JOKO KEVÄÄSTÄ VOISI RAPORTOIDA?

 Astetta keväisempää eilen ja tänään. Siitä innostuneena kaadoimme ison kuusen talon nurkalta. Puita tulee aina surku moottorisahan laulaessa, mutta puutarhassa tarvitaan välillä koviakin otteita. Metsäpuutarha avartui ja nyt on tilaa muutamalle uudelle sirotuomipihlajalle. Haaveissa valkoista lauta-aitaa ja pieni tunnelmallinen kahvittelupaikka.

Tänään haketin ison kasan risuja ja oksia. Pelastin kasasta vielä muutaman mustaherukkapensaan varvun, keittiössä olevat työntävät jo vihreää silmuistaan. Samurai tarkistaa, ovatko oksat tosiaan mustaherukkaa.

 Kyllä, herukasta on kyse. Tänään on pitänyt muutenkin kiirettä. Kaikki lumen alta paljastuvat pälvipaikat täytyy nuuhkia erittäin perusteellisesti, lämmöstä huolimatta ei kissa ole malttanut kasvihuoneessa pitkään makoilla. Kaksijalkaisia lasihuone on sitä vastoin vetänyt kovasti puoleensa. Tuossa olohuoneen pöydällä on muuten juuri ilmestynyt kirja Pihalla kasvaa pepino.

Mary Kuusisto on kasvattanut lapsesta saakka syötävää ja päätti jo tuolloin, että vielä joskus hän kasvattaa itse omat persikkansa. Päätös on pitänyt ja persikoiden lisäksi satoa on tullut toinen toistaan eksoottisemmista kasveista. Kirja on hauskaa luettavaa ja lisäksi sieltä saa hyviä vinkkejä ja ohjeita omalle palstalle tai kasvihuoneeseen. Itse kokeilen tänä vuonna ainakin ananaskirsikkaa.

LOHTUA MURHEESEEN

Flunssaisena, niskakipuisena ja muutamien turhien pikku murheiden vaivaamana kiitän luomakunnan pettämättömistä lainalaisuuksista. Kasvukausi on käynnistynyt ikkunalaudoilla ja pelargonit puskevat innokkaina uusia versojaan esiin. Mikä lohtu ja toivo kevään kylmyyden keskellä.

 'Prins Nikolaj' on jo niin vauhdissa, että työntää esiin somia kukkanuppuja. 

Pääsiäistä ei tämän kummemmin tarvitse kotiin luoda, ehkä vaihdan vielä keväisen vihreät salusiinit keittiöön ja kodinhoitohuoneeseen. Muutama herukkapensaan oksa on jo lasipullossa, odottelen silmuista puhkeavia tuoksuvia lehtiä. 

 Kolusimme viikonloppuna ystävän kanssa jo alan liikkeiden vihertarjontaa. Löysimme ihastuttavia juurimukuloita, joista valitsin purppuranpunaista salkoruusua sekä kuvassa näkyvän vaaleanpunaisen kielon, Convallaria majalis 'Rosean'. Laitoin kielon heti multaan ja jo nyt versosta pilkistää kukintojen aiheet, ihmeellinen on elämä!

HVITTRÄSK

Helsingin viikonloppu huipentui ystävän kanssa hetken mielijohteesta tehtyyn retkeen Hvitträskin taiteilijakotiin, jossa suomalaiset arkkitehdit Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren asuivat ja työskentelivät viime vuosisadan alussa. 

Upea kansallisromanttinen kokonaisuus on rakennettu jylhälle töyräälle Vitträsk-järven rannalle. Rakennuksissa on käytettu vaikuttavalla tavalla graniittia, hirttä ja paanua ja rakennukset ovat samaan aikaan jotenkin jylhiä ja somia.

 Pikkuriikkiset ikkunat, parvekkeet ja holvikaaren muotoiset oviaukot tekevät rakennuksista jännittävän niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Lumisen maiseman keskellä, kevätauringon loisteessa miljöö oli erityisen kaunis, mutta haluaisin ehdottomasti nähdä paikan myös keskellä suloisinta suvea.

 Puutarhakierros ei oikein onnistunut upottavassa hangessa, mutta tärkeänä osana kokonaisuutta olevat puutarhan rakenteet erottuivat selkeinä. Pihapiirissä on upeita graniittipengerryksiä, pergolarakennelmia ja suojaisia oleskelunurkkauksia. Villiviinit ryöppyävät elinvoimaisina ja hedelmätarhan perällä oleva pieni huvimaja saa katsojan huokailemaan.

