VARASLÄHTÖJÄ JA MUUTA MUKAVAA

 Kolme enemmän ja vähemmän puuhakasta puutarhapäivää takana ja tekemistä ja innostumista taas niin paljon, että tunnit vuorokaudessa eivät meinaa riittää. Kameraakin pitää taas muistaa kuljettaa mukana, työn lomassa on pidettävä säännöllisesti inspiraatiotaukoja ja kuvata päivittäin lisääntyviä ja muuttuvia puutarhanäkymiä. Kukintaa on vasta siellä täällä ja taas on aika listata sitä ikuista sipulikukkasuunnitelmaa syksyä varten. Tämän kokoiseenkin puutarhaan mahduttaisi pieniä kevätkukkijoita suunnattomat määrät. Tähän aikaan vuodesta kannattaa katsella myös myytävänä olevia kukkivia sipulikasveja sillä silmällä. Nyt ei ole tullut turhaan kaupoissa kuljettua, mutta viikko sitten ostin kevään ensimmäisellä taimistokäynnillä kaksi ruukullista triandrus-ryhmään kuuluvia 'Katie Heath' narsisseja. Istutin ne saman tien maahan ja pienistä yöpakkasista huolimatta ne ovat avautuneet vähitellen. Näiden torvet ovat alkuun kirkkaan keltaiset, mutta jo nyt niissä alkaa näkyä persikkainen sävy. 

 Idänsinililjat ja pienet kasvitieteelliset Humilis-ryhmään kuuluvat ''Black Base' tulpaanit, niitä nämä muistaakseni ovat, muodostavat yhdessä suloisen pikku kedon. Tuossa oikealla lepää Samurai-kissa, lyhdyssä on palanut kynttilä lähes joka ilta. 

 Viime keväänä kevätkurjenmiekat jättivät tässä kohtaa kukinnan kokonaan väliin ja nyt avautui ainoastaan muutama kukka. Taustalla näkyvä istuinryhmä sai viikonloppuna ylleen uuden mustan öljykerroksen, nyt kelpaa taas odotella pihlajan avautuvaa lehtikattoa istujan ylle .

 Pystykiurunkannuksen luonnonlaji on suhteellisen uusi tulokas puutarhassamme. Siirtelin näitä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten erään autiotalon ojanpientareelta, jossa ne olivat levittäytyneet laajoiksi matoiksi. Voisin joku ilta lähteä paikalle uudelleen istutuslapion ja pussin kanssa. Taustalla jättilaukan varret kurkottelevat jo korkeuksiin. 

 Sahrameiden kukinta alkaa olla lopuillaan, mutta lammen reunalta löytyi vielä näin freesin näköinen mätäs. Tämä on melko kookas yksilö, lajike on hukassa.

 Kuten ensimmäisen kuvan narsissit, nämä jouluruusun kukat kuuluvat myös varaslähtöihin. Tämä on se ostamani jouluruusu ja näyttää, että se on suorastaan nauttinut olostaan saatuaan juuret pois ahtaasta ruukusta. 

 Sekalaisen referaatin päätteeksi vielä kurkistus puutarhavajaan, jossa myös työkalut alkavat järjestyä paikoilleen. Viikonlopun töinä oli näiden pienten työkalujen pesu ja öljyäminen. Kasvihuoneessa ollut pikkuhylly asettui sopivasti tuohon oven viereen ja tähän mahtuivat esille ahkerassa käytössä olevat tykötarpeet. 

Illan viime töinä kiinnitimme tuonne ylös vielä vanhat, poikien huoneissa joskus olleet seinäkoukut, jotka olivat kuin tehdyt lapioille ja talikolle. Kröhm, näitä työkaluja en vielä ehtinyt huoltaa, mutapaakutkin ovat jääneet niille sijoilleen. Ullakolla odottaisi vanha, miehen meidän ensimmäiseen kotiin sohvapöydäksi nikkaroima puuarkku, joka ehkä sopisi tuohon alle ja kätkisi sisään tärkeät, mutta vähemmän esteettiset työkalut. Minä kun en välittäisi pitää esillä noita kirkuvan keltaisia ja oransseja muovikahvaisia työkaluja...

