UUDEN PUUTARHAVUODEN ODOTUSTA

Pikkuisen puutarhan Sametti Hortensia oli listannut tulevan puutarhavuoden haaveita ja se oli mielestäni niin kiva idea, että tartuin aiheeseen minäkin. Haaveilen pitkästä ja lempeästä keväästä, mieluiten aloittaisin työt puutarhassa jo maaliskuussa kuten tänä vuonna tein. Pienetkin työt, kuten puiden ja pensaisen leikkuut ja oksien hakettaminen tarkoittavat sitä, että puutarhakausi on todella avattu ja se on juhlaa se. Toivon, että maaliskuussa pääsen myös kylvämään retiisit kasvihuoneen lavaan. Varastossa on ehkä parisenkymmentä astiaa ja ruukkua syksyllä istutettuja sipulikukkia, niiden avulla saan toivottavasti kasvihuoneeseen myös aikaista kukintaa. 

Meillä on joka vuosi tupannut valmistumaan myös uusia rakennelmia puutarhaan, toivottavasti myös tulevana vuonna. Pieni pätkä aitaa olisi vielä rakennettava metsäpuutarhaa rajaamaan ja sitten olen keksinyt tarvitsevani puutarhavajan kasvimaan kupeeseen. Vajan tarve tulee esiin varsinkin syksyisin, kun keräilee puutarhasta säilöön ruukkuja, työkaluja ja kalusteita. Pikkuinen vaja peittäisi myös kasvimaan reunalla olevan puutarhajätekompostikasan. Vaja olisi varmasti myös kivannäköinen paikallaan ja voisin siirtää piikikkään karhunvatukan kasvamaan sen kylkeen.

Etupihan puoleiselle talon seinustalle olen suunnitellut pientä aamupalapatiota; pieni betonikivillä katettu alue, jonka molemmin puolin jää tilaa istutuksille. Nyt paikalla on tylsä nurmikaistale seinän ja laattakäytävän välissä. Vanha kovapuinen puutarhakalusteryhmä sai häädön terassilta, mutta sopisi patiolle hyvin hionnan ja maalauksen jälkeen. Tulevan viikon plussakelit houkuttelevat aloittamaan kalusteiden hiomisen ja sehän tarkoittaa jo konkreettista valmistautumista kevääseen! Pala nurmikkoa olisi poistettavaksi kevään tullen myös viereisen ruusunurkkauksen ja ulkorakennuksen liepeiltä ja tilalle olen suunnitellut paahteisen paikan maanpeittäjiä, ainakin valkokirjavaa 'Arctic Fire' ketoneilikkaa, jota nyt kasvaa toisaalla.

Kasvimaalla lojuu vielä kasa vanhoja tiiliä, joista minun piti muurata jo viime kesänä 'nursery bed' eli kasvilava kasvihuoneen ulkoseinustalle taimivauvoja varten. Homma jäi tekemättä, mutta pohjatyöt ovat valmiina eli muurauspuuhat on helppo aloittaa, kunhan saan isännältä apua anturan valamiseen. Samalla aion valaa paksun laatan porrasaskelmaksi kasvihuoneen oven eteen koristeellista kumikynnysmattoa pinnan valumuottina käyttäen.

Kasvihaavelistoja en ole vielä ehtinyt laatia, mutta metsäpuutarhaan mahtuisi vielä yksi siro puolivarjossa viihtyvä lehtipuu. Ehkä hankin sinne toisenkin sirotuomipihlajan. Muutoinkin metsäpuutarhaan mahtuu vielä kasveja, perennoja ainakin. Purppuraiset tarhajouluruusut olisivat ihania. Myös takapihan uudet laajennetut istutusalueet ovat vielä osin paljaana, niihin tarvitaan kovasti uusia kasveja. Talon etukuistia verhoamaan sopisi köynnös, tällä hetkellä ajatuksissa alpikärhö, mutta ehkä kuitenkin joku erikoisempi tarha-alppikärhöristeymä.

Viime vuonna hurahdin narsisseihin ja vähän ruusuihinkin ja varmasti tuleva vuosi tuo eteen taas uusia kasvi-ihastuksia. Hetkessä voi huomata ihastuneensa lajiin, jota ei aikaisemmin ole osannut katsoa sillä silmällä. Toivottavasti lempi leiskuu siis tulevanakin vuonna ja uusia rakkauden kohteita löytyy.

Hyötykasvien listalla ovat tietenkin kasvihuoneessa kasvatettavat tomaatit ja jokavuotisena suosikkina ainakin 'Black Cherry'-lajike. Minikurkkua, yrttejä ja chilejä tietenkin myös. Kasvimaalle perunaa, punasipulia, lehtikaalta, herneitä, porkkanaa, punajuurta, papuja, tilliä; ihan perusjuttuja.

