PUUTARHAA PITKIN POIKIN

 Leppoisat päivät ovat kuluneet lähes yksinomaan puutarhassa. Tahti on verkkainen ja aamut pitkiä ja laiskoja kuten lomalla pitääkin. Kesä vain etenee turhan nopeasti, aina joku on päättämässä kukintaa ja toiset aloittamassa. Ihana ihana metsäpuutarhan perennapari on tämä tummakurjenpolvi sekä valkoinen särkynytsydän, nämäkin ovat enää lähes muisto vain.

 Keväällä retusoimani kovapuukalusteet ovat kotiutuneet liuskekivillä katettuun kuusenalusympyrään ja kuusten väliin viritetty raudoitusverkko odottaa juurelleen joko siperian- tai alppikärhöä tuomaan suojaa naapurin suuntaan.

 Hellan päällä on uusi asetelma. Jeesus-patsas oli peittynyt edellisessä paikassaan pihlajan juurivesoihin, joten siirsin siirsin sen näkyvämmälle paikalle. Uskonnolliset aiheet puutarhapatsaissa kiehtovat ja onhan puutarha kuin temppeli, jossa ruumis, henki ja sielu lepäävät.

Työkalut eivät nykyään ole enää niin usein hukassa, kun niillä on kiva paikka mihin viedä ne työskentelyn jälkeen. Tänään olen kuljettanut mukana koria, jossa tarpeelliset pienemmät työkalut kulkevat paikasta toiseen. Sellainen kaunis pyörillä varustettu korivaunu olisi ihana, olen niitä jossain englantilaisessa puutarhalehdessä nähnyt. Siellä kulkisivat vähän isommatkin vehkeet.

Tänä vuonna köyhän kartanon pylväissä (kuten nämä joskus nimesin) kohoavat vihreät Cordylinet ja olen niihin aivan ihastunut. Kuvassa ikkunalla olevat orvokit rehottattavat ja eilen oli pakko tarttua saksiin.

Nyt täytyy vain odotella että alkavat versoa uudelleen. Leikatut kukinnot näyttivät hurjan kauniilta korissa ja näillä olisi täyttänyt kaikki maljakot sisällä. Puutarhan imu oli kuitenkin niin vahva etteivät leikkokimput käyneet siinä vaiheessa mielessäkään, nyt kyllä vähän harmittaa.