MENNYTTÄ JA TULEVAA

 Olikohan tämä viime kesän ainut säiden puolesta täydellinen päivä, en nimittäin ottanut kunnon kameralla kuvia kuin tänä ainoana... nyt harmittaa. Mutta ihaillen katson kasvihuoneen seutua, joka ihan todella henkii tavoittelemaani cottage garden -tunnelmaa. Nyt kun katson ikkunasta ulos samaa maisemaa, näky on ankea. Ensi kesänä istutan lisää jotain talvivihreää myös tähän osaan puutarhaa, ehkä lisää kääpiöserbiankuusia ja kartiovalkokuusia. Joka vuodenaikaan ilostuttava puutarha on elämänpituinen tavoite, mutta joka vuosi voi tehdä jotain sen edistämiseksi. Tuossa kasvihuoneen takana onkin nyt kasvamassa syksyllä istutettu kuusiaita, toiveissa on saada puutarhalle matalahko huonemainen rajaus peltoa vasten ja sitä talvivihreyttä myös.

 Uusi sinkkiamme pitäisi saada jotenkin mahtumaan tuohon kasvihuoneen liepeille. Ilmassa on myös pientä lupausta puutarhavajan rakentamisesta; se helpottaisi kovasti varsinkin talviajan säilytystä, nyt kaikki ylimääräinen on pinottuna jälleen kasvihuoneeseen. Haaveissa siintää köynnöksillä ja kasveilla maisemoitu pieni tupanen, leikkimökki jota lapsuudessa en omistanut. Nyt tutkailen rompemarkkinoiden tarjontaa vanhoista ovista ja ikkunoista, olisi hyvä löytää ne ennen lopullisten piirustusten muotoutumista. En tainnut viime keväänä kylvää lainkaan pioniunikon siemeniä ja silti noita ihanuuksia nousi pitkin kesää sieltä täältä. Syksyllä en myöskään jaksanut kerätä siemenkotia pois, joten sama villi meno jatkuu tulevanakin vuonna

 Rucola ja japaninkaali 'Mizuna' kasvoivat vallattomasti vanhassa puukaukalossa. Perunamaa oli suuri, koska purin kasvimaalta maatuneet kasvilavat ja istutin ihan perinteiseen tyyliin ja näin maksimoin käytettävän pinta-alan. Uusi lajike 'Colomba' oli aivan huikea, valtava sato ja niin tasalaatuisia ja terveitä pottuja, sama lajike menee istutukseen tänäkin vuonna. Lapin puikulaperunan sen sijaan jätän väliin, maukkaudestaan huolimatta haasteellinen lajike keittiön näkökulmasta, niin pikkuruisia ja keitettäessä helposti hajoavia olivat.

 Saaripalstan Sailalta saamani alppipiikkiputki kasvoi ensimmäistä kertaa täyteen mittaansa, tämäkin tuossa kasvihuoneen liepeillä. Aivan ihana teräksensininen sävy ja samaan aikaan ankarat ja kauniit muodot. Tämä on hieno perenna pehmeiden pastillisten punaisten kaveriksi.

Juuri nyt tekee mieli listailla tulevan vuoden puutarhatöitä. Osa jää joka tapauksessa aina toteutumatta syystä tai toisesta, mutta lista selkiyttää omia haaveita ja tavoitteita ja ilman listoja kevään odotus vain olisi liian tylsää. Tässä joitain ajatuksia, joita mielessä on herännyt:

1. Etupihan suurten kuusten alustalla olevan maan muokkaus keittiöjätekompostin ja kunnon mullan avulla sieltä täältä istutuksille sopivista kohdista - viime kesänä vähän jo aloittelin ja nyt kuusten varjossa kasvaa pieniä lämpäreitä viiruhelpeä, taikinamarjaa, yksi siirretty alppiruusu, kaksi köynnöshortensian tainta isoja kiviä vasten ja alesta löytynyt sinivaleunikko. Paikka on haastava, mutta syvempiin koloihin kuusten juuria kiertäen mahdollisuus ainakin joillekin kasveille on olemassa, täytyy vain kokeilla.

2. Cottage garden eli talon takana sijaitseva puutarha kaipaa edelleen suurten perenna-alueiden istutusten selkiyttämistä - keväällä on tartuttava lapioon ja rohkeasti nosteltava perennoja ylös. Samalla alueet ehkä jälleen laajenevat. Keväällä on tehtävä heti maan kuivuttua kunnon kanttaukset. Niitä pieniä tyyliin sopivia havuja sekä katseen vangitsevia kukkivia pensaita aion lisäillä istutusten joukkoon.