Avoimet puutarhat-päivä on myös mielessä. Menneenä kesänä olin ensimmäistä kertaa mukana avaamassa omaa puutarhaa ja kieltämättä mukaan lähteminen houkuttaa nytkin. Tapahtumalla on oikeasti merkitystä kun miettii, miten paljon kiinnostusta puutarhaharrastusta kohtaan nykyään on ja miten vähän taas harrastajia yhteen kokoavia kivoja tapahtumia meiltä löytyy. Me suomalaiset jurotamme omissa oloissamme ihan liikaa ja silti ympärillämme asuu ihmisiä, jotka jakavat saman intohimon. Puutarhainnostuksen jakaminen on tuonut itselleni pelkästään kaikkea hyvää, uusia ystäviä ja tuttavuuksia, innostusta ja inspiraatiota, tiedon ja kokemusten jakamista eikä vähimpänä myös uusia kasveja siementen ja jakotaimien muodossa. Kaikkea tätä odotan uudeltakin puutarhavuodelta. Jos oikein on onni myötä, pääsen itsekin tutustumaan taas uusiin ihaniin puutarhoihin...

KIRJOJA PUUTARHURIN SIELULLE

 

Marraskuun ankeimpina viikkoina haalin joulunaikaa varten läjän edullisia kirjoja, siis lähinnä puutarha-aiheisia ja eksyipä mukaan ihanasti kuvitettu Kaislikossa suhisee -kirjakin. Puutarhurin tietokirjoja löytyy hyllystä jo niin paljon, että yritin valita vähän eri näkökulmaa aiheeseen. Möröt olen lukenut jo moneen kertaan, mutta nyt ne löytyvät omasta hyllystä ja tulivat taas kertaalleen läpikäytyä sohvan nurkassa hihitellen. Onnellisen puutarhurin vuosi on kyllä perusteos, mutta sen kaunis kansi houkutti tilaamaan. Puutarhan aika on kauniisti kuvitettu ja kirjoitettu soljuva kuvaus vuoden kulusta puutarhassa. Puutarha Italiassa ja Irlantilainen aamiainen ovat kevyttä iltalukemista, joissa tarinat saavat viedä. Mindfulness in the garden rauhoittaa ajatukset tarkastelemaan puutarhaa ja sen syvempää merkitystä, itsestäänselvyyksiä, jotka kuitenkin lukiessa avautuvat kuin ensimmäistä kertaa. En trädgård till tröst ja The backyard parables - näitä lukukokemuksia odotan eniten - en ole vielä aloittanut. 

Pinosta jäi uupumaan tämä Johanna ja Juha Tanskan Alussa oli puutarha. Kirja oli kuin kokoelma puutarha-aiheisia hartauksia ja luin sen yhden illan aikana. Pariskunnalta on ilmestynyt myös erilainen sisustuskirja, Talo minussa, minä talossa sekä Silitä kissaa, hengellisiä harjoituksia hengästyneille. Ensimmäinen hyllyssäni jo on, tuon toisen voisin myös hankkia.

Kirjojen lisäksi hankin uuden palapelin, rauhoittavaa puuhaa tämäkin, jossa ikävä kyllä valmiiksi väsynyt niskani jumittuu, varsinkin kun aloitin kokoamisen tässä olohuoneen pöydällä. Jotain on ihmisen aina tehtävä, joululomalla se voi olla jotain näinkin yhdentekevää ja samalla niin tarpeellista.

JOULUMIELTÄ

Hyvää joulumieltä kaikille, vaikka olenkin toivotuksineni vähän myöhässä! Saimme valkoisen joulun ja pikku pakkasen, tänään jopa auringonpaisteen. Nyt on aika levätä ja palautua syksyn rasituksista. Kevät on seuraava vuodenaika, kuvitelkaa!

KOHTI VALOISAMPIA AIKOJA

 Nyt on puutarhurin turinat vähissä. Vielä reilu viikko ja ollaan talvipäivänseisauksessa, sitten ainakin lähdetään hivuttautumaan kohti valoisampia aikoja. Amarylis on tuonut kauneutta keskelle pimeää...,

 samoin hyasintit. Onneksi ihminen voi jo haaveissa siirtyä kevääseen ja kuvitella mielessään auringon, sulavan mullan, lintujen laulun sekä esiin työtyvät idut ja silmut. Puutarhavajakin on jo ajatuksen asteella rakenteilla, samoin kuin etupihan aamuteepatio varjon kasveineen. 

