BIRR CASTLE GARDENS - VIELÄ KERRAN IRLANNIN PUUTARHOISSA

Birr Castle Gardens osui paluumatkareittimme varrelle. Olin löytänyt paikan viime jouluna lahjaksi saaamastani järkälemäisestä The Irish Garden -opuksesta ja muistin, että myös Hanna Tuurin kirjassa Vihreän saaren puutarhoissa on kuvaus paikasta. Itse linna on yksityisomistuksessa ja avoinna rajoitetusti, mutta ympäröivät puutarhat ovat avoinna yleisölle läpi vuoden. 

Alueella sijaitsee myös tiedekeskus, jonka juuret juontavat 1600-luvulta näihin päiviin saakka linnaa asustaneen Parsonsin suvun miesten kiinnostuksesta tieteeseen ja keksintöihin. Edelleen linnan mailla kohoaa toimivaksi restauroitu valtava kaukoputki, jonka lähes kaksimetrinen linssi tosin on kaapattuna Lontoon tiedemuseossa. 

 Linnaan emme ehtineet tutustua, mutta puutarhat kiersimme läpi. Puksipuusolmupuutarha oli mielestäni upea, vain vihreän sävyjä, kauniita muotoja, siistit sorakäytävät ja yksi katseenvangitsija.

 Kasvihuoneita oli useampi, joista osa vain erittäin huonossa kunnossa ja kiinni yleisöltä. Tässä kasvihuoneessa oli melko kattava kokoelma erilaisia pelargoneja ja verenpisaroita sekä yksi erittäin epäkohtelias penkillä puhelintaan tuijottava japanilainen miesturisti, jonka jalkojen yli jouduin loikkaamaan käytävää kulkiessani.

 *

 *

*

Etukäteen odotin jännityksellä maailman korkeimmaksi mitattua, yli 300 vuotta vanhaa puksipuukujaa. Olihan se valtava, mutta ikä oli alkanut jo verottaa puksipuiden tuuheutta.

 Tilasta toiseen kulkiessa tunnelma henki vahvasti mennyttä aikaa, osin tuli jopa fiilis vähitellen villiintyvästä ja rappioituvasta miljööstä, joka tekikin paikan erityisen kiehtovaksi. Tässä hieno esimerkki pergolasta, jonka Wisteria on ottanut vangikseen.

 Ehkä vaikuttavin näkymä oli tämä valkopyökkikujanne, joka on aikanaan luotu solmimalla latvat kiinni toisiinsa.

 Kuvasin tämän vesiaiheen, mutta vasta kotona havahduin seikkaan, että vesiaihe on rakennettu kelttiristin muotoon. Lisäksi palasin Tuurin kirjan tekstiin, jolloin myös vesiaiheen reunoilla kasvavat pyöreälatvuksiset puut saivat merkityksen. Puut ovat lännenmansikkapuita (Arbutus unedo), Irlannin erikoisuuksia, jotka Tuurin mukaan ovat sukua kanerville ja alppiruusuille ja kukkivat myöhään, usein vielä joulukuussakin.

 Tämä kutsuva polku ja aukko puksipuuaidanteessa johti pettymyksekseni vain huoltoalueelle, mutta oli siitä huolimatta viehättävä yksityiskohta.

 Eteenpäin kuljettaessa metsästä alkoi kuulua voimistuvaa veden solinaa ja polku vei kohti porttia ja äänen suuntaa.

 Hortensiat kukkivat portin molemmin puolin ja suuret puut kohosivat korkeuksiin muurin toisella puolella.

 Valtavan kokoinen arboretum puu- ja pensaskokoelmineen on yksi Irlannin merkittävimmistä. Koko alueella erilaisia kasvilajeja on yli 2000, joita sukupolvet ovat keränneet eri puolilta maailmaa kasvinkeräysmatkoillaan. 

*

*

 Mutkitteleva joki kiersi ympäri arboretumia ja suurimman kohinan päästä paljastui viehättävä vesiputous sammalpeitteineen ja saniaisineen.

Köynnösruusut kiipelivät siellä täällä muureja vasten, muutoin kukintaa ei tähän aikaan paljon ollut. Tuuri kuvaa, miten keväällä Birrissä kukkivat erilaiset lukemattomat magnoliat ja maa peittyy kukkivista narsisseista... ajatuskin huimaa. Luulen, että tulen haaveilemaan uudesta matkasta Irlantiin koko elinaikani tai ainakin siihen saakka, kunnes pääsen sinne taas puutarhoja koluamaan...

