PUUTARHAVAJA

Viime kesän aikaansaannos, pitkän ajan haave; puutarhavaja! Kun lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen tulevan vajan sijainnista, saattoi rakentaminenkin alkaa. Vaja on nyt hyvin keskeisellä paikalla, hallitseva osa puutarhaa. Alussa haaveiden vaja nökötti mielikuvissamme nöyrästi puutarhan perällä, mutta kun kun vajan ulkonäkö alkoi hahmottua, en nähnyt sitä enää muualla kuin puutarharhan keskiössä. Vajan takana on pieni kaistale nurmea, joka rajautuu koko puutarhan takaosan mittaiseen perenna-alueeseen, sen takana olevaan aronia-aitaan ja omenapuihin. Viritimme jo menneenä kesänä riippumaton vajan takaseinän ja omenapuun väliin ja paikka oli tunnelmaltaan aivan täydellinen. Samaiselle seinälle kiinnitimme varastossa odottaneen runkopatjan kierrejousiston, jonka juurelle istutin kärhöjä. Pieni kartiovalkokuusi löysi paikkansa tuosta oven pielestä. Samalla puolella vajaa on istutettuna myös köynnösruusu 'Flammentanz', jonka siirsin pois liian kuivasta paikasta. Hieman etäänpänä, vajan toisella kulmalla, suurin piirtein kohdassa, jossa seisoin kuvaa ottaessani, kasvaa äitienpäivälahjaksi saamani punalehtinen koristeomenapuu 'Musta Rudolf'. Tulevana keväänä ympäröivät istutukset laajenevat jollain tapaa ja ehkä vajalle muodostuu liuskekivipolku.

Koko projekti lähti liikkeelle tästä ovesta ja näistä ikkunoista, joita ehdin haeskella jonkin aikaa. Ehdottomana vaatimuksena oli vanhat ikkunat ja ovi, jotka tuovat uudelleen ehostettunakin vajaan luonnetta ja tyyliä, jota ei uusilla materiaaleilla saa. 

Alunperin ajatus puutarhavajasta lähti käytännön tarpeesta saada lisää varastointitilaa talveksi. Tälläkin hetkellä vajassa on pinottuna kaikki kevyet puutarhakalusteet, kaasugrilli sekä muuta talven alta pois nostettua. Kesän ajaksi kannoimme sisään vanhan runkopatjasängyn ja nautimme vajan mökkitunnelmasta päiväunien merkeissä. Ehkä jatkossakin vaja toimii tunnelmallisena kesähuoneena ja talven tullen varastona. Toisaalta minua houkuttaisi suuresti sisustaa vaja viehättäväksi ympärivuotiseksi puutarha-asumuksekseni 'Potting Shed' -tyyliin. Katsotaan, mihin käyttö luontevimmin kallistuu. Juthbackan markkinoilta ostamani hylly istui ihanasti vajan tyyliin ja nyt etsinnässä on myös vanha, hieman kulahtanut ruskeasävyinen pieni pöytä. Hauska kissalautanen löytyi taannoin kirpparilta, se näytti heti vajaani sopivalta. Odotan jo innolla kevättä, että saan tyhjentää vajan ja voin jatkaa sisustamista. Kuvittelen ikkunan alle sen etsinnässä olevan pikku pöydän, jonka päällä on esikkoja lasikellojen alla saviruukuissa. Nämä ihanat mielikuvat kannattelevat läpi talven ja saavat puutarhurin mielen jo hyrisemään... 

PATOUTUNUTTA PUUTARHAPUHETTA

Maaliskuun valo ja aurinko on läpitunkevan ihanaa, mutta yhdistettynä raakaan kylmyyteen myös mieltä ja kehoa raastavaa. Puutarhurin mieli on jo melkoisen levoton, pakkautuvaa energiaa on yritettävä kohdentaa kaikkeen vähänkään kasvuun ja uuteen puutarhakauteen liittyvään. Mullan kanssa olen pelehtinyt vasta tomaatintaimikylvösten verran, mukaan voi tietenkin laskea myös tänään laitetut pääsiäisohrat; silmäniloksi ja kissojen virkistykseksi. 

Talvisin huvitan itseäni puutarha-antiikin metsästyksellä ja voin sanoa tämän talven olleen sen suhteen erittäin menestyksekäs. Saaliina jo aikaisemmin esitellyt sinkkiamme ja Singerin jalat sekä viime viikonloppuna vielä toiset Singerin jalat! Jalkoja ei siis tule puuttumaan, on mistä väsätä viehättäviä puutarhapöytiä erilaisille ruukkukasvikokoelmille ja muille kivoille puutarhasomistuksille. Myös viehkoja vanhoja lasipulloja on löytynyt, viimeisimpänä yksi uusi, iso ja pullea mamselli. 

