PUUTARHAIHMISEN TUNTEET

 Ajatukset kiertävät kehää puutarhan ympärillä, turhautumista vastaan on käytettävä kaikki keinot. Ostin ensiavuksi 'Mårbackan', auttoi kyllä. Mutta samantien käräytän itseni tuskailemasta lasikuistin puutetta. Haluaisin koko kuistillisen pelargoneja, yksi vaivainen keittiön ikkunalla on surkean vähän. Kuistin valossa ja viileydessä voisin jo leikkiä kesää, nyppiä ja turinoida lokoisia talvipäiviä viettäville kasveille. 

Kahlailen läpi puutarhakirjoja, puutarhalehtiä, puutarhablogeja, puutarhaohjelmia enkä saa mitään hyödyllistä aikaiseksi. Juuri nyt, tammikuussa, elämä tuntuu pelkältä odottelulta. Jotkut sentään ovat jo aloittaneet ensimmäiset siemenkylvöt. Itse aloitan ehkä ensi kuussa, josko taas kokeilisin niitä mustanpuhuvia orvokkeja...

Ostin syksyllä Mari Mörön kirjan Kukkasuutarin sielu, yläkuvassa on yksi osuva ajatus sieltä. Ihanaa kun joku taitavasti ja pilke silmässä osaa pukea sanoiksi puutarhaihmisen tunteita. Kirja kaikkineen on herkullista Garden writingia, kuten Mörö itse kuvailee, puutarha-aiheista kaunokirjallisuutta johon ei kuulu synkistely. 

MALTTAMATON HÖPERÖ

Valkoista, mutta jotain muuta kuin lunta! Talon eteläpäädyllä krookukset kukkivat viime vuonna täysin rinnoin 11.4. ja kuukautta ennen olin jo nauttinut sipulikukista auringon lämmittämässä kasvihuoneessa, ihaillut talventähtiä ja lumikelloja ja siistinyt puutarhaa haravan ja sekatöörien kanssa vaikka kuinka. Juuri nyt olen aika malttamaton, kehtaan myöntää. Olen esimerkiksi jo kaksi kertaa käynyt paikallisessa Multsasormessa kyselemässä siementen perään (kumma kyllä myyjä-setä ei suhtautunut minuun ollenkaan huvittuneesti). 

Viime viikolla metsuri kävi kaatamassa suuren kuusen tulevan halkovajan alta ja risusavotta virkisti kummasti. Pian saapuu rankakuorma ja aloitamme klapinteon, sekin virkistää. Hommasta tulee kumman keväinen olo, ehkä puun tuoksulla on osansa ja omassa pihassa saatava hyötyliikunta on aina kivaa. Viikonloppuna lähdin joka tammikuiselle 'puutarha-antiikin' metsästyskierrokselle. Kolusin kaksi kirpparia ja saaliina kotiin toin kaksi patinoitunutta kuparisoikkoa, ison ja pienen, sekä suuren aiv-pullon metallisessa korissa. Persoonallisia istutusastioita on kiva käyttää kasvihuoneessa ja puutarhassa ja pullokori löytää paikkansa katseenvangitsijana jossain vihreyden keskellä. Lupaan kuvata löytöni. Plantagenistakin haalin suuria salvianvihreitä lasitettuja keramiikkaruukkuja alelaarista, tuntuu että olen päässyt vauhtiin kasvukauden esivalmisteluissa eli jalka on jo kaasulla (ja tuntuu hauskalta olla näin höperö)!

ENSIMMÄISET JA VIIMEISET TALVIKUVAT

 Lumiset puutarhakuvat ovat kauneudessaan kamalan tylsiä. Tämä valkeus ei ruoki puutarhurin aivojani ja ulkona kulkiessa yritän katsella lumen läpi ja nähdä kevään ja kesän.

 Tämä on kuitenkin talven kunnollinen peittävä ensilumi täällä meillä, joten talletetaan se. 

Suurin osa kalusteista on taivasalla, ilman niitä talvipuutarha olisi liian kuolleen oloinen. Nyt voin helpommin lohduttautua istuinryhmiä katsellessa ja laskea viikkoja kevään tuloon. Taas kerran totean, että pitäisi ommella jonkinlaiset salusiinit varaston ikkunoihin, jotain rumia öljypurkkeja törröttää aina tuossa ikkunalla!

Kasvihuone tuottaa iloa aina, vaikka nytkään en pääse sinne sisään oven jäädyttyä kiinni.

Joulusta ei taida olla jäljellä muuta kuin valot pihakuusessa, joka onkin ihan tätä tarkoitusta varten istutettu pihan sisääntulon liepeille. Lumiset oksat tekevät siitä kauniin, jouluna näky olisi ollut ylellisyyttä. 

INTUITION SYNNYTTÄMÄ KASVIYHDISTELMÄ

 Kesäkuvakansioiden perkaus jatkuu. Elokuun lopussa kasvihuoneen edustalla kukkivat pallerolaukat yhdessä valkoisten myskimalvojen ja 'Nana Blauteppich' tähkätädykkeiden kanssa. Perennojen yllä sateenvarjomainen kirsikkapuu 'Latvian Matala'.