SISÄLLE SUOJAAN

 Talvetustilan puutteen vuoksi olen viime vuosina pitäytynyt vain muutamassa pelargonissa ja koittanut muutenkin hillitä ruukkukasvi-intoilua. Pitkäikäisistä ruukkukasveista tulee joka tapauksessa tärkeitä ja ne harvat ja valitut yksilöt ansaitsevat tulla hyvin hoivatuiksi. Nämä kaksi neitosta ovat siirtyneet kasvihuoneesta keittiöön. Lämpöisen talon huoneilma tulee mitä todennäköisimmin koettelemaan, mutta vielä nyt kukinta ja kasvu ilostuttavat päivittäin enkä korvaani lotkauta kommenteille tiellä olevista kukista! Blogi päivittyy näköjään edelleen hitaanlaisesti, mutta instagramin puolella, johon linkki tässä, kuvia tulee tiuhempaan tahtiin, se kun on harmillisen helppoa ja nopeaa. Tykkään kuitenkin edelleen enemmän blogien viipyilevästä tunnelmasta. 

PUUTARHAIHMISEN TUNTEET

 Ajatukset kiertävät kehää puutarhan ympärillä, turhautumista vastaan on käytettävä kaikki keinot. Ostin ensiavuksi 'Mårbackan', auttoi kyllä. Mutta samantien käräytän itseni tuskailemasta lasikuistin puutetta. Haluaisin koko kuistillisen pelargoneja, yksi vaivainen keittiön ikkunalla on surkean vähän. Kuistin valossa ja viileydessä voisin jo leikkiä kesää, nyppiä ja turinoida lokoisia talvipäiviä viettäville kasveille. 

Kahlailen läpi puutarhakirjoja, puutarhalehtiä, puutarhablogeja, puutarhaohjelmia enkä saa mitään hyödyllistä aikaiseksi. Juuri nyt, tammikuussa, elämä tuntuu pelkältä odottelulta. Jotkut sentään ovat jo aloittaneet ensimmäiset siemenkylvöt. Itse aloitan ehkä ensi kuussa, josko taas kokeilisin niitä mustanpuhuvia orvokkeja...

Ostin syksyllä Mari Mörön kirjan Kukkasuutarin sielu, yläkuvassa on yksi osuva ajatus sieltä. Ihanaa kun joku taitavasti ja pilke silmässä osaa pukea sanoiksi puutarhaihmisen tunteita. Kirja kaikkineen on herkullista Garden writingia, kuten Mörö itse kuvailee, puutarha-aiheista kaunokirjallisuutta johon ei kuulu synkistely. 

TUULTA JA AURINKOA

 Uusi ruokailuryhmä on paikoillaan ja kaikki ovat siihen oikein tyytyväisiä. Terassi vain on metrin liian kapea. Haaveilin asettelevani pöytäryhmän vinosti terassin kulmaan, mutta aurinkovarjo ei mahtunut aukeamaan. Siispä ryhmä piti asetella näin. 

 Ihan kivalta se näinkin näyttää. Jouduimme hankkimaan myös uuden grillin vanhan ja ruostuneen tilalle, joten nyt voimme siirtyä vaikka kokonaan ulkoruokintaan! Ikkunalaudat kaipaavat jokavuotisia pelargoni-istutuksia, mutta täytyy vielä malttaa hetken. Chilit uskalsin jo istuttaa kasvihuoneeseen. Tänään täällä on ollut aivan järkyttävän kova ja puuskainen tuuli, joten puutarhatöistä nauttiminen on ollut hankalaa. Huomenna on onneksi leppeämpi sää. 

 Metsäpuutarhassa avautuivat tänään kauniit 'Thalia' narsissit. Nämä eivät viime vuonna kukkineetkaat, joten narsissihuumassani nautin näistä nyt kaksinverroin.

Nyt täytyy viettää kaikki liikenevä aika puutarhassa, siellä tapahtuu kaikkea ihanaa enkä halua jäädä paitsi mistään. Kaunista sunnuntaita!

