HVITTRÄSK

Helsingin viikonloppu huipentui ystävän kanssa hetken mielijohteesta tehtyyn retkeen Hvitträskin taiteilijakotiin, jossa suomalaiset arkkitehdit Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren asuivat ja työskentelivät viime vuosisadan alussa. 

Upea kansallisromanttinen kokonaisuus on rakennettu jylhälle töyräälle Vitträsk-järven rannalle. Rakennuksissa on käytettu vaikuttavalla tavalla graniittia, hirttä ja paanua ja rakennukset ovat samaan aikaan jotenkin jylhiä ja somia.

 Pikkuriikkiset ikkunat, parvekkeet ja holvikaaren muotoiset oviaukot tekevät rakennuksista jännittävän niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Lumisen maiseman keskellä, kevätauringon loisteessa miljöö oli erityisen kaunis, mutta haluaisin ehdottomasti nähdä paikan myös keskellä suloisinta suvea.

 Puutarhakierros ei oikein onnistunut upottavassa hangessa, mutta tärkeänä osana kokonaisuutta olevat puutarhan rakenteet erottuivat selkeinä. Pihapiirissä on upeita graniittipengerryksiä, pergolarakennelmia ja suojaisia oleskelunurkkauksia. Villiviinit ryöppyävät elinvoimaisina ja hedelmätarhan perällä oleva pieni huvimaja saa katsojan huokailemaan.

Lasku rantaan on todella jyrkkä eikä alasmeno onnistunut hangessa. Järvenpuoleisen näkymän vaikuttavuudesta saa kuitenkin käsityksen, kun katsoo päärakennuksen jylhänä kohoavaa seinämää jo kivijalankin tuntumasta. Koko rakennus ikäänkuin kohoaa peruskalliosta.

Jegendin henki näkyy niin suurissa linjoissa kuin pienissä yksityiskohdissakin. Luonnosta lainatut kuviot henkivät ikiaikaista suomalaisuutta, mutta toisaalta näkymät vievät ajatukset keskiaikaisiin linnoituksiin ja ritaritaruihin. 

Sisällä ruokasalissa on holvikatto ja jugendille tyypilliset kiinteät kalusteet. Rakenteet, uppottava ryijymatto, intensiivinen väritys ja kuparivalaisin luovat tilaan minusta itämaista tunnelmaa.

 Tulisijat ovat olennainen osa jokaisen huoneen henkeä ja jokainen niistä on taideteos.

Yläkerran ateljee on toiminut kolmikon työpaikkana. Pohjoiseen antavat ikkunat luovat tilaan miellyttävän valon. Ikkunan edustaa ovat hallinneet isot työpöydät, joiden ääressä on työskennellyt Saarisen, Geselliuksen ja Lindgrenin lisäksi joukko avustavia arkkitehteja. Tässä huoneessa on suunniteltu muun muassa Helsingin rautatieasema. 

 Sisäpuolelta päärakennus on monitasoinen ja sokkeloinen. Edustustilassa tunnelma on jylhä ja mahtipontinen, mutta Saarisen perheen yksityisellä puolella on lukuisia kodikkaita tiloja, jyrkkiä portaikkoja ja pieniä soppia.  Monista erilaisista ikkunoista avautuu kauniita näkymiä ympäröivään maisemaan.

 Itse ihastuin erityisesti Eliel ja Loja Saarisen amerikkalaistyyliseen kylpyhuoneeseen. Väritys, materiaalit ja erityisesti altaiden yläpuolelta luonnonvaloa tuovat pienet ikkunat luovat tilaan hienon tunnelman. 

Saaristen makuuhuone on yhteydessä kylpyhuoneeseen. Nämä kauniit jugend-kalusteet ovat Saarisen nuorena suunnittelemia.

 Lojan ruusuhuone suorastaan kylpee valossa. Ikkunoiden alla olevat kasvit ovat tökeröitä feikkejä, mutta on helppo kuvitella, miten tilassa ovat viihtyneet Lojan rakastamat orkideat ja muut kasvit. Hvitträsk oli kokonaisuudessaan niin vaikuttava ja moniulotteinen; kokemusta on vaikea kiteyttää yhteen postaukseen. Olen onnellinen, että pääsin tutustumaan paikkaan ja kuten jo ystävällenikin kerroin, jugendin hienous avautui minulle täällä.