UUTTA PUHTIA HYÖTYVILJELYYN

Tuttuun tapaan täällä taas näin uuden vuoden alussa, kun ajatukset väkisinkin karkaavat kohti uutta puutarhavuotta. Mennyt kasvusesonki vierähti osin uuden lasitetun terassin rakennuspuuhissa, jossa toki oma roolini oli enemmänkin avustava. Olin kuitenkin vauhdissa jo hyvissä ajoin keväällä yllä näkyvän oman työmaani kanssa. Heti alkuvuodesta päätin aloittaa pitkän tauon jälkeen lavakasvimaapuuhat. Puutarhamme alkuaikoina meillä oli lavat, jotka teimme ylijääneistä rakennusmateriaaleista. Aikansa palveltuaan poistin lahonneet kehikot ja siitä saakka hyötytarha on ollut lähinnä perunamaa. Alkuun suunnittelin pientä neljän ruudun lavakaulusmaata vanhan pottumaan päälle, mutta suunnitelmat lähtivät jalostumaan, kun löysin Torista paitsi niitä lavakauluksia, myös kaksi uudenveroista ja edullista lavakaulusten päälle sopivaa pienoiskasvihuonetta. Perunamaa sai jäädä omille sijoilleen, koska tykkään viljellä pottua vanhaan tapaan kunnon vaoissa. Kuusi kasvulavaa sijoittuivat perunamaan tuntumaan nurmipohjalle ja näin ankea, jouten ollut nurmikaistele muuttui joksikin paljon kauniimmaksi ja hyödyllisemmäksi. Kuten kuvasta näkyy, lavakaulukset on maalattu sekä sisä- että ulkopuolelta ja sisäpuoli on vuorattu patolevyllä. Näin lavoille tulee enemmän käyttövuosia.

 Lavakauluksia on kahdessa kerroksessa. Koska tämän kokoinen lava vetää multaa helposti 400 litraa, kasasin lavojen pohjalle mahdollisimman paljon kevään aikana tullutta puutarhajätettä ja sen päälle puhdasta pussimultaa. En halunnut eristää lavoja nurmesta millään maatumattomalla materiaalilla, joten hyödynsin pohjissa paksua aaltopahvia, jota olin tullut säästäneeksi. Lavojen väliset käytävät pohjustin vanhoilla juuttimatoilla sekä paksulla aaltopahvilla. Käytävien katteeksi laitoin sekä itse tekemääni oksahaketta että kaupan pussihaketta. Pienoiskasvihuoneet asettuivat mukavasti tarhan kahteen keskimmäiseen lavaan ja näin tarhasta tuli kivan symmetrinen. Kasvihuoneet ovat alumiinirunkoisia, oikeilla laseilla varustettuja ja näin ollen ne toistavat myös viereisen kasvihuoneen tyyliä. 

Lavat sijaitsevat etelään avautuvan pellon laidalla, joten varsinkin alkukesästä taimet tarvitsivat suojaa porottavalta auringolta ja kuivattavalta tuulelta. Biltemasta löytyi näppärät metallikaaret ja niiden varaan pingotettavat suojahuput, joiden turvin kasvuun lähtö olikin nopeaa. Pienoiskasvihuoneisiin istutin lämpöä erityisesti rakastavat punasipulit ja avomaankurkut ja sato olikin mainio. Lisäksi lavoissa kasvoi porkkanaa, punajuurta, hernettä, tilliä, kehäkukkaa, sidesalaattia, persiljaa, mangoldia ja yksi papu, joka iti ikivanhasta Yin Yang-siemenestä. Perunamaalle mahtui vielä lehtikaalirivistö sekä kosmos- ja auringonkukat. 