KEVÄT TULI TAKAISIN

 ja minä aloitin puutarhatyöt heti aamupalan syötyäni. Nyt oli pakko tulla huilaamaan, ensimmäinen intensiivinen puutarhapäivä tuulisessa ja aurinkoisessa säässä alkoi jo iltapäivästä käydä voimille. Siistimistä riittää vielä huomisellekin ja maa on sen verran kohmeessa, että kaivuutyöt täytyy jättää tuleville päiville. Viikolla hain suodatinkangasta, että pääsen taas mukulakivipolkujen ja -patioiden tekoon. Uudet istutusalueet vaativat vielä maanmuokkausta ja mieli tekisi muotoilla ja kaivaa vielä yksi suunnitteilla oleva istutusaluekin mullokselle. Puutarhaa pellosta rajaavat pihasyreenit saavat edustalleen polveilevan istutusalueen, joka koostuu kauniisti kukkivista pensaista ja muutamasta kartiovalkokuusesta. Aluetta halkomaan tulee polku tai kaksi, ehkä tällä kertaa puunkuorihakkeella katettuna ja syksyllä istutan pensaisen lomaan niitä kaipaamiani narsisseja. Harkinnassa on myös pieni lampi, mutta mietin vielä, jaksanko hoitaa sitä. Hitaasti mutta varmasti kaarevat muodot levittäytyvät ympäri puutarhaa ja nurmikko vähenee. 

Kannoin varastossa talvehtineet kasvit kasvihuoneeseen. Valitettavasti pelargonit menehtyivät talven aikana yhtä lukuunottamatta. Tähän asti olen onnistunut niiden kanssa, mutta nyt jotain meni pieleen. Itse epäilen, että ruukut olivat liian märkiä syksyllä varastoon siirrettäessä. Mutta  pikkupuut, runkoruusu, mehikasvit, muratit ja syksyllä raaskuna ostettu jalohortensiakin olivat voimissaan. Täytyy vain laittaa varjostavat verhot suojaamaan  pahinta paahdetta vastaan ja tietenkin tarkkailla sääennusteita kovien yöpakkasten varalta. Muut kyllä kasvihuoneessa jo pärjäävät, mutta varastossa jo kukkanuppujakin tehnyt jalohortensia vaatii erityishuomiota. Viiniköynnös Zilga kasvoi viime kesänä sen verran mittaa, että sain sen jo sidottua kasvihuoneen rakenteisiin. Haaveissa se kasvaa katossa poikkipuihin tukeutuen ja luo ihanaa vihreää varjoaan. Nyt menen kylvämään tomaatit ja katson, jaksanko vielä mennä leikkamaan perennanvarsia. Huomiselle lupaavat sadekuuroja, joten nyt täytyisi nauttia jokaisesta auringonsäteestä.

SUNNUNTAISAALIIT

Eilen kannoin pelargonit varastosta sisään ja leikkelin ne. Näyttää toivottomalta mutta toivon parasta. Joka kevät on tullut menetyksiä, mutta suurin osa on kuitenkin aina selvinnyt talvetuksesta. Nyt tutkailen varrentynkiä silmä kovana ja odotan pienten versojen esiintyöntymistä. Puutarhakauden odottaminen olkaa olla sietämättömän tuskallista. Ajatukset pyörivät uusissa suunnitelmissa ja toimettomuus ärsyttää. Johonkin tämä tuska oli tänäänkin fokusoitava, joten suuntasin taas kirpparille. Saalis oli kieltämättä herkullinen: kiva puinen minikasvihuone 6 €, kuvan bonsairuukut 1 € kpl, Fazerin vanha peltipurkki 4 € ja kirsikkana kakussa soikea leijonasomisteinen vanha suojaruukku 10 €. Nyt pitäisi äkkiä saada ruukku täyteen keväisiä sipulikukkia. Auringonpaistetta olisin myös vailla. Kasvihuoneessa olisi jo mainiot oltavat, jos harmaus muuttuisi kirkkaiksi kevätpäiviksi. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, helmikuu kääntyy jo loppua kohti ja tästä sitä mennään vauhdilla kohti vuoden ihaninta aikaa!

VARAUTUKAA, UUSI KASVUKAUSI TULOSSA

 Talvetettavien ruukkukasvien määrä ei ole ainakaan pienentynyt. Rungolliset pikkupuut ovat vastustamattomia enkä uskalla ottaa riskejä talven suhteen siitäkään huolimatta, että kaikki vanhat ja uudet hankintani ovat pilkkahintaisia alelöytöjä. Ja vielä ovat pelargonit, muratit, japaninvaahterat ja yksi jalohortensiakin. Eli ei muuta kuin kuormaa varastoon kuljettamaan. Talven mittaan tulen kyllä kuulemaan mainintoja jaloissa pyörivistä rönsyistä...

Kasvihuone odottaa jo uutta kevättä ja puutarhuri sitäkin enemmän. Somistukset ja sisustukset ovat jääneet sitten ensimmäisen talven; sateen alta on saatava tavaraa pois ja mikäpä sen parempi paikka puutarhatyökalujen ja muiden tykötarpeiden talvisäilytykseen kuin kasvihuone. Sieltä ne on taas helppo keväällä ottaa esille ja aloittaa hommat. Tuossa sivustalla näkyvä kivituhkatasanne on styrokseilla pohjustettu. Kevään koittaessa muuraan jäljelle jääneistä tiilistä kasvualtaan, 'nursery bed'in, jossa hennot perennojen taimivauvat saavat kasvaa ja vahvistua ennen varsinaisille sijoilleen istuttamista. Täytyy talven aikana vielä metsästää vanhoja ikkunoita, joista voi koota suojaavan katon altaan päälle.

