HYVÄSTI TAMMIKUUN TAHMEUS

Kylmää, lumista ja kaunista. Viikonloppuisin talvikin tuntuu hienolta vuodenajalta, kun valoisista hetkistä on mahdollisuus nauttia eikä aamuisin tarvitse pakottautua lämpöisestä pedistä työelämän kiireeseen ja paineeseen. Tammikuu on itselleni vuoden tahmaisin, hienoa kääntää tulevalla viikolla kalenterin sivu helmikuulle. 

 Päivän pidentymisen kyllä jo huomaa ja vauhti kiihtyy koko ajan. Onneksi luntakin saatiin riittävästi, puutarha lepää pumpulipeitteen alla turvaisasti. Yhden viime keväänä istuttamani alppiruusun olen peitellyt kuusenhavuilla ja vanhalla huovalla, kaikesta muusta saa luonto pitää huolen. 

 Kissatkin kai laskevat päiviä kevääseen, ulos ei juurikaan naillä pakkasilla ole asiaa. Aika kuluu nukkuessa, ruokakuppia vahtiessa ja ikkunasta lintulautaa tarkkailtaessa.

Itse taidan uhmata pakkasta ja laittaa sukset jalkaan, tuosta puutarhan reunalta aukeavat avarat maastot ja juuri nyt hanki kimmeltää kuin sadussa. Kevättä kohti!

ONNELLINEN KEVÄÄSTÄ

Kevät on täällä ja puutarhassa alkavat kiireet painaa, mahtavaa! Kohta menen kasvihuoneen pesuun ja eilen istutelin jo ensimmäisiä orvokkeja. Kevätleikkaukset alkavat olla tehtynä ja nyt onkin kaikenlaista muuta siistittävää ja raivattavaa. Tämä on  melkein parasta aikaa; puuhastelun lomassa saa seurata maasta nousevia versoja, silmujen pullistumista, yli lentäviä joutsenia ja hanhia, pikkulintujen pesänrakennuspuuhia ja kaikenlaisten hyönteisten heräämistä. Minulla on uusi kamerakin, en vain millään malttaisi perehtyä juuri nyt sen saloihin. Eilen hain jo säkkikaupalla multaa kasvihuoneeseen, ostin niitä orvokkeja ja vähän narsissejakin kevätistutuksiin. Lisäksi ostin kolme 2-vanaista tarjousorkideaa ja tein yllä näkyvän istutuksen kaapissa odottaneeseen viinicooleriin. Tuossa on hieman haastetta hoitamista ajatellen; kastelua varten sammalet täytyy poistaa ja ottaa kevytsoraan upotetut ruukut toviksi pois, mutta olen jo pitkään halunnut toteuttaa idean, joten aion nähdä sen vaivan. Sammalta kun suihkuttelee päivittäin, ei kastelun tarvetta ole kovin usein. 

KÄPYPALMU JA ENSIMMÄISTEN KEVÄTTÖIDEN ODOTUSTA

Käpypalmu Cycas revoluta pyöri mielessäni jo viime keväänä. Eilen sen vihdoin hankin ja istutin aavistuksen suurempaan ruukkuun. Tämä jurakauden ihme on hidaskasvuinen ja viihtyy valoisalla ja lämpimällä kasvupaikalla. Multa saa kuivahtaa kasteluiden välillä ja sumuttelu on suotavaa. Vuoden alku on huonekasvien kulta-aikaa, eilenkin olisin voinut ostella vaikka mitä. Elävä vihreys on niin toiveikasta ja innostavaa. Torstain sääennuste on kyllä sekin toiveikas ja innostava, meillä päin näyttäisi olevan viisi lämpöastetta ja ainakin osin aurinkoista. Minulla onkin suunnitelmat tuolle päivälle valmiina, aion leikata alas kituliaan syreeniaidanteen ja hakettaa oksat. Tilalle on tulossa matalana pidettävä kuusiaita, koska ojanreunalla mellastavat myyrät näyttävät syövän syreenien juuret. Muuten en vielä uskalla sekatöörien kanssa huhkia, pakkasia  taatusti riittää. Maaliskuun puolella sitten uudistan tornionlaaksonruusut ja norjanangervot leikkaamalla ne kokonaan alas, sen verran risuuntuneita ovat. Mutta pianhan tuokin aika koittaa, parhaimpina keväinä maaliskuussa on jo voinut tehdä monenlaista muutakin...