HENGÄSTYTTÄVÄ, HEKTINEN, IHANA HUHTIKUU

Rikkaruohoelämää-blogin Between ojensi minulle huhtikuisen haasteen keväänodotustunnelmaa kohottamaan. Haasteen tarkoituksena on listata viisi itselle tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat omaa sielua voimakkaimmin. Huhtikuu onkin mahtava kuukausi, jolloin ainakin minulla on jo täysi tohina päällä. Pitkä odotus suorastaan purkautuu sielusta ulos vimmaisella tarmolla. Valoa on jo niin paljon ja vaikka säät vielä oikuttelevat ja puutarhassa työskentely vaatii paneutumista lämpimään pukeutumiseen, meno on jo hurjaa! Ensimmäinen kevään virstanpylväs on kasvihuoneen kuntoon laittaminen. Talvisin säilön siellä kaikenlaista puutarhatavaraa, joten ensin kasvihuone on tyhjättävä ja nosteltava sieltä työkalut ja istututusastiat paikoilleen. Seuraavaksi kunnon pesu painepesurilla sekä sisä- että ulkopuolelta. Sitten se mukavin vaihe eli kaiken kauniiksi laittaminen. Varastosta saan vihdoin kantaa ulos siellä talvehtineet kasvit, joista osa pääsee aloittelemaan ulkoilmaelämää kasvihuoneen suojissa.

Toinen virstanpylväs on tietenkin ensimmäisten kevätkukkien avautuminen. Jo versojen maastanousu on niin hienoa, kukinta on jo sitten lähes maagista! Joka kevät vain harmittaa, ettei syksyllä ymmärtänyt upottaa maahan satoja tai tuhansia pienen pieniä sipuleita, sillä niitähän puutarhaan mahtuisi ihan loputtomasti. Ja ne kaikki ovat niin ihania, kuten tässä tämä talventähti ja hieman alempana olevat krookukset, lumikellot ja sitten tietenkin kevätkurjenmiekat, idänsinililjat ja kasvitieteelliset tulppaanit.

Kolmas varma huhtikuinen kevään merkki ovat kaikenlaiset huoltotoimenpiteet, kuten puutarhakalusteiden pesu ja esillenosto ja tarpeen tullen maalaushommatkin. Muutama vuosi sitten piristin ruskeat kovapuukalusteet maalaamalla ne talon ulkomaalauksesta ylijääneellä maalilla. Kunnon pesu painepesurilla ja sitten vain kaksi kerrosta maalia pintaan. Voin kertoa, että hyvin on maali pysynyt ja kalusteet jotenkin paljon raikkaammat ja puutarhan tunnelmaan sopivammat.

Neljänneksi virtaanpylväksi nimeän talven ajan mielessä hautuneiden suunnitelmien alkuun saattamisen. Maa muuttuu huhtikuussa muokattavaksi ja lempipuuhaani onkin uusien istutusaluieden muotoilu. Vähän mittailua, kaarevien linjojen hahmottelua ja sitten vain nurmikon kääntöä hartiavoimin. Toisinaan poistan nurmikerroksen kokonaan ja tuon puutarhakompostikasasta tilalle uutta multaa, toisinaan vain käännän nurmipaakut maahan nurinpäin ja kokoan pintaan kohopenkin samaisen kompostikasan muhevasta mullasta. 

Tätä kirjoittaessani alan melkein päästä kiinni huhtikuun hengästyttävään, hektiseen ja ihanaan tunnelmaan. Keväällä elämä isolla Eellä alkaa eikä silloin haluaisi tuhrata aikaansa esimerkiksi tylsiin sisätöihin. Minulla onkin tänä vuonna tavoitteena perata huusholli ennen näitä ihania päiviä siihen malliin, ettei sitten tarvitse potea tunnontuskia tursuilevasta talosta.

