UUTTA PUHTIA HYÖTYVILJELYYN

Tuttuun tapaan täällä taas näin uuden vuoden alussa, kun ajatukset väkisinkin karkaavat kohti uutta puutarhavuotta. Mennyt kasvusesonki vierähti osin uuden lasitetun terassin rakennuspuuhissa, jossa toki oma roolini oli enemmänkin avustava. Olin kuitenkin vauhdissa jo hyvissä ajoin keväällä yllä näkyvän oman työmaani kanssa. Heti alkuvuodesta päätin aloittaa pitkän tauon jälkeen lavakasvimaapuuhat. Puutarhamme alkuaikoina meillä oli lavat, jotka teimme ylijääneistä rakennusmateriaaleista. Aikansa palveltuaan poistin lahonneet kehikot ja siitä saakka hyötytarha on ollut lähinnä perunamaa. Alkuun suunnittelin pientä neljän ruudun lavakaulusmaata vanhan pottumaan päälle, mutta suunnitelmat lähtivät jalostumaan, kun löysin Torista paitsi niitä lavakauluksia, myös kaksi uudenveroista ja edullista lavakaulusten päälle sopivaa pienoiskasvihuonetta. Perunamaa sai jäädä omille sijoilleen, koska tykkään viljellä pottua vanhaan tapaan kunnon vaoissa. Kuusi kasvulavaa sijoittuivat perunamaan tuntumaan nurmipohjalle ja näin ankea, jouten ollut nurmikaistele muuttui joksikin paljon kauniimmaksi ja hyödyllisemmäksi. Kuten kuvasta näkyy, lavakaulukset on maalattu sekä sisä- että ulkopuolelta ja sisäpuoli on vuorattu patolevyllä. Näin lavoille tulee enemmän käyttövuosia.

 Lavakauluksia on kahdessa kerroksessa. Koska tämän kokoinen lava vetää multaa helposti 400 litraa, kasasin lavojen pohjalle mahdollisimman paljon kevään aikana tullutta puutarhajätettä ja sen päälle puhdasta pussimultaa. En halunnut eristää lavoja nurmesta millään maatumattomalla materiaalilla, joten hyödynsin pohjissa paksua aaltopahvia, jota olin tullut säästäneeksi. Lavojen väliset käytävät pohjustin vanhoilla juuttimatoilla sekä paksulla aaltopahvilla. Käytävien katteeksi laitoin sekä itse tekemääni oksahaketta että kaupan pussihaketta. Pienoiskasvihuoneet asettuivat mukavasti tarhan kahteen keskimmäiseen lavaan ja näin tarhasta tuli kivan symmetrinen. Kasvihuoneet ovat alumiinirunkoisia, oikeilla laseilla varustettuja ja näin ollen ne toistavat myös viereisen kasvihuoneen tyyliä. 

Lavat sijaitsevat etelään avautuvan pellon laidalla, joten varsinkin alkukesästä taimet tarvitsivat suojaa porottavalta auringolta ja kuivattavalta tuulelta. Biltemasta löytyi näppärät metallikaaret ja niiden varaan pingotettavat suojahuput, joiden turvin kasvuun lähtö olikin nopeaa. Pienoiskasvihuoneisiin istutin lämpöä erityisesti rakastavat punasipulit ja avomaankurkut ja sato olikin mainio. Lisäksi lavoissa kasvoi porkkanaa, punajuurta, hernettä, tilliä, kehäkukkaa, sidesalaattia, persiljaa, mangoldia ja yksi papu, joka iti ikivanhasta Yin Yang-siemenestä. Perunamaalle mahtui vielä lehtikaalirivistö sekä kosmos- ja auringonkukat. 

 Lavatarhan ensimmäinen kasvukausi oli siis iloisten onnistumisten täyttämä. Syksyllä jätin naatit ja muut kasvinosat niille sijoilleen ja ladoin pintaan kerroksen keittiöjätekompostia. Keväällä onkin kiva aloittaa muokkaukset ja kylvöt heti maan sulamisen myötä. Kylvösuunnitelmia en ole vielä tehnyt, mutta eilen jo kolusin siemenvarastot läpi. Muita suunnitelmia on kyllä jo muhimassa ja itse asiassa tein pari päivää sitten ensimmäiset siementilaukset. Olen nimittäin päättänyt perustaa niityn ulkorakennuksemme taakse. Alue on kuiva ja paahteinen, viettävä pitkulainen nurmiluiska. Nurmen kasvu on heikkoa ja nurmen leikkuu erityisen tympeää viettävällä maalla (no se on kyllä tympeää ihan tasaisellakin maalla ja siksi sen pinta-ala vähenee meillä jatkuvasti). Monimuotoisuuden vahvistaminen on kuitenkin tässä tulevassa hankkeessa se ykkösjuttu. Tiedän, ettei niittyä perusteta tuosta vain, mutta keväällä aion aloittaa ja katsoa, millaiseksi alue muodostuu tulevien vuosien aikana. Tilasin sekä yksivuotisten että monivuotisten niittykasvien siemeniä, joilla lähteä liikkeelle. Lisäksi omista varastoista löytyi sekä itse kerättyjä että muilta saatuja (Mari Möröltä oli useampi pussukka) ja ostettuja unikon siemeniä. Innostunein ja odottavin mielin siis kohti uutta vuotta!

