä kohdentaa kaikkeen vähänkään kasvuun ja uuteen puutarhakauteen liittyvään. Mullan kanssa olen pelehtinyt vasta tomaatintaimikylvösten verran, mukaan voi tietenkin laskea myös tänään laitetut pääsiäisohrat; silmäniloksi ja kissojen virkistykseksi. 

Talvisin huvitan itseäni puutarha-antiikin metsästyksellä ja voin sanoa tämän talven olleen sen suhteen erittäin menestyksekäs. Saaliina jo aikaisemmin esitellyt sinkkiamme ja Singerin jalat sekä viime viikonloppuna vielä toiset Singerin jalat! Jalkoja ei siis tule puuttumaan, on mistä väsätä viehättäviä puutarhapöytiä erilaisille ruukkukasvikokoelmille ja muille kivoille puutarhasomistuksille. Myös viehkoja vanhoja lasipulloja on löytynyt, viimeisimpänä yksi uusi, iso ja pullea mamselli. 

Puutarhavajasta olen hokenut sekä täällä että kotona jo kyllästymiseen saakka, mutta vihdoin valo alkaa oikeasti näyttää vihreältä, jee! Viimeisen taiston jouduimme käymään tulevan vajan sijainnista, mutta nyt on sekin tilanne 1-0 perheen pääpuutarhurin eduksi, siis minun. Kuulostan tyrannilta, mutta oikeasti en ole kuin ainoastaan näissä puutarha-asioissa! Talven aikana olen silmäillyt erinäisiä vanhan romun hankintapaikkoja ikkunat ja ovet silmissä kiiluen. Ensin löytyivät ikkunat, kuvassa näkyvät kaksiruutuiset, jotka olivat kovaa puuta ja rakenteiltaan ehjät. Pulitin 15 euroa per kappale ja olin tyytyväinen. Ovien suhteen asetin tavoitteen melko korkealle, olisihan sellaiset vanhat pariovet nyt aivan ihanat. Vaikealta näytti, en halunnut koluta paikkoja loputtomiin enkä myöskään köyhtyä liikaa. Madalsin rimaa vanhaan yksiosaiseen peilioveen, mutta mitään madonsyömää tai rimpulaa lautakyhäelmää en suostunut ostamaan. Onneksi Pohjanmaalla riittää vielä vanhaa, jykevää ja sopuhintaista mööpeliä ja rakennusmateriaalia; nyt on ovikin löytynyt, Jurvasta hain perjantaina työpäivän jälkeen. Myyjän kanssa saimme tovin äheltää, jotta ovi saatiin auton sisään ja kotimatkalla näkyvyys tien oikealle puolelle oli melko heikko. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, jahka lumista päästään, täällä aletaan rakentamaan! Alla oleva kuva kertoo, mihin tarkoitukseen vaja osin tulee. Vuosien saatossa puutarhaan on kertynyt monenlaista tykötarvetta ja rekvisiittaa, joka talven tullen on nostettava suojaan. Tähän saakka olen nostellut tavaramäärän kasvihuoneeseen, mutta kevään tullen haasteena on kasvihuoneen käyttöönotto. Siellä kun alkaa ihan näinä hetkinä jo tarkenemaan, sisään vain ei meinaa mahtua. 

Huh, olipas minulla paljon asiaa, patoutunutta puutarhapuhetta. Eilisiltana selasin blogini tekstejä vuosien takaa, sitä tulee harvoin tehtyä. Tunsin huvittunutta ja hellyttävää lämpöä itseäni kohtaan, miten täynnä intoa sitä onkaan ollut alkuaikoina. Sitähän on keksinyt vaikka tikusta asiaa ja saanut sen kuulostamaan niin ihanalta. Kamerakin on ilmeisesti roikkunut aina kaulalla. Nykyään tuntuu, että täällä virtuaalisessa puutarhamaailmassa kaikki on jo nähty ja näytetty, moneen kertaan pureskeltu ja märehditty. Jo aikaa sitten olen saanut itseni kiinni samojen aiheiden ja kuvakulmien ääreltä; omiin juttuihinsa on jossain vaiheessa ollut totaalisen kyllästynyt. Taukojen pito on ollut terveellistä, on ikävä rasittaa itseään, saatika muita jo moneen kertaan kuulluilla tyhjänpäiväisillä löpinöillä. Se on se garden flow, joka edelleen saa kuvat ja tekstit syttymään. Silloin kun itse on innostunut  ja puutarha-asioiden ytimessä, on hyvä aika tulla tänne blogiinkin flowta jakamaan. Silloin joku muukin varmasti virkistyy kuvieni ja tekstieni äärellä. Jatkan siis samalla epätahtisella päivitystiheydellä, mutta linjoilla pysyn! Taputan itseäni myös olkapäälle ja jatkan edelleen epäkaupallisella linjalla. Minun on helppo elää ja hengittää, kun en sido itseäni markkinahenkisiin voimiin.

