perjantai 31. joulukuuta 2010

VIHERPIIPERRYSTÄ VUONNA 2010


Tammikuussa kynttilöiden hamstraus vaihtui tulppaanien hamstraukseen.
Helmikuussa väännettiin jo tohinalla taimipotteja.
 Maaliskuussa otettiin etumatkaa ja haisteltiin Lontoon kevättä.
Huhtikuussa daaliat kurkottelivat jo täynnä elinvoimaa kohti aurinkoa.
Toukokuussa ihailtiin maasta puskevia sipulikukkia.
Kesäkuussa jatkettiin laukoilla ja lukemattomilla perennoilla.
Heinäkuussa ritarinkannukset huumasivat kauneudellaan kunnes kukittuaan jättivät ikävän aukon perennapenkkiin.
Elokuussa ihmeteltiin lupaavaa omenasatoa joka olikin kuusivuotisen puutarhahistorian onnistunein.
Syyskuussa korjattiin vaatimatonta mutta maukasta juuressatoa.
Lokakuussa oli piipertäjällä jo aikaa samoilla soilla.
Marraskuussa kerättiin metsästä materiaalia jouluisiin väkerryksiin ja iloittiin työn tuloksista.
Joulukuussa kotia koristeltiin antaumuksella ihanin kukkasin eikä tonttuja lopuksi kaivettu esiin ollenkaan.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

PELAKUUHAAVE

Kun vauhtiin päästään, väännetään kanaverkkoa lisää. Tässä taimisuojus on ihan tarpeen huolehtiessaan pienen pienestä rahapuun alusta, joka napsahti irti emokasvista.
Löysin eilisellä kauppareissulla alepöydästä Susanna Rosenin Suuren pelargonikirjan muutamalla eurolla. Olen aikaisemminkin haaveillut tuoksupelargonista, semmoisesta sitruksentuoksuisesta ja kirjaa lukiessani innostuin jälleen. Osaatteko rakkaat ystävät antaa vinkkejä? Pari vuotta sitten ollessamme Sardiniassa erään kadun varrella kasvoi ikkunan alla huumaavasti tuoksuva pelargoni. Tuumailin silloin ottavani pistokkaan, mutta en ilman lupaa viitsinyt. 

tiistai 28. joulukuuta 2010

KANAVERKOSTA

Kun on riittävästi vapaa-aikaa, herää halu värkätä kaikenlaista. Eilen löysin varastosta rullan kanaverkkoa ja muistin nähneeni täällä yllä näkyvän kaltaisen taimisuojuksen. Näitä voisi tehdä lisää eri kokoisina. Syy miksi kollasin varastoa, oli neljä pientä ikkunaa, jotka ostin vuosia sitten kirpparilta. Luulin silloin aloittavani vanhojen ikkunoiden keräilyn tulevaa kasvihuonetta varten, mutta ne suunnitelmat nyt muuttuivat. Siispä ikkunoista rakennetaan kasvilava :)

maanantai 27. joulukuuta 2010

LUMIHATTUJA

Puutarhaan talveksi jätetyt kalusteet, hinkit, soikot ja muut tärkeät tavarat tekevät talvisesta pihamaisemasta mielenkiintoisen. Lumihatut asetelmien päällä näyttävät hauskoilta ja satumaisilta. Nyt on lunta tullut jo niin paljon rannikollekin, että puutarhaan voi kaivaa kunnon polkuja ja kinota lunta kasoiksi, joihin on hyvä tehdä lumimajoja ja hyppyreitä minisuksille. Talven riemuja.

PEHMOISET PAKETIT

Kyllä pehmoiset paketit ovat sitten ilahduttavia. Tänä jouluna sainkin useamman. Tässä siskon neulomat tossut, jotka ovat erityisen söpöt ja supermukavat!

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

KASVUKAUDEN ILOSANOMA

Kun elämä on soljunut pari päivää jääkaapin ja telkkarin välillä, alkaa mitta tulla täyteen. Onneksi pyry saapui tännekin ja pääsee aamulla lumitöihin. Kyllä se niin on, että kaikessa odotus on parasta aikaa, joulussakin. Nämä juhlapäivät hulahtavat hetkessä ohi ja joulun taika hiipuu. Mutta hyvä niin. Vuoden kierto on alkamassa alusta ja se jos mikä tuntuu kutkuttavan mukavalta. Edessä on kevät. Jouluiset kukatkin tuntuvat saavan uuden merkityksen näin pyhien jälkeen. Ne tuntuvat kuuluttavan alkuvoimaista ilosanomaa kasvukauden lähenemisestä enkä nyt mielestäni intoile yhtään liian aikaisin. Eikös ne ensimmäiset kylvöt tehdä jo tammikuussa?

