BIRR CASTLE GARDENS - VIELÄ KERRAN IRLANNIN PUUTARHOISSA

Birr Castle Gardens osui paluumatkareittimme varrelle. Olin löytänyt paikan viime jouluna lahjaksi saaamastani järkälemäisestä The Irish Garden -opuksesta ja muistin, että myös Hanna Tuurin kirjassa Vihreän saaren puutarhoissa on kuvaus paikasta. Itse linna on yksityisomistuksessa ja avoinna rajoitetusti, mutta ympäröivät puutarhat ovat avoinna yleisölle läpi vuoden. 

Alueella sijaitsee myös tiedekeskus, jonka juuret juontavat 1600-luvulta näihin päiviin saakka linnaa asustaneen Parsonsin suvun miesten kiinnostuksesta tieteeseen ja keksintöihin. Edelleen linnan mailla kohoaa toimivaksi restauroitu valtava kaukoputki, jonka lähes kaksimetrinen linssi tosin on kaapattuna Lontoon tiedemuseossa. 

 Linnaan emme ehtineet tutustua, mutta puutarhat kiersimme läpi. Puksipuusolmupuutarha oli mielestäni upea, vain vihreän sävyjä, kauniita muotoja, siistit sorakäytävät ja yksi katseenvangitsija.

 Kasvihuoneita oli useampi, joista osa vain erittäin huonossa kunnossa ja kiinni yleisöltä. Tässä kasvihuoneessa oli melko kattava kokoelma erilaisia pelargoneja ja verenpisaroita sekä yksi erittäin epäkohtelias penkillä puhelintaan tuijottava japanilainen miesturisti, jonka jalkojen yli jouduin loikkaamaan käytävää kulkiessani.

 *

 *

*

Etukäteen odotin jännityksellä maailman korkeimmaksi mitattua, yli 300 vuotta vanhaa puksipuukujaa. Olihan se valtava, mutta ikä oli alkanut jo verottaa puksipuiden tuuheutta.

 Tilasta toiseen kulkiessa tunnelma henki vahvasti mennyttä aikaa, osin tuli jopa fiilis vähitellen villiintyvästä ja rappioituvasta miljööstä, joka tekikin paikan erityisen kiehtovaksi. Tässä hieno esimerkki pergolasta, jonka Wisteria on ottanut vangikseen.

 Ehkä vaikuttavin näkymä oli tämä valkopyökkikujanne, joka on aikanaan luotu solmimalla latvat kiinni toisiinsa.

 Kuvasin tämän vesiaiheen, mutta vasta kotona havahduin seikkaan, että vesiaihe on rakennettu kelttiristin muotoon. Lisäksi palasin Tuurin kirjan tekstiin, jolloin myös vesiaiheen reunoilla kasvavat pyöreälatvuksiset puut saivat merkityksen. Puut ovat lännenmansikkapuita (Arbutus unedo), Irlannin erikoisuuksia, jotka Tuurin mukaan ovat sukua kanerville ja alppiruusuille ja kukkivat myöhään, usein vielä joulukuussakin.

 Tämä kutsuva polku ja aukko puksipuuaidanteessa johti pettymyksekseni vain huoltoalueelle, mutta oli siitä huolimatta viehättävä yksityiskohta.

 Eteenpäin kuljettaessa metsästä alkoi kuulua voimistuvaa veden solinaa ja polku vei kohti porttia ja äänen suuntaa.

 Hortensiat kukkivat portin molemmin puolin ja suuret puut kohosivat korkeuksiin muurin toisella puolella.

 Valtavan kokoinen arboretum puu- ja pensaskokoelmineen on yksi Irlannin merkittävimmistä. Koko alueella erilaisia kasvilajeja on yli 2000, joita sukupolvet ovat keränneet eri puolilta maailmaa kasvinkeräysmatkoillaan. 

*

*

 Mutkitteleva joki kiersi ympäri arboretumia ja suurimman kohinan päästä paljastui viehättävä vesiputous sammalpeitteineen ja saniaisineen.