3. Pohdinnassa on myös edelleen cottage gardenin pyöreähkön ja melko laajan nurmialueen rikkominen suurella saarimaisella istutusalueella. Se muuttaisi ratkaisevasti tunnelmaa ja mahdollistaisi isommatkin istutukset. Tahtoisin lisää koristeellisia keväällä kukkivia puita, huonemaisuutta ja polveilevuutta.

4. Sitten se mahdollinen puutarvajan rakentaminen, ainakin alkuun laittamisesta on ollut puhetta. Lipputangostakin olemme haaveilleet jo pitkään, sille olisi myös paikka katsottuna etupihan puolelle. Katsotaan vain kuinka kukkaronnyörit antavat periksi.

5. Tänä vuonna olen myös suunnitellut avaavani puutarhan Avoimet puutarhat-päivänä 1.7.2018.

SEROTONIINIT VIRTAA

Iloiset kevätkiireet ovat pitäneet minut rätin ja maalipensselin jatkeena; valo on näköjään laittanut serotoniinit virtaamaan! Ikkunoiden pesu etenee huone kerrallaan, pyykkikone on pyörittänyt verhot puhtaiksi ja niin inhoamani silitysrautakin on laulanut. Ikuisuuden to do-listalla ollut vessan kulahtaneiden paneeliseinien maalaus tuli sekin hoidettua. En kyllä mitenkään nyt leuhki aikaansaannoksillani, tämä keväinen eloonherääminen vain tuntuu niin ihanalta! Vihreän kaipuu jäytää, onneksi huonekasvivalikoimat ovat kaupoissa parhaimmillaan. Muutama päivä sitten iski valtava palmuhimo ja löysinkin nopeasti ihanan kentianpalmun. Tahtoisin toisenkin, ehkä vielä suuremman ja käpypalmun kanssa...

ILOISIA VÄREJÄ

Ruoho vihertää ja kaipaa pian leikkuuta ja iloisia värejä pilkahtelee sieltä täältä. Kevätkaihonkukat ovat levittäytyneet hiljalleen katajan alle, näissä on vappufiilistä.

 Ystävältä saadut 'Violacea Black Base' tähtitulppaanit ovat joka vuosi lajinsa ensimmäisiä.

Idänsinililjoja tupsahtelee sieltä täältä mutta haaveilen kokonaisesta scillojen merestä.

Syksyllä istutettujen narsissien odotus on palkittu ensimmäisellä lajikkeella; syklaaminarsissi 'Jetfire' kukkii söpösti melko pienin kukin. 

Viikolla sain isutettua perunat, puhdistettua sammakkolammen ja kitkettyä suurimman osan rikkaruohoista. Puutarha on ollut iltaisin terapiaa ja kastematojen kaverina työn painolastit ovat hautautuneet multiin. Huomenna on mahdollisuus istutella kasvihuoneessa kukintansa päättäneet sipulikukat maahan, kanttailla perenna-alueita, jatkaa kalkin heittoa tai siirtää juhannusruusut toisaalle. Tai sitten jos sade tympii, saatan fiilistellä rasvankäryssä reikämunkkeja paistellen ja kakkosvaiheen esikasvatettavia kylväen. Iloista vappua kaikille!

MALTILLISESTI

 Pääsiäisruohon kylvö jäi mutta tomaatin versot venyvät vauhdilla. Tänäkin vuonna maltillisesti vain kolmea lajiketta kasvamassa; tummaa ja makeaa 'Chocolate Cherry'-kirsikkatomaattia, mansikanmuotoista 'Tomatoberry Garden F1'-kirsikkatomaattia sekä pitkää paprikaa ulkomuodoltaan muistuttavaa 'Andine Cornue'-tomaattia. 

Maltillisesti vietetään pääsiäistäkin. Mämmit jäi kauppaan enkä ostanut edes tulppaaneja. Näillä suklaisilla linnunmunilla meinaan kyllä koristella sitruunaisen juustokakun. Multaterapiaa on myös luvassa; multasäkit olivat sulaneet joten nyt pääsen kylvämään kasvihuoneeseen ne jokakeväiset varhaisretiisit.