lauantai 25. joulukuuta 2010

RAIKASTA ULKOILMAA

Yhtäkkiä kiire ja hössötys päättyy. Mukavaa. Nyt lillutaan stressittömässä olotilassa. Kroppa ja pää vain kaipaavat jo liikettä ja raikasta ulkoilmaa. Iloisia joulunpyhien jatkoja!

torstai 23. joulukuuta 2010

PIMEYS JA VALO

Ystävältä saamastani jouluisesta kukka-asetelmasta pilkisti pikkuriikkinen hyönteispönttö. Ihana. Ripustin sen äsken sirotuomipihlajan oksaan ja mietin kevättä. Ystävät rakkaat, päivä on alkanut pidentyä, viisaan mieheni mukaan noin neljä minuuttia. Juuri nyt aurinko onkin upea oranssi taivaanrannassa riippuva pallo, joka kohta painuu metsän taa. Jouluna pimeys ja valo kohtaavat monella tapaa. Pakkanen saa talon nurkat paukkumaan, mutta sydänalassa on lämpöinen tuntu. 

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

JOULUPOSTIA

Ystävät ja sukulaiset saivat kuin saivatkin joulupostia. Tämän vuoden joulukorttikuva yllä. Samaisen kuvan siivittämänä toivotan teille jokaiselle rauhallista ja hyvää joulua
Saattaa olla, että olen täällä jo taas huomenna jotain rustaamassa, mutta varmuuden vuoksi nämä sanat, etteivät ainakaan jää sanomatta!

tiistai 21. joulukuuta 2010

OLJESTA

Kuvan valo ei tee oikeutta tälle yksinkertaisen kauniille olkikoristeelle, jonka mieheni  työkaveri on tehnyt.Takan luukusta hohkaava lämpö saa köynnöksen värisemään ja hämärässä kynttilän loistaessa olkien pinta hohtaa himmeää kultaa. Tämä köynnös on kaunis pari Tuomaanristin kanssa, josta taisinkin kertoa viime joulun alla.

Ja ai niin, tänään on ihan pakko katsoa YLE Teemalta klo 21.50 ohjelmat Asia on pihvi: Perinteelliset jouluruoat vuodelta 1971 ja klo 22.20 Se on sitten joulu vuodelta 1977, joissa iki-ihana lapsuuteni ruokasankari Jaakko Kolmonen häärii Veijo Vanamon kanssa keittiössä mitä ilmeisimmin jouluruokia valmistaen. Oikeasti, Jaakon Patakakkonen oli yksi lapsuuteni lempiohjelmista ja muistanette kaikki tunnussävelen, joka Wikipedian mukaan on nimeltään Finnish whistler!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

HUIPPUMALLI

Hujottavat joulukukat saavat jatkaa kukintaansa leikkokukkina vanhoissa pulloissa. Yksinkertaisuudessaan ja raikkaudessaan kera suloisen tuoksun ne ilahduttavat kovasti. Myös Olga ilahduttaa pelkällä olemassaolollaan. Malliainesta. Nenänpää näkyy aina siellä, mihin kameran linssi suuntautuu. Olga omaa myös mielettömän upean catwalkin. Pitkänhuiskeat sääret tikkaavat sirosti ylös alas pikkupepun keinahdellessa puolelta toiselle.
Iloista neljättä adventtia. Tänään menen laulamaan kauneimpia joululauluja ja koetan onneani marsipaanipullien leivonnassa.

lauantai 18. joulukuuta 2010

JOULUN AIKA KULTAISIN?

Dahlia kirjoitti juuri blogissaan niin osuvasti siitä, millaisena joulu näyttäytyy itse kunkin elämässä. Tuleeko paineita vai voiko joulu sittenkin olla omannäköinen rauhoittumisen ja todellisen ilon juhla? Itselläni on luullakseni kokemusta molemmista. Lapsuuden joulut ovat muistoissa taianomaisina hetkinä, ilon ja jännityksen täyttäminä. Aikuisikä on tuonut mukanaan tarpeen luoda omat perinteet ja tavat, jotka ovat saattaneetkin muodostua velvollisuuksiksi etupäässä itse luotujen paineiden ristiaallokoissa. 
Joitain oivalluksia ovat vuodet tuoneet tullessaan joulunkin suhteen. Minulle joulu on ilon, valon, antamisen ja levon juhla. Jouluna on hyvä syy muistaa ihmisiä, joista aidosti välittää. Kortti, paketti, lämpöiset sanat tai oman ajan antaminen ja yhteiset hetket kesken kiireen ovat paikallaan viimeistään jouluna. Arki on helppo tekosyy kulkea ohi ja unohtaa, joulu taas antaa siihen mahdollisuuden. Tasapainoilua ja kompromisseja joulu toki vaatii. Lepo ja oma aika vetävät puoleensa, mutta läheisten ihmisten vuoksi sitä haluaa laittaa ja valmistaa joulua. Jossain lehtiartikkelissa joku viisas juuri sanoi, että itseasiassa joulukiireet kertovat sen positiivisen asian, että ympärilläsi on ihmisiä, joita varten tahdot joulua laittaa. Toinen puoli onkin sitten se, mitä kuvittelee muiden odottavan. Paineet tulee helposti luotua itse. 