Köynnösruusut kiipelivät siellä täällä muureja vasten, muutoin kukintaa ei tähän aikaan paljon ollut. Tuuri kuvaa, miten keväällä Birrissä kukkivat erilaiset lukemattomat magnoliat ja maa peittyy kukkivista narsisseista... ajatuskin huimaa. Luulen, että tulen haaveilemaan uudesta matkasta Irlantiin koko elinaikani tai ainakin siihen saakka, kunnes pääsen sinne taas puutarhoja koluamaan...

RISUHOMMISSA

Kesäkuvia tulee pengottua alvariinsa, juuri nyt ei huvita kuvata mitään. Olen muutamana päivänä verrytellyt itseäni pihamaalla ja tuloksena on mainio keko itsetehtyä haketta. Tänään perkasin vadelmatarhan ja toissa päivänä kaadoin kituliaan syreeniaidanteen uusien suunnitelmien tieltä. Samalla innolla poistin vanhimpia tornionlaaksonruusun oksia vaikka ajattelin etten vielä uskalla tehdä pensaiden harvennusleikkauksia.  'Tornedal' on tehnyt kiitettävästi juurivesoja, joten tuskin on moksiskaan muutaman vanhan oksan poistosta keskellä talvea ja onhan tornionlaaksonruusu muutenkin melkoinen sissi. Mutta siis haketta syntyi pensaiden alle laitettavaksi, keittiöjätekompostin kuivikkeeksi ja tulevan kuusiaidan katteeksi. Mieli virkistyy mukavasti pihalla puuhastelessa, miten tuon tunteen olikin jo ehtinyt unohtaa. Seuraavaksi aion silputa talventörröttäjät perennapenkkeihin. Sitten voipi olla, että peukaloitaan joutuu tovin pyörittelemään. 

CLEMATIS LOVE

Nyt lumoudutaan kärhöistä! Kruunu Vuokko kokosi juuri aivan mahtavan tietopaketin kärhöjen kasvatuksesta ja hänen kuvansa puhuvat puolestaan. Pieni paneutuminen näiden neitojen sielunmaisemaan siis ehdottomasti kannattaa. Käykää katsomassa täältä, aivan uskomatonta kukintaa. Minullakin kärhöjä kasvaa, mutta ei todellakaan noin runsaana. Tulevana kasvukautena aion ottaa ohjeista opikseni ja käyttää hieman aikaa ja viitseliäisyyttä luodakseni myös omille kärhöilleni hieman paremmat olosuhteet. Puutarhan alkuvuosina hankin ainoastaan varmoja alpina -suvun kärhöjä. Muutaman jalokärhökokeilun ja -menetyksen jälkeen siirryin viticella -sukuun, joista voin kertoa pelkästään hyviä kokemuksia. Ainoastaan perusmuoto Clematis viticella hävisi erään syksyiden siirron seurauksena. Suurikukkaisia jalo- ja loistokärhöjä olen hankkinut uudelleen muutaman ja olenkin saanut ne menestymään yli talvien. Kasvu ei tosin ole vielä kovin runsasta, mutta kukkineet ovat joka vuosi. Eniten olen viehtynyt pienikukkaisiin muotoihin, joista ylivoimainen suosikkini on Clematis tangutica 'My Angel'. Se kukkii myöhälle syksyyn ja tekee ihastuvan sävyisiä kukkia. Myös kruunukärhöt eli Clematis macropetalat ovat mieleeni. Myös perennamainen integrifolia on ihana, se näkyy tuossa alhaalla vasemmalla. Viime kesänä istutin Clematis x diversifolia 'Arabellan', toivon kovasti että se talvehtii, kukissa on myös erityistä viehättävyyttä. Viime talvi vei ainoastaan Clematis x fargesioides 'Summer Snown' mennessään, vaikka sitä pidetään ilmeisesti kovinkin kestävänä. Yllä näkyy osa kärhöistäni, huomasin etten ole edes kuvannut kaikkia. Olen ollut aika varoivainen näiden hankinnassa, nyt tuntuu että haluan lisää ja lisää erilaisia. Kärhöjähän voi istuttaa melkein mihin vain, haaveissani näen niiden köynnöstävän valtoimenaan ja vapaasti ruusupensaiden lomassa, täytyy siis kääntää katseet sinne suuntaan...