KÖÖKISSÄ

 En ole kuvannut kotimme köökkiä koskaan laajemmin tänne blogiin. Tiinalta tuli toive, joten nappasin muutaman kuvan ennen pimeän tuloa. Ensimmäsessä kuvassa keittiö näkyy eteisestä päin, olohuone jää oikealle puolelle. Etualan klaffipiironki on täysin raasku kirpparilöytö, jonka entisöin joitakin vuosia sitten. Piironkiin kuuluu siis klaffikansikin, mutta tällä hetkellä se ei ole paikoillaan.

 

Tässä sitten keittiötä toiselta suunnalta. Toinen kirpparilöytö nököttää etummaisena. Ostin keinutuolin joskus toistakymmentä vuotta sitten ja jotenkin en saanut aikaiseksi hioa sen karmivaa paksua kakanväristä maalia pois kuin vasta pari kesää sitten. Istuinosan haperon vanerin vaihdoin kuluneena kesänä ja leikkautin paksun superlonin pehmukkeeksi aikaisemman lumpputoppauksen tilalle. Nyt on mukava kiikutella. Olohuoneessa onkin sitten oikein kunnon soutulavitta, kirpparilta sekin aikoinaan hankittu. Varaston ylisillä on vielä kolmas keinutuoli, semmoinen siro ja kevyt versio, joka sekin odottaa uutta tulemistaan. Mutta niin, keittiö siis näyttää tältä. Kaapistot oireilevat jo kymmenen käyttövuoden jälkeen, halpaa ja hyvää ei vain saa, paitsi ehkä Ikeasta. Mutta muuten keittiö on ihan kiva. Laitetaan kaapistot sitten joskus vaihtoon.

PUUTARHA-AIHEET VÄHISSÄ

 Esikoinen on jo iso poika, mutta äidithän leipovat pojilleen synttärikakun vähintäänkin siihen asti kunnes joku toinen nainen ottaa tehtävän hoitaakseen. Tänä vuonna kaupassa silmiin osuneet karhunvatukat sanelivat tahdin ja tuloksena oli suklaakakku vadelmavaahtotäytteellä. Pensasmustikoitakin ostin koristeeksi, omat syötiin kesällä suoraan puskista. Karhunvatukat ovat kivan näköisiä, vähän kuin käpyjä. Sopisivat oikein hyvin jouluisten kakkujen tai jälkiruokien koristeeksi. 

Tarjolla oli myös valkosuklaakuorrutteisia mustikkamuffinsseja, nämä tosin ovat isännän leipomia. Puutarha-aiheet ovat selvästi vähissä, mutta ei syytä huoleen; blogi ei ole muuttumassa leivonta-aiheiseksi...

SULOISIA UNIA

Pimeä yllätti, mutta ehdin napata muutaman kuvan ja aloittaa viikonlopulle suunnittelemani puutarhapuhteet. Pitkästä aikaa pääsin siihen autuaalliseen olotilaan, mitä puutarhassa puuhailu parhaimmillaan tarjoaa. Täytyy laittaa tänään ajoissa pää tyynyyn ja jatkaa aamulla. Jo aikaisemmin ehdin kääntää kasvilavojen mullat ja levitellä joukkoon kompostimultaa. Ehkä kevät olisi ollut puuhaan parempi ajankohta, mutta komposti oli saatava tyhjäksi ennen talvea. Minulla on jatkuvasti käytössä kaksi Globe-kompostoria keittiöjätteelle, jota toista täytän ja jossa toisessa muhii jo pidemmällä oleva massa. Vuodessa jätteet maatuvat lähes täysin ja joka kevät tyhjennän toisen ja joka syksy toisen. Kuivikkeena toimii seos haketettua puutarhajätettä ja suurista kuusista varisseita havunneulasia.

Kuten kuvista näkyy, lehtikaali 'Nero di Toscana'  kasvaa elinvoimaisena eikä ole ollut moksiskaan viilentyneestä säästä. En ole käyttänyt lehtiä vielä ruoalaitossa vaan olen popsinut lehtiä raakana suoraan maalta. Luultavasti kuivaan lehdet ennen talventuloa ja lisäilen sitten ruokiin. Persiljakin on komeana, kunhan vain muistaisi sitäkin käyttää. 

 Loppukesästä ostin metsäpuutarhaan helmipihlajan, jonka marjat ovat kuin koruja.