VANHOJEN KUVIEN KIERRÄTYSTÄ

Pieniä piristyksiä vanhoista kuvista... ulkona tuuli ulvoo, pakkasta tasan yksi aste, lumet poissa. Juuri nyt minun pitäisi tehdä tässä koneella jotain vallan muuta, muka hyödyllisempää. Huvitus pitää vain kaivella esiin, odottamalla se ei tule, Mutta valoisammat ja kukkeammat ajat ovat tulossa, tehdään siis nyt hyvillä mielin pois tylsiä hommia. Minulla ei siis ollut nyt yhtään mitään kerrottavaa, kunhan huvitin itseäni tekemällä taas yhden kollaasin. Näitä saattaa nyt tulla tiuhaan ennen kuin pääsen taas kuvaamaan uutta. Vanhojen kuvien kierrätystä siis.

SISÄLLE SUOJAAN

 Talvetustilan puutteen vuoksi olen viime vuosina pitäytynyt vain muutamassa pelargonissa ja koittanut muutenkin hillitä ruukkukasvi-intoilua. Pitkäikäisistä ruukkukasveista tulee joka tapauksessa tärkeitä ja ne harvat ja valitut yksilöt ansaitsevat tulla hyvin hoivatuiksi. Nämä kaksi neitosta ovat siirtyneet kasvihuoneesta keittiöön. Lämpöisen talon huoneilma tulee mitä todennäköisimmin koettelemaan, mutta vielä nyt kukinta ja kasvu ilostuttavat päivittäin enkä korvaani lotkauta kommenteille tiellä olevista kukista! Blogi päivittyy näköjään edelleen hitaanlaisesti, mutta instagramin puolella, johon linkki tässä, kuvia tulee tiuhempaan tahtiin, se kun on harmillisen helppoa ja nopeaa. Tykkään kuitenkin edelleen enemmän blogien viipyilevästä tunnelmasta. 

KAUNISTA JUHANNUSTA

Kaunista, ihanaa ja rakkaudentäyteistä juhannusta jokaiselle! Kesä on kauneimmillaan, pian puutarhassa voi melkein kuulla paukkeen kun pionit ja muut puhkeavat kukkaan. Tänä suvena aion nauttia puutarhastani mahdollisimman paljon, näin keskikesän hetkillä tuntuu että puutarhan sielu alkaa vihdoin näkyä, 12 vuoden työn tuloksena. Olen huomannut että nyt on tullut se aika, jolloin minun ei enää tarvitse yrittää niin paljon vaan saan enenevässä määrin keskittyä vain ohjailemaan luontoa. Tosin voin loppukesästä olla jo taas ihan toista mieltä! Nyt kuitenkin nautitaan tästä kauneudesta.

AIKALISÄ

Aamu olikin harmaan sijaan valkoinen ja kevään edistyminen antaa odottaa itseään. Flunssa on kaatanut tarhurinkin, joten eipä tässä kannata kuin ottaa aikalisää. Tomaatit ja chilit saivat ensimmäisen merileväuutteella terästetyn kastelun. Kylvöjä voisi tehdä, mutta taimimulta on loppu. Toissa iltana kylvin tuoksuherneet, lajikkeina 'Cupani', 'Royal Mid Blue' sekä 'Bijou Mix'. Palailen uusin voimin.