TILINPÄÄTÖSTÄ

Anu haastoi minut puutarhurin Tilinpäätös -haasteeseen, kiitos tästä kovasti. Tulin pohtineeksi samoja asioita osin jo tuossa taannoin toisen haasteen yhteydessä, mutta yritän miettiä vastauksia hieman eri näkökulmista ja koota tähän vielä jotain uutta. Kuvat eivät välttämättä liity suoraan vastauksiini, yritin vain poimia ennen julkaisemattomia otoksia.

 Mitä unelmia toteutit vuonna 2016?
Avasin puutarhani kesäkuun lopussa paikallisten maatalousnaisten pyynnöstä. Päivä oli oikein ihana ja onnistunut, iloisia vierailijoita ja hyvänmielen kohtaamisia riitti pitkin päivää. Kasveja tulin hankkineeksi vähän, mutta haaveista toteutuivat ainakin tarhamagnolia 'Leonard Messel', ranskanruusu 'Tuscany Superb', valkoinen varjolilja ja tiukukärhö 'Arabella'. Joka vuosi olemme mieheni kanssa yhteistuumin tehneet jotain uusia rakenteita puutarhaan, tänä vuonna toteutuneita olivat puuvaja, aamupalapation ruokailuryhmä sekä pyykkiteline. Ja niin, toteutin yrttitarhan kasvihuoneen kylkeen muuraamaani tiililavaan.

Mitä opit?
Kulunut puutarhavuosi oli ehkä innottomampi kuin moni aikaisempi, silti vietin puutarhassa paljon ihania hetkiä. Vuodet ovat erilaisia johtuen eri tekijöiden summista ja ehkä opin taas hieman paremmin sietämään ja hyväksymään ajoittaiset rajoitteet suhteessa puutarhanhoitoon. Taas on uuden kevään odotus alkanut ja uudet mahdollisuudet ja hetket ovat edessäpäin, se on ehkä puutarhurin ihanin tieto.

Mitä murehdit?
Minä olen yleisellä tasolla murehtimisen maailmanmestari, mutta puutarhassa murheet eivät koskaan asetu samoihin mittakaavoihin kuin elämässä yleensä. Eniten taisin käyttää aikaa murehtimalla, kuinkas muuten kuin niitä tekemättömiä puutarhatöitä. Se on vitsaus jota en tahtoisi ollenkaan myöntää, mutta valitettavasti joudun sen tekemään.

Mistä nautit?
Istuttamisesta, runsaasta puutarhan marjasadosta, kasvihuoneessa vietetyistä hetkistä huonommillakin säillä ja lempeistä pausseista puutarhatöiden lomassa.

Mitä haaveita on mielessäsi vuodelle 2017?
Suurin haaveeni on kokea ennen kaikkea nautintoa puutarhassa vietetyistä hetkistä ilman tekemisen pakkoa. Toivon olevani rohkea toteuttamaan puutarhassa tarpeen tullen uusia muutoksia niin, etten antaisi aikaisempien ratkaisujeni liikaa vaikuttaa. Tänä vuonna toivon olevani aktiivisempi lähtemään mukaan puutarhatapaamisiin ja lisäksi haaveissa siintää yksi ihana matka, johon olisi suunnitelmissa liittää useita upeita puutarhakohteita... siitä en uskalla kuitenkaan vielä lausua ääneen enempää näin julkisesti, katsotaan sitten tuonnempana kun selviää, onnistuuko suunnitelma. Ja niin, haaveilen kuvaavani puutarhassa tänä vuonna paljon enemmän kuin aikoihin, tosin ehkä tarvitsisin sen uuden kameran...