KEVÄT ALKAA KASVIHUONEESTA

 Tammikuu on alkanut sateisena ja harmaana. Kevät ja kevään valo häilyy mielessä päivittäin ja tämä ihana, pitkään jatkunut joululoma on tyhjännyt kuormittuneen mielen ja tehnyt tilaa uusille ajatuksille. Mikä ilo löytää itsestään yhä uudelleen taidon innostua ja miten hyvää tuo tunne tekee mielelle. Pitkä työn rytmittämä syksy oli ehtinyt karsia elämästä taas 'kaikkea ylimääräistä' ja kuitenkin niin tärkeää. Latailin puhelimesta kuvia viime keväältä ja heittäydyin muistelemaan, miltä kevään ensimmäiset puutarhahetket taas tuntuivatkaan. Kasvihuone on ollut näyttämönä ensimmäisille orvokki- ja sipulikukkaistutuksille. Viime keväänä rakastuin vahvoihin jalokisävyihin ja metsästelin esimerkiksi hehkuvia vihreänsävyisiä vanhoja pulloja. Tuon turkoosin pullon sävy on täydellinen. Saviruukut ja sinkki ovat ikuisia rakkaudenkohteitani.

 Kuvat ovat huhtikuun alulta. Maisema on vielä ruskea ja harmaa, mutta kasvihuoneen lasit paljastavat, että kunnon kevätsiivous on jo tehty! Kasvihuoneen tyhjäys, pesu ja kevätkuntoon laitto on aina yhtä innostava ja odotettu hetki. Marketeista on pakko lähteä haalimaan kevätkukkijoita ja ensimmäisiä multasäkkejä. Laveri on näköjään vielä petaamatta, mutta mitä luultavimmin olen senkin tehnyt heti kevätsiivouksen jälkeen. Mikään ei ole mahtavampaa ihan arkisena keväisenä iltapäivänä, väsyneenä töistä palaavana, kuin kävellä suoraan kasvihuoneeseen ja asettautua pitkäkseen tuolle laveripedille. Tiedättehän se kasvihuoneen ominaistuoksun ja tuulensuojaisan ilmaston, ensimmäiset kasvit valoon onnellisena ojentautuen sekä pienet salaatin ja retiisin siemenet mustassa mullassa, kasvihuoneen suojassa itäen.

UUSI ONNELLINEN PUUTARHAKAUSI ON ALKANUT!

Takana on jo monta intensiivistä puutarhaviikkoa. Kevät on ollut ihana ja talven jälkeen olen nauttinut joka solullani puutarhassa vietetyistä hetkistä. Puutarha on voimaannuttanut ja tuonut taas suunnattomasti iloa elämään. Tätä maapalaa on luotu puutarhaksi nyt viisitoista vuotta ja osin on nähtävissä jo vuosien tuomaa ilmeikkyyttä ja karismaa. Toisaalta täällä on edelleen tilaa uuden luomiselle ja muokkaamiselle, mikä sekin on hurjan hauskaa. Kiivas istuttaminen on vaihtunut tarkemmaksi tuumailuksi ja kasviyhdistelmien ja näkymien hiomiseksi. Suuria kasvustoja on jo jaettavaksi asti ja näin on mahdollista luoda toistoa ja sen myötä miellyttävää rytmiä puutarhan näkymiin. Tällä hetkellä katse on suuntautunut ihaniin kukkiviin puihin ja pensaisiin. Äitienpäivälahjaksi toivoin koristeomenapuuta, joita olen vähitellen istutellut eri puolille pihaa ja puutarhaa. Kuvassa näkyvä Malus purpurea 'Musta Rudolf' pääsee tänä kesänä rakennettavan puutarhavajan liepeille.

Orvokeista on ollut iloa pitkään; tuskin lumet olivat sulaneet, kun jo ostin muutaman 'pack'n pienen pieniä taimia. Tänä keväänä olen ryhdistäytynyt myös syksyn sipulikukkasuunnitelmien kanssa ja kirjannut ylös paikat ja näkymät, mihin kaipaan kevään kukkijoita. Useampi vuosi on mennyt lähes ilman uusien sipulien istuttamista. Edelleen rakastan yli kaiken narsisseja sekä kaikkia pienikukkaisia kevään airueita, mutta myös myöhemmin kukkivia laukkoja voisin lisäillä sinne tänne loputtomiin. 

Kasvihuone on viettänyt viimeistä talvea varastona, vihdoin aloitamme siis puutarhavajan rakentamisen. Kasvihuonetta tyhjätessäni päätin luopua kaikista ylimääräisistä istutusastioista ja muista tykötarpeista, joita puutarhaan on vuosien saatossa kertynyt. Tosin 'uusiakin' aarteita aina löytyy, viime talvena esimerkiksi tuo ensimmäisen kuvan reunassa pilkottava sinkkiamme. Kasvihuoneessa näkyvä amme taas löytyi edellisenä talvena ja pian siellä taas kasvavat tomaatit, kunhan niiden kasvihuoneeseen istuttamisen aika koittaa. Huhtikuussa kylvin perinteiseen tapaani ammeeseen retiisit ja salaatit ja satoa on jo tälle keväälle riittänyt, mikä ilo!