Viides ihana huhtikuinen kevään merkki on vielä melko paljaan puutarhan siistiytyminen. Joinakin keväinä olen pystynyt siistimään metsäpuutarhaa jo maaliskuussa. Suuret kuuset roskaavat tuhottomasti ja ensimmäisenä aloitan aina käpyjen, oksien ja havunneulasten keruun. Kivetyiltä poluilta on nautinto haravoida roskia, kuulen melkein metalliset raapaisut jo korvissani! Kasvihuoneesta esille nostetut puutarhatyökalut pääsevät taas käyttöön ja osaltaan myös luomaan puutarhaan elossa olevaa tunnelmaa.

Huhtikuu on siitäkin ihana, että kaikki on vielä edessäpäin. Tuntuu, että aikaa on loputtomasti ja onnelliseksi tekevää puuhaa riittää ja riittää. Tässä vaIheessa vuotta ei voi kuvitellakaan, että jossain kohtaa on jälleen valmis taukoon ja lepoon.

Huhtikuun odotus on jo alkanut, oikeastaan odotan jo maaliskuutakin, sillä monena keväänä  se on ollut jo ihanan lämmin ja lupaava. On ollut myös tuskallisia keväitä, jolloin kylmyys vain jatkuu ja jatkuu, mutta puutarhurin mieli on aina pohjimmiltaan positiivinen eli en ainakaan lähtökohtaisesti ala uskomaan toisintoa viime keväälle. Kiitos Between haasteesta ja Maatiaskananen myös, hän nimittäin haasteen alunperin laittoi kiertämään! Ja pahoittelut, jos tekstini oli jotenkin ryöpsähtelevää, huomaan suoltavani ajatuksia sen suuremmin miettimättä. Se on kai seurausta samanlaisen rennomman otteen valtaamasta minästä, en vain enää jaksa enkä halua kuormittaa itseäni liiallisella suorittamisella ja liian korkeille nostetuilla rimoilla, ne ajat ovat takana päin ja se tie nähty. Ja huomaan itsekin nauttivani ihmisistä ja asioista, jotka ovat rentoja ja välittömiä ja joissa ei ole mitään pakotettua tai päälleliimatun oloista. Eikös me puutarhaihmiset vähän semmoisia pruukaa ollakin! Iloisin ja rennoin mielin kohti huhtikuuta!

RISUHOMMISSA

Kesäkuvia tulee pengottua alvariinsa, juuri nyt ei huvita kuvata mitään. Olen muutamana päivänä verrytellyt itseäni pihamaalla ja tuloksena on mainio keko itsetehtyä haketta. Tänään perkasin vadelmatarhan ja toissa päivänä kaadoin kituliaan syreeniaidanteen uusien suunnitelmien tieltä. Samalla innolla poistin vanhimpia tornionlaaksonruusun oksia vaikka ajattelin etten vielä uskalla tehdä pensaiden harvennusleikkauksia.  'Tornedal' on tehnyt kiitettävästi juurivesoja, joten tuskin on moksiskaan muutaman vanhan oksan poistosta keskellä talvea ja onhan tornionlaaksonruusu muutenkin melkoinen sissi. Mutta siis haketta syntyi pensaiden alle laitettavaksi, keittiöjätekompostin kuivikkeeksi ja tulevan kuusiaidan katteeksi. Mieli virkistyy mukavasti pihalla puuhastelessa, miten tuon tunteen olikin jo ehtinyt unohtaa. Seuraavaksi aion silputa talventörröttäjät perennapenkkeihin. Sitten voipi olla, että peukaloitaan joutuu tovin pyörittelemään. 