KESÄAAMU VEI TAIMISTOLLE

 Täällä lomalainen on konttinut koko illan perennapenkeissä ja riipinyt rikkaruohoja sekä ihmetellyt keitä muutamat joskus istutetut ja muiden varjoon jääneet kasvit mahtavat olla. Välillä olen istunut ruohikolla ja vain katsellut ympärilleni. Aina joku kohta on puhkeamassa loistoonsa, tänään se oli kasvihuoneen sivusta kulkeva polku ja sitä reunustavat mirrinmintut sekä pioniunikot, jotka alkavat aukeamaan.

Aamu taas alkoi pyöräretkellä taimistolle, ihan hetken mielijohteesta. Matkaa kertyi edestakaisin parikymmenetä kilometriä, mutta mikäs mukavassa puolipilvisessä ja lähes tuulettomassa säässä oli polkiessa. Minun etukoriini päätyi rantakukkaa sekä valkoista rantatädykettä ja isännän sivulaukkuun sullottiin ihana Rosa Gallica 'Tuscany Superb'.

Paikalliset maa- ja kotitalousnaiset järjestävät kotikunnassamme ensimmäistä kertaa Avoimet pihat -kierroksen ja pyysivät minua mukaan yhden aamupäivän mittaisella varoitusajalla. Kiersin puutarhassa tovin teekuppi kädessä ja mittailin fiiliksiäni. Ajatus tuntuikin mukavalta joten vastasin kyllä. Päivä on jo reilun viikon kuluttua eli voin ainakin olla varma, että puutarhassa riittää kukintaa eikä yleisilme ole vielä väsähtänyt. Minäkin olen päässyt puutarhaelämän makuun joten antaa mennä! Valtakunnallisen Avointen puutarhojen päivä elokuun alussa arvelutti ajankohtansa vuoksi, jotenkin itsestäni tuntuu mukavammalta toivottaa vierailijat puutarhaan silloin kun itsekin nautin siitä kaikkein eniten. Eli tervetuloa sunnuntaina 10.7. klo 12-15 välisenä aikana. Sivupalkin logo vie Avoimet puutarhat -sivuille, sieltä löytyvät osoitetiedot. 

NUHJUISEN PÄIVÄN JAARITTELUJA

Kylmä ja nuhjuinen sää jatkuu. Nopeasti etukuistilta otetussa kuvassa näkyy paitsi säätila, myös kuistia alempana sijaitseva aamupalaterassi ja uudet kalusteet maalattuna. Ylhäältä otettuna kuvakulma hämää, oikeasti terassi on paljon pidempi. Vielä muutama vuosi sitten tämä ulkorakennuksen ja asuintalon kulma oli lähes kokonaan nurmella. Nykyisen terassin paikallakin oli nurmikaistale, mutta sen editse kulkeva laattakäytävä oli olemassa sekä etupihaa elävöittävä isompi istutusalue, jossa nuo syyshortensiatkin kasvavat. Kuvasta on vaikea saada selkoa, mutta aidan vieressä oleva sininen Adirondack-tuoli erottuu. Nurkassa on puolikaaren muotoinen seulanpääkiveys ja samalla tavalla ladottu polku johtaa nurkkaukseen sekä haarautuen vasemmalle kohti etupihaa. Oikealta polku yhdistyy laattakäytävään, joka jatkuu kulmasta kohti puutarhan takaosaa. Iisoppi rajaa seulanpääkivipolkuja molempiin suuntiin. Kuten kuvassa näkyy, istutusalueilla kasvaa kolme pallotuijaa. Muusta ei sitten saakaan mitään selvää, joten kirjasin kasveja tuohon kuvaan. Keskellä kasvaa rungollinen pieni suklaakirsikka, ulkorakennuksen seinän liepeillä valkoinen pihasyreeni, laattapolkujen varjoisemmilla reunoilla kuunliljoja, köynnöskaaressa pilariruusu 'John Cabot' sekä villiviini. Rumaa valaisinta pitkin nousee tarhaviinikärhö 'Minuet' ja aidan reunaa pienen pieni köynnösruusuntaimi 'New Dawn', joka on selvinnyt ainakin yhdestä edellisestä talvesta. 'Artic Fire' ketoneilikkaa istutin laajoiksi matoiksi seulanpääkivipolun molemmin puolin istutusten alle, mutta kasvuunlähdöstä en ole varma. Tämä on tämmöinen muotoitumassa oleva alue, jossa rakenteet ovat nyt valmiina, mutta kasvien osalta jää nähtäväksi miltä kokonaisuus lopulta näyttää. Alueesta tuli tiivis ja ainakin syyshortensiat ja pihasyreeni on pidettävä leikkausten avulla kohtuullisen pieninä. Sipulikukkiakin on nousemassa, ainakin tulppaaneita ja helmililjoja, mutta syksyllä täytyy istuttaa paljon lisää ja erityisesti pienikukkaisia kevään tuojia.