Puutarha vehreytyy silmissä ja viikonlopuksi on jälleen luvattu kesäisiä lämpötiloja. Nyt vielä kamera hakeutui rajattuihin yksityiskohtiin, mutta pian kaikkialla kukkii ja vihreys ottaa maiseman lopullisesti haltuunsa. Palaillaan siis pian!

PATOUTUNUTTA PUUTARHAPUHETTA

Maaliskuun valo ja aurinko on läpitunkevan ihanaa, mutta yhdistettynä raakaan kylmyyteen myös mieltä ja kehoa raastavaa. Puutarhurin mieli on jo melkoisen levoton, pakkautuvaa energiaa on yritettävä kohdentaa kaikkeen vähänkään kasvuun ja uuteen puutarhakauteen liittyvään. Mullan kanssa olen pelehtinyt vasta tomaatintaimikylvösten verran, mukaan voi tietenkin laskea myös tänään laitetut pääsiäisohrat; silmäniloksi ja kissojen virkistykseksi. 

Talvisin huvitan itseäni puutarha-antiikin metsästyksellä ja voin sanoa tämän talven olleen sen suhteen erittäin menestyksekäs. Saaliina jo aikaisemmin esitellyt sinkkiamme ja Singerin jalat sekä viime viikonloppuna vielä toiset Singerin jalat! Jalkoja ei siis tule puuttumaan, on mistä väsätä viehättäviä puutarhapöytiä erilaisille ruukkukasvikokoelmille ja muille kivoille puutarhasomistuksille. Myös viehkoja vanhoja lasipulloja on löytynyt, viimeisimpänä yksi uusi, iso ja pullea mamselli. 

Puutarhavajasta olen hokenut sekä täällä että kotona jo kyllästymiseen saakka, mutta vihdoin valo alkaa oikeasti näyttää vihreältä, jee! Viimeisen taiston jouduimme käymään tulevan vajan sijainnista, mutta nyt on sekin tilanne 1-0 perheen pääpuutarhurin eduksi, siis minun. Kuulostan tyrannilta, mutta oikeasti en ole kuin ainoastaan näissä puutarha-asioissa! Talven aikana olen silmäillyt erinäisiä vanhan romun hankintapaikkoja ikkunat ja ovet silmissä kiiluen. Ensin löytyivät ikkunat, kuvassa näkyvät kaksiruutuiset, jotka olivat kovaa puuta ja rakenteiltaan ehjät. Pulitin 15 euroa per kappale ja olin tyytyväinen. Ovien suhteen asetin tavoitteen melko korkealle, olisihan sellaiset vanhat pariovet nyt aivan ihanat. Vaikealta näytti, en halunnut koluta paikkoja loputtomiin enkä myöskään köyhtyä liikaa. Madalsin rimaa vanhaan yksiosaiseen peilioveen, mutta mitään madonsyömää tai rimpulaa lautakyhäelmää en suostunut ostamaan. Onneksi Pohjanmaalla riittää vielä vanhaa, jykevää ja sopuhintaista mööpeliä ja rakennusmateriaalia; nyt on ovikin löytynyt, Jurvasta hain perjantaina työpäivän jälkeen. Myyjän kanssa saimme tovin äheltää, jotta ovi saatiin auton sisään ja kotimatkalla näkyvyys tien oikealle puolelle oli melko heikko. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, jahka lumista päästään, täällä aletaan rakentamaan! Alla oleva kuva kertoo, mihin tarkoitukseen vaja osin tulee. Vuosien saatossa puutarhaan on kertynyt monenlaista tykötarvetta ja rekvisiittaa, joka talven tullen on nostettava suojaan. Tähän saakka olen nostellut tavaramäärän kasvihuoneeseen, mutta kevään tullen haasteena on kasvihuoneen käyttöönotto. Siellä kun alkaa ihan näinä hetkinä jo tarkenemaan, sisään vain ei meinaa mahtua. 

Huh, olipas minulla paljon asiaa, patoutunutta puutarhapuhetta. Eilisiltana selasin blogini tekstejä vuosien takaa, sitä tulee harvoin tehtyä. Tunsin huvittunutta ja hellyttävää lämpöä itseäni kohtaan, miten täynnä intoa sitä onkaan ollut alkuaikoina. Sitähän on keksinyt vaikka tikusta asiaa ja saanut sen kuulostamaan niin ihanalta. Kamerakin on ilmeisesti roikkunut aina kaulalla. Nykyään tuntuu, että täällä virtuaalisessa puutarhamaailmassa kaikki on jo nähty ja näytetty, moneen kertaan pureskeltu ja märehditty. Jo aikaa sitten olen saanut itseni kiinni samojen aiheiden ja kuvakulmien ääreltä; omiin juttuihinsa on jossain vaiheessa ollut totaalisen kyllästynyt. Taukojen pito on ollut terveellistä, on ikävä rasittaa itseään, saatika muita jo moneen kertaan kuulluilla tyhjänpäiväisillä löpinöillä. Se on se garden flow, joka edelleen saa kuvat ja tekstit syttymään. Silloin kun itse on innostunut  ja puutarha-asioiden ytimessä, on hyvä aika tulla tänne blogiinkin flowta jakamaan. Silloin joku muukin varmasti virkistyy kuvieni ja tekstieni äärellä. Jatkan siis samalla epätahtisella päivitystiheydellä, mutta linjoilla pysyn! Taputan itseäni myös olkapäälle ja jatkan edelleen epäkaupallisella linjalla. Minun on helppo elää ja hengittää, kun en sido itseäni markkinahenkisiin voimiin.

