UUDEN PUUTARHAVUODEN ODOTUSTA

Pikkuisen puutarhan Sametti Hortensia oli listannut tulevan puutarhavuoden haaveita ja se oli mielestäni niin kiva idea, että tartuin aiheeseen minäkin. Haaveilen pitkästä ja lempeästä keväästä, mieluiten aloittaisin työt puutarhassa jo maaliskuussa kuten tänä vuonna tein. Pienetkin työt, kuten puiden ja pensaisen leikkuut ja oksien hakettaminen tarkoittavat sitä, että puutarhakausi on todella avattu ja se on juhlaa se. Toivon, että maaliskuussa pääsen myös kylvämään retiisit kasvihuoneen lavaan. Varastossa on ehkä parisenkymmentä astiaa ja ruukkua syksyllä istutettuja sipulikukkia, niiden avulla saan toivottavasti kasvihuoneeseen myös aikaista kukintaa. 

Meillä on joka vuosi tupannut valmistumaan myös uusia rakennelmia puutarhaan, toivottavasti myös tulevana vuonna. Pieni pätkä aitaa olisi vielä rakennettava metsäpuutarhaa rajaamaan ja sitten olen keksinyt tarvitsevani puutarhavajan kasvimaan kupeeseen. Vajan tarve tulee esiin varsinkin syksyisin, kun keräilee puutarhasta säilöön ruukkuja, työkaluja ja kalusteita. Pikkuinen vaja peittäisi myös kasvimaan reunalla olevan puutarhajätekompostikasan. Vaja olisi varmasti myös kivannäköinen paikallaan ja voisin siirtää piikikkään karhunvatukan kasvamaan sen kylkeen.

Etupihan puoleiselle talon seinustalle olen suunnitellut pientä aamupalapatiota; pieni betonikivillä katettu alue, jonka molemmin puolin jää tilaa istutuksille. Nyt paikalla on tylsä nurmikaistale seinän ja laattakäytävän välissä. Vanha kovapuinen puutarhakalusteryhmä sai häädön terassilta, mutta sopisi patiolle hyvin hionnan ja maalauksen jälkeen. Tulevan viikon plussakelit houkuttelevat aloittamaan kalusteiden hiomisen ja sehän tarkoittaa jo konkreettista valmistautumista kevääseen! Pala nurmikkoa olisi poistettavaksi kevään tullen myös viereisen ruusunurkkauksen ja ulkorakennuksen liepeiltä ja tilalle olen suunnitellut paahteisen paikan maanpeittäjiä, ainakin valkokirjavaa 'Arctic Fire' ketoneilikkaa, jota nyt kasvaa toisaalla.

Kasvimaalla lojuu vielä kasa vanhoja tiiliä, joista minun piti muurata jo viime kesänä 'nursery bed' eli kasvilava kasvihuoneen ulkoseinustalle taimivauvoja varten. Homma jäi tekemättä, mutta pohjatyöt ovat valmiina eli muurauspuuhat on helppo aloittaa, kunhan saan isännältä apua anturan valamiseen. Samalla aion valaa paksun laatan porrasaskelmaksi kasvihuoneen oven eteen koristeellista kumikynnysmattoa pinnan valumuottina käyttäen.

Kasvihaavelistoja en ole vielä ehtinyt laatia, mutta metsäpuutarhaan mahtuisi vielä yksi siro puolivarjossa viihtyvä lehtipuu. Ehkä hankin sinne toisenkin sirotuomipihlajan. Muutoinkin metsäpuutarhaan mahtuu vielä kasveja, perennoja ainakin. Purppuraiset tarhajouluruusut olisivat ihania. Myös takapihan uudet laajennetut istutusalueet ovat vielä osin paljaana, niihin tarvitaan kovasti uusia kasveja. Talon etukuistia verhoamaan sopisi köynnös, tällä hetkellä ajatuksissa alpikärhö, mutta ehkä kuitenkin joku erikoisempi tarha-alppikärhöristeymä.

Viime vuonna hurahdin narsisseihin ja vähän ruusuihinkin ja varmasti tuleva vuosi tuo eteen taas uusia kasvi-ihastuksia. Hetkessä voi huomata ihastuneensa lajiin, jota ei aikaisemmin ole osannut katsoa sillä silmällä. Toivottavasti lempi leiskuu siis tulevanakin vuonna ja uusia rakkauden kohteita löytyy.

Hyötykasvien listalla ovat tietenkin kasvihuoneessa kasvatettavat tomaatit ja jokavuotisena suosikkina ainakin 'Black Cherry'-lajike. Minikurkkua, yrttejä ja chilejä tietenkin myös. Kasvimaalle perunaa, punasipulia, lehtikaalta, herneitä, porkkanaa, punajuurta, papuja, tilliä; ihan perusjuttuja.

Avoimet puutarhat-päivä on myös mielessä. Menneenä kesänä olin ensimmäistä kertaa mukana avaamassa omaa puutarhaa ja kieltämättä mukaan lähteminen houkuttaa nytkin. Tapahtumalla on oikeasti merkitystä kun miettii, miten paljon kiinnostusta puutarhaharrastusta kohtaan nykyään on ja miten vähän taas harrastajia yhteen kokoavia kivoja tapahtumia meiltä löytyy. Me suomalaiset jurotamme omissa oloissamme ihan liikaa ja silti ympärillämme asuu ihmisiä, jotka jakavat saman intohimon. Puutarhainnostuksen jakaminen on tuonut itselleni pelkästään kaikkea hyvää, uusia ystäviä ja tuttavuuksia, innostusta ja inspiraatiota, tiedon ja kokemusten jakamista eikä vähimpänä myös uusia kasveja siementen ja jakotaimien muodossa. Kaikkea tätä odotan uudeltakin puutarhavuodelta. Jos oikein on onni myötä, pääsen itsekin tutustumaan taas uusiin ihaniin puutarhoihin...