maanantai 30. elokuuta 2010

HÖPSÄHDYS

Höpsähdin tämmöiseen viktoriaaniseen pienoiskasvihuoneeseen. Sain puoleen hintaan, muuten kapistus olisi jäänyt kaupan hyllylle. Runko on metallia, lasit kylläkin muovia.
Minulla oli visio valmiina jo kassalle kipittäessäni... ihanaa pehmoista sammalta ja mehitähtiä pedille lepäämään.
Nyt asetelma ilahduttaa etukuistilla tulijoita ja menijöitä ja saa minut kaipaamaan taas sitä ihmismittakaavassa olevaa lasihuonetta. Vähemmän romanttinen kyllä riittäisi...

sunnuntai 29. elokuuta 2010

PAKKO...

laittaa vielä tämä yksi otos näin suurennettuna! Olga nyt vain on niin ihana prinsessa, joka ei tosin kiireiltään ehdi pussailla myrtsejä sammakkoprinssejä. Kotiväki onneksi hukutetaan pikku pusuihin aina tilaisuuden tullen.

SEISKAT

Olen jo hetki sitten saanut tunnustuksen Viannalta Elämää pellossa-blogista ja nyt samainen tuli Tina's decorationsin Tiinalta. Kiitokset teille rakkaat blogisiskot! Seitsämän asiaa pitäisi itsestään kertoa, joten...

1. Olisi kiva, jos voisin kertoa teille jännittäviä ja mielenkiintoisia asioita itsestäni. Valitettavasti olen liian tavallinen tyttö, joka ei omaa millään muotoa huimaa ja vaiherikasta henkilöhistoriaa.
*
2. Tavallisuudestani huolimatta olen onnellinen. Rakastan perhettäni, kotiani sekä puutarhaani, loputtomien haaveideni leikkikenttää, joka suo minulle mahdollisuuden irrottautua maallisista murheistani.
*
3. Mielialani seilaa yleensä kahden pykälän väliä; päällä on joko on tai off. Kun päällä on on, elämä maistuu vaahtokarkilta ja saan paljon aikaiseksi. Off-vaihteen myötä vaahtokarkki vaihtuu kalanmaksaöljyyn ja mikään, ei sitten mikään huvita. Viimeaikoina olen tosin oppinut löytämään taajuuksia myös jostain noiden kahden välimaastosta ja luulen, että vanhemmiten seesteisyys lisääntyy. Onneksi on on useammin päällä kuin off!
*
4. Olen liian laiska pitämään tiiviisti yhteyttä ystäviini. Rakastan ehkä liikaa oleilua oman perheen parissa, mutta se ei tarkoita, ettenkö välittäisi ystävistä. Työni sosiaalialalla myös kuluttaa sosiaalisuusvarastojani vapaa-ajan kustannuksella. Arvostan suuresti sitä, että ystävät ovat oma-aloitteisia ja pitävät minuun yhteyttä.
*
5. Haaveilen siitä, että voisin lisätä vapaa-aikaani. Haaveilen myös opiskelusta. Aika näyttää.
*
6. Syksy on minun vuodenaikani. Silloin olen virkeimmilläni, saan ideoita ja myös toteutan niitä. Tällä hetkellä puutarhassa tapahtuu. Syntyy uusia istutusalueita ja perennat vaihtavat paikkaa. Minusta syksy on puutarhurin parasta aikaa.
*
7. Mietin paljon ja puhun vähän. Mieleni on täynnä ajatuksia, murehdin koko maapallon puolesta ja iloitsen pikkiriikkisen pienistä elämän ihanuuksista. Asioiden sanoiksi saattaminen onkin sitten juttu erikseen, toiset tykkää puhua, minä taidan tyytyä liiankin usein kuuntelemaan.


Tämä kunnia pitäisi sitten vielä laittaa kiertoon x seitsämän, mutta luulen, että tunnustus on jo löytänyt tiensä niin monen luo, että jätän laittamatta.

lauantai 28. elokuuta 2010

AARTEITA KERRAKSEEN




 
Koko kesän olen haikaillut kuvan japaninverivaahteran perään ja lopuksi menin ja ostin unelmieni pikkupuun. Istutin aarteeni vanhaan kirpparilta hankittuun 50 l metallisoikkoon, johon on porattu pohjaan reikiä. Metalliset sammakkoprinssit ovat heikkouteni ja arvatkaa, intouduinko löytäessäni tämän uusimman erään halppiskaupan hyllyltä. Olga huomasi, miten hänen upea kilpikonnavärityksensä sopii täydellisesti asetelman tunnelmaan ja tuli viimeistelemään äitskän valokuvat.   