Ihanaa maaliskuuta ja voimallista pian alkavaa puutarhakautta jokaiselle!

UUTEEN PUUTARHAKAUTEEN VARUSTAUTUMISTA

Tässä toinen satsi kesää kameran muistikortilta. Siemenestä kasvattamani etelänruusuruoho Knautia macedonica on viehättävä mutta kuriton.

Ihailen perennan kukintoa, väritystä sekä kaartuvaa kasvutapaa, mutta jossain vaiheessa rentoilu käy melko mahdottomaksi ja on tartuttava saksiin. Siementaimia on putkahdellut mukavasti, mutta ei ollenkaan riesaksi asti. Oikein ihastuttava perenna kaiken kaikkiaan ja saakin sen vuoksi anteeksi pienet rönsyilyt.

Tein juuri siementilausta ystävän kanssa, eihän sitä ilman siemeniä vain pääse uuden puutarhavuoden alkuun. Nyt aion kokeilla monivuotista ruusunätkelmää ja kaksivuotista harmaakäenkukkaa. Hyötypuolelta ostoskoriin kilahti itselleni vielä kokeilematta jäänyt mustajuuri.  

Vapaa-ajalla tulee työstettyä puutarhasuunnitelmia nyt ahkerasti, kohtahan ollaan jo maaliskuussa ja  silloin on ainakin periaatteessa mahdollisuus jo aloittaa monenlaista puutarhapuuhaa. Vauhdikkaan työviikon ja pienen flunssan nahistamana lähdin eilen iltapäivällä vielä kirpputorille. Pieni kutiseva aavistus antoi ymmärtää, että tulevan puutarhavajan ikkunat saattaisivat odotella minua. Kutina ei pettänyt, sillä löysin vanhat ja erinomaisen hyväkuntoiset, kaksiruutuiset ikkunat oikein sopuisaan hintaan. Sekä puuosat että lasit olivat ehjiä ja ikkunoiden paino kertoi, että aikanaan käytetty puu oli tiivistä laatutavaraa.

RETIISIT KYLVETTY

Heh, nyt lipeän epämukavuusalueelle, uusi kamera vain houkutteli kokeilemaan videointia! Tässä on oikeastaan kaikki muu pielessä paitsi Samurai-kissan ilmiömäinen roolisuoritus. Minä itse viihdyn kameran takana, edessä en sitten ollenkaan. Toisaalta olen itse jäänyt koukkuun brittien viljelypalstoillaan kuvaamiin amatöörivideoihin, koska juuri se kotikutoisuus viehättää ja koska muiden puutarhapuuhia on vain niin rentouttavaa katsoa. Itse saan enemmän irti puutarha-realitystä, jossa asiat voivat olla vähän vinksin vonksin kuin kovin viimeisen päälle stailatuista jutuista. Tärkeintä on tunne ja rakkaus lajiin mikä välittyy. Mutta jos jatkossa vielä videoin, joudun hankkimaan ulkoisen mikrofonin, ottamaan lyhyempiä otoksia joista koota vaihtelevampia kuvakulmia, harjoittelemaan tarkennusta ja ja ja... esiintymistaidoista en edes viitsi mainita mitään, yritän vain ottaa mallia Samuraista!

VIHERTURHAUMAA JA SUUNNITELMIA

Kevättää vaikka maisemat ovat täällä talvisemmat kuin koko talvena konsanaan. Kasvihuone suli nopeasti aamupäivän aikana ja aurinko lämmitti ilman pariinkymmeneen asteeseen. Ihana maan tuoksu ja auringon lämpö hönki kasvarin tunnelman kovin keväiseksi. 

Vietimme viikon Lapissa ja hangilla hiihdellessäni haaveilin keväisistä puutarhatöistä ja toivoin itsekin löytäväni jo maasta pilkistäviä lumikelloja. Ei, ei ihan vielä, malttia malttia vaaditaan edelleen. Tuliaisina toin kaksi kiloa Lapin puikulaperunaa istutettavaksi Pohjanmaan lakeuksien keskelle pikkuiseen pottumaahani.