Kuvassa näkyvä piparkakkutalo kertoo minulle juuri tästä asiasta. Leipomionen ei välttämättä ole joulussani se tärkein asia eikä pipareiden leipominen ainakaan. Pojille se taas on ehkä yksi tärkeimmistä joulupuuhista, joten tottakai meillä leivotaan. Piparkakkutalo on minulle jo melkein liikaa. Hienojahan ne ovat ja joissain blogeissakin on nähty ihan täydellisiä versioita. Pojat kuitenkin halusivat talon ja en sitten voinut sanoa ei. Päätin kuitenkin ottaa homman rennosti, tuli mitä tuli. Kaikki sujuikin melkein liian hyvin, kunnes tuli aika kiinnittää katto. Toinen puoli onnistui, toinen sitten otti ja romahti ja vei savupiipunkin mennessään. Kuorrutteen kanssakin oli vähän niin ja näin. Vaan mitäpä tuosta. Pojat olivat vallan tyytyväisiä taloonsa ja minä sain hyvän mielen, että lähdin leikkiin mukaan ja jätin paineet nurkkaan. Minusta parasta tuossa talossa ovat nuo poikien muovailemat marsipaanipossut, vai mitä mieltä olette? Alimmassa kuvassa näkyvillä on piikitkin selässä, piikkisikoja?

perjantai 17. joulukuuta 2010

ARAUCARIA

Onnistipa vielä näin joulun alla; löysin nimittäin pitkään haaveissa olleen huonekuusen ihan tavallisella kauppareissulla! Jo syksyllä samaisessa kaupassa näitä oli, mutta en raaskinut ostaa kun muutakin mielenkiintoista löytyi. Araucaria jäi kovasti mielen päälle eikä niitä sen koommin kaupoissa näkynytkään. Kunnes eilen! Sari juuri kertoilikin kyseisestä kasvista omassa joulublogissaan, käyhän kurkkaamassa tästä. Toivottavasti Araucariani kestää kuivassa huoneilmassa ja saan siitä pitkäikäisen  ystävän.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

TAHTOO KOTOILLA JA HAAVEILLA

Äsh, miten odotan jo vapaata, että saisin kotoilla päivän näöllä. Tänään oli iltasella ihan pakotettava itsensä pikkuviikarin huoneen siivoukseen. Olisi niin kiva työpäivän jälkeen vain lämmitellä varpaita takan edessä, lipittää teetä ja lorvia.
Kissat jäävät aamuisin niin onnellisina sänkyyn makoilemaan kun ihmiset lähtevät raatamaan. Kyllä käy kateeksi.
Ensimmäiset hyasinttini ovat jo kukintansa ehtoopuolella. Kuvassa näkyvä vielä hehkuu. Ihanainen Helleboruksenikin otti ja kuivahti, vaikka mielestäni kastelin sitä riittävästi. Leikkasin kuihtuneet osat pois ja vein jouluruusuni jäänteet varaston ikkunalle; jospa mullasta ilmestyisi uutta kasvua ja saisin kasvin keväällä maahan.
 Kummasti nämä ajatukset ovatkin viime aikoina siirtyneet tuonne kevääseen ja kesään. Nyt on kyllä paras aika antaa puutarhahaaveille siivet. Odotus on pitkä, mutta ah, sitäkin ihanampi!

tiistai 14. joulukuuta 2010

KUUSI 2010

Ensimmäistä kertaa meille ei kanneta perinteistä kuusta tupaan. Jo muutaman viikon olohuoneessa on jököttänyt Plantagenista ostettu Kaukaasian pihta, jonka eilen illalla koristelimme. Ajatuksenani oli kevään tullen istuttaa kuusi puutarhaan, mutta hakiessani tietoa puusta huomasin kyseisen lajin olevan erittäin talvenaran jopa ykkösvyöhykkeellä. No tietenkin yritän. Joulun jälkeen vien puun viileään varastoon ja koetan miettiä sille mahdollisimman suojaisen paikan puutarhasta. Juuri tällaiset pienet experimentit puutarhassa ovat kyllä hauskoja.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