 Lavatarhan ensimmäinen kasvukausi oli siis iloisten onnistumisten täyttämä. Syksyllä jätin naatit ja muut kasvinosat niille sijoilleen ja ladoin pintaan kerroksen keittiöjätekompostia. Keväällä onkin kiva aloittaa muokkaukset ja kylvöt heti maan sulamisen myötä. Kylvösuunnitelmia en ole vielä tehnyt, mutta eilen jo kolusin siemenvarastot läpi. Muita suunnitelmia on kyllä jo muhimassa ja itse asiassa tein pari päivää sitten ensimmäiset siementilaukset. Olen nimittäin päättänyt perustaa niityn ulkorakennuksemme taakse. Alue on kuiva ja paahteinen, viettävä pitkulainen nurmiluiska. Nurmen kasvu on heikkoa ja nurmen leikkuu erityisen tympeää viettävällä maalla (no se on kyllä tympeää ihan tasaisellakin maalla ja siksi sen pinta-ala vähenee meillä jatkuvasti). Monimuotoisuuden vahvistaminen on kuitenkin tässä tulevassa hankkeessa se ykkösjuttu. Tiedän, ettei niittyä perusteta tuosta vain, mutta keväällä aion aloittaa ja katsoa, millaiseksi alue muodostuu tulevien vuosien aikana. Tilasin sekä yksivuotisten että monivuotisten niittykasvien siemeniä, joilla lähteä liikkeelle. Lisäksi omista varastoista löytyi sekä itse kerättyjä että muilta saatuja (Mari Möröltä oli useampi pussukka) ja ostettuja unikon siemeniä. Innostunein ja odottavin mielin siis kohti uutta vuotta!

TAMMIKUUSSA ETSITÄÄN PUUTARHA-ANTIIKKIA

Jokavuotinen tammikuun puutarhapuuhani liittyy kirppareihin ja muihin käytetyn tavaran hankintapaikkoihin. Eilen iski taas pakottava tarve lähteä katsastamaan, löytyisikö kirpparilta jotain kiehtovaa ja puutarhaan sopivaa. Tyhjin käsin ei tarvinnut tulla kotiin tälläkään kertaa, sillä löysin kuvassa näkyvän 12-litraisen Högforsin keramiikkaruukun. Minulla oli samanlainen vuosia sitten, mutta se meni valitettvasti rikki. Muistan, kuinka harmittelin tapaturmaa; ruukussa kasvoi sinä kesänä laventeli ja yhdistelmä näytti kertakaikkisen upealta. 

Viime vuoden teemana oli näiden kookkaiden lasipullojen metsästys ja niitä löytyikin kiitettävästi. Lasi sopii mielestäni todella hyvin puutarhaan ja yksittäisellä pullolla tai muutaman pullon ryhmällä voi syntyä  upea vaikutelma kukkiin, oksiin ja lehtimuotoihin yhditeltynä. Karsin viime keväänä kaikkea puutarhaan kertynyttä tavaraa rankalla kädellä. Onneksi löysin ystävän, joka tuli mielellään hakemaan pois laittamaani itselleen. Erityisesti ruosteista metallitavaraa ja erilaisia istutusastioita oli kertynyt hiljalleen kasoittain. Nykyään hankin tämmöistä somistetta hyvin valikoiden. Kaikenlainen sisustusrekvisiitta ja uusi tavara sekä kauhistuttaa että ahdistaa ja ne on helppo kiertää kaukaa, mutta tietyt aikaa kestävät vanhat ja käytetyt tavarat kiehtovat. Senkin olen oppinut, että jos en oikein keksi tavaralle järkevää käyttöä ja luontevaa sijoitusta, jätän sen jonkun toisen löydettäväksi. Eilisellä kirpparikäynnillä kyllä pyörittelin pitkään vanhaa, kookasta ja jykevää puukaukaloa, joka sekin olisi ehkä löytänyt paikkansa  puutarhassa, mutta jätin sitten ostamatta. Jonkun mielestä tämmöinen on varmasti turhaa, mutta itselleni valikoidut esteettiset asetelmat ja puutarhan näkymien korostaminen jollain mielenkiintoisella esineellä tuottavat suurta iloa ja tyydytystä.

PATOUTUNUTTA PUUTARHAPUHETTA

Maaliskuun valo ja aurinko on läpitunkevan ihanaa, mutta yhdistettynä raakaan kylmyyteen myös mieltä ja kehoa raastavaa. Puutarhurin mieli on jo melkoisen levoton, pakkautuvaa energiaa on yritettävä kohdentaa kaikkeen vähänkään kasvuun ja uuteen puutarhakauteen liittyvään. Mullan kanssa olen pelehtinyt vasta tomaatintaimikylvösten verran, mukaan voi tietenkin laskea myös tänään laitetut pääsiäisohrat; silmäniloksi ja kissojen virkistykseksi. 