Harvaksi ja vänttyräksi osoittautunut hyasintti on läheltä katsottuna kaunotar, nyt se on jo kuihtunut mutta sipuli on tallessa odottamassa kevättä ja puutarhan multiin pääsyä.

IKÄVÄ TOUKOKUUTA

 Voi ihana toukokuu, minulla on melkoinen ikävä. Oikeastaan aivan tosi kova ikävä.

En kyllä ihmettele yhtään joka keväistä siemenrallia, noissa taimissa on aina uuden puutarhakauden alku. Pianhan sitä pääsee taas rallaamaan, itse asiassa kävin jo ihan vähän läpi siemenvalikoimaani!

KUKOT ORRELLA

Fasaanit käyvät päivittäin putsaamassa lintulaudan alustan. Puskien alta ja perennapenkeistäkin näyttää löytyvän suuhun pantavaa. Tähän saakka yhteiselomme on sujunut sopuisasti eikä ainakaan sipuleita ole kaiveltu ylös.

KÖÖKISSÄ

 En ole kuvannut kotimme köökkiä koskaan laajemmin tänne blogiin. Tiinalta tuli toive, joten nappasin muutaman kuvan ennen pimeän tuloa. Ensimmäsessä kuvassa keittiö näkyy eteisestä päin, olohuone jää oikealle puolelle. Etualan klaffipiironki on täysin raasku kirpparilöytö, jonka entisöin joitakin vuosia sitten. Piironkiin kuuluu siis klaffikansikin, mutta tällä hetkellä se ei ole paikoillaan.

 

Tässä sitten keittiötä toiselta suunnalta. Toinen kirpparilöytö nököttää etummaisena. Ostin keinutuolin joskus toistakymmentä vuotta sitten ja jotenkin en saanut aikaiseksi hioa sen karmivaa paksua kakanväristä maalia pois kuin vasta pari kesää sitten. Istuinosan haperon vanerin vaihdoin kuluneena kesänä ja leikkautin paksun superlonin pehmukkeeksi aikaisemman lumpputoppauksen tilalle. Nyt on mukava kiikutella. Olohuoneessa onkin sitten oikein kunnon soutulavitta, kirpparilta sekin aikoinaan hankittu. Varaston ylisillä on vielä kolmas keinutuoli, semmoinen siro ja kevyt versio, joka sekin odottaa uutta tulemistaan. Mutta niin, keittiö siis näyttää tältä. Kaapistot oireilevat jo kymmenen käyttövuoden jälkeen, halpaa ja hyvää ei vain saa, paitsi ehkä Ikeasta. Mutta muuten keittiö on ihan kiva. Laitetaan kaapistot sitten joskus vaihtoon.

SILVER LACE BLACK

Kaksi kolmesta hankkimastani 'Silver Lace Black' loistoesikostani selvisi viime talvesta. Kasvustot ovat vielä pieniä ja kukinta vaatimatonta, mutta läheltä katsottuna nämä ovat huikean kauniita naivistisessa yksinkertaisuudessaan. Vähän tämän näköisenähän lapsetkin piirtävät kukan. 

PUUTARHA-AIHEET VÄHISSÄ

 Esikoinen on jo iso poika, mutta äidithän leipovat pojilleen synttärikakun vähintäänkin siihen asti kunnes joku toinen nainen ottaa tehtävän hoitaakseen. Tänä vuonna kaupassa silmiin osuneet karhunvatukat sanelivat tahdin ja tuloksena oli suklaakakku vadelmavaahtotäytteellä. Pensasmustikoitakin ostin koristeeksi, omat syötiin kesällä suoraan puskista. Karhunvatukat ovat kivan näköisiä, vähän kuin käpyjä. Sopisivat oikein hyvin jouluisten kakkujen tai jälkiruokien koristeeksi. 

Tarjolla oli myös valkosuklaakuorrutteisia mustikkamuffinsseja, nämä tosin ovat isännän leipomia. Puutarha-aiheet ovat selvästi vähissä, mutta ei syytä huoleen; blogi ei ole muuttumassa leivonta-aiheiseksi...

KEVÄÄN ODOTUS

 Kauppareissulla löysin kaksi minikokoista orkideaa. Nämähän ovat muutenkin edullisia, mutta nyt olivat vielä puoleen hintaan! Värivaihtoehtoina oli purppuraraidalliset ja nämä vaaleankeltaiset. Valitsin jälkimmäisen värin kevään odotusta silmällä pitäen!

