Palasin nopeammin kuin uskoinkaan, akileijat saivat tarttumaan kameraan, joka on melkein ehtinyt pölyttyä tänä vuonna. En tiedä tuntuuko minusta vain siltä, mutta nimenomaan akileijat ovat jotenkin erityisen kauniita ja elinvoimaisia tänä vuonna. Tämä yllä näkyvä on erikoinen, jokin puutarhani uusi risteytymä.
Perinteiset lehtoakileijat ovat siementäneet ja kukkivat sinisinä, valkoisina ja vaaleanpunaisina.
Juuri nyt puutarhan värimaailma on kuin pastellipaletista, kaikki sävyt vain tuntuvat sopivan keskenään ja vihreyden keskellä kukat ovat kuin jalokiviä..
'Black Barlow' tummassa dramaattisuudessaan...
tässä taas hieman vaaleampi muoto, joka on minusta aivan ihana.
Tämä oli veikeä yllätys, viime vuonna samassa kohdassa kasvoi saman sävyinen tavallinen lehtoakileija, joka nyt kukkii 'Barlow'-tyylisin rimpsumekoin.
Ihana, ihana 'Nora Barlow'...
ja vielä kerran tumma 'Black Barlow'.
Löytyi joukosta vielä kevyet valkoreunat saanut tummasävyinen kaunotarkin. Muitakin kauniita asioita tallentui kameraan, ehkä palaan niihin viikonloppuna, jotenkin nämä akileijat ansaitsevat ihka oman julkaisunsa. Vesisateet ovat vihdoin saapuneet ja janoinen puutarha on imenyt kosteutta itseensä. Vesi toi heti eloa kasveihin ja kasvun voi melkein nähdä. Minusta tuntuu että alan itsekin virkoamaan ja näkemään taas ympärilläni olevat kauniit asiat. Olen huono sietämään pitkään jatkuvaa kiirettä, painetta ja tiiviitä kodin ulkopuolisia ihmiskontakteja, tarvitsen omaa aikaa, rauhaa ja säännöllistä palautumista. Ylikuormittuneena puutarhakin saattaa muodostua paineen pesäksi ja sitä minä viimeisenä toivon. Puutarhaansa peilaa omien tuntemustensa kautta, sen olen huomannut. Nyt olen kuitenkin kovin toiveikas ja luulen, että olen ihan juuri taas pääsemässä kiinni puutarhan lumottuun maailmaan.
Tervetuloa puutarhan lumottuun maailmaan!
VastaaPoistaAkileijat ovat lumoavia. Ne ovat villejä ja vapaita. Ne seurustelevat kenen kanssa haluavat ja saavat jännittävän näköisiä jälkeläisiä. Ja kulkevat omia polkujaan.
Kiitos Irene! Akileijat ovat todellakin villejä ja vapaita sieluja!
PoistaAkileijat on todellakin tänä vuonna parhaimmillaan ja olet onnekas, kun sulla monenlaista ja monenväristä. Tervetuloa takaisin puutarhamoodiin <3
VastaaPoistaKiitos Pirkko, tämä moodi se on se kaikkein omin!
PoistaAkileijat on todellakin tänä vuonna parhaimmillaan ja olet onnekas, kun sulla monenlaista ja monenväristä. Tervetuloa takaisin puutarhamoodiin <3
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, tänä kesänä akileijat tuntuvat kukkivan ja loistavan tavallistakin runsaammin. Pidän niistä kovasti, ovat varsinaisia puutarhan keijukaisia.
VastaaPoistaPuutarha(kin) voi tosiaan muodostua stressin paikaksi. Ihan, kuten sanoit, sitä peilaa omien tuntemustensa kautta. Siinä vaiheessa, kun puutarhassa touhuaminen aiheuttaa ylimääräisiä paineita, on vaan pysähdyttävä miettimään, voiko jossain löysätä. Paraskin puhuja tässä - stressin sietoni on olematonta ja joudun jatkuvasti tekemään töitä itseni kanssa, että osaisin jakaa voimavarani järkevästi.
Ne todella ovat kuin keijukaisia. Voimavarojaan joutuu jakamaan ja sen harmittaa silloin kun joutuu edes hetkellisesti luovuttamaan jonkin itselle rakkaan asian kanssa. Velvollisuudet on ensin hoidettava, vaikka sitten viimeisillä voimilla, kevät oli tämmöistä aikaa. Nyt aion ottaa kaiken takaisin ja nauttia puutarhan iloista!
PoistaUpeaa akileijojen kukintaa puutarhassasi.
VastaaPoistaNe ovat kyllä tänä kesänä yllättäneet runsaudellaan!
PoistaKiva kun palasit! Akileijat ova tosiaan iskussa tänä vuonna, uusia risteytymiä ihastellaan monissa blogeissa. Vaellusretki kuulostaa suurenmoiselta ja toivota iloista ja rentouttavaa lomaa!
VastaaPoistaKiitos Cheri, ei täältä ystävien keskeltä sitten osaa poiskaan olla, heti kun voimat palautuvat, tänne on jo kiire! Kiitos matkatoivotuksista, heinäkuun lopussa olisi tarkoitus lähteä patikkaan.
PoistaOlen niin iloinen puolestasi. Samoin akileijoja olen viikon aikana ihastellut, miettinyt miten moninaisia ne voivat olla. Risteytyessään niistä putkahtaa toinen toistaan kauniimpia kukkia. Hauska yllätys tuo sininen 'Barlow'.