Talvisin huvitan itseäni puutarha-antiikin metsästyksellä ja voin sanoa tämän talven olleen sen suhteen erittäin menestyksekäs. Saaliina jo aikaisemmin esitellyt sinkkiamme ja Singerin jalat sekä viime viikonloppuna vielä toiset Singerin jalat! Jalkoja ei siis tule puuttumaan, on mistä väsätä viehättäviä puutarhapöytiä erilaisille ruukkukasvikokoelmille ja muille kivoille puutarhasomistuksille. Myös viehkoja vanhoja lasipulloja on löytynyt, viimeisimpänä yksi uusi, iso ja pullea mamselli. 

Puutarhavajasta olen hokenut sekä täällä että kotona jo kyllästymiseen saakka, mutta vihdoin valo alkaa oikeasti näyttää vihreältä, jee! Viimeisen taiston jouduimme käymään tulevan vajan sijainnista, mutta nyt on sekin tilanne 1-0 perheen pääpuutarhurin eduksi, siis minun. Kuulostan tyrannilta, mutta oikeasti en ole kuin ainoastaan näissä puutarha-asioissa! Talven aikana olen silmäillyt erinäisiä vanhan romun hankintapaikkoja ikkunat ja ovet silmissä kiiluen. Ensin löytyivät ikkunat, kuvassa näkyvät kaksiruutuiset, jotka olivat kovaa puuta ja rakenteiltaan ehjät. Pulitin 15 euroa per kappale ja olin tyytyväinen. Ovien suhteen asetin tavoitteen melko korkealle, olisihan sellaiset vanhat pariovet nyt aivan ihanat. Vaikealta näytti, en halunnut koluta paikkoja loputtomiin enkä myöskään köyhtyä liikaa. Madalsin rimaa vanhaan yksiosaiseen peilioveen, mutta mitään madonsyömää tai rimpulaa lautakyhäelmää en suostunut ostamaan. Onneksi Pohjanmaalla riittää vielä vanhaa, jykevää ja sopuhintaista mööpeliä ja rakennusmateriaalia; nyt on ovikin löytynyt, Jurvasta hain perjantaina työpäivän jälkeen. Myyjän kanssa saimme tovin äheltää, jotta ovi saatiin auton sisään ja kotimatkalla näkyvyys tien oikealle puolelle oli melko heikko. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, jahka lumista päästään, täällä aletaan rakentamaan! Alla oleva kuva kertoo, mihin tarkoitukseen vaja osin tulee. Vuosien saatossa puutarhaan on kertynyt monenlaista tykötarvetta ja rekvisiittaa, joka talven tullen on nostettava suojaan. Tähän saakka olen nostellut tavaramäärän kasvihuoneeseen, mutta kevään tullen haasteena on kasvihuoneen käyttöönotto. Siellä kun alkaa ihan näinä hetkinä jo tarkenemaan, sisään vain ei meinaa mahtua. 

Huh, olipas minulla paljon asiaa, patoutunutta puutarhapuhetta. Eilisiltana selasin blogini tekstejä vuosien takaa, sitä tulee harvoin tehtyä. Tunsin huvittunutta ja hellyttävää lämpöä itseäni kohtaan, miten täynnä intoa sitä onkaan ollut alkuaikoina. Sitähän on keksinyt vaikka tikusta asiaa ja saanut sen kuulostamaan niin ihanalta. Kamerakin on ilmeisesti roikkunut aina kaulalla. Nykyään tuntuu, että täällä virtuaalisessa puutarhamaailmassa kaikki on jo nähty ja näytetty, moneen kertaan pureskeltu ja märehditty. Jo aikaa sitten olen saanut itseni kiinni samojen aiheiden ja kuvakulmien ääreltä; omiin juttuihinsa on jossain vaiheessa ollut totaalisen kyllästynyt. Taukojen pito on ollut terveellistä, on ikävä rasittaa itseään, saatika muita jo moneen kertaan kuulluilla tyhjänpäiväisillä löpinöillä. Se on se garden flow, joka edelleen saa kuvat ja tekstit syttymään. Silloin kun itse on innostunut  ja puutarha-asioiden ytimessä, on hyvä aika tulla tänne blogiinkin flowta jakamaan. Silloin joku muukin varmasti virkistyy kuvieni ja tekstieni äärellä. Jatkan siis samalla epätahtisella päivitystiheydellä, mutta linjoilla pysyn! Taputan itseäni myös olkapäälle ja jatkan edelleen epäkaupallisella linjalla. Minun on helppo elää ja hengittää, kun en sido itseäni markkinahenkisiin voimiin.

Ihanaa maaliskuuta ja voimallista pian alkavaa puutarhakautta jokaiselle!