DULAMAN

Aurinko näyttäytyy Utsjoella seuraavan kerran kahden kuukauden kuluttua. Täällä on vähän helpompaa, mutta vain vähän. Illan päätteeksi jotain mieltä ylentävää, mielikuvitusmatka Irlannin sumuisiin maisemiin.

VASTAKOHTAA

 Mikä vastakohta; meneillään oleva marraskuu ja kuva-arkistoista kaivettu toukokuu. Valkonarssi 'Actaea' on yksi kauneimmista ja odotan innolla taas näiden kukintaa. Tulevasta keväästä erityisen jännittävän tekee puutarhan uusien narsissilajikkeiden odotus; syksyllä istuttelin eniten juuri narsisseja.

Tuossa ne kukkivat kiven kupeessa, puutarhan pienessä nurkkauksessa. Vähän vinosta kuvakulmasta huolimatta kevään kauneus puskee otoksesta. Voi kuinka ihminen kaipaa tuota aikaa, ihana ihana toukokuu.

VÄLILLÄ SISÄNURKKIAKIN

 Äh, en oikein tykkää nykyään laittaa tänne sisäkuvia, mutta nyt kun ulkona maisema muuttui kauniiksi ja sininen hetki alkoi, nappasin pari kuvaa. 

 Orkidea avaa uudet kukat jouluksi, ihanaa. Kirpparilta löytynyt vanha metallinen suojaruukku on kiva ja sopii mielestäni juurikin orkidealle.

 Voi ei miten suttuista, mutta menköön. Tykkään lasista ja jos vastaan tulee näitä kupuja, en voi olla ostamatta. Tämän löysin marketin taloustavarahyllystä ja koko on ihan soppeli kasvienkin suojaamiseen. 

Kynttilöitä kuluu. Kruunukynttilät ovat mielestäni kauneimpia ja niitä hamstraan aina varastoon. Tunnelmallista lauantai-iltaa, joululomaankaan ei ole enää kuin neljä viikkoa, nyt alkaa tuntua että selviän sinne asti. Seinällä roikkuu kaksi lippua Rajaton Joulu-konserttiin, joulukortti-idea on syntynyt, muutama jouluinen paketti postitettu ja kaappien kätköönkin olen jotain hankkinut...

KUUSI KUVAA KESÄSTÄ

Sain Kruunu Vuokolta haasteen Kuusi kuvaa kesästä, kiitos siitä! Toukokuussa metsäpuutarhassa kukki parvitulppaanit...

sekä 'Thalia' narsissit. Kiven päällä köynnöshortensiakin ojenteli lehteen puhjenneita oksiaan. Ihana kevät, jolloin kaikki on herkkää ja tuoretta.

Kesäkuussa metsäpuutarha värittyi roosaan ja keltaiseen, kun tulppaanit ja särkyneetsydämet kukkivat. Sateen jälkeinen hurmos, en keksi paljon muuta ihanampaa.

Valkoiset särkyneetsydämet kukkivat myöhemmin, tässä ollaan edelleen metsäpuutarhassa. Kotkansiipisaniainen on alueen yksi tärkeimmistä vihreistä.

Jaa-a. Tässä ollaan jo keskikesän toisella puolella muistaakseni. Kasvihuoneessa yrtit ja chilit ainakin ovat  hyvässä kasvuvauhdissa.

Pioniunikot olivat siementäneet edellissyksynä osin itsekseenkin ja tässä kohdin kaikki kukat olivat muuntuneet yksinkertaisiksi. Kauniita olivat näinkin.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Diana' oli kevään hankinta ja ainakin ensimmäisenä kesänä se ilahdutti kukillaan. Toivottavasti talvi kohtelee prinsessaa hyvin ja tapaamme taas ensi kesänä. Sitä odotellessa...

KEVÄÄNTEKOA

Ahneuksissani olin haalinut vielä viimeisiä sipuleita hyötöä varten. Aamulla keräsin sopivia astioita ja menin kaapimaan jäätynyttä multasäkkiä. Näihin sinivalkoisiin kippoihin istutin keltaisia kasvitieteellisiä krookuksia...

sinkkisoikkoon helmililjoja...

ja toiseen violetteja 'Remembrance' krookuksia. Nyt on loput mullat sulamassa ja vielä olisi istutettavaksi pussillinen helmililjoja, pari pussillista krookuksia ja idänsinililjoja sekä yksi iso pussillinen 'Angelique' tulppaaneja. Sitten vain ruukut, soikot ja kipot varastoon lepäämään. Toivottavasti saan näiden avulla kasvihuoneeseen kevättä taas vähän etuajassa. 

