PUUTARHAMAINEN TUNNUSTUS

Saaripalstalta putkahti tunnustus, jonka äärelle piti oikein syventyä. Kiitos Saila! Tunnustus piti sisällään kolme seuraavaa kysymystä:

miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät,
mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi ja
mikä on puutarhafilosofiasi.

Puutarhainnostus, olisiko se jotenkin sisäsyntyinen juttu? Lapsuuden pihamaa oli postimerkin kokoinen, mutta muistan istuttaneeni sinne naapurin pihasta kaivamani vaahteranalun, jonka huolellisesti peittelin leipäpussilla talven tultua. Hengissä säilyi. Lisäksi muistan rakentaneeni minikasvihuoneen kyljelleen käänettyyn puulaatikkoon, jonka etureunan peittelin, yllätys yllätys, yhteenteipatuilla leipäpusseilla. Siemenet keräsin tietenkin ojanvarsien kukinnoista ja uskokaa tai älkää, kasvihuoneessa alkoi vihertää.

Muutettuamme uuteen kotiin pihamaa kasvoi ja aloin viljellä kuivakukkia ja usein haravointi ja nurmikon leikkuu lankesi minulle. Aikuiselämäni ensimmäinen oma piha oli rivitalossa, jossa jatkoin erinäisiä kokeiluja ja nykyisen kotimme myötä koko homma on riistäytynyt käsistä. Oikeasti haluaisin omistaa koko elämäni puutarhalle, mutta  koska se ei ole mahdollista, antaudun asialle lähestulkoon joka hetki, kun minua ei tarvita muualla. Blogi on suora jatkumo harrastuksen käsistä riistäytymiseen.

Puutarhastani ei luullakseni löydy mitään järisyttävän erikoista tai harvinaista kasvia, mutta tunnearvoltaan rakkain lienee kuolanpioni, jonka alun siirsin puutarhaani vanhempieni pihasta muutama vuosi sitten. Vanhempieni pihaan pionivanhus oli päätynyt jo kauan sitten edesmenneen naapuri-mummon puutarhasta. Mummo on lapsuuteni rakas henkilö, jonka kanssa vietin paljon aikaa vanhempieni ollessa töissä. Hän olikin todellinen viherpeukalo ja luulen, että kannan sisälläni jotain, mitä sain häneltä. Kasvien kauneuskilpailussa ei ole voittajaa, koska missikandidaatteja on niin paljon ja jokainen on omalla tavalla upea omassa sarjassaan.

Puutarhafilosofia onkin aihe, jota pyörittelen usein mielessäni. Puutarhassa työskennellessä ajatukset selkiytyvät, elimistö rauhoittuu ja elämän mittasuhteet asettuvat kohdilleen. Ollessaan oikeanlaista puutarhanhoito innoittaa, rauhoittaa ja tekee onnelliseksi. Kiire ei kuulu puutarhaan, koska siellä kaikki tapahtuu luonnon ehdoilla. Puutarhat, joissa viihdyn, on tehty luontoa mukaillen. Ne eivät ole täydellisiä, liian rakennettuja eivätkä liian somistettuja. Niissä näkyy ihmisen kädenjälki juuri sopivassa määrin. Oma puutarhani on muovautumassa vähitellen tätä ajatusta kohti; alkuhuumassa tuli tehtyä asioita hieman toisin. Olen kovasti kiinnostunut puutarhan terapeuttisesta vaikutuksesta ja saatan palata aiheeseen lähiaikoina.

Tunnustus pitäisi jakaa eteenpäin viidelle puutarha-blogille. Tässä omia suosikkejani monien muiden lisäksi:
Anun puutarha
Vaahteramäki
Piiperrystä pihamaalla
Romppala 
Pikkuinen puutarhani

PÄIVÄN AJATUS

Silmä lepää kauneudessa. Kaikki kaunis on katoavaa, herkkää ja haavoittuvaa. Kauneutta ei voi omistaa, mutta kauneudelle voi tehdä tilaa elämässä. Silmä on herkkä poimimaan kauneuden, mutta miten on sydämen laita? Itsekkyyden, omistamisen halun ja kilpailun henki on vahvassa. Tarve olla oikeassa on kova. Mahtuvatko kauniit ajatukset tälle tantereelle? Oma sydämeni tarvitsee ainakin muistutuksen joka aamu. Täytyy aloittaa omista ajatuksista ja toivoa, että teot seuraavat perässä. 

KEVÄÄN MERKIT

Maaliskuu on kevätkuu ja synttärikuu, ilmankos se on kiva kuu. Ja ystävät osaavat ilahduttamisen taidon. Viikonloppuna minut yllätettiin kolmella tuoreella Englannin-tuliaisella, Garden Illustratedilla, The English Gardenilla ja Gardeners' Worldilla ja tänään postipaketista löytyivät nämä aidot käsityönä saaristolaislampaan villasta tehdyt kynsikkäät. Olen autuas.

Tämänhetkisen elämän ilo ja voima löytyy työpäivien jälkeen, missäs muualla kuin kasvihuoneen hyväilyssä. Muutaman viikon jälkeen kiireet ja velvollisuudet hieman hellittävät ja arvanette varmaankin sen jälkeiseen elämään latautuneet odotukset. Silloin ollaan huhtikuussa ja huhtikuu aloittaa vuoden ihanimman ajanjakson, joka vuosi.

Metsikköön on jo ilmestynyt yksi hyväntuoksuinen kevään merkki (pipon lisäksi).

Ja hei, lukijoita on tänään täydet sata, hienoa!

SUNNUNTAINA

Kasvihuoneessa on tehty kevätsiivot. Sisälläkin pitäisi siivota, mutta jostain syystä se ei houkuta yhtään. Mutta tänään on sunnuntai eikä aikaa kuluteta pölyrättiä heilutellen. Aurinkoista päivää kaikille! 

ETUMATKA

Katsokaa, millaisen viherpehkon kannoin varastosta kasvihuoneeseen! Tuntuu ihan keväälle. Juuri tällaisesta etumatkasta lasiseinien sisällä olen haaveillut. Luulen, että viikonloppuna minut löytää helpoiten täältä ehdottomasta lempipaikastani, jossa lämpötila kipusi tänäänkin 26 asteeseen.

Helmihyasinttien seasta pilkistävät tanakat tulppaanin alut. Multa oli rutikuivaa ja helmihyasinttien lehdet valjuja ja honteloita. Loraus vettä, kyllä ne tästä reipastuvat.

Sipuleiden lisäksi murateilla saa kasvihuoneeseen sinne kuuluvaa vihreyttä jo heti kevään alkaessa. Metallisoikoissa kasvavat japaninvaahterat täytyy myös nostaa kasvihuoneeseen ennenkuin ne alkavat tehdä lehtiä liian lämpimässä varastossa. Sitten voisin hakea kaupungilta jotain valmiita sipuliruukkuja, krookuksia, helmihyasintteja ja tulppaaneja näytti ainakin olevan tarjolla. Ihanaa kevään ensimmäistä viikonloppua!