Kylvöjä en ole vielä aloittanut, hieman vielä jarruttelen kokemuksesta viisastuneena. Tomaateilla aloitan, kurkut sitten ensi kuussa ja loput myöhemmin. Juuri nyt on hankalaa, kun ei ole mitään konkreettista mihin viherturhaumaansa suunnata. Huonekasvien hoivaaminen on mukavaa, mutta ei anna riittävää vastusta paatuneelle kaivajalle. Aamusella hahmottelin lumeen yhden perenna-alueen niemimäistä laajennusta kohti nurmea, jotta saisin valeistutuksessa odottavalle rautatienomenapuulle sopivan ja luontevan istutuspaikan. Toiveena on nähdä puu ensimmäisenä aamulla makuuhuoneen ikkunasta ja samalla uudistaa ikkunan alla olevaa perenna-aluetta. Odotan aikaa jolloin pääsen kuvaamaan jotain maasta puskevaa vihreää ja kukkivaa, ihanaa kuitenkin oli saada auringonvalo näihin tämän päivän kuviin.

HYVÄKSI MIELELLE JA RUUMIILLE

Täällä aika on kulunut viherpeukaloita pyöritellen, en ole kylvänyt enkä koulinut, ainoastaan haaveillut. Jostain juuri luin, että parasta mitä mielelläsi voit tehdä, on haaveilu tai unelmointi eli pääkoppaa hoidellessa ovat päivät kuluneet (jos ei muuta arkista aherrusta lasketa mukaan).  Juuri nyt haaveissa voisi olla vaikka tuollainen toukokuinen ilta, hieman jo viileä ja sateen jälkeen kostea, mustarastaan laulu, kevään kukat ja vihreys...

Kyllästyttää jo taas tämä odottelu, mutta olo alkaa siirtyä päivä päivältä enemmän toiveikkuuden paremmalle puolelle. Pian ollaan jo maaliskuussa ja minäkin teen ensimmäiset kylvöni, leikkaan kuusiaidan ja teen muutamat nuorennusleikkaukset pensaille. Multasäkkejäkin pitää alkaa kohta kärkkymään, viime kevään kiireissä jäi toukokuinen varhaisretiisisato kasvihuoneessa kokonaan kokematta, tänä vuonna niin ei tule käymään. Haaveet ja unelmat ovat hyväksi mielelle, mutta puutarhapäivät ovat sitä sekä mielelle että ruumiille!

KASVIHUONEEN ONNI JA IHANUUS

Kasvihuone taitaa olla jokaisen kotipuutarhurin haave. Minäkin aloin haaveilla omasta heti pian oman puutarhani myötä. Alkuun unelmissa siinsi tietenkin romattinen lasihuone vanhoista ikkunoista itse rakennettuna. Jonkin aikaa minä niitä ikkunoita metsästinkin, laihoin tuloksin.

 Haave eli mutta alkoi saada järkisyihin vetoavia sävyjä. Olisiko sittenkin visaampaa panostaa valmiskasvihuoneeseen ja toimisiko alumiinirunko pitkäikäisempänä ja melko huoltovapaana kumppanina? Lopulta asia ratkesi kuin itsestään silmiini osuneen huipputarjouksen myötä. Alumiinirunkoinen ja ehdottomasti laseilla varustettu, kymmenen neliötä, mukavan jyrkkä kattokaltevuus... saisinkohan tuosta pienellä twistillä omannäköisen ja edes hieman viktoriaanisuutta etäisesti henkivän kasvihuoneen itselleni? 

Kyllä vain. Kuusi vuotta sitten tein kaupat ja suunnittelu saattoi alkaa. Kuten hassusti tapana on, asiat alkavat luistaa kuin itsestään kun ne vain lähtevät liikkeelle. Pian tein kauppoja vanhoista purkutiilistäkin ja loppu olikin sillä selvä. Kaivuuta, tiilien puhdistusta, kokolailla millin tarkkaa mittailua, anturan valua, sokkelin muurausta, tiililattian latomista, rungon kasaamista ja lopuksi lasien asennus. Jossain vaiheessa sitä ennen tosin ehdin jo kantaa osan roskalava-aarteistani sisään ansariin; siinä oli isännällä ihmettelemistä.

 Olen ollut siitä lähtien kovin onnellinen kasvihuoneen omistaja. Eihän tämä nyt mikään kasvihuoneiden Rolls Royce ole, mutta iloa tästä on saanut koko perhe kissoineen päivineen. Ja ehjänäkin tämä on pysynyt, kestänyt talvet ja Pohjanmaan lakeuksien tuulet. Muutamia laseja on toki jouduttu vaihtamaan jalkapallopelien jälkeen tai keväthuuruissa olevan pääpuutarhurin siirtäessä kohmeisia multasäkkejä sulamaan lasihuoneen lämpöön hieman liian kovalla vauhdilla. Talvet kasvihuone uinuu ja toimii kaiken maailman puutarharojun säilytyspisteenä (kunnes seuraava haave omasta pikkuisesta puutarhavajasta toteutuu), mutta kevään tullen se herää eloon. Joka kevät kylvän lämpölavan lasien alle erän retiisejä, jotka valmistuvat sopivasti ennen tomaatintaimien siirtoa jatkamaan samoissa mullissa (meniköhän tuo nyt ihan oikein?). Esikasvatuksetkin siirtyvät säiden sallittua pois olohuoneen nurkista valoon ja lämpöön. Hetekan herruudesta kinastellaan ja töiden jälkeen teet juodaan kohtapuolin sortuvassa korituolissa samalla puutarhan kevään etenemistä onnellisena huokaillen. Kesän jatkuessa viidakkotunnelma kasvihuoneessa lisääntyy, mutta rennot hetket jatkuvat. Satoa alkavat tuottamaan niin tomaatit kuin kurkut, ihanat yrtit sekä tuliset chilit ylpeyttäni Zilga-viiniköynnöstä unohtamatta. Jos jotain kurjaa, on se syksyn viimeinen siivous ja multien pois lapioiminen lämpölavasta ja puusoikoista. Mutta kun se on tehty, laitetaan ovi kiinni ja seuraavan kerran juhlat ovat taas pystyssä kun kaivan keväällä esiin painepesurin ja muut pesuvälineet ja kaikki alkaa taas alusta.