Ihanaa maaliskuuta ja voimallista pian alkavaa puutarhakautta jokaiselle!

HENGÄSTYTTÄVÄ, HEKTINEN, IHANA HUHTIKUU

Rikkaruohoelämää-blogin Between ojensi minulle huhtikuisen haasteen keväänodotustunnelmaa kohottamaan. Haasteen tarkoituksena on listata viisi itselle tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat omaa sielua voimakkaimmin. Huhtikuu onkin mahtava kuukausi, jolloin ainakin minulla on jo täysi tohina päällä. Pitkä odotus suorastaan purkautuu sielusta ulos vimmaisella tarmolla. Valoa on jo niin paljon ja vaikka säät vielä oikuttelevat ja puutarhassa työskentely vaatii paneutumista lämpimään pukeutumiseen, meno on jo hurjaa! Ensimmäinen kevään virstanpylväs on kasvihuoneen kuntoon laittaminen. Talvisin säilön siellä kaikenlaista puutarhatavaraa, joten ensin kasvihuone on tyhjättävä ja nosteltava sieltä työkalut ja istututusastiat paikoilleen. Seuraavaksi kunnon pesu painepesurilla sekä sisä- että ulkopuolelta. Sitten se mukavin vaihe eli kaiken kauniiksi laittaminen. Varastosta saan vihdoin kantaa ulos siellä talvehtineet kasvit, joista osa pääsee aloittelemaan ulkoilmaelämää kasvihuoneen suojissa.

Toinen virstanpylväs on tietenkin ensimmäisten kevätkukkien avautuminen. Jo versojen maastanousu on niin hienoa, kukinta on jo sitten lähes maagista! Joka kevät vain harmittaa, ettei syksyllä ymmärtänyt upottaa maahan satoja tai tuhansia pienen pieniä sipuleita, sillä niitähän puutarhaan mahtuisi ihan loputtomasti. Ja ne kaikki ovat niin ihania, kuten tässä tämä talventähti ja hieman alempana olevat krookukset, lumikellot ja sitten tietenkin kevätkurjenmiekat, idänsinililjat ja kasvitieteelliset tulppaanit.

Kolmas varma huhtikuinen kevään merkki ovat kaikenlaiset huoltotoimenpiteet, kuten puutarhakalusteiden pesu ja esillenosto ja tarpeen tullen maalaushommatkin. Muutama vuosi sitten piristin ruskeat kovapuukalusteet maalaamalla ne talon ulkomaalauksesta ylijääneellä maalilla. Kunnon pesu painepesurilla ja sitten vain kaksi kerrosta maalia pintaan. Voin kertoa, että hyvin on maali pysynyt ja kalusteet jotenkin paljon raikkaammat ja puutarhan tunnelmaan sopivammat.

Neljänneksi virtaanpylväksi nimeän talven ajan mielessä hautuneiden suunnitelmien alkuun saattamisen. Maa muuttuu huhtikuussa muokattavaksi ja lempipuuhaani onkin uusien istutusaluieden muotoilu. Vähän mittailua, kaarevien linjojen hahmottelua ja sitten vain nurmikon kääntöä hartiavoimin. Toisinaan poistan nurmikerroksen kokonaan ja tuon puutarhakompostikasasta tilalle uutta multaa, toisinaan vain käännän nurmipaakut maahan nurinpäin ja kokoan pintaan kohopenkin samaisen kompostikasan muhevasta mullasta. 

Tätä kirjoittaessani alan melkein päästä kiinni huhtikuun hengästyttävään, hektiseen ja ihanaan tunnelmaan. Keväällä elämä isolla Eellä alkaa eikä silloin haluaisi tuhrata aikaansa esimerkiksi tylsiin sisätöihin. Minulla onkin tänä vuonna tavoitteena perata huusholli ennen näitä ihania päiviä siihen malliin, ettei sitten tarvitse potea tunnontuskia tursuilevasta talosta.

