keskiviikko 27. helmikuuta 2013

KEVÄTRAPORTTI

Muutamassa päivässä aurinko ja leuto tuuli ovat sulattaneet pihaa niin, että lumen alta on paljastunut muun muassa varjoyrtin vihreät lehdet ja tarha-ajuruohomättäät. Komposti on alkanut painua lupaavasti kasaan ja lintujen lauluissa on selkeästi uudet sävelet. Tänään leikkasin hieman omenapuita ja poistin marjapensaista vanhimpia oksia. Mustaherukan oksista irtosi hieno aromi, täytyykin huomenna ottaa oksia maljakkoon. Plantagenilla oli taas muun muassa pelargonien pistokastaimia myynnissä; ostin viisi uutta lajiketta kokelmaani ja onneksi myynnissä oli myös Tanskan kuninkaallista 'Mary' -lajiketta; se kun oli menehtynyt talven aikana. Tomaatit ja chilit ehdin myös viimein kylvää ja nyt tuntuu siltä, että kevät on tullut. Tästä sen eteneminen vain vauhdittuu. Jo kahden viikon kuluttua tapaamme puutarhabloggareiden kanssa Helsingin Kaisanimessä Tulppaanin lumo -näyttelyn merkeissä, hurjan hauskaa! 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

POSTI TOI!

Vihdoin posti toi hartaasti odotetun, juuri ilmestyneen puutarhakirjan Puutarha laatikoissa. Kirjailija on ystäväni Saila Routio, monelle meistä tuttu nainen Saaripalsta-blogin ja Elsan lempituoli-kaupan takaa. Kirja on jo toinen laatuaan; Sailan ensimmäinen kirja Oman pihan suunnittelu ilmestyi vuonna 2010. Haaveilen ahmivani tämän kirjauutuuden kannesta kanteen jo tänä iltana, mutta kuvat ja aihealueet ovat niin houkuttelevan hyviä ja tekstiä kuvien lisäksi paljon, etten varmastikaan onnistu suunnitelmassani. Tätä kirjaa luetaan nautiskellen ja tunteella. 
Kirjan ilmestymisen osaltani teki jännittäväksi kuvissa näkyvä syy. Kasvihuoneosiossa on mukana luku meidän kahden vuoden takaisesta projektista.
Lisäilen muuten vähitellen tunnisteita vanhoihin blogiteksteihin, joten jatkossa niiden selailu helpottuu.

lauantai 16. helmikuuta 2013

TULISIPA JO HUHTIKUU


Hahmottelin jo viime kesänä kasvihuoneen rakentamisesta yli jääneitä tiiliä kasvilavan muotoon ja nyt löysin ihan sattumalta yllä näkyvän kuvan. Ihana! Jotain tuollaista ajoin takaa. Noin toimivia ikkunoita ei ole saatavilla, mutta se ei ole ongelma. Kirpputorilla oli vanhoja suorakaiteen muotoisia ikkunoita, ne täytyy käydä uudelleen katsastamassa ja hakea ehkä talteen odottamaan. Ajatuksena on muurata lava kasvihuoneen  ulkopuolelle pitkän seinän myötäisesti. Äh, tulisipa huhtikuu nopeasti, silloin pääsee jo kaivamaan!
*
Olen saanut haasteen ja tunnustuksen. Pahoittelen, olen surkean hidas reagoimaan näihin huomionosoituksiin, vaikka ne ilahduttavatkin. Pirkko pyysi kertomaan 8 asiaa itsestäni eli läväytetäänpä pari totuutta pöytään:

1. Tavallinen elämä on minua varten. Yksinkertaiset asiat ovat parhaimpia enkä ole koskaan kaivannut vauhtia, välkettä ja suuria tunteita. Ihmisenä mahdun pieneen tilaan, muut vallatkoon huoneen jos ovat tilan tarpeessa. 
2. Haaveilen uudesta tyylikkäästä polkupyörästä. Musta, perinteinen, ruskea nahkasatula ja pajukori. 7 vaihdetta täytyy myös löytyä. Merkki ja malli on katsottuna, säästöt eivät ole vielä kasassa.
3. Muutamat matkat Englantiin ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Joka kevät minut valtaa suunnaton halu lähteä koluamaan upeita puutarhoja ja maaseutumaisemia.
4. Haaveilen kissakaverista Samuraille, mutta Olgan menetyksen myötä en tiedä, uskallanko ottaa taas uutta  riskiä menettämisen pelossa.
5. Fyysinen akilleen kantapääni ovat helposti jumiutuvat hartiat ja niskanseutu. Onneksi olen saanut vaivaani apua ja kun vain olisin ahkera itsehoidossa, ei kivuissa tarvitsisi kärvistellä tämänkään vertaa. 
6. Olen todella huono lähtemään pois kotoa. Viihdyn hyvin itsekseni ja oman perheen kesken enkä kaipaa laajaa sosiaalista verkostoa. Toisaalta tunnen huonoa omatuntoa siitä, että tärkeitä ihmisiä tulee tavattua liian harvoin.
7. Jos en saa päivittäistä hiljaista hetkeäni, tulen ärtyisäksi. Lataannun, kun saan tuijotella itsekseni vaikkapa takkatulta tai ikkunan takana avautuvaa maisemaa. Keväällä aloitan tuijottelun sitten pihamaalla.
8. Kaikki elollinen saa minut myötätuntoiseksi ja koen voimakasta yhteyttä luomakuntaan. Luonnossa saan olla oma itseni, eläimet ja kasvit eivät arvostele tai tuomitse. Lajitovereiden kanssa asiat eivät aina ole yhtä yksinkertaisia, mutta silti tarvitsemme toinen toisiamme.
*
Outilta olen saanut myös näin sydämellisen tunnustuksen, kiitos!

UUSI KASVUKAUSI

Pelargonit ovat talvehtineet nelisen kuukautta varaston lattialla. Äsken päätin aloittaa kevään ja kannoin resuiset rangat kylpyhuoneeseen, jossa poistin kuivuneet lehdet ja annoin kädenlämpöisen suihkun jokaisen niskaan. Kaikki yksilöt näyttävät olevan elossa, ainoastaan pikkuinen 'Mary' näyttää kuolleelta, vaikkei välttämättä sitä olekaan. 'Doctor Westerlund' levitti jo ihanaa sitruunaista tuoksuaan huoneilmaan ja 'Mårbacka' on jopa muodostanut pieniä valjuja kukintoja varaston hämärässä. Pelargonit ovat äärettömän kiitollisia kasveja. Valoon päästyään ne alkavat nopeasti puskea esiin uutta heleän vihreää kasvua. Vaihdan mullan jonkun ajan päästä, kunhan pelargonit ensin totuttelevat valoon ja säännöllisempään kasteluun. Odotan innolla, että pääsen myös ottamaan pistokkaita. Uusi kasvukausi on alkanut!
Posti toi alkuviikosta tärkeän tilauksen; kasvihuoneen automaattiset kattoluukunavaajat, joista haaveilin jo  viime kesänä. Lämpötilan säätely ja tuuletus vaativat jatkuvaa skarppausta, joten automatiikka tulee helpottamaan elämää tulevana kasvukautena. Hykertelen onnesta!

perjantai 8. helmikuuta 2013

PERJANTAIN AURINKO

Kahden haastavan viikon jälkeen on mukava aloittaa viikonloppu auringonpaisteessa ja postilaatikkoon ilmestyneen uusimman The English Gardenin lumoissa. Ei haittaa, vaikkei kuvan upeaa Wisteriaa olekaan mahdollista kasvattaa omassa puutarhassa eivätkä lumikellot kuki meillä vielä helmikuussa. Artikkelit kuvineen saavat aistit avoimiksi ja monta pientä ideaa jää itämään mielen pohjalle. Äsken kävin kaivamassa hangesta kylmäkäsittelyn saaneita kokeiluja ja tänä viikonloppuna taidan tehdä lisää siemenkylvöjä. Toivottavasti lähiviikot tuovat mukanaan pieniä vihreitä ituja. Helmikuu lupailee jo paljon.