JAUHOLAARI JA MITÄ JOS MIKÄÄN EI RIITÄ

 Autokatoksessa on kyyhöttänyt muutaman vuoden tämmöinen naapurin lahjoittama kapistus. Epäilen tämän olevan jonkinlainen jauhojen säilytyslaari, mutta voin olla pahasti väärässäkin. En ole oikein keksinyt laarille sopivaa käyttötarkoitusta ja sen vuoksi se onkin jäänyt unholaan. Tykkään kuitenkin laarista kovasti, minusta se on sympaattinen ja muutama viikko sitten nostimme sen tuohon talon etupuolen terassille. Mies sahasi ja kiinnitti laarin pohjaan jalat, jotta laari nousi hieman irti maasta. Pinta on kivan rouhea tuollaisenaan enkä kyllä paksua maalia viitsi ruveta irrottamaankaan.

Ihanat aurinkoiset syyspäivät hellivät mutta viileys enteilee jo talven tuloa. Syysistutukset ovat jääneet muutamaan calluna-pataan ja tuohon ikkunoiden alle istutin isolehtistä murattia. Ennen talven tuloa nostan murattiastiat sitten talvehtimaan varastoon ja kiikutan taas keväällä paikoilleen. Olen nykyään erittäin pihi kausikukkien suhteen, mieluummin satsaan muutamiin talvetettaviin. Muratit sitä paitsi ovat parhaimmillaan vasta muutaman vuoden jälkeen, nämäkin kasvavat vielä kovin harvana pehkona. Viikonloppuna istutin sipulit, joita tänä vuonna hankin maltilla. Ihanaa kasvitieteellistä narsissia Narcissus canaliculatusta löytyi Hong Kongista ja liljakukkaista lempitulppaani 'Sapporoa' myös. Lisäksi ystävä lähetti ihania yllätyssipuleita, jotka onnellisena kaivoin maahan. Ihan alkusyksystä multiin kiirehdin myös lumikelloja. Tuntuu hyvältä huomata, ettei kaiken tarvitse olla niin suurieleistä tuodakseen iloa. Vaikka keväällä maasta nousevat sipulikukat ovat pökerryttävän ihania eikä niitä kai koskaan voi olla liikaa, voi itsensä tehdä onnelliseksi vain muutamallakin sipulipussilla. Missä vaiheessa maksimaaliset volyymit ovat hiipineet kaikkeen tekemiseemme, eihän sitä ennenkään niin tehty. Meille nykyihmisille ei oikein mikään meinaa riittää, sokaistumme valtavien valikoimien ja määrien keskellä ja luulemme tarvitsevamme kaiken ja mieluiten heti. Eilen aloitin valmistautumisen uuteen kevääseen myös ihmettelemällä kirjahyllyni sisältöä. Puutarhakirjoja löytyy ja sen sijaan että lähden kahlaamaan nettikauppojen valikoimia, aloitan kahlaamalla jo hankittuja kirjoja uudelleen läpi.

Edit... tuossa alimmassa kuvassa näkyy ihana edelliskesänä siemenestä kylvämäni salkoruusu 'Jet Black' ja olen niin odottanut sen ehtivän kukkaan. Nyt se taitaa olla myöhäistä, nuppuja on paljon mutta kesä ei aivan riittänyt, harmillista. 

HERB GARDEN JA SIIVOTTU KASVIHUONE

Viime kesänä muraamani tiililava kasvihuoneen seinustalla päätyi yrttitarhaksi. Oli mukava siirtää kasvimaalta monivuotiset yrtit omaan paikkaan ja tilaa jäi yksivuotisillekin kylvöille. Molemmissa reunoissa kasvaa ruohosipuli, keskellä mäkimeiramia ja venäläistä rakuunaa. Kasvamassa on myös vähän tilliä, persiljaa, rucolaa ja salaattia. Lähimarketista löytyi tuo hauska kyltti.