HAAVE PONNISTUKSEN PÄÄSSÄ

Perjantaina pihaan ilmestyi kasvihuone. Ei tosin komeaa harjakattoista lasihuonetta vaan kaksi kooltaan melko pientä mutta painavaa pakettia. Hetken ihmeteltyämme nostimme pitkän paketin autokatoksen suojiin ja toisen purimme ja kannoimme osissa varastoon. Laseja, alumiinia ja iso haave, joka toteutuakseen vaatii vielä monta pientä ja isoa ponnistusta. Mies hikoilee jo ajatuksesta...
Hankittu mikä hankittu, nyt on hankala enää perääntyä. Tarjouksessakin oli. Harjakorkeutta mukavasti ja tilaa kymmenen neliötä. Suunnitelmissa on tehdä kunnon pohjatyöt, valaa antura ja muurata tiilistä matalahko muuri (siitä lähinnä ne hikipisarat). Tiilimuuri vaikuttaa ulkonäköön positiivisesti, kerää lämpöä ja tuo mukavasti lisäkorkeutta. Arvaatte tietenkin, miten jo ladon päässäni tiiliä kasvihuoneen lattiaan, sisustan sitä vanhoilla, ihanasti kulahtaneilla huonekaluilla, ripustan kattoon kynttiläkruunun, virittelen jouluvaloja ja ties mitä puutarhurin tykötarpeita esteettisesti esille. Ehkä se hetekan raatokin päätyy aikanaan juuri kasvihuoneeseen telineeksi niille yrteille

perjantai 10. joulukuuta 2010

THINGS TO DO IN THE GARDEN

Hauska löytö Minimanista alle kympillä! Puutarhurin liuskekivinen muistitaulu. Taulu riippuu istutuspöydän vierellä ja on saanut pakkasessa kimaltavan kuuran pintaansa. Tällä hetkellä tekemiset puutarhassa ovat vähissä. Lintujen ruokinta on muistettava joka päivä, kynttilöitä sytytellään aina fiiliksen mukaan ja lumenluontia harrastetaan vain pakon edessä.

LUONTOAAMU PUUTARHASSA

Rungollinen lehtikuusi nuokuttaa pakkasessa oksiaan, joiden päihin on jäänyt hauskoja neulastupsuja.
Matalalla roikkuvan auringon säteet siivilöityvät usvan läpi ja saavat raudoitusverkonkin hehkumaan.
Unkarinsyreeni odottaa kevään lämpöä silmut valmiina puhkeamaan.

maanantai 6. joulukuuta 2010

TUUNAA PIPARI

Eka satsi pipareita leivottu. Kukin koristeli tyylillään, purkista löytyy esimerkiksi BMW-pipari. Osallistuin nimikoimalla jokaiselle omat possut, jonka jälkeen päätin vetäytyä syrjään miesväen taiteellisen luomisvimman tieltä.

6.12.

Hyvää Itsenäisyyspäivää! Olisi kiva omistaa oikea lipputanko, mutta kun vielä sitä ei ole, liputtelemme näin.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

YKSI...

ihan pieni löytö aamuiselta kävelylenkiltä :)
Tuo meidän metallinkeräyspiste alkaa muodostua todella jännittäväksi hankintapaikaksi. Se oli taas vain pieni silmäys ohi mennen ja kääk, mikä yllätys roskalavalla odotti! Jonkinmoinen hetekan runko tämä siis on, rungon koosta ja renkaiden asennosta päätellen semmoinen toisen hetekan alta vedettävä lisävuode. Raahattiin löytö kotiin todella onnellisen ;) miehen kanssa. Kevään koittaessa tuo onnellinen mies saa nikkaroida runkoon semmoiset puulaatikot ja niihin sitten multaa ja kivikkokasveja, yrttejä tai jotain...!

perjantai 3. joulukuuta 2010

IHANAINEN HELLEBORUS

Jouluruusussa on jotain tavattoman herkkää, viatonta ja pyhää, ilmankos se sopii joulukukaksi niin hyvin. Jouluruusu eri väreineen ja muotoineen on ihana myös puutarhassa. Hankin viime kesänä kaksi eri sävyistä omaan puutarhaani ja nyt odotan kevättä ja toivon näkeväni jouluruusuni nousevan idänvirpiangervon alta. Yritän myös pitää tästä ruukussa olevasta kaunokaisesta riittävän hyvää huolta, että se voi jatkaa elämää puutarhassa. Tietoa jouluruususta ja hoito-ohjeet löytyvät täältä.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

HUURRETTA KUIN TILAUKSESTA

Lisäsin punaposkiset omput havulaareihin ja sain vielä toivomani lumihiutalesomistuksen sijaan upean huurteen havujen pintaan. Hyvä tuli! Omenat pysyvät hyvin paikoillaan puisten grillivartaiden ansiosta.