SEROTONIINIT VIRTAA

Iloiset kevätkiireet ovat pitäneet minut rätin ja maalipensselin jatkeena; valo on näköjään laittanut serotoniinit virtaamaan! Ikkunoiden pesu etenee huone kerrallaan, pyykkikone on pyörittänyt verhot puhtaiksi ja niin inhoamani silitysrautakin on laulanut. Ikuisuuden to do-listalla ollut vessan kulahtaneiden paneeliseinien maalaus tuli sekin hoidettua. En kyllä mitenkään nyt leuhki aikaansaannoksillani, tämä keväinen eloonherääminen vain tuntuu niin ihanalta! Vihreän kaipuu jäytää, onneksi huonekasvivalikoimat ovat kaupoissa parhaimmillaan. Muutama päivä sitten iski valtava palmuhimo ja löysinkin nopeasti ihanan kentianpalmun. Tahtoisin toisenkin, ehkä vielä suuremman ja käpypalmun kanssa...

TOIVEIKKUUS LISÄÄNTYY

Valon määrä on lisääntynyt huimasti ja kiva kun lämpötilat pysyttelevät nollan tuntumassa. Onnenpensaan oksa on kukkinut ikkunalla jo tovin ja vihreät lehdetkin ovat puhjenneet. Kevään merkit ovat siis ilmassa ja toiveikkuus lisääntyy pidentyvien päivien kanssa samaan tahtiin. 

PUUTARHANÄYTTELY

Siemenlaatikko pursuaa yli äyräiden, vaikka kävin kaikki pussukat läpi ja heitin pois vanhimmat monen vuoden takaiset jäämistöt uusien tieltä. Löysin Plantagenista söpön kastelukannun joka oli pakko ostaa tuon muodon ja siemenlaatikkoon täysin mätsäävän värin vuoksi. Elsan lempituolista tilasin kaksin kappalein noita puukoreja ja toiseen kokosin tämän 'puutarhanäyttelyn' liennyttämään kevään kaipuuta. Äsken muistin hakea puutarhasta onnenpensaan oksan ja nyt saan odotella ihanien keltaisten kukkien avautumista. Kamera pitäisi viedä huoltoon, ärsyttää nämä epätarkat kuvat. Ihanaa olla jo helmikuussa, maaliskuu onkin ensimmäinen kevätkuu. Varastossa talvehtivat narsissiruukutkin lupailevat jo vaikka mitä, vihreät versot ovat nousseet pintaan!

PUUTARHAIHMISEN TUNTEET

 Ajatukset kiertävät kehää puutarhan ympärillä, turhautumista vastaan on käytettävä kaikki keinot. Ostin ensiavuksi 'Mårbackan', auttoi kyllä. Mutta samantien käräytän itseni tuskailemasta lasikuistin puutetta. Haluaisin koko kuistillisen pelargoneja, yksi vaivainen keittiön ikkunalla on surkean vähän. Kuistin valossa ja viileydessä voisin jo leikkiä kesää, nyppiä ja turinoida lokoisia talvipäiviä viettäville kasveille. 

Kahlailen läpi puutarhakirjoja, puutarhalehtiä, puutarhablogeja, puutarhaohjelmia enkä saa mitään hyödyllistä aikaiseksi. Juuri nyt, tammikuussa, elämä tuntuu pelkältä odottelulta. Jotkut sentään ovat jo aloittaneet ensimmäiset siemenkylvöt. Itse aloitan ehkä ensi kuussa, josko taas kokeilisin niitä mustanpuhuvia orvokkeja...

Ostin syksyllä Mari Mörön kirjan Kukkasuutarin sielu, yläkuvassa on yksi osuva ajatus sieltä. Ihanaa kun joku taitavasti ja pilke silmässä osaa pukea sanoiksi puutarhaihmisen tunteita. Kirja kaikkineen on herkullista Garden writingia, kuten Mörö itse kuvailee, puutarha-aiheista kaunokirjallisuutta johon ei kuulu synkistely. 

MUKAVAT TUNNELMAT

Valkoiset kerrotut amaryliksetkin jatkavat joulun jälkeistä elämää leikkoina. Ulkona on sininen taivas ja aurinko, lomaakin jäljellä vielä pari päivää, tammikuuhan alkaa mukavissa tunnelmissa.