Kasvihuonekin oli jo siivousta vaille, verhot homeessa ja kaikki vähän sekaisin. Nyt ovat tekstiilit pyörineet pesukoneessa, varkaat nypitty ja kurkkukin sai kunnon tuen vanhasta köynnöskartiosta. Metallinen perhostaulu on ollut kaappien kätkössä ja nyt ripustin sen kasvihuoneeseen. Koko päivä kului puutarhassa eikä nukkumaan malttaisi vieläkään mennä. Viimeinen työviikko alkaa, vähän täytyy vielä pitää rytmistä kiinni, pian sitä voi käpsehtiä ulkona vaikka aamuun! 

AIKALISÄ

Aamu olikin harmaan sijaan valkoinen ja kevään edistyminen antaa odottaa itseään. Flunssa on kaatanut tarhurinkin, joten eipä tässä kannata kuin ottaa aikalisää. Tomaatit ja chilit saivat ensimmäisen merileväuutteella terästetyn kastelun. Kylvöjä voisi tehdä, mutta taimimulta on loppu. Toissa iltana kylvin tuoksuherneet, lajikkeina 'Cupani', 'Royal Mid Blue' sekä 'Bijou Mix'. Palailen uusin voimin.

ILO ARPOA

 Minulla on taas ilo arpoa Linda Peltolan puutarhakirja, tällä kertaa uunituore Rakas puolivilli puutarha -kesähetkiä ja kukkakuumetta. Viime keväänähän Lindalta ilmestyi Kevätihmisen puutarhakirja. Herkuttelin tänään jo omalla uutukaisella kappaleellani ja voin luvata, että kirja on täynnä kauneinta puutarhakesää, ideoita ja ohjeita, innostusta ja unelmia. 

 Pahoittelut surkeista kuvista, nämä ovat kännykkäräpsäyksiä, kamera hajosi lopullisesti ja odottaa joko korjausta tai tappotuomiota. Mutta näette toivon mukaan näistä makupaloista, miten ihastuttavasta kirjasta on kyse.

 Ihailen Lindaa, miten hän on lähes vuoden sisään julkaissut kaksi puutarhakirjaa. Kuvitus kirjoissa hehkuu kauneutta, joka on tuttua Romppala - Unelmataloni blogista, mutta jotenkin nämä kirjojen kuvitukset vähintäänkin tuplaavat kauneuden. Suuri kiitos Linda Sinulle saadessani kunnian olla arpomassa tätä kaunista ja viehättävää kirjaa.

Sovitaan vaikka näin että jokainen 26.3. mennessä kommenttinsa jättänyt on mukana arvonnassa ja jokainen blogiini kirjautunut lukija voi tuplata mahdollisuutensa. Homman helpottamiseksi mainitse kommentissasi, osallistutko siis yhdellä vai kahdella arvalla. Ja kuten viime vuotisessakin kirja-arvonnassa, laitan onnekkaan pakettiin mukaan myös pussillisen yllä näkyviä pioniunikon - näitä puutarhani tavaramerkin siemeniä!

P.S. Puutarhakausi on ehkä tänään avattu, pesin nimittäin kasvihuoneen yltä päältä ja nostin sinne varastosta ensimmäiset narsissiruukut. Varsinaiset pihapuuhat eivät vielä ole ihan ajankohtaisia, mutta kasvihuoneessa on aurinkoisina päivinä lämpötila ollut lähempänä kolmeakymmentä astetta eli nyt on korkea aika aloittaa nauttiminen. Huomenna pumppaan hetekalle ilmapatjan ja pian täytyy mennä kärkkymään jostain ensimmäisiä multasäkkejä, retiisit pitää kylvää lämpölavaan muutaman viikon kuluttua.

ODOTTELEVAN TARHURIN JORINOITA

 Alan käydä levottomaksi. Lumet sulavat vauhdilla mutta talvi voi tuoda vielä hidasteensa puutarhurin tielle. Influenssakin tuli ja kaatoi, voimat ovat riittäneet lähinnä ajatustyöhön. 

 Yllättäen ajatukseni kiertävät kehää ja liittyvät tällä hetkellä yli 90 prosenttisesti (kuulostaa huolestuttavammalta kuin onkaan) puutarhaan ja tulevaan kauteen! Olen innoissani, mutta tositoimiin pääsyn odottaminen on äärettömän tuskastuttavaa, kyllähän te tiedätte.

Toisaalta ensimmäinen oikea puutarhapäivä voi olla hyvinkin lähellä, viime vuosina keväät ovat yllättäneet. Sitten aika tuntuukin loppuvan koko ajan kesken kun innostuksen aste nousee huippuunsa ja päivien valoisuus karistaa viimeisetkin harmaat seitit tarhurin yltä. 

 Itselleni kasvihuone on kevään suuri ilon tuoja. Kohta meillä taas pumpataan ilmapatja hetekalle, kilpaillaan kuka siihen ensimmäisenä ehtii kellahtaa ja nostellaan mehikasvit hyllyille. Siitä alkaa kevät. Sitten onkin jo kiirehdittävä lähimpään alan liikkeeseen ja ostettava ensimmäiset kohmeiset multasäkit, koska retiisien kasvihuonekylvöstä on muodostunut kevään yksi tärkeimmistä töistä. 