PALA PUUTARHAA

 Marraskuu kietoo päivä päivältä tiukempaan otteeseen. Omat askeet hidastuvat ja mieli kaipaa lepoa. Kynttilät lohduttavat ja joulukukat vielä enemmän. Talven tulosta huolimatta on elämää, vihreää ja kukkanuppuja. Ensimmäinen amarylis ja hyasintit keittiön ikkunalla ovat kuin pala puutarhaa. Olohuoneessa uudelleen kukintaansa aloittava orkideakin tuo samaa fiilistä.

Joitakin vuosia sitten ostin jouluksi huonekuusen ja siitä olikin iloa vuoden verran, kunnes huoneilma koitui sen kohtaloksi. Tänään ostin uuden. Samalla haikailin jouluruusujen puoleen, mutta jätin ostamatta, koska eivät kestä lämmintä ja kuivaa huoneilmaa senkään vertaa. Suunnitelmissa siintävä puolilämmin lasikuisti tuntuu taas niin ajankohtaiselta; siellä olisi tilaa, valoa ja sopivasti viileyttä. 

AKILLEEN PALATSIN PUUTARHASSA

Lomailimme heinäkuussa Korfulla ja pääsimme näkemään Itävallan keisarinna Elisabethin, Sissinä paremmin tunnetun, vuonna 1890 rakennuttaman kesäpalatsin puutarhoineen. Sissi oli kreikkalaisen kulttuurin ja mytologian intohimoinen ihailija ja erityisen vaikutuksen häneen oli tehnyt myyttinen sankari Akilles, jonka mukaan koko palatsi nimettiin. 

Palatsi sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Korfun pääkaupungista korkealla Gastourin kylässä. Palatsi on restauroitu 1990-luvulla oltuaan pitkään rappiolla ja toimittuaan muun muassa sotasairaalana ensimmäisen maailmansodan aikana, myöhemmin italialaisten ja saksalaisten miehittäjien päämajana sekä sotien jälkeen Kreikan ensimmäisenä kasinona. 

Palatsin puutarhasta aukeaa upea maisema Joonianmerelle ja koko alas asti ulottuva metsä kuuluu palatsin maihin. Saapuessaan aikoinaan laivalla kesäpalatsiinsa Sissi sai ihailla jo kaukaa mereltä tätä kaunista näkymää aina rannasta kukkulan laella sijaitsevalle palatsille asti.

Heinäkuinen päivä oli todella kuuma ja metsästä kantautuivat kaskaiden ja lintujen äänet. Koko palatsi ja puutarha oli hieno sekoitus arkkitehtuuria, taidetta ja ympäröivää maisemaa.

Patsaita oli paljon ja ne olivat upeita. Olen yrittänyt jälkikäteen selvitellä, keitä hahmot olivat. Tässä Ares, sodan ja taistelun jumala.

Hän oli ilmeisesti Afrodite, rakkauden jumalatar.

Puutarhaan avautuvassa Viisasten miesten pylväskäytävässä komeili kolmetoista rintakuvaa antiikin filosofeista sekä runoilijoista. Myös Shakespeare oli päässyt joukkoon.

Etualalla koreilivat Yhdeksän muusaa; kreikkalaisen mytologian runottaria, tieteiden ja taiteiden jumalattaria.

Tragedian muusa Melpomene.

Juoksija-patsaiden luota laskeuduttiin alas kohti puutarhan keskipistettä ja kantavaa teemaa...

Kuolevan Akilleen patsaalle.

Soturi Akilleen heikko kohta oli kantapää ja Troijan sodassa hän sai siihen kuolettavan iskun Pariksen keihäästä; siitä sanonta Akilleen kantapää.

*

Sinisade eli Wisteria kukki portaikossa...

ja puutarhaa reunusti niin ikään sinisateen verhoama kaarikäytävä reunoillaan pensasmaiset lavetelikasvustot.

Tämä varjoinen kaarikäytävä oli upea ja tunnelmallinen keidas keskellä paahtavaa aurinkoa.

Metsään avautuvan polun varrella, hieman piilossa nuokkui englantilainen runoilija ja niin ikään kreikkalaisuuden ihailija Lordi Byron.

Tässä seinustalla oli viehättävä rosoisen antiikkinen puutarhatunnelma; kauniit uurnat ja vedenkeruuallas, patsaat ja köynnökset... täydellistä.

*

Loppuun vielä näkymä palatsilta alas Joonianmerelle. Kreikka on upea ja kiehtova maa ja tämä paikka on varmasti ollut onnettomiakin sävyjä sisältäneen Sissin elämän suuri ilo ja onni.