JOULUKUKKA ONKIN KEVÄTKUKKA

Joulun jälkeen on hauska penkoa markettien kukkaosastoja ja tehdä kevättä ennakoivia alelöytöjä. Näidenkin suloisuuksien kohtalona oli koristaa jonkun joulupöytää, mutta nytpä ne juhlistavatkin uutta alkavaa puutarhavuotta olohuoneemme pöydällä, huumaavan tuoksun kera. Kukinnan jälkeen vien sipulit varastoon ja keväällä istutan ne puutarhaan. 

AJATUKSET KARKAILEVAT

  Ajatukset karkaavat jo kovaa vauhtia tulevaan kevääseen enkä jarruttele yhtään. Joulu saa soljua omaa tahtiaan, minä käyn läpi herkullista kokoelmaani englantilaisia ja ruotsalaisia puutarhalehtiä. Ideat tallennnan lähinnä mieleeni ja annan alitajunnan työstää niitä. Haaveilulta ja gulassikeiton haudutukselta ehdin pyöriä hetken uinuvassa puutarhassa. Käpytikka on pitänyt majaa syksystä lähtien pyhässä pihlajassamme ja kuusenkäpykeko kasvaa kasvamistaan sen juurella. 

Talvinen kasvihuone saa sydämen aina tykyttämään, koska tiedän lasihuoneen tarjoavan keväällä taas ennakoituja, ihania puutarhahetkiä, joista ilman sitä en pääsisi nauttimaan. Muurattu tiiliallas pääsee ensi kertaa käyttöön, voisin pystyttää sen takareunaan raudoitusverkkoseinämän ja istuttaa tuoksuhernettä sen juurelle.

Kerrottu valkoinen amarylis ja auringonlasku ikkunan takana antavat lupauksiaan...

PYJAMAPÄIVÄ

Joulumyrsky laantui ja auringonlasku kultasi taivaanrannan. Vuoden virallinen pyjamapäivä soljuu verkkaiseen tahtiin. Youtubesta löytyi herkullinen BBC:n tuottama sarja The Secret History of the British Garden, parasta joulunajan viihdykettä minulle. 

AINA MIELESSÄ

Tuleva kevään ja kesän odotus elää jo vahvana ajatuksissa. Huomaan kaipaavani ruumiillista työskentelyä ja kokonaisvaltaisia aistikokemuksia puutarhassa. Talvisaikaan haaveille ja suunnitelmille on aikaa ja nautin siitä, mutta vaatii kärsivällisyyttä pitää puutarha-asiat pelkästään pään sisällä ilman kosketusta multaan. Silmiini osui houkutteleva tarjous liuskekivierästä ja puntaroin, tarttuisinko siihen vai en. Kasvihuoneen kulmalla kulkeva polku olisi kiva kattaa niillä. Haaveilen myös kevätatsaleoista metsäpuutarhaan ja tarhajouluruusuista sammakkolammen ja kasvihuoneen välimaastoon. Pienen puutarhavajankin olen rakentanut mielessäni jo moneen kertaan ja istuttanut köynnöshortensian sen seinustalle. Odotan hartaana tulevaa kahden viikon lomaa, aikomuksena on kahlata läpi taas kerran kaikki rakkaat englantilaiset puutarhalehdet ja antaa haaveille ja suunnitelmille lisää vauhtia.

 Puutarha tekee ihmisen onnelliseksi, talvellakin!

MIKSI TÄTÄ RAKASTAN?

 Loma teki tehtävänsä koska löysin itseni sipulilaarien liepeiltä. Puoleen hintaan olevia pusseja kertyi koriin kuitenkin ainoastaan maltilliset viisi kappaletta; 'Purple Sensation' ukkolaukkoja, joita olen lisännyt puutarhaan joka vuosi sekä kahta lajia tulppaaneja. Ukkolaukat päätyivät kevätpikkusydänten lomaan katajan alle ja 'Queen of Night' ja 'Upstar' tulppaanit etupuihan puoleisen terassin edustalle.