 Metsäpuutarhassa kiveä verhoava köynnöshortensia saa  aina kauniin ruskan.

Marja-aronia-aidanne notkuu marjojen painosta, linnuille riittää syötävää pitkälle syksyyn. Eilen aloitin myös talviruokinnan, lintulaudan elämä kun tuo iloa ja elämää unille painuvaan puutarhaan. Olen joskus aikaisemminkin todennut, että syksyisessä puutarhassa on jotain taianomaista ja siellä puuhaillessani minulle tulee semmoinen fiilis kuin olisin peittelemässä lasta unille. Suloisia unia, pian taas herätään uuteen kevääseen.

LÄSSÄHTÄNYT TUNNELMA

Puutarhan lässähtänyt tunnelma vähän masentaa ja itsensä pitää melkein pakottaa siistimis- ja perkuupuuhiin. Olisi ollut fiksua leikellä ylikukkineet varret jo aikaisemmin. Mutta kun on napsinut pystyyn kuivuneet törröttäjät, puutarhan yleisilme siistiytyy niin, että tulee työnsä jäljestä ihan iloiseksi. Nämä rantavehnän tähkät ovat kyllä kuivuneet kauniisti.

 Onneksi jotain kauniin vihreää ja kukkivaakin löytyy edelleen, esimerkiksi lumikärhö on juuri nyt kauneimmillaan.

 Kasvihuoneessa chilit kypsyvät, tämä palko lensi juuri kattilaan gulassikeittoa maustamaan.

 Rypälesatoakin tulee useamman tertun verran, joten ei ne asiat niin huonosti olekaan. 

Lisäksi hämärtyvissä illoissa on tunnelmaa, josta tulee haaveiltua pitkin vuotta. Huomenna on sadepäivä ja hyvä niin. Kosteus on tervetullutta, tykkään möyriä kosteassa mullassa!

KIRSIKKATÄYTEKAKKUA OLKAA HYVÄT

Tyylilleni uskollisena mutta en mitenkään tavastani ylpeillen vastaan saamaani haasteeseen taas kamalan myöhässä. Muissa blogeissa on kahviteltu jo aikapäiviä sitten, mutta nyt tarjoan minäkin kupillisen ja kyytipojaksi itseleivottua suklaista kirsikkatäytekakkua. Haastajina toimivat rakkaat blogisiskot Pioni ja Karolina. Tässä haasteen kysymykset vastauksineen.

Mikä on sisustustyylisi?

Kotoisen selkeä, sekalainen kokoelma merkityksellisiä ja silmää miellyttäviä huonekaluja ja tavaroita yhteen koottuna. Ei sesongin tai muotivirtausten sanelema vaan elämän myötä syntynyt ja mukautuva.

Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessa?

Ehkä keittiöön ja olohuoneeseen.

Mihin käytäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Itselleni läheisten ihmisten ilahduttamiseen ja auttamiseen.

Mihin käytät paljon rahaa?

Jos törkeän kallista elämää pakollisine kuluineen ei lasketa niin ehdottomasti puutarhaan.

Mistä onnesta unelmoit?

Toivon, että sekä minä itse että läheiseni saamme säilyttää sisäisen rauhan ja luottamuksen elämään ja että maailma olisi hyvä paikka vielä tulevillekin sukupolville.

Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Varmasti noiden edellä mainittujen; sisäisen rauhan ja luottamuksen menettäminen.

Missä asiassa olet tunnollisin?

Lupausten pitämisessä.

Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Arkiset erehdykset ja unohdukset on helppo antaa anteeksi, mutta anteeksianto elämän syvemmillä alueilla on vielä tärkeämpää, joskaan ei aina helppoa.

Mikä on naisen paras ominaisuus?

Huolenpito ja lempeys, kyky heittäytyä ja hullutella, organisointikyky, iloisuus...

Mikä on miehen paras ominaisuus?

Kaikenlaiset remonttireiskataidot, rauhallisuus, luotettavuus, huumorimieli ja pilke silmäkulmassa, pitkäjänteisyys...

Satu on myös muistanut minua ihanalla plakaatilla, kaunis kiitos tästä!