perjantai 27. elokuuta 2010

SYKSYN TUNTUA

Viinimarjat on keitelty ja nyt jatketaan ompuilla. Ihana tuoksu leijuu talossa ja pakkanen täyttyy syksyn sadosta. Kynttilät ovat alkaneet kärytä iltaisin ja takka samaten.

maanantai 23. elokuuta 2010

YLÄILMOISSA

Tänään ilmakuvia. En kiivennyt katolle enkä kuusenlatvaan, riitti kun avasin yläkerran ikkunan ja kurkotin hieman. Mies kauhisteli uuden istutusalueen kokoa ja hankittavien taimien määrää, mutta lohdutin eteneväni hitaasti ja harkiten. Minulla on vähän semmoinen tuntuma japanilaistunnelmasta tässä osassa puutarhaa. Täytyy tosiaan edetä hitaasti ja kuunnella vaistoja, eikä lähteä suinpäin istuttamaan. Mongolianvaahtera tuohon keskelle ainakin tulee. Kukkivia ei juurikaan, paljon vihreän sävyjä ja erilaisia lehtimuotoja. Piste.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

LEIJAPOIKA JA KUMPPANIT

Sänkipelto, joka suo mahdollisuuden kaikkeen kivaan.
 Vanha leija, joka näyttää toimivan edelleen.
Leijapoika, joka on tänään kysynyt ainakin sata kertaa, mitä mä tekisin.
Samurai, suuri saalistaja, joka haluaa ehdottomasti osallistua tähänkin operaatioon.

torstai 19. elokuuta 2010

MINÄ TÄÄLLÄ TAAS

Minä, Olga täällä taas! Herättiin just äitskän kanssa sohvalta tai oikeastaan äitskä heräsi. Mua ei väsyttänyt yhtään ja siks söin sen korvaa ja tamplasin sen naamalla.  Mulla on kauhea kiire iltaisin, kun porukat tulee kotiin. Yksin on niin tylsää. Samuraikin hiippailee kaiket päivät reissuillaan eikä leiki mun kanssa yhtään. Se oli just jossain kaks päivää ja mä olin ihan varma, etten näe sitä enää koskaan ikinä enkä milloinkaan. Arvatkaa vaan, olinko aamulla innoissani, kun Samppa löntysti sisään. Pussasin ja pussasin sitä vaan ja sitten me mentiin yhdessä syömään. Samurai on tosi reilu mulle, tosin mua vähän ärsyttää, kun se pitää mua ihan vauvana. Oikeasti mä oon jo tosi iso kissa, oon pyydystänyt hiiren ja kaikkee.

maanantai 16. elokuuta 2010

TAKAISIN RUOTUUN

Täällä ollaan, vaikka hiljaiselta on vaikuttanut! Syksyn lähestyessä on saatava pesue vähitellen ruotuun, joka on tosin vaikeaa, kun ei itsekään malttaisi sanoa jäähyväisiä pitkille, laiskoille päiville ja myöhään valvotuille illoille. Nytkin pääsin illan mittaan niin hyvään tekemisen meininkiin puutarhassa, että teki melkein kipeää jättää lapio kottikärryjä vasten ja tulla sisälle hoitamaan iltatoimet. Kuvassa näkyykin tämän hetkinen työmaani. Laitan lisää kuvia, kunhan ehdin. Käytävillä on jo soraa. Tarkoituksena on kattaa reitit kivituhkalla ja ehkä seulanpääkivillä tai liuskekivillä. Nurmikko poistuu etualalta ja tilalle tulee kasveja, mutta niiden aika on vasta ensi kesänä.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

PIENI ILONAIHE

Keväällä hehkutin, mitä kaikkia mahdollisia perennoja olin kylvänyt ja lupasin iloita jokaisesta onnistuvasta yksilöstä. No, lajien runsaudesta en voi puhua, mutta ainakin koreakärsämöt onnistuivat. Tykkään tästä kukinnosta eikä valkoisia kukkijoita ole koskaan liikaa tasapainottamassa puutarhan muuta väriskaalaa.

tiistai 3. elokuuta 2010

Mitä, missä, täh? Ai äitskä kuvaa taas.

maanantai 2. elokuuta 2010

Mä olen Olga. Mä saan nukkua iskän ja äiskän keskellä, koska oon niin pieni. Osaan kiivetä muuria pitkin kattoon asti, perkaan iskän kanssa mustikoita ja piiloudun pyykkikasaan. Mulla on vähä niinku isobroidi, Samurai. Se näyttää Jabba-liskolta, muttei oo yhtä pelottava. Tänään mä uskalsin jo läppästä sitä tassulla nenään. Mut nyt mun pitää mennä, nähdään taas!