KESÄAAMU VEI TAIMISTOLLE

 Täällä lomalainen on konttinut koko illan perennapenkeissä ja riipinyt rikkaruohoja sekä ihmetellyt keitä muutamat joskus istutetut ja muiden varjoon jääneet kasvit mahtavat olla. Välillä olen istunut ruohikolla ja vain katsellut ympärilleni. Aina joku kohta on puhkeamassa loistoonsa, tänään se oli kasvihuoneen sivusta kulkeva polku ja sitä reunustavat mirrinmintut sekä pioniunikot, jotka alkavat aukeamaan.

Aamu taas alkoi pyöräretkellä taimistolle, ihan hetken mielijohteesta. Matkaa kertyi edestakaisin parikymmenetä kilometriä, mutta mikäs mukavassa puolipilvisessä ja lähes tuulettomassa säässä oli polkiessa. Minun etukoriini päätyi rantakukkaa sekä valkoista rantatädykettä ja isännän sivulaukkuun sullottiin ihana Rosa Gallica 'Tuscany Superb'.

Paikalliset maa- ja kotitalousnaiset järjestävät kotikunnassamme ensimmäistä kertaa Avoimet pihat -kierroksen ja pyysivät minua mukaan yhden aamupäivän mittaisella varoitusajalla. Kiersin puutarhassa tovin teekuppi kädessä ja mittailin fiiliksiäni. Ajatus tuntuikin mukavalta joten vastasin kyllä. Päivä on jo reilun viikon kuluttua eli voin ainakin olla varma, että puutarhassa riittää kukintaa eikä yleisilme ole vielä väsähtänyt. Minäkin olen päässyt puutarhaelämän makuun joten antaa mennä! Valtakunnallisen Avointen puutarhojen päivä elokuun alussa arvelutti ajankohtansa vuoksi, jotenkin itsestäni tuntuu mukavammalta toivottaa vierailijat puutarhaan silloin kun itsekin nautin siitä kaikkein eniten. Eli tervetuloa sunnuntaina 10.7. klo 12-15 välisenä aikana. Sivupalkin logo vie Avoimet puutarhat -sivuille, sieltä löytyvät osoitetiedot. 

KAUNISTA JUHANNUSTA

Kaunista, ihanaa ja rakkaudentäyteistä juhannusta jokaiselle! Kesä on kauneimmillaan, pian puutarhassa voi melkein kuulla paukkeen kun pionit ja muut puhkeavat kukkaan. Tänä suvena aion nauttia puutarhastani mahdollisimman paljon, näin keskikesän hetkillä tuntuu että puutarhan sielu alkaa vihdoin näkyä, 12 vuoden työn tuloksena. Olen huomannut että nyt on tullut se aika, jolloin minun ei enää tarvitse yrittää niin paljon vaan saan enenevässä määrin keskittyä vain ohjailemaan luontoa. Tosin voin loppukesästä olla jo taas ihan toista mieltä! Nyt kuitenkin nautitaan tästä kauneudesta.

HERB GARDEN JA SIIVOTTU KASVIHUONE

Viime kesänä muraamani tiililava kasvihuoneen seinustalla päätyi yrttitarhaksi. Oli mukava siirtää kasvimaalta monivuotiset yrtit omaan paikkaan ja tilaa jäi yksivuotisillekin kylvöille. Molemmissa reunoissa kasvaa ruohosipuli, keskellä mäkimeiramia ja venäläistä rakuunaa. Kasvamassa on myös vähän tilliä, persiljaa, rucolaa ja salaattia. Lähimarketista löytyi tuo hauska kyltti.