PUUTARHAA PITKIN POIKIN

 Leppoisat päivät ovat kuluneet lähes yksinomaan puutarhassa. Tahti on verkkainen ja aamut pitkiä ja laiskoja kuten lomalla pitääkin. Kesä vain etenee turhan nopeasti, aina joku on päättämässä kukintaa ja toiset aloittamassa. Ihana ihana metsäpuutarhan perennapari on tämä tummakurjenpolvi sekä valkoinen särkynytsydän, nämäkin ovat enää lähes muisto vain.

 Keväällä retusoimani kovapuukalusteet ovat kotiutuneet liuskekivillä katettuun kuusenalusympyrään ja kuusten väliin viritetty raudoitusverkko odottaa juurelleen joko siperian- tai alppikärhöä tuomaan suojaa naapurin suuntaan.

 Hellan päällä on uusi asetelma. Jeesus-patsas oli peittynyt edellisessä paikassaan pihlajan juurivesoihin, joten siirsin siirsin sen näkyvämmälle paikalle. Uskonnolliset aiheet puutarhapatsaissa kiehtovat ja onhan puutarha kuin temppeli, jossa ruumis, henki ja sielu lepäävät.

Työkalut eivät nykyään ole enää niin usein hukassa, kun niillä on kiva paikka mihin viedä ne työskentelyn jälkeen. Tänään olen kuljettanut mukana koria, jossa tarpeelliset pienemmät työkalut kulkevat paikasta toiseen. Sellainen kaunis pyörillä varustettu korivaunu olisi ihana, olen niitä jossain englantilaisessa puutarhalehdessä nähnyt. Siellä kulkisivat vähän isommatkin vehkeet.

Tänä vuonna köyhän kartanon pylväissä (kuten nämä joskus nimesin) kohoavat vihreät Cordylinet ja olen niihin aivan ihastunut. Kuvassa ikkunalla olevat orvokit rehottattavat ja eilen oli pakko tarttua saksiin.

Nyt täytyy vain odotella että alkavat versoa uudelleen. Leikatut kukinnot näyttivät hurjan kauniilta korissa ja näillä olisi täyttänyt kaikki maljakot sisällä. Puutarhan imu oli kuitenkin niin vahva etteivät leikkokimput käyneet siinä vaiheessa mielessäkään, nyt kyllä vähän harmittaa.

SUNNUNTAIN RAUKEUTTA

 Lämmintä ja pehmoista sunnuntaita! Ulkona oleva pimeys tuntuu melkein taianomaiselta kun tietää olevansa turvassa takkatulen ja kynttilöiden loisteessa, Spotifyn soittaessa traditionaalisia joululauluja. Raukea tunnelma on tunnelmista parhain.

 Päivän valoisa hetki on kuulas ja kaunis. Viimeisenä syystyönä verkotin hedelmä- ja koristepuut ja  siivosin viime päivien myrskytuulien viskomia oksia. Pienet kartiovalkokuuset erottuvat nyt kun lehtevät kasvit ovat lakastuneet niiden ympäriltä. Puutarhan pieniä joulukuusia, tekisi mieli heittäytyä lapseksi ja koristella nämä miniatyyrikynttilöin ja pyytää  puutarhan linnut, hiiret ja jänikset pikkujoulua viettämään!

 Varjoyrtti on upea talvivihreä maanpeittäjä. Nyt kun kasvusto on asettunut metsäpuutarhaan ja alkanut pikkuhiljaa levittäytymäänkin, olen kovin kovin iloinen.

 Myös hopeatäpläpeippi on edelleen kaunis. Tämä saattaa levittäytyä puutarhassa hurjasti, mutta oma kasvustoni kasvaa karussa paikassa suurten kuusien alla, missä sen toivonkin peittävän maan.

 Vanhan pihlajan alla seisova Jeesus-patsas on saanut vähitellen patinaa pintaansa...

 ja kuusiaita kasvimaan laidalla tuuheutta. 