Ihastuin tähän kasviyhdistelmään; nämä syntyvät puutarhassani pitkälle sattumien ja intuition kautta. Tädykkeet ja laukat ovat minusta muutenkin ihastuttavia ja helppoja yhdisteltäviä monenlaisten perennojen kanssa. Tässä kohtaa pitäisi ensi kesänä kukkia myös unelmatädyke, en malttaisi millään odottaa.

METSÄPUUTARHAN KULMASSA

Omastakin puutarhasta löytyy vielä julkaisemattomia viime vuoden kuvia. Heinäkuussa metsäpuutarhassa kukki hempeän keltaiset 'New Moon' tarhakullerot ja pikkutöyhtöangervot ensimmäistä kertaa vierekkäin.

Tässä kohdin metsäpuutarhaa kasvoi vielä muutama vuosi sitten iso kuusi. Vähitellen nurkkaus rehevöytyy muun muassa kuunliljoista, kalliokieloista ja kotkansiipisaniaisista. Vanha kuparipata on yksi aarteistani ja toimii vesiastiana. Taustalta pilkistää pieni kartiovalkokuusi, turvallisesti isotöyhtöangervon helmoissa. 

Etupihan puolella metsäpuutarha rajautuu anopin tarhapäivänliljoihin. 

Metsäpuutarhan ja sisäänkäynnin välissä on pieni pyöreähkö nurmikenttä. Kotkansiipisaniaiset kasvavat laajalla alalla ikkunan alla kuistin kulmauksessa. Tämä puoli tonttiamme on varjoisa, joten vaaleat ja kellansävyiset kukat sekä valkoreunaiset kuunliljojen lehdet tuovat alueelle valoa. Jatkan kuva-arkistojen koluamista, keväiset ja kesäiset puutarhakuvat lääkitsevät sielua nyt parhaiten näissä talven koetuksissa.

MUKAVAT TUNNELMAT

Valkoiset kerrotut amaryliksetkin jatkavat joulun jälkeistä elämää leikkoina. Ulkona on sininen taivas ja aurinko, lomaakin jäljellä vielä pari päivää, tammikuuhan alkaa mukavissa tunnelmissa.

JOULUKUKKA ONKIN KEVÄTKUKKA

Joulun jälkeen on hauska penkoa markettien kukkaosastoja ja tehdä kevättä ennakoivia alelöytöjä. Näidenkin suloisuuksien kohtalona oli koristaa jonkun joulupöytää, mutta nytpä ne juhlistavatkin uutta alkavaa puutarhavuotta olohuoneemme pöydällä, huumaavan tuoksun kera. Kukinnan jälkeen vien sipulit varastoon ja keväällä istutan ne puutarhaan. 

VILLA AALTOSEN PUUTARHASSA

Puutarhakuvien arkistoista löytyy vielä julkaisemattomia viime kesän helmiä, kuten nämä Villa Aaltosen puutarhakuvat. Vierailimme kesäkuisena sunnuntaina kahden ystäväni kanssa Loviisan avoimissa puutarhoissa ja Villa Aaltonen oli yksi upeimmista kohteista. Toinen ihastuttava puutarha oli Kuninkaanlampi, siitä löytyy kuvia täältä. Pieteetillä entisöidyt rakennukset ja upeasti rakennettu puutarhakokonaisuus leimasivat Villa Aaltosen miljöötä. Tunnelma oli sekoitus arvokkuutta ja ihanan rönsyilevää kauneutta.

Tulppanit kukkivat laajoina pintoina ja upeina väriyhdistelminä, näkymä kuin suoraan englantilaisesta unelmapuutarhasta.

Metsäpuutarhaan rajautuva perenna-alue oli ihastuttava, sävyt tarkkaan harkittuja ja kasvivalinnat täydellisiä. 

Nurmi- ja istutusalueet soljuivat pehmein muodoin läpi puutarhan. En saa mieleeni tuon sinisen tähkämäisen kukan nimeä, kuka tietää?

Kaikki sopi yhteen täydellisesti, kalusteita myöden.

Polun vartta kulkeva perenna-alue oli istutettu täyteen laukkoja ja lomasta pilkisti liljakukkaisia tulppaaneja, mikä massaefekti. Huomaan myös miten hieno väripari oranssi ja purppura ovatkaan.

Kaksi hienosti patinoitunutta leijonapatsasta vartioivat muotopuutarhan polun päässä.

Metsäpuutarha oli rehevä ja runsas, salaperäinen soppi puutarhan laidalla, ihana.

Puolivarjossa oli ehkä taimivauvojen 'nursery', ihastun aina tämmöisiin käytännöllisiin ja samalla kauniisiin yksityiskohtiin. Mikä rikkaus onkaan päästä vierailulle muiden puutarhoihin ja imeä itseensä kauneutta ja luovuutta. Toivottavasti ensi kesänäkin mahdollisimman moni avaa porttinsa ja itsellänikin olisi mahdollisuus päästä taas lumoutumaan. Kiitos Villa Aaltosen isäntäväelle mahdollisuudesta päästä näkemään ihana puutarhanne ja kiitos että sain luvan jakaa nämä kuvat.

UUSI KASVUKAUSI

Uusin voimin, haavein ja toivein, uusin innoin ja suunnitelmin uuteen alkaneeseen vuoteen. Tervetuloa uusi kasvukausi ja kevään aurinkoiset päivät!