Kasvihuonekin oli jo siivousta vaille, verhot homeessa ja kaikki vähän sekaisin. Nyt ovat tekstiilit pyörineet pesukoneessa, varkaat nypitty ja kurkkukin sai kunnon tuen vanhasta köynnöskartiosta. Metallinen perhostaulu on ollut kaappien kätkössä ja nyt ripustin sen kasvihuoneeseen. Koko päivä kului puutarhassa eikä nukkumaan malttaisi vieläkään mennä. Viimeinen työviikko alkaa, vähän täytyy vielä pitää rytmistä kiinni, pian sitä voi käpsehtiä ulkona vaikka aamuun! 

PYYKKIJUTTU

 Viikonlopun projektina oli hermoja raastavan ja ruman alumiinisen pyörivän pyykkitelineen hävitys ja uuden rakentaminen. Mieshän tuon teki, minä olin taas aputyttönä. Jossain vaiheessa sadekin taukosi niin että ehdin valmiin telineen maalatakin. Nurkissa pyörinyt metallilankakori sekä amppeliteline saivat uudet virat pyykkipoikien säilytyksessä.

Sadetta on piisannut ja nyt tuuli jo kuivattelee puutarhaa ja pyykkejä. Tarkat emännät varmaan ihmettelevät huoletonta ripustustapaa, joten paljastan miehen toimineen ripustajanakin. Minä en valita, olen saanut koko aaamun möyriä yltä päältä multaisena märässä puutarhassa enkä ole laittanut tikkua ristiin sisätiloissa. Pyykit kuivuvat vähän vinksallaankin! Tämän kesän rakennusprojektit olivat kuulemma tässä. Puutarhavajasta uskallan alkaa vihjailla ehkä joskus joulun jälkeen ja uudet lavatkin tarvittaisiin kasvimaalle...

PUUTARHAN PRINSIIPIT

'Purple Sensation' ukkolaukat lukeutuvat suosikkeihini, tuntuu että ne sopivat vähän joka paikkaan. Muutenkin toisto on minun juttuni, tykkään lisätä varmoja ja itseäni viehättäviä kasveja ympäri puutarhaa. Viime vuonna istutin lisää pallohortensioita ja tänä vuonna lisäysvuorossa on ollut ihana pikkujasmike.

 Jokaisella taitaa olla puutarhassaan oma suuntautuneisuus tai johtoajatus. Toisia kiehtovat kauniit erikoisuudet, toiset panostavat hyötyviljelyyn, joillekin se juttu voi olla taas kierrätys ja puutarhan somistaminen hauskoilla esineillä. Minäkin olen kokeillut vähän kaikkea, mutta luulen löytäneeni oman tapani luoda ja hoitaa puutarhaa. Näkymät ja tunnelmat kiehtovat eniten, ehkä siksi luotettavat ja suhteellisen helposti alaa peittävät kasvit ovat mieleen. Yllä näkyvä rantaheinä on hyvä esimerkki tämmöisestä kasvista.

 Kyllä yksityiskohdillakin on merkitystä. Kauniit yksittäiset kukat kutsuvat pysähtymään ja luovat puutarhaan yllätyksiä. Ne ovat kuin ystäviä, joiden ilmaantumista odottaa joka vuosi yhtä innokkaasti ja toivoo niiden palaavan. Tarhakullero 'New Moon' on metsäpuutarhan jokavuotinen ilostuttaja.

 Kierrätys ja hauskat esineet ovat kyllä minunkin puutarhassa esillä, mutta nykyään harkitummin. Kuparinen vesipata on yksi rakkaimmista. Ympärillä yksi luotto- ja suosikkikasvini kotkansiipisaniainen sekä arovuokot, joita voisin myös lisäillä sinne tänne.

Se että kaikki tuntevat olonsa puutarhassani kotoisaksi ja tervetulleeksi, on myös tärkeää. Haittaeläimistä ei juurikaan ole ollut harmia, siksi uskallan sanoa näin. Siilejä on näkynyt vuosien saatossa vaihtelevasti, tänä kesänä olemme saaneet taas pitää heitä vieraana. Tulen onnelliseksi kun eläimet vaikuttavat arvostavan puutarhamme olosuhteita ja tokihan täällä tarjotaan vähän runsaampiakin kattauksia silloin tällöin. 