 Työkalunurkkaus on autio, puutarhavajaa odotellessa varastoin kaiken ylimääräisen talveksi kasvihuoneeseen. Haaveilen vajasta sekä puolilämpimästä lasikuistista päivittäin ja toivon haaveiden jonain päivänä toteutuvan. Vaja on pikkujuttu, lasiterassi vähän isompi. Joulun aikaan täyttäisin kuistin kukilla ja nauttisin sen sopivassa viileydessä niistä mahdollisimman pitkään. 

Lintujen ruokinta pitää puutarhan elossa talvisaikaankin. Siemenautomaatti ja lintulauta ovat jatkuvassa käytössä, mutta nämä Lidlin pähkinä-talipalloketjut ovat osoittautuneet huippusuosituiksi. Tänään ketjussa roikkui närhikin.

ALKAA NÄYTTÄÄ LUPAAVALTA

 Nyt alkaa tuntua oikealta keväältä. 'Miss Vain'-krookukset kukkivat näin ihanasti ja ensimmäiset kärpäset kävivät niitä ihmettelmässä. Perhonenkin bongattu.

 Tuoksuköynnöskuusama työntää lehtiään esiin lämpöisen kiven kupeessa...

 ja talventähdet jatkavat kukintaa.

 Varjoyrtti on ollut vihreä koko talven ja alkaa pian kukkia. Hamstrasin varjoyrtti-sixpackeja syksyn loppuunmyynnistä kolmin kappalein ja istutin taimet talveksi kasvimaalle. Nyt minulla on tätä ihanaa varjoisan paikan maanpeittäjää odottamassa etupihan talonreunustan muutostöitä.

 Kasvihuoneessa lämpö kipusi tänään kahteenkymmeneen asteeseen ja isäntä asensi automaattiset luukunavaajat paikoilleen. 'Gipsy Princess'-hyasinttien ja kasvilavan kostea mullan tuoksu saa pään onnesta sekaisin. Pienet retiisin siemenet kylvin eilen ja nyt odotellaan, milloin taimet nousevat pintaan lasien alla.

 Ilmapatja on jo paikoillaan, mutta itse en malta hetekalla pitkään makoilla, nyt on niin sanotusti mahan alus jalkoja täynnä eikä flunssakaan pidättele.

 Antiikkinen puutarhatyökalukokoelmani täydentyi tuolla pitkävartisella pikkulapiolla, viiden euron löytö kirpparilta. Toisen lapion olen pelastanut joskus roskalavalta. 

Valkoisen pihasyreenin nuput pullistelevat pontevasti, kaikki alkaa näyttää niin lupaavalta; voisi melkein kiljua!

AURINKOISEN PERJANTAIN ILOPILKUT

Syksyllä istuttamani talventähdet ovat sittenkin itäneet!

Samoin lumikellot! Nämä ovat sipuleista istutettuja turkinlumikelloja, toisaalla maasta pilkistävät myös 'in the green'-istutetut puistolumikellot, jotka Saila-ystäväni postitti minulle viime keväänä; tässä linkki postaukseen. 

 Kasvihuoneessa kukkivat idänsinililjat.

Kasvihuoneen siivouksen seurauksena nostelin työkalutkin jo käsien ulottuville. Kauniit työkalut ovat puutarhaestetiikkaa parhaimmillaan. Uusi hankinta on kuvassa näkyvä polvialusta, jota kokeilin äsken kuvatessani talventähtiä ja lumikelloja. Lämmin ja mukava, tämä tuo kitkentään lisää luksusta! Arvonta jatkuu vielä reilun viikon, muistakaa osallistua.

MIELENPIRISTYSTÄ

Puoleen hintaan löytynyt perhoshotelli on tämän illan piristäjä. Köröttelin alkuillasta kaupunkiin mielenpiristysreissulle ja hain vielä kolmannen satsin 'Palace Purple' purppurakeijunkukkia ja sen tarhavarjohiipan. Sipuleitakin löysin: talventähtiä sekä pienikukkaisia 'Baby Moon' ja 'Minnow' narsisseja. Talventähden sipulit laitoin heti veteen likoamaan huomista istutusta varten, ne kun kuivuvat hyvin herkästi.