Viides ihana huhtikuinen kevään merkki on vielä melko paljaan puutarhan siistiytyminen. Joinakin keväinä olen pystynyt siistimään metsäpuutarhaa jo maaliskuussa. Suuret kuuset roskaavat tuhottomasti ja ensimmäisenä aloitan aina käpyjen, oksien ja havunneulasten keruun. Kivetyiltä poluilta on nautinto haravoida roskia, kuulen melkein metalliset raapaisut jo korvissani! Kasvihuoneesta esille nostetut puutarhatyökalut pääsevät taas käyttöön ja osaltaan myös luomaan puutarhaan elossa olevaa tunnelmaa.

Huhtikuu on siitäkin ihana, että kaikki on vielä edessäpäin. Tuntuu, että aikaa on loputtomasti ja onnelliseksi tekevää puuhaa riittää ja riittää. Tässä vaIheessa vuotta ei voi kuvitellakaan, että jossain kohtaa on jälleen valmis taukoon ja lepoon.

Huhtikuun odotus on jo alkanut, oikeastaan odotan jo maaliskuutakin, sillä monena keväänä  se on ollut jo ihanan lämmin ja lupaava. On ollut myös tuskallisia keväitä, jolloin kylmyys vain jatkuu ja jatkuu, mutta puutarhurin mieli on aina pohjimmiltaan positiivinen eli en ainakaan lähtökohtaisesti ala uskomaan toisintoa viime keväälle. Kiitos Between haasteesta ja Maatiaskananen myös, hän nimittäin haasteen alunperin laittoi kiertämään! Ja pahoittelut, jos tekstini oli jotenkin ryöpsähtelevää, huomaan suoltavani ajatuksia sen suuremmin miettimättä. Se on kai seurausta samanlaisen rennomman otteen valtaamasta minästä, en vain enää jaksa enkä halua kuormittaa itseäni liiallisella suorittamisella ja liian korkeille nostetuilla rimoilla, ne ajat ovat takana päin ja se tie nähty. Ja huomaan itsekin nauttivani ihmisistä ja asioista, jotka ovat rentoja ja välittömiä ja joissa ei ole mitään pakotettua tai päälleliimatun oloista. Eikös me puutarhaihmiset vähän semmoisia pruukaa ollakin! Iloisin ja rennoin mielin kohti huhtikuuta!

UUTEEN PUUTARHAKAUTEEN VARUSTAUTUMISTA

Tässä toinen satsi kesää kameran muistikortilta. Siemenestä kasvattamani etelänruusuruoho Knautia macedonica on viehättävä mutta kuriton.

Ihailen perennan kukintoa, väritystä sekä kaartuvaa kasvutapaa, mutta jossain vaiheessa rentoilu käy melko mahdottomaksi ja on tartuttava saksiin. Siementaimia on putkahdellut mukavasti, mutta ei ollenkaan riesaksi asti. Oikein ihastuttava perenna kaiken kaikkiaan ja saakin sen vuoksi anteeksi pienet rönsyilyt.

Tein juuri siementilausta ystävän kanssa, eihän sitä ilman siemeniä vain pääse uuden puutarhavuoden alkuun. Nyt aion kokeilla monivuotista ruusunätkelmää ja kaksivuotista harmaakäenkukkaa. Hyötypuolelta ostoskoriin kilahti itselleni vielä kokeilematta jäänyt mustajuuri.  

Vapaa-ajalla tulee työstettyä puutarhasuunnitelmia nyt ahkerasti, kohtahan ollaan jo maaliskuussa ja  silloin on ainakin periaatteessa mahdollisuus jo aloittaa monenlaista puutarhapuuhaa. Vauhdikkaan työviikon ja pienen flunssan nahistamana lähdin eilen iltapäivällä vielä kirpputorille. Pieni kutiseva aavistus antoi ymmärtää, että tulevan puutarhavajan ikkunat saattaisivat odotella minua. Kutina ei pettänyt, sillä löysin vanhat ja erinomaisen hyväkuntoiset, kaksiruutuiset ikkunat oikein sopuisaan hintaan. Sekä puuosat että lasit olivat ehjiä ja ikkunoiden paino kertoi, että aikanaan käytetty puu oli tiivistä laatutavaraa.