Loma teki tehtävänsä koska löysin itseni sipulilaarien liepeiltä. Puoleen hintaan olevia pusseja kertyi koriin kuitenkin ainoastaan maltilliset viisi kappaletta; 'Purple Sensation' ukkolaukkoja, joita olen lisännyt puutarhaan joka vuosi sekä kahta lajia tulppaaneja. Ukkolaukat päätyivät kevätpikkusydänten lomaan katajan alle ja 'Queen of Night' ja 'Upstar' tulppaanit etupuihan puoleisen terassin edustalle.
Joskus hankkimani polvialusta täytti mieleni kiitollisuudella; polvet eivät ole enää kuin nuorella neidolla ja kuudenkymmenen tulppaanin sipulin kuivaan ja kovaan maahan kaivaminen kävi työstä.
Kyykkiessäni ajatukset virtailivat puutarhan ja tarhurin suhteessa. On melko vaikeaa myöntää itselleen saatika tunnustaa julkisesti olevansa ajoittain kovin väsynyt puutarhaansa ja sen mukanaan tuomaan työmäärään. Nautinko kairatessani ranne vääränä istutuskuoppia maahan, joka voisi laadultaan olla paljon parempaa, entä lipatessani haisevaa liejuvettä sammakkolammesta ojanpientareelle? Ehkä en. Voisin vaikka mieluummin istua yläkerran uudessa nojatuolissa peiton alla ja katsoa Netflixistä Downton Abbeyn jaksoja neljä putkeen. Selkää oikoessani katselin puutarhaa kriittisin silmin, miltä tämä kaikki oikein näyttää minusta, entä josta kusta joka tulee sitä vierain silmin katsomaan?
Hain kameran ja aloin rajailla näkymiä. Silmä löysi kauneutta punaiseksi tuleentuneista pensasmustikoista kuusiaitaa vasten. Samalla heräsi ajatus, tuon kuusiaidanhan minä olen omin käsin istuttanut pienistä metsästä haetuista taimenrääpäleistä ja nyt se jo alkaa näyttää kuusiaidalta ja antaa vähän suojaakin.
Vieressä tämän kesän ainoat onnistumiset kasvimaalla kukoistivat vihreän eri sävyissä, lehtikaalit eivät pettäneet tänäkään vuonna ja palkitsivat esikasvattajan vaivannäön. Mutustelin tyytyväisenä pari lehteä ja vertailin niiden makua; röpelölehtinen on miellyttävämmän makuinen kuin tumma 'Nero di Toscana'.
Puutarhanhoito on raakaa työtä eikä se ole pelkästään kauneuden kyllästämää. Jatkuvasti tajuaa tehneensä virheitä jo perustamisvaiheessa eikä virheiltä voi välttyä vaikka hommaa olisi takana jo reilu vuosikymmen. Olisiko se pelkkä nurmikko ollutkin helpompi vaihtoehto kuin laajat ja rönsyilevät istutusalueet, joita olen hartaudella luonut kaikki nämä vuodet? Ovatko nämä sekalaiset puu-, pensas- ja perennalueet edes kauniita? Kaiken lakastuessa puutarhanhoito totisesti vaatii mielikuvitusta ja uskoa, katseen nostamista ja tähyämistä taas tulevaa kevättä kohti. Kuitenkin samalla kaiken näennäisen kuoleman edessä kokee ja aistii erilaista kauneutta ja lohdullista turvaa. Luonnon kiertokulku ei pysähdy, maan alla on elämää vaikka puutarha tekee kuolemaa. Uusi kevät on edessä päin ja jos Luojani suo, saan kokea taas kaiken kauniin heräämisen ja uuden alun. Silloin viimeistään taas ymmärrän miksi tätä rakastan.
♥
VastaaPoistaTätähän se on, jatkuvaa kiertokulkua ja aaltoliikettä tai ympyrää, miten se kukin näkee. Kaikesta ei voi koko ajan olla täysillä innostunut, ja keväällä biorytmit ovat niin erilaiset kuin nyt...
Puutarhan luominen ja ylläpito on totisesti aikamoista raadantaa välillä! Mutta ainakin siinä näkee käsiensä työn jäljen.
Ehkä onkin helpottavaa ajatella, että tarhuri lakastuu ja herää uudelleen samassa rytmissä tarhansa kanssa, sillä niinhän se oikeasti menee. Ja täytyyhän ihmisen jotain tehdä, vaikka sitten hoitaa puutarhaa eikä se ole kyllä ole vähäpätöisintä puuhaa ollenkaan.
PoistaTaitaa jokaisessa harrastuksessa olla ylä- ja alamäkiä. Harva jaksaa samalla intensiteetillä painaa menemään. Sattuneesta syystä talvi hieman jarruttaa puutarhaharrastusta. Jää itsellekin lepokausi. Kyllä se kevät sitten herättelee.