 Tässä vielä kuvakulma pihan puolelta. Iisoppiaidanne mukailee kaarevaa polkua, joka tosiaan yhdistyy tuohon puutarhan takaosaan johtavaan laattakäytävään. Taustalla häämöttää pieni muotoutumassa oleva ruustarha, joka kovasti vasta hakee itseään. 

Isotorviset 'Carlton' tähtinarsissit kukkivat jo ties monettako viikkoa. Kylmät säät ja tuisku ovat painaneet niitä lakoon, mutta edelleen nämä ovat keväisen puutarhan selkein valopilkku. Äskeisellä postinhakureissulla kyllä huomasin, että paljon kaikkea uutta on nousemassa maasta. Voi kun kunto pian antaisi periksi ja säät sallisivat ulkona puuhailun. 

Tässä yksi viime viikolla kesken jäänyt homma. Inhoamani ruskeaksi öljytyt kovapuukalusteet kokivat muodonmuutoksen. Nyt varoituksen sana, tässä kohtaa olen laiminlyönyt kaikki maalausopit eli en välttämättä suosittele tekemään samoin jos kovapuukalusteet ovat kovin rakkaita! Itse tykkään tästä tuolin mallista, mutta materiaalina kovapuu on mielestäni ankea. Harmaantuneena kyllä nätti, mutta öljyttynä ei oikein makuuni. Hiomaan en näitä alkanut, olen nimittäin joskus senkin tehnyt. Pesin sen sijaan kalusteet painepesurilla ja annoin kuivua rutikuiviksi. Sitten vain maalia pintaan. Maalikaan ei ole ulkokalustemaalia vaan samaa jolla talomme on maalattu eli Nordican Ekoa. Kokeilin maalia huvikseni muutama vuosi sitten ylimmässä kuvassa näkyvään Adirondack-tuoliin ja pinta on kestänyt erinomaisesti ollessaan sään armoilla kesät talvet. Koska kovapuukalusteet olivat jo melkein häätöuhan alla, päätin vielä kokeilla ja maalata nämäkin. Yleensähän kovapuukalusteissa maali pysyy huonosti eli maalausta ei suositella tai ainakin pohjatyöt kehoitetaan tekemään huolella. Olkoot nämä nyt testikalusteet.

Kamala miten pitkät jaarittelut sain aikaiseksi. En tiedä oliko tästä nyt iloa kenellekään, mutta ainakin sain toipilaspäivääni kulumaan!

