Tyylilleni uskollisena mutta en mitenkään tavastani ylpeillen vastaan saamaani haasteeseen taas kamalan myöhässä. Muissa blogeissa on kahviteltu jo aikapäiviä sitten, mutta nyt tarjoan minäkin kupillisen ja kyytipojaksi itseleivottua suklaista kirsikkatäytekakkua. Haastajina toimivat rakkaat blogisiskot Pioni ja Karolina. Tässä haasteen kysymykset vastauksineen.
Mikä on sisustustyylisi?
Kotoisen selkeä, sekalainen kokoelma merkityksellisiä ja silmää miellyttäviä huonekaluja ja tavaroita yhteen koottuna. Ei sesongin tai muotivirtausten sanelema vaan elämän myötä syntynyt ja mukautuva.
Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessa?
Ehkä keittiöön ja olohuoneeseen.
Mihin käytäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Itselleni läheisten ihmisten ilahduttamiseen ja auttamiseen.
Mihin käytät paljon rahaa?
Jos törkeän kallista elämää pakollisine kuluineen ei lasketa niin ehdottomasti puutarhaan.
Mistä onnesta unelmoit?
Toivon, että sekä minä itse että läheiseni saamme säilyttää sisäisen rauhan ja luottamuksen elämään ja että maailma olisi hyvä paikka vielä tulevillekin sukupolville.
Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Varmasti noiden edellä mainittujen; sisäisen rauhan ja luottamuksen menettäminen.
Missä asiassa olet tunnollisin?
Lupausten pitämisessä.
Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Arkiset erehdykset ja unohdukset on helppo antaa anteeksi, mutta anteeksianto elämän syvemmillä alueilla on vielä tärkeämpää, joskaan ei aina helppoa.
Mikä on naisen paras ominaisuus?
Huolenpito ja lempeys, kyky heittäytyä ja hullutella, organisointikyky, iloisuus...
Mikä on miehen paras ominaisuus?
Kaikenlaiset remonttireiskataidot, rauhallisuus, luotettavuus, huumorimieli ja pilke silmäkulmassa, pitkäjänteisyys...
Satu on myös muistanut minua ihanalla plakaatilla, kaunis kiitos tästä!
Nami-nami;)
VastaaPoistaJoo, oli maukas!
PoistaVauvau mikä kakku!!! Superhyvän näköinen.
VastaaPoistaKiva lukea sinunkin vastauksesi. Sisustuksestasi on jäänyt mieleen sekin, että siinä on ihanasti pieninä ripauksina vihreää. Jotenkin siitä tulee sellainen olo, että puutarha on sinulla kotonakin läsnä, aina.
Oli hyvää, en vain muista, mikä se resepti oli. Tosiaan, vihreää pitää olla juuri sen takia, että tulee tunne, että sisällä on ripaus puutarhaa. Ja mulla on vieläkin makkarin seinät maalaamatta, sillä ihanan hempeällä vihreällä!
VastaaPoistaApua mikä ihana kakku! Rakastan kirsikoita yli kaiken...tuosta tulee nähtyä unta tänä yönä ;)
VastaaPoistaMä en todellakaan ole mikään kakun koristelun mestari, mutta tämä boheemi luomus oli omastakin mielestäni aika makee ;) Tuoreet kirsikat ovat kyllä uskomattoman hyviä.
PoistaKiitos mukavasta kahvihetkestä!
VastaaPoistaOle hyvä Minna, joskus olisi kiva kahvitella puutarhablogiystävien kesken ihan oikeastikin!
PoistaTotta. Mikään virtuaalinen ei vastaa yhdessä vietettyjä hetkiä.
PoistaUpea kakku, siis voisi olla suoraan jostain konditoriasta! Kakku juuri minunkin makuuni. Kivoja vastauksia, oikea kahvittelu olisi tosiaan mukavampaa. Miten en olekaan tajunnut tuota, että miehen kannattaa olla remppareiska, ai harmi ;)
VastaaPoistaVoi kiitos Sametti Hortensia! Luulen, etten kestäisi miestä, jolla ei työkalut pysy kädessä ;D
PoistaKiitos blogisisko siemenistä...mikä ihana yllätys <3
VastaaPoistaKiva kun tulivat perille, ajattelin jo, että posti hävittää epämääräisesti rapisevat kirjeet :D
PoistaKiitos kahviseurasta;)
VastaaPoista