VIHDOINKIN!

Totta puhuakseni en ole hetkeen tuntenut eläväni niinkuin tänään. Kevään ensimmäinen todellinen puutarhapäivä enkä voisi olla onnellisempi. Olen kantannut, kitkenyt, haravoinut, siirtänyt kasveja, istunut ja nauttinut, ideoinut ja istuttanut ensimmäiset orvokit. Päivän lounas on myös syöty ulkona. Lisäksi mies nikkaroi minulle ihanat kottikärryt pitkään haaveilemani mallin mukaan.

Maasta nousee vaikka mitä, mutta kukkijat ovat vielä harvassa. Pienen pienet lumikellot ovat pihani ensimmäiset koskaan ikinä. Näinkin pienestä voi ihminen tulla äärettömän onnelliseksi.

Kaikki kesäkalusteet on raahattu ulos, myös riippumatto. Aikaa ei ole tuhlattavaksi. Lepotuoli löysi uuden paikan ja nyt haaveilen kivituhkasta ja seulanpääkivistä, joilla katan metsäpuutarhan polut ja muun muassa tämän männyn ympärystän.

Aurinkoa ja vapaapäiviä on luvassa, linnut, madot, perhoset ja kimalaiset ystävinä aion jatkaa näissä samoissa tunnelmissa. Nautitaan ja iloitaan!

SILPPURI

Pyrkimys kierrättää kaikki orgaaninen aines omalla pihamaalla otti harppauksen eteenpäin, kun sijoitin oksasilppuriin. Pääsiäisenä vietin kokonaisen maanantain syöttäen risua ja oksaa sinisen hain hampaisiin ja nyt ylpeilen komeaa muurahaiskekoakin komeammalla silppukasalla keittiökompostien kupeessa. Silpun höysteenä on hienoista sahanjauhoa miehen puusavotan jäljiltä. Nyt on ilo ylimmillään ja kompostikuiviketta ainakin kahdeksi vuodeksi eteenpäin.

Sisällä pelargonit kukkivat jo, tässä ihanainen Rasberry Rippel, blogiystävä Tiinalta saatu.

Ulkona on taas kamalaa valkoista mömmöä, mutta tomaatit, chilit ovat ja paprikat ovat varmoja kesän tulosta. Kurkut ovat edelleen kylvämättä, se onkin homma, joka täytyy hoitaa viikonlopun aikana. Kevät on tullut viivytellen, mutta puutarhaa tutkiessaan huomaa, miten kaikki on valmiina kasvuun heti lämmön saapuessa. 

ODOTETTAVISSA TULPPAANINKUKKIA

Helmihyasintit kukkivat jo, mutta tulppaanit piilottelevat vielä tovin. Joku aika sitten paukkuneet pakkasetkaan eivät säikäyttäneet istutusta, jonka ihan kokeilumielessä kannoin jo maaliskuun alussa kasvihuoneeseen. Nyt haaveilen jo uusista sipuliruukuista ensi kevät mielessäni ja voin melkein nähdä kirjopikarililjoja saviruukuissa, hyasintteja ja...

Arvaatkaas, mihin kipitin heti kaarrettuani työpäivän jälkeen pihaan? Uusi valkoinen lumikaan ei harmittanut, kun sitä sai ihailla 30 asteen lämmössä silmiään siristellen keväisten kukkien ja kuumaturkkisen kissan kanssa.

Täydellisen rentouttavaa. Tosin puolen tunnin jälkeen lämpö tuntui melkein liialliselta ja minua rupesi kauheasti nukuttamaan, mutta kasvarissa ei ollut minulle yhtä viilentävää paikkaa tarjolla. 

Akut latautuivat taas ihmeellisellä tavalla. Jos kotini on linnani... on kasvihuone pyhättöni.

 

'Kaunis blogi' -tunnustus rantautui luokseni Autuas olo -blogista jo joku aika sitten. Autuaan olon Cherillä onkin hämmästyttävä taito pukea kauneus kuviksi ja sanoiksi. Kiitos Cheri, olen otettu! Tunnustus pitäisi jakaa eteenpäin viidelle blogille, jolla on alle 200 lukijaa. Olen armottoman myöhässä ja luulen, että tunnustus on ehtinyt tässä välissä jo moneen paikkaan. Joten nautin itsekkäästi saamastani huomionosoituksesta!