Syksyn aikana puutarhassa on laitettu alkuun myös reilun kokoinen perenna-alueen laajennus. Lähdin kanttaamaan etualan kaarevaa penkkiä kohti villiviinikaarta ja mies hoiti möyhinnän konepelillä. Kaikki syksyn lehtimassa on haravoitu ja kärrätty parantamaan uuden alueen maata ja takasta olen heitellyt tuhkia sekaan. Keväällä maanmuokkaus jatkuu, tuskin maltan odottaa sitäkään.

Tässä vielä lähikuvaa uuden alueen linjoista. Seuraavaksi laajennukset jatkuvat sitten villiviinikaaresta oikealle kohti kasvihuonetta. Joku tarkkasilmäinen saattaa huomata tuossa jalkapallomaalin oikean nurkan takana valkoisen linnunpöntön. Miehen nikkaroima pönttö kököttää kepin nokassa ja sen juurelle istutin viinikärhön. Toivon mukaan myös tähän puutarhan avonaisempaan osaan muodostuu vähitellen intiimimpi tunnelma.

Suurin osa puutarhakalusteista jää niille sijoilleen. Näitä ei oikein saa minnekään mahtumaankaan ja minusta piha ja puutarha on talvellakin tunnelmallisempi, kun siellä on istuinryhmiä. 

Rungolliset tuijat ja pallotuijat tekevät sisääntulosta ihanan vihreän. Nämä nostan varastoon vasta oikeiden pakkasten tultua. Keväällä tuntuu, että nostaessaan taas kaikki ruukkukasvit varastosta esiin kevät alkaa rysäyksellä ja kasvun voimasta pääsee nauttimaan melkein etuajassa. Ihanaa kevään odotusta kaikille puutarhureille, muille ei kai semmoista uskaltaisi tässä vaiheessa vuotta ääneen toivottaakaan!

SKANSEN

Syksy on ollut kovin kaunis ja nyt marraskuu on iskenut pimeänä ja sateisena. Blogitauko on venähtänyt ja pitkänsitkeä flunssa viipynyt vaivana. Mutta uuden puutarhakauden odotus on jo alkanut ja aina sopivan hetken tullen pakenen puutarha-ajatuksiin. Nyt täytyisi jo laitaa suunnitelmia paperille etteivät vain katoa päästä. Syyslomalla piipahdimme Tukholmassa ja ehdimme käydä ikisuosikki Skanssenillakin.

Syyspäivä ei olisi voinut kauniimpi enää olla. Kaikille löytyi mielenkiintoista katseltavaa ja minä livahdin kameran kanssa vähän väliä omille teille. Tätä kasvihuonetta en ollut aikaisemmilla reissuilla huomannut. 

Syrjäisessä kolkassa viehättävä puurakenteinen kasvihuone, jossa upea pelargonikokoelma, wau!

Viipyilin tunnelmassa tovin ja tutkailin nimikylttejä, muutama omasta pikku kokoelmastakin tuttu pelargoni löytyi. 

Kasvihuoneelta lähti polku kohti Skånegårdia.

Maalaismiljöössä kanat kuopsuttelivat kompostia ja kukko piti tarkalla silmällä vahtia hieman etäämpänä. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja sain hiipiä poluilla aivan yksikseni. Turistivirrat vaelsivat lähinnä alueen pääväylillä.

Skånegårdin päärakennuksen yhteydessä oli viehättävä puutarha. Voi vitsit kun haluaisin kanoja omaankin pihapiiriin.

Puksipuureunukset tuoksuivat vahvana ja muutamat perennat ja ruusut olivat vielä kukassa. Syksyinen valo siilautui matalalta ja sai puutarhan hohtamaan. Olisin voinut viipyillä täälläkin ties kuinka kauan.

Ensi kesänä toivon mukaan uusia puutarhakohteita. Oma puutarha on lähes talvilevossa. Jyrsiverkot pitäisi vielä laittaa paikoilleen ja nostaa talvetettavat ruukut varastoon. Flunssasta toivuttuani voisin vielä käydä tarkistamassa, joskos kukkasipuleita löytyisi ulosheittohintaan. 