VastaaPoistaNiin kai se on. Sitä kai kuvittelee että aina pitäisi olla innostunut. Lepokausi on oikein tervetullut.
PoistaIhan samanlaisia ajatuksia käyn itseni kanssa läpi usein juuri näin syksyn aikaan. Kuluva syksy lienee harvinainen poikkeus tässä asiassa. Välillä työmäärä tuntuu kohtuuttomalta, meillä myös siksi, ettei Ukkokulta juurikaan osallistu puutarhatöihin. Monen monta kertaa ajattelen, että kohta lähtee talo myyntiin ja muutan kerrostaloon. Onneksi nuo ovat vain ohimeneviä ajatuksia ja kevään tullen ihan pelästyy, että on edes harkinnut kerrostaloa. Tuskin viihtyisin. Joskus mietin, että jonain päivänä ikä ja voimavarat asettavat minut todella sen valinnan eteen. Niin kauan, kuin ei ole pakko, taidan kuitenkin päästä syysväsymyksen yli, sillä kevät ja kesä saavat se kaukaiseksi muistoksi.
VastaaPoistaHelpottavaa kuulla. Mietin itsekin tuota ikäasiaa. Jossain vaiheessa voimat loppuvat jokaisella, mutta niin kauan kun ne riittävät ja puutarha ja omakotitalo tuovat iloa, mennään eteenpäin näillä eväillä. Keväällä nämä ajatuksetovat taas kaukainen muisto.
PoistaMulle tää syksyn aika on haastava, puutarha pitäisi laittaa talvikuntoon mutta vuosi vuodelta se tökkii enemmän. Kun osaisin jo suunnata tulevaan kevääseen, se varmasti helpottaisi.
VastaaPoistaMinä joskus aikaisaisemmin nautin puutarhan levolle laittamisesta, mutta silloin ei ehkä työmäärää ollut näin paljon. Onneksi luonto on armelias ja talvi hoitaa osan työstä mikä syksyllä jää tekemättä.
PoistaKyllä tässä vaiheessa vuotta on kivempi istua sohvannurkassa katsomassa Downton Abbeyta, kun katsella tuota ruskeavoittoista pihaa. Minä en ole juurikaan tehnyt syystöitä pihalla, teen niitä vain sen verran kuin on pakko, keväällä tartun taas asioihin intoa täynnä.
VastaaPoistaOlen joskus ajatellut, jaksaisinko laittaa pihaa, jos täällä olisi aina kesä, eikä tulisi taukoa ollenkaan, vaan johtuuko nämä ajatukset juuri siitä, ettei ole ikuinen kesä. No joo, toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan tällä höpinällä:)
Minä olen yleensä jättänyt perenna-alueet kans keväälle. Nyt olen vähän yrittänyt niitä jo siistiä, keväällä jos kaikki menee hyvin, juhlitaan esikoista ja siinä toivossa olen yrittänyt vähän helpottaa tekemällä jotain jo nyt. Minäkään en kaipaisi ikuista kesää, ehkä ikuista kevättä voisin ;)
PoistaVoi, tiedän tuon tunteen. Vaikka minulla on ollut puutarha vasta neljä vuotta, olen jo muutamnkin kerran ehtinyt miettiä josko myisin sen pois. Yleensä tunne tulee jonkun vähän isomman vastoinkäymisen jälkeen. Useimmiten kuitenkin olen niin onnellinen palstastani ja siellä puuhaamisesta, että en millään voisi siitä luopua.
VastaaPoistaHuojentavaa kuulla! Enemmän puutarha tuo kuitenkin iloa kuin murhetta, onneksi!
PoistaTein just äsken haravointihommia pihalla ja tätyy sanoa, että samoja juttuja mietin itsekseni. - Tosin aika pian tulin siihen tulokseen, että ainakin ensi kesänä vielä jatkan ja osallistun edelleen avoimiin puutarhoihin. Katsotaan mitä sitten. - Mukavaa viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistaKylä paljon pitäisi tapahtua että oikeasti voisi luopua puutarhastaan. Talon voisin myydä vaikka heti, mutta puutarhasta en oikein osaa edes ajatella luopuvani, aika hassua! Mukavaa viikonloppua sinnekin, ensi kesää odotellessa!
PoistaPuutarhasuhteessa on kyllä nousuja ja laskuja, todella. Välillä ottaa niin päähän kaikki pihalla. Tosin kyllä mietin, että miten niin sekalaiset alueet, minusta teillä on niin kaunista, siistiä ja tyylikästä. Kiva kun sait vähän kevätsipuleja alesta, ensi keväänä kiität itseäsi. Pitää googlata tuo Upstar-tulppuuni. Ihana tuo kori ja istutuspulikka, hieno kun on metallinen!