UUTEEN PUUTARHAKAUTEEN VARUSTAUTUMISTA

Tässä toinen satsi kesää kameran muistikortilta. Siemenestä kasvattamani etelänruusuruoho Knautia macedonica on viehättävä mutta kuriton.

Ihailen perennan kukintoa, väritystä sekä kaartuvaa kasvutapaa, mutta jossain vaiheessa rentoilu käy melko mahdottomaksi ja on tartuttava saksiin. Siementaimia on putkahdellut mukavasti, mutta ei ollenkaan riesaksi asti. Oikein ihastuttava perenna kaiken kaikkiaan ja saakin sen vuoksi anteeksi pienet rönsyilyt.

Tein juuri siementilausta ystävän kanssa, eihän sitä ilman siemeniä vain pääse uuden puutarhavuoden alkuun. Nyt aion kokeilla monivuotista ruusunätkelmää ja kaksivuotista harmaakäenkukkaa. Hyötypuolelta ostoskoriin kilahti itselleni vielä kokeilematta jäänyt mustajuuri.  

Vapaa-ajalla tulee työstettyä puutarhasuunnitelmia nyt ahkerasti, kohtahan ollaan jo maaliskuussa ja  silloin on ainakin periaatteessa mahdollisuus jo aloittaa monenlaista puutarhapuuhaa. Vauhdikkaan työviikon ja pienen flunssan nahistamana lähdin eilen iltapäivällä vielä kirpputorille. Pieni kutiseva aavistus antoi ymmärtää, että tulevan puutarhavajan ikkunat saattaisivat odotella minua. Kutina ei pettänyt, sillä löysin vanhat ja erinomaisen hyväkuntoiset, kaksiruutuiset ikkunat oikein sopuisaan hintaan. Sekä puuosat että lasit olivat ehjiä ja ikkunoiden paino kertoi, että aikanaan käytetty puu oli tiivistä laatutavaraa.

PUUTARHURIN TALVISIA ILOJA

 Muutaman päivän maisemat olivat näin kuorrutteiset, nyt lämpötilat ovat taas sahailleet ja lumipuuterit hävinneet oksilta. Flunssaisena on ollut aikaa ahmia puutarhatietoutta ja tehdä tulevan puutarhavuoden suunnitelmia. Tyhjäsin kameran muistikortilta viime kesän kuvasaldon ja teki mieli parahtaa, niin vähän olin puutarhaa kuvannut. No, uusi vuosi on aina uusi alku, ainakin minulla on enemmän aikaa intohimolleni tulevana vuonna kuin menneenä. 

 Minulla on aina pieni tutka päällä tietyn tyyppisten romujen suhteen. Vanhoja ompelukoneen jalkoja ei koskaan voi omistaa liikaa, joten olin valmis ajelemaan ensimmäisenä adventtina vähän edemmäs maakuntaan, kun somat jalat olivat taas myynnissä kelpo hintaan. Kipeäksi itseäni en näistä ihanuuksista suostu maksamaan, mutta vähän kauemmaksi saatan karauttaa, jos houkutus on kovin suuri. Pitäisi inventoida puuvarastoja, josko siellä olisi sopivaa kansivärkkiä ja pyytää isäntää kauniisti semmoisen nikkaroimaan. Taas yksi kaunis pöytä puutarhan esillepanoja varten... ja tutkailu jatkuu, näille pöydille kun olisi tarvetta ympäri puutarhaa.

Ja sitten seuraavaan löytöön, jonka nimeänkin löydöksi isolla alkukirjaimella. En oikeastaan ole edes haaveillut vanhasta ihmisen mentävästä sinkkiammeesta, koska olen olettanut näitä löytyvän lähinnä vain Ruotsin kultivoituneilta kirppari- ja antiikkimestoilta, mutta toisinaan iloisia yllätyksiä sattuu. Tuossa joulun pyhinä näin ammeen nettimarkkinoilla, mutta aijai, hinta oli liian kova. Mielessäni oli kipuraja, jonka olisin suostunut maksamaan. Sen verran houkutteleva amme kuitenkin oli, että pari iltaa sitten kävin vielä kuikuilemassa sen tilannetta ja kas, hinta oli tippunut vielä kipurajani alittaenkin, joten sormet täristen laitoin myyjälle viestin ja lupasin noutaa ammeen saman tien pois. Ja taas kotona ihmeteltiin mamman ostoksia ja ounasteltiin, oliko tuohon tarkoitus haudata joku. Ei, ei tälläkään kertaa; luulen, että istutusaltaaksi tulee tähän kasvihuoneen liepeille. Vedellä täytettynä olisi kiva myös, mutta ehkä hyötykasveja ryöppyen silti ihanin.