ELOKUU ON HIENO KUU

 

 Elokuussa puutarhan tunnelma muuttuu. Tuleentunut vilja sävyttää maisemaa, tuoksut ovat erilaisia ja myöhäiskesän kukkijat ovat kauneimmillaan. Villiviinin rennot versot riippuvat viehkosti alas rautakaarta ja pallohortensian kukinnot ovat uhkeina.

 Mustilanhortensia kukkii myös kauniisti. Kasvihuoneen ympärille muodostuvat istutukset ovat vielä pahasti kesken, mutta yritän olla hötkyilemättä. Ajatukset muhivat päässä koko ajan ja odotan niiden jalostumista. Kun suunnitelmat sitten kirkastuvat, ei toteutus vie kuin hetken.

Tuoksumiekkaliljat kasvattavat lehtiä mutta nupuista ei vielä ole tietoa. Toisaalta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa, todellakin, eihän puutarhakausi ole vielä päättymässä vaikka kesäloma loppuukin. Oikeastaan nautin syksyisistä pihapuuhista, silloin katse suunnataan jo uuteen kevääseen ja tehdään sille valmisteluja. 

 Pelargonitkin ovat parhaimmillaan näin loppukesästä. Nyt lähes jokainen kukkii ja muutama päivä sitten löysin vielä ihanan jalopelargonilisän kokoelmaan eurolla. Muutamia muitakin huippuedullisia muutaman euron alehankintoja olen tehnyt, muun muassa yhden jalohortensian, jonka aion talvettaa varastossa, pienikukkaisen 'My Angel' kärhön, tuoksuköynnöskuusaman, hempeänkeltaisen 'New Moon' tarhakulleron, himalajanesikon ja hopeasyysvuokon.

Kasvustot ovat rehevöityneet monin paikoin. Tämäkin kuusten alla oleva metsäpuutarhan nurkkaus on viimeinkin runsas ja vihreä. Puutarha opettaa kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, joka ei aina ole vahvin puoleni. Onneksi elämän realiteetit asettavat raamit tähänkin hommaan, kaikkea ei voi saada eikä ainakaan heti. Nyt ajatuksissa muhii idea yhden hengen huvimajasta, sellaisesta hiljentymismajasta metsäpuutarhan siimeksessä. Kuusikulmainen, kapea ja korkea, harjakattoinen, muutamalla ikkunalla varustettu, yhden korituolin ja jalkarahin mentävä kappeli, jossa voisi kynttilöiden loisteessa huopaan kääriytyneenä lueskella kaikessa rauhassa. Suunnitelmalle on jo periaatteessa näytetty vihreää valoa, mutta toteutus ei ole vielä tämän kesän juttu. Prototyyppinä tosin on valmistumassa hieman samankaltainen linnunpönttö! Nyt Avoimiin puutarhoihin, muutama mielenkiintoinen on tässä 

aivan lähellä. 

KUUMIEN PÄIVIEN ILOT

 Kuumaa kuumaa. Puutarha alkaa kuivua harmillisesti eivätkä helteet sovi ainakaan tämän puutarhurin ruumiinrakenteelle. Puutarhavierailut herättivät innon taas omankin puutarhan tekemiseen, mutta kroppa ei kerta kaikkiaan kestä työskentelyä tässä kuumuudessa. Lisäksi hirvittävä niska-päänsärky on ollut kiusana jo kolmatta päivää. Ainoaksi työksi onkin jäänyt veden kanto ruukkukasveille sekä kasvihuoneeseen. On minulla kyllä monta uutta ideaa ja aionkin laittaa tuulemaan tulevalla viikolla ennen töihin paluuta. Pelargonit nauttivat lämmöstä ja ilahduttavat kauniilla kukinnoillaan. 

 Viime vuonna istuttamat kärhöt ovat talvehtineet hyvin. Tämä pylväsvalaisinta rautalangan avittamana kiipeilevä pienikukkainen viinikärhö 'Venosa Violacea' on erityisen kaunis.

Melonikokeilun tuloksena kasvihuoneessa kypsyy kolme hassun hauskaa palleroista ja viiniköynnöksessä on kokonaiset kaksi rypäleen raakiletta!

Kuumien päivien iloja on hartaudella tehty kesäruoka terassilla varjon alla nautittuna. Perunaa, sipulia, hernettä, kesäkurpitsaa, yrttejä, kurkkua ja tomaattia voi nauttia oman maan tuotantona. Tässä parin päivän takainen hampurilaislounas omatekoisilla pihveillä, sämpylöillä ja kastikkeella. Jostain syystä ruoanlaittokin on kesällä hauskempaa.