keskiviikko 24. elokuuta 2016

KESKENERÄISTÄ

Blogini näyttää häilyvän olemassaolonsa rajamailla, kovin on ollut hiljaista. Joku aika sitten sidoin 70-vuotiskimpun Pirkan neilikoista sekä puutarhasta löytyneistä sinipiikkiputkista, komeamaksaruohosta, alppikärhön versoista ja vuorenkilven lehdistä. Puutarha lepää ja odottaa syksyä saapuvaksi, olen siis ottanut kovin löysin rantein puutarhuroinnin tänä kesänä. Tänään vähän aloin siistiä paikkoja ja keräsin kottikärryyn rupsahtaneet kesäkukat, Paljon olisi tehtävää mutta kuten työhönpaluukin on osoittanut, tämä maailma ei tule koskaan valmiiksi vaikka kuinka ponnistelisi. On siis ihan ok säilyttää tietynlainen väljyys ja vapaus, tila hengittää. Ne kottikärrytkin jäivät puolitiehen matkalla kohti kompostia, eiköhän niiden matka jossain vaiheessa jatku perille asti!