Puutarhavajasta olen hokenut sekä täällä että kotona jo kyllästymiseen saakka, mutta vihdoin valo alkaa oikeasti näyttää vihreältä, jee! Viimeisen taiston jouduimme käymään tulevan vajan sijainnista, mutta nyt on sekin tilanne 1-0 perheen pääpuutarhurin eduksi, siis minun. Kuulostan tyrannilta, mutta oikeasti en ole kuin ainoastaan näissä puutarha-asioissa! Talven aikana olen silmäillyt erinäisiä vanhan romun hankintapaikkoja ikkunat ja ovet silmissä kiiluen. Ensin löytyivät ikkunat, kuvassa näkyvät kaksiruutuiset, jotka olivat kovaa puuta ja rakenteiltaan ehjät. Pulitin 15 euroa per kappale ja olin tyytyväinen. Ovien suhteen asetin tavoitteen melko korkealle, olisihan sellaiset vanhat pariovet nyt aivan ihanat. Vaikealta näytti, en halunnut koluta paikkoja loputtomiin enkä myöskään köyhtyä liikaa. Madalsin rimaa vanhaan yksiosaiseen peilioveen, mutta mitään madonsyömää tai rimpulaa lautakyhäelmää en suostunut ostamaan. Onneksi Pohjanmaalla riittää vielä vanhaa, jykevää ja sopuhintaista mööpeliä ja rakennusmateriaalia; nyt on ovikin löytynyt, Jurvasta hain perjantaina työpäivän jälkeen. Myyjän kanssa saimme tovin äheltää, jotta ovi saatiin auton sisään ja kotimatkalla näkyvyys tien oikealle puolelle oli melko heikko. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, jahka lumista päästään, täällä aletaan rakentamaan! Alla oleva kuva kertoo, mihin tarkoitukseen vaja osin tulee. Vuosien saatossa puutarhaan on kertynyt monenlaista tykötarvetta ja rekvisiittaa, joka talven tullen on nostettava suojaan. Tähän saakka olen nostellut tavaramäärän kasvihuoneeseen, mutta kevään tullen haasteena on kasvihuoneen käyttöönotto. Siellä kun alkaa ihan näinä hetkinä jo tarkenemaan, sisään vain ei meinaa mahtua. 

Huh, olipas minulla paljon asiaa, patoutunutta puutarhapuhetta. Eilisiltana selasin blogini tekstejä vuosien takaa, sitä tulee harvoin tehtyä. Tunsin huvittunutta ja hellyttävää lämpöä itseäni kohtaan, miten täynnä intoa sitä onkaan ollut alkuaikoina. Sitähän on keksinyt vaikka tikusta asiaa ja saanut sen kuulostamaan niin ihanalta. Kamerakin on ilmeisesti roikkunut aina kaulalla. Nykyään tuntuu, että täällä virtuaalisessa puutarhamaailmassa kaikki on jo nähty ja näytetty, moneen kertaan pureskeltu ja märehditty. Jo aikaa sitten olen saanut itseni kiinni samojen aiheiden ja kuvakulmien ääreltä; omiin juttuihinsa on jossain vaiheessa ollut totaalisen kyllästynyt. Taukojen pito on ollut terveellistä, on ikävä rasittaa itseään, saatika muita jo moneen kertaan kuulluilla tyhjänpäiväisillä löpinöillä. Se on se garden flow, joka edelleen saa kuvat ja tekstit syttymään. Silloin kun itse on innostunut  ja puutarha-asioiden ytimessä, on hyvä aika tulla tänne blogiinkin flowta jakamaan. Silloin joku muukin varmasti virkistyy kuvieni ja tekstieni äärellä. Jatkan siis samalla epätahtisella päivitystiheydellä, mutta linjoilla pysyn! Taputan itseäni myös olkapäälle ja jatkan edelleen epäkaupallisella linjalla. Minun on helppo elää ja hengittää, kun en sido itseäni markkinahenkisiin voimiin.

Ihanaa maaliskuuta ja voimallista pian alkavaa puutarhakautta jokaiselle!

KÖÖKISSÄ

 En ole kuvannut kotimme köökkiä koskaan laajemmin tänne blogiin. Tiinalta tuli toive, joten nappasin muutaman kuvan ennen pimeän tuloa. Ensimmäsessä kuvassa keittiö näkyy eteisestä päin, olohuone jää oikealle puolelle. Etualan klaffipiironki on täysin raasku kirpparilöytö, jonka entisöin joitakin vuosia sitten. Piironkiin kuuluu siis klaffikansikin, mutta tällä hetkellä se ei ole paikoillaan.

 

Tässä sitten keittiötä toiselta suunnalta. Toinen kirpparilöytö nököttää etummaisena. Ostin keinutuolin joskus toistakymmentä vuotta sitten ja jotenkin en saanut aikaiseksi hioa sen karmivaa paksua kakanväristä maalia pois kuin vasta pari kesää sitten. Istuinosan haperon vanerin vaihdoin kuluneena kesänä ja leikkautin paksun superlonin pehmukkeeksi aikaisemman lumpputoppauksen tilalle. Nyt on mukava kiikutella. Olohuoneessa onkin sitten oikein kunnon soutulavitta, kirpparilta sekin aikoinaan hankittu. Varaston ylisillä on vielä kolmas keinutuoli, semmoinen siro ja kevyt versio, joka sekin odottaa uutta tulemistaan. Mutta niin, keittiö siis näyttää tältä. Kaapistot oireilevat jo kymmenen käyttövuoden jälkeen, halpaa ja hyvää ei vain saa, paitsi ehkä Ikeasta. Mutta muuten keittiö on ihan kiva. Laitetaan kaapistot sitten joskus vaihtoon.