PUUTARHAVUODEN MAUKKAIMMAT HETKET

Uuden alkaneen vuoden innoittamana on tietenkin koostettava menneen puutarhavuoden parhaimmat hetket. Kaikkea ihanaa on vuosi tarjonnutkin ja sen vuoksi ajattelin teemoittaa koosteet useampaan osaan. Aloitetaan menneen vuoden maukkaimmilla hetkillä. Huhtikuussa kylvin kasvihuoneen lavaan salaattia ja retiisejä ihan kokeilumielessä ja yllätyin, kun jo ennen tomaatintaimien istuttamista sainkin poimia kasvihuoneesta mitä maukkaimpia retiisejä. Kokeilusta taitaakin tulla jokavuotinen tapa.

Yrttien kanssa minulla on tapana oikaista reilusti ja hankkia kaupan vihannesosastolta valmiit yrttiruukut. Jakamalla juuripaakut useampaan osaan ja istuttamalla ne runsaampaan multaan kasvustot tuuheutuvat nopeasti. Vanhassa pesuvadissa kasvoi menneenä vuonna timjamia, basilikaa, oreganoa ja persiljaa. 

Viime keväänä oli tavoitteena panostaa aikaisempia vuosia enemmän myös kasvimaahan. Kaadoimme kasvimaan reunalta suuret varjostavat kuuset ja lisäksi paransin maata oikein urakalla maatuneella keittiöjätekompostilla. Kuusten kaadon myötä sain tilaa myös reilulle perunamaalle ja kaikki kasvoikin huomattavasti paremmin auringon paistaessa kasvimaalle koko päivän. Kasvimaa oli rehevyydessään ilo silmälle. Olkikate toimi myös hyvin ja onnekseni ostin tarjouksessa ollutta katetta niin reilusti, että sitä riittää tulevankin kesän tarpeisiin. Syksyn tullen kääntelin oljet maahan.

 Tomaatit antoivat jälleen hyvän sadon ja tälläkin kertaa maukkaimpia olivat 'Black Cherry'-kirsikkatomaatit. Minikurkut ja chilitkin kasvoivat hyvin. 

Kasvihuoneessa kokeilin myös vesimelonin kasvatusta. Saimme kokonaiset kolme pientä melonia, jotka jaoimme hartaana perheen kesken. Näitä tuskin tulen jatkossa kasvattamaan, mutta aina on kiva kokeilla jotain eksoottisempaakin. 'Zilga'-viiniköynnöskin tarjoili samankokoisen sadon, kolme pientä makeaa rypälettä. Toivon hartaasti, että joskus saan nähdä kokoineisen rypäletertun ihmeen.

Kesäkurpitsana kasvoi menneenä vuotena keltaista 'Gold Rush'-lajiketta. Kurpitsat olivat maukkaita ja sopivan pieniä, näiden kanssa en joutunut vaikeuksiin. Lajike pääsi uudelleen kasvatettavien listalle. 

Tulevana kesänä myös maissia on kasvatettava uudelleen. Aloitin esikasvatuksen sisällä ja jatkoin sitä kasvihuoneessa. Sato jäi aavistuksen verran raa'aksi, mutta tähkien aromi oli kyllä jotain aivan muuta kuin kaupasta ostettujen.

 Pavut olivat myös kokeilussa ensimmäistä kertaa. Keltaiset vahapavut eivät lähteneet kunnolla kasvuun, mutta nämä tummat salkopavut onnistuivat hienosti. Nopeasti kiehautettuna ja voin kera nautittuna ne myös maistuivat herkullisilta. Satoa antoivat myös marjapensaat ja omenapuu, uskollinen raparperi ja pieni mansikkalava. Ja niin, saimmehan me tietenkin perunoita, porkkanoita, ruohosipulia ja punasipulia, tilliä, herneitä ja muutamia maistiaisia myös pensasmustikoista. Mennyt puutarhavuosi oli siis oikein herkullinen.

OMASTA MAASTA

 Vihdoinkin tomaattisato on alkanut kypsyä. Maukkaimpia ovat pienet tummat 'Black Cherry' kirsikkatomaatit.

 Talvisen kuustenkaadon myötä kasvimaan valo on lisääntynyt huimasti ja se näkyy nyt aikaisempia vuosia rehevämpänä kasvuna. Tuoksuherneet tuovat kasvimaalle pikantin säväyksen romantiikkaa.

 Keltaisesta kesäkurpitsasta on tulossa hyvä sato, kasvissosekeittoa odotettavissa.