VastaaPoistaVoi kiitos Leena! Akileijat eivät olleet moksiskaan talvesta, ovat niin elinvoimaisia ja kukkeita.
PoistaIhanaa, että sade elvytti puutarhan lisäksi sinuakin! En voi edes kuvitella työsi paineita, mutta sinusta sen kuormituksen kyllä huomaa. Se on niin ikävää. Toivottavasti helpottaa ja loma lähenee! Ja puutarha antaa eikä ota.
VastaaPoistaMinustakin akileijat ovat tänä vuonna kovin kauniita ja runsaita. Lisäksi sun antama mini-'Lars' on nyt niin kasvanut ja komistunut ja intoutunut kukkimaan!
Näin teki ja pian alkava kuuden viikon loma saa niin iloiseksi. Työn lisäksi epätavallista kiirettä on ollut tänä keväänä liikaa ja väsymys tuli viiveellä. Nyt puutarha taas antaa ja puntaroin, olisinko sittenkin jaksanut avata plänttini elokuussa...
PoistaVoi, luinkin että Lars siellä jo kukkii, en vain ole saanut vielä kommentointivaihdetta päälle.
Olet ( näin ymmärrän ) oppinut kuuntelemaan tarpeitasi ja osaat ottaa itseäsi palauttavan tauon.
VastaaPoistaArvostan!
Elvyttävää lempeätä sadetta puutarhalle ja lämpimiä ajatuksia sinulle.
Kisuille terkkuja.
Akileijasi ovat kauniita ♡
Kiitos Leena, ehkä juuri näin, on ollut pakko. Välillä harmittaa kun joutuu jättämään jotain kivaakin väliin koska tietää että nyt pitää vain levätä ja olla. Blogitaapamisen kanssa kävi juuri näin. Kisut kiittävät terkuista, ovat nauttineet sisätilojen mukavuuksista sateiden ajan. Lämpimiä ajatuksia myös sinne!
PoistaItsekin kaipaan omaa rauhaa ja palautumista, joka näkyy kaikessa tekemisessäni. Akileijat ovatkin mahtavassa kasvussa tänä vuonna. Itse en ole yhtäkään akileijaa istuttanut omaan puutarhaan, mutta sieltä niitä vaan nousee joka vuosi, en kuitenkaan ole kitkenyt niitä pois, vaan mielenkiinnolla tarkkaillut niiden värimuunnoksia vuodesta toiseen.
VastaaPoistaIhana kuulla että on muitakin samanlaisia. Välillä tuntee itsensä 'heikoksi' vaikka tietää että onkin sitkeä. Ylilyöntejä vain tulee välttää ja oppia ennakoimaan omat voimavarat. Akileijojen ihanuus taitaa piilläkin juuri tuossa ne osaavat aina yllättää.
PoistaKaunista! <3 Mulla puolestaan ekaa kertaa koskaan joku tuholainen on ittanut akileijat valtaansa, ja olen joutunut leikkaamaan kymmeniä kuihtuvia nuppuja pois.
VastaaPoistaVoi että, harmillista. Joku pitää akileijoistasi kovasti :/
PoistaHei, törmäsin blogiisi ja luin vanhempiakin kirjoituksia & kuvia. Teillä on ikkunan alla puiset laatikot kukille ja kerroit tekstissä laittavasi niihin sisälle muoviset kukkalaatikot. Ihanat! Teetkö vedelle reiän johonkin vai onko sekä muovi- että puulaatikot reiättömiä? Hassu yksityiskohtakysymys, mutta hirvittävän tärkeä :D
VastaaPoistaT: Sanna
Hei, oikein hyvä kysymys! Puulaatikot ovat pohjasta avoimia, puiset poikkipuut pohjassa pitävät muoviset laatikot paikoillaan ja niissä on reiät :)
PoistaKiitos vastauksesta :)!
PoistaT: Sanna
Ihana kun palasit! Akileijojen kuviin en väsy ollenkaan! Ne on niin ihastuttavia!
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla Kesätuulia! Akileijat ovat kyllä ihastuttavia!
VastaaPoistaIhanaa että sun blogitauko jäi lyhyeksi, tervetuloa siis takaisin!
VastaaPoistaMeillä akileijat ovatkin tällä hetkellä lähes ainoita kukkivia, ja niitä on niin ihanan paljon jo erilaisia, kun siementaimia ei vain malta kitkeä pois;)
Näin sitä noustaan tuhkasta kuin Fenix, kun vähän saa huilata ja tehdä puutarhatöitä ilman muita paineita! Sama juttu täällä, paljon muita kukkijoita ei juuri nyt ole.
PoistaSamaa mieltä muiden kanssa; ihanaa että sun blogitauko jäi lyhyeksi. Me lukijat olisimme menettäneet paljon, jos olisit vallan lopettanut. Niin kuin olen monesti ennenkin sanonut, sun blogi on yksi mun ehdoton suosikki. <3
VastaaPoistaJa akileijat ovat niin ihania, herkkiä mutta jotain ihmeellisen ylvästäkin niissä on.
Kiitos, niin kiva kuulla Riina! Olin aika väsynyt ja luulin, etten enää tännekään jaksa, mutta heti kun helpottaa tänne jo kaipaa muiden mukaan!
PoistaTännehän oli ilmestynyt vaikka kuinka monta postausta, ihanaa <3
VastaaPoistaVirtapiikki!!!
Poista