 Joskus hankkimani polvialusta täytti mieleni kiitollisuudella; polvet eivät ole enää kuin nuorella neidolla ja kuudenkymmenen tulppaanin sipulin kuivaan ja kovaan maahan kaivaminen kävi työstä.

 Kyykkiessäni ajatukset virtailivat puutarhan ja tarhurin suhteessa. On melko vaikeaa myöntää itselleen saatika tunnustaa julkisesti olevansa ajoittain kovin väsynyt puutarhaansa ja sen mukanaan tuomaan työmäärään. Nautinko kairatessani ranne vääränä istutuskuoppia maahan, joka voisi laadultaan olla paljon parempaa, entä lipatessani haisevaa liejuvettä sammakkolammesta ojanpientareelle? Ehkä en. Voisin vaikka mieluummin istua yläkerran uudessa nojatuolissa peiton alla ja katsoa Netflixistä Downton Abbeyn jaksoja neljä putkeen. Selkää oikoessani katselin puutarhaa kriittisin silmin, miltä tämä kaikki oikein näyttää minusta, entä josta kusta joka tulee sitä vierain silmin katsomaan?

 Hain kameran ja aloin rajailla näkymiä. Silmä löysi kauneutta punaiseksi tuleentuneista pensasmustikoista kuusiaitaa vasten. Samalla heräsi ajatus, tuon kuusiaidanhan minä olen omin käsin istuttanut pienistä metsästä haetuista taimenrääpäleistä ja nyt se jo alkaa näyttää kuusiaidalta ja antaa vähän suojaakin. 

 Vieressä tämän kesän ainoat onnistumiset kasvimaalla kukoistivat vihreän eri sävyissä, lehtikaalit eivät pettäneet tänäkään vuonna ja palkitsivat esikasvattajan vaivannäön. Mutustelin tyytyväisenä pari lehteä ja vertailin niiden makua; röpelölehtinen on miellyttävämmän makuinen kuin tumma 'Nero di Toscana'.

Puutarhanhoito on raakaa työtä eikä se ole pelkästään kauneuden kyllästämää. Jatkuvasti tajuaa tehneensä virheitä jo perustamisvaiheessa eikä virheiltä voi välttyä vaikka hommaa olisi takana jo reilu vuosikymmen. Olisiko se pelkkä nurmikko ollutkin helpompi vaihtoehto kuin laajat ja rönsyilevät istutusalueet, joita olen hartaudella luonut kaikki nämä vuodet? Ovatko nämä sekalaiset puu-, pensas- ja perennalueet edes kauniita? Kaiken lakastuessa puutarhanhoito totisesti vaatii mielikuvitusta ja uskoa, katseen nostamista ja tähyämistä taas tulevaa kevättä kohti. Kuitenkin samalla kaiken näennäisen kuoleman edessä kokee ja aistii erilaista kauneutta ja lohdullista turvaa. Luonnon kiertokulku ei pysähdy, maan alla on elämää vaikka puutarha tekee kuolemaa. Uusi kevät on edessä päin ja jos Luojani suo, saan kokea taas kaiken kauniin heräämisen ja uuden alun. Silloin viimeistään taas ymmärrän miksi tätä rakastan.

SANOJEN SYÖNTIÄ

Eilisen sää vaihtui jatkuvasti, välillä vettä vihmoi tuulen kanssa vaakatasossa ja pian aurinko ilmestyi ja saderintama oli tipotiessään kunnes jostain tuli taas uusi samanmoinen. Todellä ärsyttävää, piti oikein asenteella tarttua suunniteltuun kasvihuoneen kesäsiivoukseen. Onnistuin rikkomaan viikolla laseja multasäkkien kanssa heiluessani, mutta nyt on kasvihuone taas ehjä ja lämpö pysyy sisällä. Hätäpaikaksi löytyi onneksi pahvia eivätkä tomaatit ottaneet nokkiinsa. 