MALTTAMATON HÖPERÖ

Valkoista, mutta jotain muuta kuin lunta! Talon eteläpäädyllä krookukset kukkivat viime vuonna täysin rinnoin 11.4. ja kuukautta ennen olin jo nauttinut sipulikukista auringon lämmittämässä kasvihuoneessa, ihaillut talventähtiä ja lumikelloja ja siistinyt puutarhaa haravan ja sekatöörien kanssa vaikka kuinka. Juuri nyt olen aika malttamaton, kehtaan myöntää. Olen esimerkiksi jo kaksi kertaa käynyt paikallisessa Multsasormessa kyselemässä siementen perään (kumma kyllä myyjä-setä ei suhtautunut minuun ollenkaan huvittuneesti). 

Viime viikolla metsuri kävi kaatamassa suuren kuusen tulevan halkovajan alta ja risusavotta virkisti kummasti. Pian saapuu rankakuorma ja aloitamme klapinteon, sekin virkistää. Hommasta tulee kumman keväinen olo, ehkä puun tuoksulla on osansa ja omassa pihassa saatava hyötyliikunta on aina kivaa. Viikonloppuna lähdin joka tammikuiselle 'puutarha-antiikin' metsästyskierrokselle. Kolusin kaksi kirpparia ja saaliina kotiin toin kaksi patinoitunutta kuparisoikkoa, ison ja pienen, sekä suuren aiv-pullon metallisessa korissa. Persoonallisia istutusastioita on kiva käyttää kasvihuoneessa ja puutarhassa ja pullokori löytää paikkansa katseenvangitsijana jossain vihreyden keskellä. Lupaan kuvata löytöni. Plantagenistakin haalin suuria salvianvihreitä lasitettuja keramiikkaruukkuja alelaarista, tuntuu että olen päässyt vauhtiin kasvukauden esivalmisteluissa eli jalka on jo kaasulla (ja tuntuu hauskalta olla näin höperö)!

KUUSI KUVAA KESÄSTÄ

 Kuusi kuvaa kesästä -haaste antoi hyvän syyn ryhdistäytyä! Kuvien valitseminen vain on turkasen vaikeaa, kaikki kesäinen kun näyttää juuri nyt liian ihanalta. Koitin valita kuvia, joissa on mukana kaunis kesäinen valo. 'Purple Sensation' ukkolaukat ja vasta kukintaansa aloittavat jättipoimulehdet sopivat yhteen; tässä kohdin tuskin muistan miten inhoan väsähtäneitä jättipoimulehtiä ja miten työlästä kukintojen leikkely on! 

 Sammakkolampi ja tuoksuvat syreenit, kaunista tässäkin. Parsa kurkottaa korkeuksiin tuossa oikealla ja kasvihuoneen edustalla kukkivat 'Queen of Night' tulppaanit. Osa ojanreunan syreeneistä vain kärsii ja jouduin leikkaamaan niitä kesällä rankasti. Epäilys kohdistuu myyriin, jotka mylläävät ojanreunassa ja herkuttelevat juurilla.

 Valkoinen syreeni onneksi viihtyy paikallaan ja sen hetkellinen kukinta-aika on kuin hääkellojen soitto! Etualan tulppaanit ovat näemmä jo osuutensa hoitaneet, jättimäiset 'Mount Everest' sorjalaukat ovat vasta aloittamassa.

 Äh, tämä kuvakulma on tainnut vilahtaa täällä jo turhan monta kertaa, mutta tämä on yksi lempinäkymistäni. Nöyryyden nurkkaus (villiviinikaaren alta kulkeminen vaatii kumartumista) vetää puoleensa tuoksuvan kangasajuruohomaton vuoksi niin ihmisiä kuin pölyttäjiäkin.

 Kaksi hulvatonta ja voimakaskasvuista daamia, etelänruusuruoho ja ruusumalva. Ensimäinen on oman siemenkasvatuksen tulosta ja jälkimmäinen saatu naapurin rouvalta.