BOTANISCHER GARTEN MUNCHEN-NYMPHENBURG

 Kesälomareissumme kotiinpaluupäivänä pääsin pikaisesti kiertämään Munchenin kasvitieteellisen puutarhan enkä olisi tänne hoksannut tulla ilman Saaripalstan Sailan viime hetken vinkkiä. Munchen ei ollut varsinainen kohteemme, joten en ollut etukäteen kartoittanut mahdollisia puutarhakohteita sieltä. Siksi olenkin vinkistä erityisen iloinen, paikka oli nimittäin kokemisen arvoinen. Miesväen mukanaolo ja lentoaikataulupaineet vähän hiersivät käyntiä, mutta ehdin kiertää suhteellinen läpikotaisin koko alueen. Kasvihuoneet olivat heti sisäänkäynnin tuntumassa, vaikuttavin oli tämä lummehuone.

 Metsäpuutarha oli alueen reunalla. Alppiruusupensaita oli paljon, keväällä varmaan tosi kaunista. Hortensiat kukkivat edelleen siellä täällä. 

 Köynnstäviä ruusuja oli paljon ja ne kiipelivät upeissa kivipergolakäytävissä.

 Ihania pikkukukkaisia, nimilaputkin olivat näkyvillä, mutten ehtinyt kuvailla niitä.

 Onneksi alueella oli kahvila ja ravintola, jonne sain miehet parkkiin. Olo oli jokseenkin absurdi, olin taas ihanassa puutarhassa, jonne en välttämättä pääse toistamiseen ja jouduin kiirehtimään alueen läpi sormi herkkänä kameran liipasimella.

 Valo oli vähän huono ja ihmiset peittivät yleisnäkymiä, mutta tein parhaani tunnelmien tallentamisessa. Siellä täällä oli todella tyylittömiä kitch-tyyppisiä ihmispatsaita, tämä suihkulähde tosin oli kaunis.

 Köynnösruusut todellakin tekivät vaikutuksen, tällaisia puutarhanäkymiä pääsee niin harvoin ihailemaan.

 Matkoilla koetut puutarhavierailut ovat melkein parasta mitä tiedän. Olo on lähes yliluonnollisen onnellinen ja tulee tunne kuin olisi Mary Salaisessa puutarhassa.

 Pallohortensiat ovat aivan ehdottomia lempihortensioitani ja näin laajana istutuksena ne olivat aivan erityisen upeita.

 Päärakennuksen edessä oli kuvauksellinen lummeallas, tässä värit eivät tee oikeutusta todellisuudelle. Altaan reunalla istui kaksi tyttöä piirtämässä, olisin tahtonut liittyä seuraan.

 Ehdoton lempialueeni oli tämä perhospuutarha.

 Alue oli uusi ja kaikki kasvit olivat perhos- ja hyönteismagneetteja. Ihana villi niittymäinen tunnelma.

 Alueen reunalle oli rakennettu kaksi hauskaa hyönteishotellia, näitä kävivät miehetkin ihailemassa.

 Puutarhassa oli iso alppikasvialue ja sen takaa löytyi lammen rannalla oleva tunnelmallinen pumppuhuone. 

 Englantilaisen maisemapuutarhan tunnelmaa, rakastan tällaisia näkymiä.

Uusintakierros olisi ollut mahtava, tuntui että kiersin koko puutarhan kuin unessa. Lähtiessä löysin vielä näin kauniin sisäänkäynnin päärakennuksen kulmasta, ihana sinisade verhosi seiniä korkeuksiin asti. Kokonaisuudessaan Munchenin kasvitieteellinen puutarha ei ollut hengästyttävän laaja, koko alue on noin 21 hehtaaria (Kew Garden on noin 132 hehtaaria). Puutarha rajautuu valtavan kokoiseen Nymphenburgin palatsin puistoon, jossa myös riittäisi nähtävää niin itse palatsissa kuin sen puiston puutarhoissakin. Jotenkin itse nautin aina kohteista, jotka kätkevät sisäänsä erilaisia tunnelmia ja intiimejä alueita ja joissa saa tuntea tekevänsä löytöjä. Isot ja laajat puistot uuvuttavat nopeasti. Täällä ei tullut sellaista oloa, ihana paikka monin tavoin.