VastaaPoistaPuutarha on kuin mielentila, se joko on tai sitten ei. Välilä sitä täytyy herätellä tai sitten antaa sen uinua. Aina se kuitenkin herää ja silloin kaikki on niin ihanaa! Omaan luomukseen sokeutuu, siksi kai nämä ajoittaiset epätoivon ajatukset välillä pyrkivät pintaan ja miettii, miksi tätä tekee. Olin tyytyväinen kun sain edes vähän uutta kevätiloa maahan. Istutustikku on joskus löytynyt kuinka smuuten kuin Honkkarista ja silloinkin puoleen hintaan. Se on kyllä kätevä ja kaunis peli.
PoistaOnhan tämä vuoden kiertokulku oikeastaan aika hyvä. Välillä tosiaan raskaat hommat harmittaa, mutta yleensä olen sitten tyytyväinen kun olen ne saanut tehtyä. Nyt voi ainakin jo alkaa hellittää istutusten ja muiden raskaiden töiden kanssa. Olla sohvalla ja odotella kevättä! Onnellista odotusaikaa! Lapsi tuo elämäänne niin paljon uusia asioita! Mahtavaa.
VastaaPoistaOnneksi on välillä levon aika. Talvella sitä elää haavepuutarhassa ja silloin syntyy uusia ideoita ja into kasvaa taas valtaviin mittoihin. Voi onnea teille tosi paljon ja ihanaa odotusaikaa, saat odottaa sekä lasta että tulevaa kevättä, tuplaonnea!
PoistaOnhan puutarha aikamoonen tyäleiri, täytyy myäntää. Mutta iliman sitä, en halua mihinään nimes olla. Siälä on aina jotaki surkeutta, mutta aina jotaki ihanaa ja yllättävääki. Se on paikka, mihinä saa toteuttaa ittiänsä tai olla toteuttamatta. Koska sinne ei jokapäivä kerkiä, miälenkiinto säilyy. Kun syksyllä puutarhahommat loppuu, voisin vetäytyä talaviunille ja herätä vasta keväällä.
VastaaPoistaOnneksi puutarha ei katoa minekään eikä villiinny vaikka välillä laiskottaa. Iloa se antaa, kaikesta vaivasta huolimatta.
PoistaSamoja tuntemuksia täälläkin, ajattelin antaa itseleni luvan jättää perennapenkkien ym. suuremmat siivoukset keväälle, silloin on kuitenkin taas aivan uusi energia ja aito innostus kaikkea sitä puuhastelua kohtaan. Pitää vaan pitää mielessä että puutarha tehdään aina loppujen lopuksi itselle, ei toisten silmille :) Eilen kun katselin netistä Monty Donin puuhasteluja, taimien istuttamista, siirtelyä ja jopa papujen kylvämistä jo valmiiksi kevättä varten, ajattelin kieltämättä mielessäni että onneksi Suomessa on yleensä talvi jolloin saa vähän aikaa levätä, Englannissa kun tuo kevät tuntuu alkavan jo tyliin helmikuussa. Ja näin lokakuussa siellä oli vielä daaliat ja kosmoskukat täydessä kukassa...
VastaaPoistaViisas teko, minäkin yritän jo hellittää. Keväällä energiat ovat aivan toista luokkaa. Englannin puutarhavuosi on vähän erilainen, ehkä tämä täys paussi on ihan hyvä juttu!
PoistaVälillä sitä itsekkin miettii, kauanko sitä vielä jaksaa paiskia puutarhahommia. Isolla pihalla, kun työtä piisaa väsymiseen asti. Aina on jokin paikka kohennettavana ja jo pelkästään pakolliset perustyöt vievät melkoisesti aikaa ja voimia. Olenkin sitä mieltä, että talvi on ihan hyvä olla olemassa. Silloin puutarhurikin saa levätä.
VastaaPoistaTotta on! Välillä sitä miettii, miten vanhaksi tätä jaksaa, toivottavaksi vielä pitkään!
PoistaKeväällä ja kesällä se kaikki kauneus näkyy ja palkitsee, vaikka nyt näyttää enemmän ja vähemmän karulta.
VastaaPoistaOnneksi se on niin!
PoistaMinä olen ruvennut tänä vuonna vähentämään istutuksia. Olen lahjoittanut perennoja pois, sellaisia mitä kasvaa monessa paikassa. Kulumista kärsivä selkäni rajoittaa tekemisiäni. Kokonaan en puutarhasta luovu, kevennän vain hommia. Mukavaa sunnuntai iltaa. Tv Marja.