Vielä mahtuu yksi kuva... taidan rakastaa erilaisia nurkkauksia. Tässä puutarhani lippulaivaksi muodostuneet vaaleanpunaiset pioniunikot yhdessä iisoppien kanssa. Iisopista olen kasvatellut pieniä aidanteita, ne kasvavat pensasmaisen tuuheiksi ja kestävät hyvin leikkaamista. Ainut huono puoli kasvissa on ikävä tuoksu. Monta vuotta soikossa kasvanut japaninverivaahtera on jo leveä yksilö ja sen talvettamistila kasvaa vuosi vuodelta. Vielä nyt se seisoo tuossa samassa paikassa, siirrän sen varastoon vasta pysyvän pakkasjakson tultua. Loppuun täytyy vielä mainita, että antiikkilapiokokoelmani kasvoi alkuviikosta, kun löysin taas yhden kauniin yksilön kirpparilta kahden ja puolen euron hintaan. 

Kiitos Pikkuisen puutarhani Sametti Hortensialle kesäisestä haasteesta!

VÄLILLÄ LAISKOTTAA

Kiva kun on loma ja aikaa hitaaseen puuhasteluun puutarhassa. Usein työt keskeytyvät ja huomaan vain istuneeni ja tunnelmoineeni jonkun näkymän edessä. Kasvihuoneessa aika pysähtyy.

 Singerin jaloista tehdyllä pikkupöydällä kasvaa yrttejä. Alkukesän reissulla Loviisan avoimissa puutarhoissa poikkesimme pihakirppikselle ja iskin silmäni kuvanssa näkyvään vanhaan kantikkaaseen peltiastiaan. Se mahtui juuri sopivasti polkimen päälle ja toimii nyt basilikan ruukkuna. Minulla onkin kuvia Loviisasta ja tarkoituksena on tehdä kooste ainakin ihanasta Kuninkaanlammen puutarhasta, palaan siihen ihan pian.

Kylvin keväällä 'Penny Black' sinisievikkiä ja katsokaa, miten söpöjä kukkia se on tehnyt! Näitä kylvän taatusti toistekin.

Leppoisat kesäpäivät jatkuvat ilman kiireitä ja aikatauluja. Tänään eivät puutarhatyöt maittaneet, ehkä huomenna taas uusin innoin. Minulla on kuvia muuten Munchenin kasvitieteellisestä puutarhastakin, jossa ehdimme poiketa ennen paluulentoa; koostan niistäkin juttua lähiaikoina.

ALKAA NÄYTTÄÄ LUPAAVALTA

 Nyt alkaa tuntua oikealta keväältä. 'Miss Vain'-krookukset kukkivat näin ihanasti ja ensimmäiset kärpäset kävivät niitä ihmettelmässä. Perhonenkin bongattu.

 Tuoksuköynnöskuusama työntää lehtiään esiin lämpöisen kiven kupeessa...

 ja talventähdet jatkavat kukintaa.

 Varjoyrtti on ollut vihreä koko talven ja alkaa pian kukkia. Hamstrasin varjoyrtti-sixpackeja syksyn loppuunmyynnistä kolmin kappalein ja istutin taimet talveksi kasvimaalle. Nyt minulla on tätä ihanaa varjoisan paikan maanpeittäjää odottamassa etupihan talonreunustan muutostöitä.

 Kasvihuoneessa lämpö kipusi tänään kahteenkymmeneen asteeseen ja isäntä asensi automaattiset luukunavaajat paikoilleen. 'Gipsy Princess'-hyasinttien ja kasvilavan kostea mullan tuoksu saa pään onnesta sekaisin. Pienet retiisin siemenet kylvin eilen ja nyt odotellaan, milloin taimet nousevat pintaan lasien alla.

 Ilmapatja on jo paikoillaan, mutta itse en malta hetekalla pitkään makoilla, nyt on niin sanotusti mahan alus jalkoja täynnä eikä flunssakaan pidättele.

 Antiikkinen puutarhatyökalukokoelmani täydentyi tuolla pitkävartisella pikkulapiolla, viiden euron löytö kirpparilta. Toisen lapion olen pelastanut joskus roskalavalta. 

Valkoisen pihasyreenin nuput pullistelevat pontevasti, kaikki alkaa näyttää niin lupaavalta; voisi melkein kiljua!

ODOTUKSEN TUNTUA

 Valkoiset 'Miss Vain' sahramit ovat valmiina avautumaan, mutta aurinkoisesta paikasta huolimatta ilma on liian kylmää; supussa tarkenee paremmin.