Hassua muuten, minulla ei ollut näille muutama päivä sitten napatuille kuville mitään johtoajatusta kun tätä aloin kirjoittaa, mutta näyttää siltä että tässä tuli puutarhani prinsiipit lyhyesti kiteytettynä. Vihreät aivosoluni alkavat selvästi taas toimia!

AKILEIJAT IHANAMPIA KUIN KOSKAAN AIKAISEMMIN

 Palasin nopeammin kuin uskoinkaan, akileijat saivat tarttumaan kameraan, joka on melkein ehtinyt pölyttyä tänä vuonna. En tiedä tuntuuko minusta vain siltä, mutta nimenomaan akileijat ovat jotenkin erityisen kauniita ja elinvoimaisia tänä vuonna. Tämä yllä näkyvä on erikoinen, jokin puutarhani uusi risteytymä.

 Perinteiset lehtoakileijat ovat siementäneet ja kukkivat sinisinä, valkoisina ja vaaleanpunaisina.

 Juuri nyt puutarhan värimaailma on kuin pastellipaletista, kaikki sävyt vain tuntuvat sopivan keskenään ja vihreyden keskellä kukat ovat kuin jalokiviä.. 

 'Black Barlow' tummassa dramaattisuudessaan...

 tässä taas hieman vaaleampi muoto, joka on minusta aivan ihana.

 Tämä oli veikeä yllätys, viime vuonna samassa kohdassa kasvoi saman sävyinen tavallinen lehtoakileija, joka nyt kukkii 'Barlow'-tyylisin rimpsumekoin.

 Ihana, ihana 'Nora Barlow'...

 ja vielä kerran tumma 'Black Barlow'.

Löytyi joukosta vielä kevyet valkoreunat saanut tummasävyinen kaunotarkin. Muitakin kauniita asioita tallentui kameraan, ehkä palaan niihin viikonloppuna, jotenkin nämä akileijat ansaitsevat  ihka oman julkaisunsa. Vesisateet ovat vihdoin saapuneet ja janoinen puutarha on imenyt kosteutta itseensä. Vesi toi heti eloa kasveihin ja kasvun voi melkein nähdä. Minusta tuntuu että alan itsekin virkoamaan ja näkemään taas ympärilläni olevat kauniit asiat. Olen huono sietämään pitkään jatkuvaa kiirettä, painetta ja tiiviitä kodin ulkopuolisia ihmiskontakteja, tarvitsen omaa aikaa, rauhaa ja säännöllistä palautumista. Ylikuormittuneena puutarhakin saattaa muodostua paineen pesäksi ja sitä minä viimeisenä toivon. Puutarhaansa peilaa omien tuntemustensa kautta, sen olen huomannut. Nyt olen kuitenkin kovin toiveikas ja luulen, että olen ihan juuri taas pääsemässä kiinni puutarhan lumottuun maailmaan. 

LOMAN ODOTUSTA JA BLOGIN KOHTALON HETKIÄ

Kesälomaan on aikaa muutama viikko, mutta jo nyt alan lasketella lomatunnelmiin. Kevät piti liian kiireisenä mutta nyt alkaa vähitellen olla aikaa levätä ja latautua, elää ja aistia. Peruin osallistumiseni Avoimiin puutarhoihin, nyt ei huvita kasata itselleen yhtään turhia paineita mistään ja luulen, että elokuussa koko puutarha on jo hieman väsähtänyt. Tänään ostin itselleni kerta kaikkisen hienot vaellushousut ja lomasuunnitelmat alkavat pyöriä mielessä; Suomen kesäinen Lappi, täältä tullaan taas! Blogiin palaan jos siltä tuntuu, juuri nyt on tämän suhteen vähän aikansa eläneet tunnelmat. Voikaa hyvin ja nauttikaa!