 Pensasmustikkoja on saanut poimia suuhun jo mukavasti, pakkaseen on säilötty mustikat metsän kautta. Taustalla kohoaa tummat salkopavut, jotka vasta kukkivat. Ehtiiköhän sato kypsyä?

Loppuun kuva juuri valmistuneesta työkaluseinämästä. Pala raudoitusverkkoa, puurimat seinän ja verkon väliin ja kiinitys, se on siinä. Ensi viikolla kutsuu jälleen työ, mutta vielä on kaksi kokonaista puuhastelupäivää tiedossa. Puutarhaflow on löytynyt, joten ei muuta kuin lisää multaa kynsien alle!

KUUMIEN PÄIVIEN ILOT

 Kuumaa kuumaa. Puutarha alkaa kuivua harmillisesti eivätkä helteet sovi ainakaan tämän puutarhurin ruumiinrakenteelle. Puutarhavierailut herättivät innon taas omankin puutarhan tekemiseen, mutta kroppa ei kerta kaikkiaan kestä työskentelyä tässä kuumuudessa. Lisäksi hirvittävä niska-päänsärky on ollut kiusana jo kolmatta päivää. Ainoaksi työksi onkin jäänyt veden kanto ruukkukasveille sekä kasvihuoneeseen. On minulla kyllä monta uutta ideaa ja aionkin laittaa tuulemaan tulevalla viikolla ennen töihin paluuta. Pelargonit nauttivat lämmöstä ja ilahduttavat kauniilla kukinnoillaan. 

 Viime vuonna istuttamat kärhöt ovat talvehtineet hyvin. Tämä pylväsvalaisinta rautalangan avittamana kiipeilevä pienikukkainen viinikärhö 'Venosa Violacea' on erityisen kaunis.

Melonikokeilun tuloksena kasvihuoneessa kypsyy kolme hassun hauskaa palleroista ja viiniköynnöksessä on kokonaiset kaksi rypäleen raakiletta!

Kuumien päivien iloja on hartaudella tehty kesäruoka terassilla varjon alla nautittuna. Perunaa, sipulia, hernettä, kesäkurpitsaa, yrttejä, kurkkua ja tomaattia voi nauttia oman maan tuotantona. Tässä parin päivän takainen hampurilaislounas omatekoisilla pihveillä, sämpylöillä ja kastikkeella. Jostain syystä ruoanlaittokin on kesällä hauskempaa.

KASVIHUONEESSA KOHISEE

 Hintelistä tomaatintaimista on kasvanut nopeasti vantteria ja elinvoimaisia. Tänä vuonna valikoimissa kirsikkatomaatit 'Black Cherry' ja 'Sweet 100' sekä kasvihuonetomaatti 'Harzfeuer'. Automaattiset kattoluukunavaajat ovat helpottaneet elämää huomattavasti ja kasvitkin näyttävät voivan erinomaisesti, kun eivät joudu kärsimään puutarhurin muistamattomuudesta.

Vihannestiskin yrtit ovat kovassa käytössä, ainakin jos minä laitan ruokaa. Yhtenä iltana paistoin paistinperunoita oliiviöljyssä ja silppusin mukaan ruohosipulia, timjamia ja oreganoa. Menin melkein onnesta sekaisin niitä syödessäni.

 Pelargonit ovat sopeutuneet vähitellen kasvihuoneeseen. Siirto sisätiloista kasvihuoneen valoon on aina järkytys ja lehdet pakkaavat alkuun kellastua liiasta auringosta. Varjostus onkin tarpeen ja lisäksi olen leikellyt rentoja ja valjuja varsia pois. Terrakottakerubi on oikeasti kattokoriste, jonka olen ostanut joskus Kreetalta.

Viiniköynnös 'Zilga' on selvinnyt jo kolmannesta talvestaan ja kurottautuu hitaasti mutta varmasti sisään kasvihuoneeseen tiilisokkelin aukosta. Ehkä uskallan jo toivoa rypälesatoa tuleville vuosille.

Minikurkku 'Passandra' on yllättänyt nopeudellaan. Taimet ovat olleet kasvihuoneessa ehkä kaksi viikkoa ja tänään popsin suuhuni jo ensimmäisen kurkun. Oman maan sato on uskomattoman maukasta ja syötävän kasvattaminen tuo valtavaa mielihyvää. En malttaisi odottaa ensimmäisiä perunoita.