Puutarha on taas voimanlähde arjen puristuksessa. Syyspuuhia olisi monenlaista, mutta tyydyn puutarhassa vietettyjen pientenkin arkihetkien voimaan. Ja pianhan on taas perjantai.  

LÖYTÖJÄ JA SUUNNITELMIA

Talvikauden yksi ilo on koluta markettaja, kirpputoreja ja harvoja avoinna olevia puutarhamyymälöitä kauniita ja hyödyllisiä puutarhatarvikkeita etsien. Usein hyllyihin on jäänyt eriä, joiden hinnat on laskettu mukavan edullisiksi. Kuluneiden kuukausien aikana olen löytänyt monta ihanaa juttua ihan pilkkahintaan, kuten nämä ruukut. Olen myös ehtinyt hämmästellä, miten siemenhyllyjä ei vieläkään ole laitettu esille, onhan nyt jo tammikuu ja ensimmäiset kylvöt on kohta tehtävä :D

Innostuin tänäänkin kääntämään maata ja kasvihuoneen edusta sai aikaisempaa sulavammat ja laajemmat muodot. Sääennusteet lupailevat talven tuloa, joten puutarhatöille saa pian hetkeksi jättää haikeat hyvästit. Mutta kun kevät saapuu, on useampi uusi istutusalue valmiina valloitukseen ja vaivalloista nurmialuetta taas kymmeniä neliömetrejä vähemmän. Yhdessä perennapenkissä on myös valtavasti sormustinkukan siementaimia, joita aion siirrellä uusille istutusalueille ja metsäpuutarhaan. Tuntuu, että uusia suunnitelmia on enemmän kuin koskaan, mutta näinhän se menee joka vuosi. Kun kaikki on vielä edessäpäin, on kaikki mahdollista ja ideoida voi melkein rajattomasti. Ja pieni suuruudenhulluus on mielestäni vain hyväksi näissä hommissa :D

MENNEEN PUUTARHAVUODEN KAUNEIMMAT NÄKYMÄT

Puutarhavuoden makuhuippujen jälkeen palaan menneen vuoden kauneimpiin puutarhanäkymiin. Oma silmä tarkastelee puutarhan kokonaisuutta turhankin kriittisesti ja mielellään sitä hakee kamerallakin tiukkoja rajauksia. Kuitenkin kuvista, joista voi hahmottaa puutarhaa laajemmin, saa myös eniten irti ja niitä ainakin itse katselen mieluiten. Metsäpuutarha on ollut puutarhamme työläin ja pitkäkestoisin työmaa, mutta se on myös ehdottomasti kaunein ja monipuolisin. Toukokuussa on ihanaa, kun saniaiset kiertyvät auki, seppelvarvut saavat heleän viherryksen, sirotuomipihlaja kukkii ja kevään ensimmäiset kukat ilmestyvät maasta esiin. Kun vielä kuvittelette tuohon lintujen äänet ja mullan tuoksun, on toukokuinen tunnelma täydellinen.

Kevään voiman näkee hyvin myös aurinkoisen puutarhan suurella perenna-alueella. Ritarinkannukset, kurjenpolvet, siperiankurjenmiekat, jättipoimulehdet, pionit ja monet muut keskikesän kukkijat kasvavat kohisten. Liljakukkaiset tulppaanit juhlistavat tunnelmaa ja puut ja pensaat vihertyvät vähitellen. Tämä alue tulee tulevana kesänä laajenemaan tuonne villiviinikaarelle asti ja ensi syksynä aion upottaa alueen täyteen uusia tulppaaninsipuleita. Keväällä aion siirtää alueelle sormutinkukan siementaimia, joita onkin nyt todella runsaasti puutarhassa.

Myös metsäpuutarhan etupihan puoleisella reunalla oleva istuinryhmä ansaitsee maininnan, varsinkin kun sitä katselee näiden liljakukkaisten 'Claudia'-tulppanien läpi.