Lasku rantaan on todella jyrkkä eikä alasmeno onnistunut hangessa. Järvenpuoleisen näkymän vaikuttavuudesta saa kuitenkin käsityksen, kun katsoo päärakennuksen jylhänä kohoavaa seinämää jo kivijalankin tuntumasta. Koko rakennus ikäänkuin kohoaa peruskalliosta.

Jegendin henki näkyy niin suurissa linjoissa kuin pienissä yksityiskohdissakin. Luonnosta lainatut kuviot henkivät ikiaikaista suomalaisuutta, mutta toisaalta näkymät vievät ajatukset keskiaikaisiin linnoituksiin ja ritaritaruihin. 

Sisällä ruokasalissa on holvikatto ja jugendille tyypilliset kiinteät kalusteet. Rakenteet, uppottava ryijymatto, intensiivinen väritys ja kuparivalaisin luovat tilaan minusta itämaista tunnelmaa.

 Tulisijat ovat olennainen osa jokaisen huoneen henkeä ja jokainen niistä on taideteos.

Yläkerran ateljee on toiminut kolmikon työpaikkana. Pohjoiseen antavat ikkunat luovat tilaan miellyttävän valon. Ikkunan edustaa ovat hallinneet isot työpöydät, joiden ääressä on työskennellyt Saarisen, Geselliuksen ja Lindgrenin lisäksi joukko avustavia arkkitehteja. Tässä huoneessa on suunniteltu muun muassa Helsingin rautatieasema. 

 Sisäpuolelta päärakennus on monitasoinen ja sokkeloinen. Edustustilassa tunnelma on jylhä ja mahtipontinen, mutta Saarisen perheen yksityisellä puolella on lukuisia kodikkaita tiloja, jyrkkiä portaikkoja ja pieniä soppia.  Monista erilaisista ikkunoista avautuu kauniita näkymiä ympäröivään maisemaan.

 Itse ihastuin erityisesti Eliel ja Loja Saarisen amerikkalaistyyliseen kylpyhuoneeseen. Väritys, materiaalit ja erityisesti altaiden yläpuolelta luonnonvaloa tuovat pienet ikkunat luovat tilaan hienon tunnelman. 

Saaristen makuuhuone on yhteydessä kylpyhuoneeseen. Nämä kauniit jugend-kalusteet ovat Saarisen nuorena suunnittelemia.

 Lojan ruusuhuone suorastaan kylpee valossa. Ikkunoiden alla olevat kasvit ovat tökeröitä feikkejä, mutta on helppo kuvitella, miten tilassa ovat viihtyneet Lojan rakastamat orkideat ja muut kasvit. Hvitträsk oli kokonaisuudessaan niin vaikuttava ja moniulotteinen; kokemusta on vaikea kiteyttää yhteen postaukseen. Olen onnellinen, että pääsin tutustumaan paikkaan ja kuten jo ystävällenikin kerroin, jugendin hienous avautui minulle täällä.

ELÄMYSVIIKONLOPPU

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, kylmän aurinkoinen lauantai, reilu kourallinen innostuneita ja ehkä hieman jännittyneitäkin puutarhabloggareita sekä lajissaan viides Tulppaanien lumo -näyttely. Siinä ainekset, joista menneen viikonlopun hartaasti odotettu blogitapaaminen koostui. 

Else ja Vesa Leivo olivat jälleen näyytelyn takana ja oli ilo päästä tapaamaan heitä. Vesa viihdytti vierailijoita kertomalla mielenkiintoisia asioita sipulikukkien historiasta ja näyttelyä edeltäneistä hyötövaiheista edesottamuksineen ja onnistumisineen.

Ihanat sipulikukat kauniissa ympäristössä olivat lääkettä talven riuduttamalle ruumiille ja sielulle. Kasvihuoneiden lämpö ja kosteus tuntuivat epätodellisen ihmeelliseltä ja olisin mieluiten jäänyt lasihuoneiden sisäpuolelle odottamaan oikeaa kevättä.

Näyttely oli pienuudestaan huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi ihastuttava ja kukkia katsellessa ja nuuhkiessa kiitin itseäni, että vaivauduin kaivamaan sipuleita maahan ihan kelvollisen määrän kuluneena syksynä. Viikonloppuun mahtui vielä monta muutakin mukavaa hetkeä, joihin palaan seuraavaksi. Kiitokset kaikille ihanille ystäville, joita pääsin viikonloppuna tapaamaan. Puutarhaharrastajien yhteisöllisyyttä olisi syytä vaalia enemmänkin vastaavanlaisilla kokoontumisilla tai muilla mukavilla ja hyödyllisillä tempauksilla. Tämä oli meidän joukolle hyvä alku, toivottavasti tapaamme tulevaisuudessakin.