Kunnon siivoukseen painepesuri on vertaansa vailla, sillä saa lasien saumatkin puhtaiksi. Pesin siis kasvihuonetta painepesurilla kaatosateessa, mutta nyt on lasit puhtaat sekä sisä- että ulkopuolelta. Samalla nostelin ulos hortensiat ja loput mehitähtiruukut, jotka olivat vielä nauttineet lasihuoneen lämmöstä. Tuli kivan väljää ja avaraa, nyt sisällä kasvavat vain tomaatit, kurkut, chilit ja muutamat yrtit. Tuossa etualan terrakottaruukussa on minttua. Viiniköynnös alkaa vähitellen kurkottaa kattorakenteisiin ja rypäleitä näyttää olevan tulossa taas viime vuotta reippaammin.

 Viime kesänä kasvihuoneen ympäristö muokkautui ja nyt olisi vielä multatilaa johon istutella. Polku kulkee mutkitellen kasvihuoneen taakse kohti puutarhakompostia (lue: kohti ojassa sijaitsevaa rytökasaa). Sinne suuntaan olisi suunnitelmissa pieni puutarhavaja, joka vähän peittäisi rumaa läjää ja toisi kaivattua tilaa kaikenlaiseen puutarhasäilytykseen. Se projekti jää nyt ensi kesään koska edelle kiilasi talon etupuolelle valmistunut aamupalaterassi. Laitan siitä kuvia jossain vaiheessa; nyt se on vielä kalusteita vailla ja näyttää pelkältä laiturilta.

 Täytyy vähän syödä sanoja ja ihastella näitä 'Queen of Night' tulppaaneita. Ovat upeita, myönnän. Tästä lähtien vain vältän hankkimasta viime hetken alesta kaikkia mahdollisia riemunkirjavia tulppaanilaatuja mitä laareja penkoessa löytyy. Niitä tulee työnneltyä vailla mitään logiikkaa ties minne ja keväällä sitä sitten on aivan ihmeissään lopputuloksesta. Jos tarhatulppaanien kanssa keskittyisikin vaikka vain pariin lajikkeeseen ja koettaisi luoda siten hieman harmonisempia näkymiä. Vaikka näihin ja sitten valkoisiin liljakukkaisiin... ja jos oikeasti jaksaisi kaivaa nämä maasta kukittuaan ja istuttaa syksyllä uudelleen. Tiedän kyllä että siihen olen liian laiska, mutta jos kokeilisi.

 Kirsikkojen suhteen olen myöhäisherännäinen. Istutin ensimmäiset vasta viime kesänä, mutta näin kauniisti kasvihuoneen edustalla kukkii 'Latvian Matala'.

Tässä vielä uudelleen yön kuningattaret...

ja tässä maljakkoon kerättyjä villikkotyttöjä! Puutarhassa sieltä täältä ties miten kippurassa kasvaessaan nämä harmittivat, mutta kimpuksi yhteen koottuina rakastan näitä eikä kaupan valjut tulppaanikimput vedä mitenkään vertoja suoraan puutarhasta poimituille.

PUUTARHA KUTSUU

Suloista sunnuntaita, puutarha kutsuu! Vapaapäivät ovat voimaannuttaneet, sen huomaa taas pääkopasta, joka vilisee puutarhasuunnitelmia. Jotain aikaansaannoksiakin on, eilen saimme yhteistyössä isännän kanssa kolme ja puolimetriä uupunutta puuaitaa valmiiksi. Lisäksi tympeänä hommana yksi suoristettu betonikivimuuri. Posti toi viikolla sirotuomipihlajan, jota olen paikallisisilta taimistoilta turhaan metsästänyt. Yksi kasvaa jo useampaa vuotta metsäpuutarhassa ja se sopii tunnelmaan paremmin kuin hyvin vapaan ja rennon kasvutapansa vuoksi. Nyt sirotuomipihlajia on kaksi, odotan niiden vähitellen muodostuvaa kevyttä lehväkattoa innolla. Pitää muistaa ulkoiluttaa kameraa tänään.