Tornionlaaksonruusut kukkivat puutarhan reunalla ja villiviinikaaren kera näkymä on viehättävä. Vilkkuu siellä trampoliinikin, mutta ei anneta sen häiritä.

Menneinä kesinä olen kuvannut kasvihuonetta edestä ja takaa, viime kesäisiä kuvia olikin siihen nähden vähän. Tässä tunnelma kuitenkin syntyy keskeneräisyydestä, joka sekin on puutarhassa usein kaunista. Rakkaat työkalut, itse siemenestä kasvatetut etelänruusuruohot, miehen kanssa yhdessä muurattu kasvihuoneen tiilisokkeli ja lasin takaa näkyvät pelargonitikkaat, kaikki ovat osa kaunista näkymää. 

Kristus-patsas on kuvauksellinen, oli kuvakulma tai vuodenaika mikä tahansa. Pikkujasmikkeen kera näkymä on erityisen kaunis ja nyt kun kuvittelette vielä jasmikkeen metsämansikkaisen tuoksun, on tunnelma lopullisesti sinetöity.

Ruohonjuuritasolta avutuu aivan omanlaisiansa näkymiä, näitä kuvakulmia pitäisi harrastaa enemmänkin. Tässä jo äsken nähty iso perenna-alue aukeamassa etupihan suuntaan. Siperiankurjenmiekkojen ja ukkolaukkojen värit ovat yhdessä herkulliset. Tammi, jonka istutin 9 vuotta sitten alle puolimetrisenä miehen vanhempien puutarhasta saatuna taimena, kasvaa jo monimetrisenä puuna.

Tässä metsäpuutarha aukeaa puutarhan takaosasta käsin. Viime kesänä valmistui pitkään haaveissa ollut aita ja sen myötä puutarhamme intiimi tunnelma lisääntyi. Sadevettä on ihana kerätä ja kylpyammeesta otan kasteluveden kasvihuoneeseen, siis jos on satanut. Olen haaveillut viime aikoina puutarhan vesielementeistä, mutta ajatus ei ole kypsynyt tarpeeksi. Vesi toisi lisää eliöstöä ja hyvin toteutettuna vesiaihe toisi puutarhaan myös virkistävää tunnelmaa. Ajatushautomo jatkaa pöhisemistään.

Elokuussa kuvasin kovin vähän, mutta tässä kuvassa aistii elokuisen runsauden ja pehmeän valon. Villiviinit ovat kauneimmillaan, kun rennot versot saavat riippua vapaasti alaspäin. Ensi kesänä tässä nurkkauksessa on todennäköisesti sirot valkoiset metallituolit ja pieni pöytä teehetkiä varten. Miehen nikkaroimalle 'Adirondack'-tuolille olen suunnitellut tunnelmallista ja suojaisaa paikkaa omenapuiden alle, keskelle korkeita perennoja.

Lopuksi näkymä loppukesällä tekemälleni istuskelualueelle. Tässä kohdassa puutarhaa vallitsee ehkä hienoin tunnelma vanhan ja kaunismuotoisen pihjalan ansiosta. Oksat kaartuvat istuinryhmän katoksi ja tästä käsin voi nähdä kauas peltolakeuksille, kasvimaalle, puutarhan aurinkoiselle puolelle, kasvihuoneelle sekä varjoisaan metsäpuutarhaan. Kesäisiä kuvia katsellessa kaikki näyttää niin kauniilta; aurinko paistaa ja vihreä on väreistä vallitsevin. Haastan teidät kaikki julkaisemaan ihania keväisiä ja kesäisiä kuvia mielin määrin, näiden avulla kevään odotus voimistuu ja uudet ideat ja haaveet jalostuvat. Itse jatkan sarjaani ainakin vielä menneen vuoden ihanimmilla kukkijoilla ja mielenkiintoisilla puutarhavierailuilla ja -tapaamisilla.