 Taikinatiinu on tuore kirpputorilöytö, jonka nostin tiilien varaan. Kasvihuoneen kivetty edusta on kaivannut jotain särmää, tässä sitä kyllä on. Nyt on mietinnässä, mitä tiinuun istutaisin, tuoksuherne voisi näyttää tässä somalta oksista tehtyjä tukia pitkin kasvaessaan.

 Pakkasista huolimatta sipulikukat pärjäilevät kasvihuoneessa mukavasti. Tulppaanit ja helmililjat ovat nupuillaan...

 ja idänsinililjat kukkivat täyttä päätä. Olen kerännyt jo kuihtuneet sipulikukat kannelliseen peltisaaviin odottamaan istutuskelejä ja joulusta selvinnyt jouluruusukin odottaa kasvihuoneessa ihan kelpo kunnossa maahan pääsyä.

Ilmassa on siis odotuksen tuntua; kaikki puutarhassa on valmiina seuraavaan lämpöaaltoon eikä kosteuskaan ei olisi pahitteeksi. Minäkin odotan ja maalailen iltaisin aikani kuluksi olohuoneen, keittiön ja eteisen seiniä.

KÖÖKISSÄ

 En ole kuvannut kotimme köökkiä koskaan laajemmin tänne blogiin. Tiinalta tuli toive, joten nappasin muutaman kuvan ennen pimeän tuloa. Ensimmäsessä kuvassa keittiö näkyy eteisestä päin, olohuone jää oikealle puolelle. Etualan klaffipiironki on täysin raasku kirpparilöytö, jonka entisöin joitakin vuosia sitten. Piironkiin kuuluu siis klaffikansikin, mutta tällä hetkellä se ei ole paikoillaan.

 

Tässä sitten keittiötä toiselta suunnalta. Toinen kirpparilöytö nököttää etummaisena. Ostin keinutuolin joskus toistakymmentä vuotta sitten ja jotenkin en saanut aikaiseksi hioa sen karmivaa paksua kakanväristä maalia pois kuin vasta pari kesää sitten. Istuinosan haperon vanerin vaihdoin kuluneena kesänä ja leikkautin paksun superlonin pehmukkeeksi aikaisemman lumpputoppauksen tilalle. Nyt on mukava kiikutella. Olohuoneessa onkin sitten oikein kunnon soutulavitta, kirpparilta sekin aikoinaan hankittu. Varaston ylisillä on vielä kolmas keinutuoli, semmoinen siro ja kevyt versio, joka sekin odottaa uutta tulemistaan. Mutta niin, keittiö siis näyttää tältä. Kaapistot oireilevat jo kymmenen käyttövuoden jälkeen, halpaa ja hyvää ei vain saa, paitsi ehkä Ikeasta. Mutta muuten keittiö on ihan kiva. Laitetaan kaapistot sitten joskus vaihtoon.

SADE VIRKISTI

 Vesisade ja viikonloppu tekevät hyvää, raato puutarhuri virkistyi ja ilta kului takamus pystyssä perennapenkeissä. Kostea maa mahdollisti kasvien siirtelyn ja kitkeminen oli melkeinpä nautinnollista. Tänä vuonna sormustinkukat kukkivat runsaina ja siirtelin niiden siementaimia paremmille paikoille sekä uusille istutusalueille. Loistoesikko 'Silver Lace Black' kukkii söpönä...

ja tältä näyttää metsäpuutarhan kevät. Aluetta poikittain halkova seulanpääkivikäytävä on jäänne kiviympyrästä, jonka keskellä alunperin kasvoi suuri kuusi. Kuusi kaadettiin toissa talvena ja kiviympyrä alkoi näyttää hassulta. Nyt olen purkanut ympyrän ja täyttänyt kuopan mullalla. Kirpputorilta löytämäni kuparipata kököttää kannon päällä ja nyt sen kupeeseen saisi istuttaa kaikkea kivaa. Pienet kartiovalkokuuset ja alppiruusu ovat tämän kevään hankintoja ja äsken siirtelin alueelle kotkansiipisaniaisia ja kalliokieloja. Sirotuomipihlajan aion tähän myös istuttaa, toinen kasvaa jo tuossa taustalla, erottuu vain kuvassa huonosti männynoksia vasten. 