VastaaPoistaViisaasti olet ajatellut. Itsekin mietin, että voisi enemmän keskittyä kukkiviin pensaisiin perennojen sijaan ja näin helpottaa omaa työtä. Voimia ja iloa puutarhanhoitoon!
Poista:) koitin toivottaa sinulle hyvää odotusaikaa, kun olin huomaavinani siihen viittaavan lauseen tuolla aikaisemmin. Meidän pienin poika Lauri on 6 v. Ei taida enää hänelle pikkuveljeä tulla vaikka Lauri toivookin kovasti olevansa isoveli pikkuveljen sijasta. ;). Kevättä odotan kyllä jo nyt kun sipulit on istutettu :).
VastaaPoistaVoi ei, minä taas luin kommenttisi huolimattomasti ja ajatelin että teille on tulossa perheenlisäystä, koska en osannut mitenkään lukea sitä niin että meille olisi sitä tulossa koska ei todellakaan ole :D
PoistaEi se mitään, ajatuskin vain naurattaa. Meillä on vanhin jo 18-v ja nuorempi 15-v, vauva olisi aikamoinen ylläri!!!
Ilahduin kun huomasin blogipäivityksesi. Pihasi on toiminut suurena inspiraation lähteenä. Olin viime talven kotona lapsen kanssa ja kaipasin kovasti henkireikää. Sellainen löytyi pihasuunnittelusta ja mm. sinun blogisi äärellä vietin monia hetkiä selaillen ja haaveillen. Kevään ja kesän puuhastelun jälkeen piha kokonaisuutena näyttää edelleen varsin keskeneräiseltä, mutta hyvällä mielikuvituksella voi nähdä ettei haaveilu ole mennyt hukkaan. Mitä syksyn lohduttomuuteen tulee, eilen kasvimaata siivotessani huomasin nauttivani suuresti siitä ajatuksesta että syksyisin saa tyhjentää taulun, pyyhkiä virheet ja joka kevät saa aloittaa oikeasti puhtaalta pöydältä, vain kokemuksia rikkaampana. Yhtä puhdasta uutta alkua ei kovin monella muulla elämän osa-alueella saa.
VastaaPoistaVoi kun kiva kuulla, olen ollut vähän kiireinen ja bloggaamisesta on ollut vaikea saada otetta. Minua ilahduttaa aina suuresti, kun joku kertoo saaneensa innoitusta täällä käydessään, se antaa voimia ja innostusta jatkaa, kiitos siis sanoistasi, arvostan niitä suuresti! Minäkin yleensä nautin puutarhan levolle laittamisesta, se on kuin peittelisi lapsensa uneen. Tämä syksy on alkuun ollut vähän raskas, mutta nyt tuntuu jo helpottavan. Uudelleen aloittaminen on joka keväinen riemunaihe eikä siihen kyllästy koskaan.
PoistaVoi niin samoja mietteitä olen käynyt itsekin lävitse tänä syksynä. Luulin jo varmasti, että tämä on nyt viimeinen vuoteni näissä puutarhahommissa. EVVK - niinkuin nuoreni aikoinaan sanoivat. Mutta ihmeellisesti aatokset ovat nyt muuttuneet. Ja haravanvarressa auringossa tinttien ja oravien keskellä puutarhaelämä maistuu taas. Mikä kumma tässä syksyssä on ollut. En aiemmin ihan noin synkkiä mietteitä ole läpikäynyt. Mutta kait se elämä on aaltoliikettä ja tunteet ja ajatukset vaihtuu aika lailla vuodenaikojen mukaan.
VastaaPoistaJoskus kai voi käydä näinkin, jopa meille paatuneimmillekin puutarhureille;)
PoistaHuomasin tosin että jossain vaiheessa helpotti, kun kaikki oli jo lakastunutta. Tuli helpotus ja ilon hippunen puutarhasta löytyi taas!
Miten helpottava postaus. Mä olen aina fanittanut sua ja koen ajoittain masentavaa väsymystä työmäärän suhteen. Ja tiedän tekeväni niin paljon jo nyt. Ja sitten sitä katsoo muiden ihania pihoja blogeista ja miettii, että eikö nuo ikinä halua lojua tuijottamassa Downton Abbeyta jakso tolkulla putkeen. Blogikaverit on vertaistuki on niin parasta!
VastaaPoistaVoi kun kiva kuulla Kati, vertaistuki on tärkeää myös meille puutarhureille! En todellakaan jaksa tätä aina ja silloin pidän kylmästi vapaata, pitkiäkin. Nyt tuntuu hyvältä taas ladata akkuja ja tunnelmoida ja suunnitella. Puutarha on mielentila, olen sitä mieltä. Toisinaan oman plänttinsä näkee kauniina ja ihanana ja toisinaan taas haluaisi vetää asfaltin koko pihaan (tai ainakin melkein)!
Poista