Ja sitten alkaakin tapahtua niin paljon ympäri puutarhaa, että ajan voisi pysäyttää viimeistään sinä päivänä kun tomaatintaimien on aika muuttaa kasvihuoneeseen. Silloin kaikki on jo niin vihreää ja ihanaa ettei nukkumaankaan malttaisi käydä. 

Siinä vaiheessa kynnenaluset ovat jo kivasti mullassa tai jos siippaani lainaan - kädet kyynärpäitä myöden kekkilässä! Tsemppiä jokaisen tarhurin odottaviin päiviin!

PUUTARHAIHMISEN TUNTEET

 Ajatukset kiertävät kehää puutarhan ympärillä, turhautumista vastaan on käytettävä kaikki keinot. Ostin ensiavuksi 'Mårbackan', auttoi kyllä. Mutta samantien käräytän itseni tuskailemasta lasikuistin puutetta. Haluaisin koko kuistillisen pelargoneja, yksi vaivainen keittiön ikkunalla on surkean vähän. Kuistin valossa ja viileydessä voisin jo leikkiä kesää, nyppiä ja turinoida lokoisia talvipäiviä viettäville kasveille. 

Kahlailen läpi puutarhakirjoja, puutarhalehtiä, puutarhablogeja, puutarhaohjelmia enkä saa mitään hyödyllistä aikaiseksi. Juuri nyt, tammikuussa, elämä tuntuu pelkältä odottelulta. Jotkut sentään ovat jo aloittaneet ensimmäiset siemenkylvöt. Itse aloitan ehkä ensi kuussa, josko taas kokeilisin niitä mustanpuhuvia orvokkeja...

Ostin syksyllä Mari Mörön kirjan Kukkasuutarin sielu, yläkuvassa on yksi osuva ajatus sieltä. Ihanaa kun joku taitavasti ja pilke silmässä osaa pukea sanoiksi puutarhaihmisen tunteita. Kirja kaikkineen on herkullista Garden writingia, kuten Mörö itse kuvailee, puutarha-aiheista kaunokirjallisuutta johon ei kuulu synkistely. 

KUUSI KUVAA KESÄSTÄ

 Kuusi kuvaa kesästä -haaste antoi hyvän syyn ryhdistäytyä! Kuvien valitseminen vain on turkasen vaikeaa, kaikki kesäinen kun näyttää juuri nyt liian ihanalta. Koitin valita kuvia, joissa on mukana kaunis kesäinen valo. 'Purple Sensation' ukkolaukat ja vasta kukintaansa aloittavat jättipoimulehdet sopivat yhteen; tässä kohdin tuskin muistan miten inhoan väsähtäneitä jättipoimulehtiä ja miten työlästä kukintojen leikkely on! 

 Sammakkolampi ja tuoksuvat syreenit, kaunista tässäkin. Parsa kurkottaa korkeuksiin tuossa oikealla ja kasvihuoneen edustalla kukkivat 'Queen of Night' tulppaanit. Osa ojanreunan syreeneistä vain kärsii ja jouduin leikkaamaan niitä kesällä rankasti. Epäilys kohdistuu myyriin, jotka mylläävät ojanreunassa ja herkuttelevat juurilla.

 Valkoinen syreeni onneksi viihtyy paikallaan ja sen hetkellinen kukinta-aika on kuin hääkellojen soitto! Etualan tulppaanit ovat näemmä jo osuutensa hoitaneet, jättimäiset 'Mount Everest' sorjalaukat ovat vasta aloittamassa.

 Äh, tämä kuvakulma on tainnut vilahtaa täällä jo turhan monta kertaa, mutta tämä on yksi lempinäkymistäni. Nöyryyden nurkkaus (villiviinikaaren alta kulkeminen vaatii kumartumista) vetää puoleensa tuoksuvan kangasajuruohomaton vuoksi niin ihmisiä kuin pölyttäjiäkin.

 Kaksi hulvatonta ja voimakaskasvuista daamia, etelänruusuruoho ja ruusumalva. Ensimäinen on oman siemenkasvatuksen tulosta ja jälkimmäinen saatu naapurin rouvalta.

Vielä mahtuu yksi kuva... taidan rakastaa erilaisia nurkkauksia. Tässä puutarhani lippulaivaksi muodostuneet vaaleanpunaiset pioniunikot yhdessä iisoppien kanssa. Iisopista olen kasvatellut pieniä aidanteita, ne kasvavat pensasmaisen tuuheiksi ja kestävät hyvin leikkaamista. Ainut huono puoli kasvissa on ikävä tuoksu. Monta vuotta soikossa kasvanut japaninverivaahtera on jo leveä yksilö ja sen talvettamistila kasvaa vuosi vuodelta. Vielä nyt se seisoo tuossa samassa paikassa, siirrän sen varastoon vasta pysyvän pakkasjakson tultua. Loppuun täytyy vielä mainita, että antiikkilapiokokoelmani kasvoi alkuviikosta, kun löysin taas yhden kauniin yksilön kirpparilta kahden ja puolen euron hintaan. 

Kiitos Pikkuisen puutarhani Sametti Hortensialle kesäisestä haasteesta!