SUNNUNTAISAALIIT

Eilen kannoin pelargonit varastosta sisään ja leikkelin ne. Näyttää toivottomalta mutta toivon parasta. Joka kevät on tullut menetyksiä, mutta suurin osa on kuitenkin aina selvinnyt talvetuksesta. Nyt tutkailen varrentynkiä silmä kovana ja odotan pienten versojen esiintyöntymistä. Puutarhakauden odottaminen olkaa olla sietämättömän tuskallista. Ajatukset pyörivät uusissa suunnitelmissa ja toimettomuus ärsyttää. Johonkin tämä tuska oli tänäänkin fokusoitava, joten suuntasin taas kirpparille. Saalis oli kieltämättä herkullinen: kiva puinen minikasvihuone 6 €, kuvan bonsairuukut 1 € kpl, Fazerin vanha peltipurkki 4 € ja kirsikkana kakussa soikea leijonasomisteinen vanha suojaruukku 10 €. Nyt pitäisi äkkiä saada ruukku täyteen keväisiä sipulikukkia. Auringonpaistetta olisin myös vailla. Kasvihuoneessa olisi jo mainiot oltavat, jos harmaus muuttuisi kirkkaiksi kevätpäiviksi. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, helmikuu kääntyy jo loppua kohti ja tästä sitä mennään vauhdilla kohti vuoden ihaninta aikaa!

INTUITION VALLASSA

Lähdin tänään kirpputorille jonkinlaisen alitajuisen intuition vallassa. Viime aikoina olen kovasti miettinyt puutarhan vesiaiheita ja pähkäillyt, millä tavoin saisin tuotua vesielementtejä omaan pihapiiriin. Tässä vaiheessa olen katsonut viisaammaksi tyytyä erilaisiin astioihin, ehkä pihalammen aika tulee myöhemmin. Mutta siis tänään... ei mennyt kauankaan, kun silmät kiiluen suunnistin kirpputorin perimmäiseen nurkkaan, jossa nökötti vanha, täydellisen ehjä ja melkoisen kookas kuparipata. Hintalappu esti tarttumasta löytöön heti ja jouduinkin tekemään pulssia tasoittavan kierroksen hyllyjen välissä. Onneksi olen vuosien saatossa oppinut, että on olemassa löytöjä, jotka tulevat vastaan ehkä vain kerran elämässä. Vesiaiheisiin liittyen mielessä kirvelee vieläkin pilkkahintainen valtavan kokoinen puusaavi, jota en aikanaan tullut ostaneeksi. Tänään siis tein päätöksen nopeasti ja kannoin padan kassalle. Miesmyyjän kanssa päivittelimme esineen upeutta ja hän antoi samantien vinkkejä lvi-liikkeistä, joista saisi tulpan tai hanan padassa olevaan poistoputkeen. Nyt tulevan kesän kasvihankintalista täydentyy lumpeella ja tuntuu, etten meinaa enää pysyä housuissani!

LÖYTÖJÄ JA SUUNNITELMIA

Talvikauden yksi ilo on koluta markettaja, kirpputoreja ja harvoja avoinna olevia puutarhamyymälöitä kauniita ja hyödyllisiä puutarhatarvikkeita etsien. Usein hyllyihin on jäänyt eriä, joiden hinnat on laskettu mukavan edullisiksi. Kuluneiden kuukausien aikana olen löytänyt monta ihanaa juttua ihan pilkkahintaan, kuten nämä ruukut. Olen myös ehtinyt hämmästellä, miten siemenhyllyjä ei vieläkään ole laitettu esille, onhan nyt jo tammikuu ja ensimmäiset kylvöt on kohta tehtävä :D

Innostuin tänäänkin kääntämään maata ja kasvihuoneen edusta sai aikaisempaa sulavammat ja laajemmat muodot. Sääennusteet lupailevat talven tuloa, joten puutarhatöille saa pian hetkeksi jättää haikeat hyvästit. Mutta kun kevät saapuu, on useampi uusi istutusalue valmiina valloitukseen ja vaivalloista nurmialuetta taas kymmeniä neliömetrejä vähemmän. Yhdessä perennapenkissä on myös valtavasti sormustinkukan siementaimia, joita aion siirrellä uusille istutusalueille ja metsäpuutarhaan. Tuntuu, että uusia suunnitelmia on enemmän kuin koskaan, mutta näinhän se menee joka vuosi. Kun kaikki on vielä edessäpäin, on kaikki mahdollista ja ideoida voi melkein rajattomasti. Ja pieni suuruudenhulluus on mielestäni vain hyväksi näissä hommissa :D